Heik....

Toinen osa tarinaani Kaveruus "ei aina niin helppoa".

Mutta voi lukea lukematta tota tarinaakin. Ainakin tarkoitus olisi..

************



Janne avasi silmiään varovaisesti, sillä päässä jyskytti edellisillan jäljiltä. Yhtäkkiä hän huomasi että oli kietonut kätensä jonkun ympärille, painautunut aivan kiinni toiseen henkilöön. Hän avasi silmänsä kokonaan ja hieraisi silmiään: “Se on Mika, ei helvetti mitä on tapahtunut”. Mutta ei aikaakaan kun Jannen mieleen muistui koko ilta mitä oli tapahtunut, hän oli joutunut tulla Mikan luokse yöksi koska kotiavaimet oli jäänyt kotiin. Vieläkin Janne kummasteli miksi Mika oli hänet yöksi ottanut, vaikka tarjolla olisi ollut joku muija ja kaiken huipuksi heidän välit olivat olleet poikki jonkun aikaa. Janne nousi sängystä hiljaa, hän ei halunnut herättää Mikaa olihan hän sanonut lähtevänsä heti aamusta. Ja jääminen olisi tehnyt liian kipeää, eikä hän halunnut kiusallista tilannetta heidän välilleen. “Olisi se Mikalle varmaan aika kovapala herätä minun kainalosta” hän ajatteli ja hymyili itsekseen, kävellessään vessaa kohti. Hän keräsi kosteat vaatteensa narulta, jotka olivat kastuneet yöllä baarin jälkeen kaato sateessa, puki ne päälleen saaden kylmiä väreitä niiden nihkeän pinnan koskiessa hänen ihoaan.

Hän kävi vielä makuuhuoneen ovelta kurkistamassa Mikaa joka nukkui sikeästi. Janne sulki ulko-oven hiljaa perässään. Ulos päästyään hänelle alkoi tulla heti parempi olo, hän nuuhkaisi syvään öisen sateen jättämää kosteaa ilmaa, se tuoksui niin raikkaalle ja syksyiselle. Janne tiesi nyt tarkkaan minne mennä, sillä hänen vanhemmillaan oli vara avain hänen asuntoonsa, hän hakisi sen ja menisi kotiin lämpimään suihkuun.

Aamu auringonsäteet osuivat puiden keltaisiin lehtiin saaden ne loistamaan kauniisti kosteudesta. Ilma oli tyyni ei enää tuulta ei enää sadetta vain kosteus leijaili katujen yllä Jannen kävellessä rantatietä. Jannella pyöri edelläs illan tapahtumat päässä, hän pelkäsi että oli sanonut jotain joka saisi Mikan vihaamaan häntä, jos hän ei jo ennestään vihannut. “Kuinka elämä olisikaan helppoa jos pystyisi lukemaan toisten ajatukset” hän pohdiskeli. Janne kaivoi farkkujen taskusta tupakkatopan, otti tupakan ja sytytti sen. Tupakka maistui kauhealle aina baari illan jälkeen, mutta tänä aamuna vettynyt tupakka maistui normaalia pahemmalle. Silti hän jatkoi tupakan polttoa välillä irvistäen sen kauhean maun takia..

Mika alkoi heräilemään vuoteestaan, silmät kiinni hän venytteli tyytyväisenä hymyillen. Hän alkoi hapuilla sängyn toista reunaa kuin etsien jotain, avasi äkkiä silmänsä hänen vieressään ei ollut ketään. “Voi hitto joko se lähti, enkö mä ollut tarpeeksi hyvä sille” Hän mietti. Pikkuhiljaa hänen mieleensä alkoi tulla muistikuvia. “Se olikin unta” hän huokaisi miettiessään. Sitten hän muisti että Janne oli ollut yötä hänen luonaan ja he olivat nukkuneet vierekkäin. “Toivottavasti mitään ei tapahtunut, mä olin niin kännissä että ois vaikka voinut tapahtua jotain” hänen mieleensä iski kauhukuva. Mika nousi ja lähti katsomaan eteiseen, Jannen kengät oli poissa. Vaivautuneena Mika lähti keittiöön keittämään kahvia itselleen. Hänellä oli tapana keittää krapulassa vahvaa kahvia aamulla, jonka jälkeen hän kävi vasta suihkussa.

Janne saapui pienen omakotitalon pihaan, josta oli pidetty hyvää huolta, maassa oli vain muutamia keltaisia lehtiä. Talo oli valkoinen tiilitalo jonka julkisivu oli hieman normaalia tiilitaloa tyylikkäämpi.

Janne soitti ovikelloa, kului hetki ennen kuin kukaan tuli avaamaan. Sitten oven lukko naksahti ja ovi avautui, 42-vuotias nainen seisoi ovenraossa.

- Mitä sinä näin aikaisin olet liikenteessä? nainen kysyi kummastellen.

- Avaimet jäi illalla kotiin kun lähdin, tulin hakemaan vara-avaimia, Janne vastasi väsyneesti.

- Ottaisitko jotain syötävään? nainen kysyi ohjaten pojan sisään.

- En mä nyt, pitää lähtee kotia suihkuun ja vähän nukkumaan, hän vastasi.

- No hyvä on, käyn hakemassa ne avaimet niin pääset menemään, nainen sanoi.

Hetken kuluttua nainen palasi takaisin eteiseen ja ojensi avaimet, kysyen:

- Missäs sinä sitten olit yötä? Jonkun pojan luonako?

- Äiti hei, vaikka olisin ollutkin niin en mä sitä sulle sanois, Janne vastasi vaivaantuneesti. Hän ei osannut puhua pojista äitinsä kanssa, se tuntui jotenkin niin tyhmältä ja luonnottomalta.

- Mut nyt mä meen moi, Janne huikkasi kääntyessään, lähteäkseen.

- No heippa tulehan käymään kun jaksat, nainen huikkasi perään ylipirteästi.

“Hyvä ettei mutsi huomannu et mun vaatteet on märät, muuten se ois alkanu lässyttää jotain” huokaisi Janne helpotuksesta kävellessään kotia päin.

Puhelin soi, Mika kietaisee pyyhkeen ympärilleen juoksee vastaamaan.

- Mika, hän vastaa puhelimeen.

- No Timo moi, veitkö eilen kotiin sen muijan? Kuului puhelimesta viekkaalla äänellä.

- En vieny, Mika vastasi huolimattomasti.

- Mitä? Miks et? Timo kysyi kummastuneena.

- Janne tuli yöks mun luo, Mika sanoi.

- Ai sä nykyään pidät miehistäkin, Timo sanoi naurahtaen.

- No en, vaikka se onkin homo se ei tarkota et mä oon, Mika sanoi levottomasti, muistaen sillä hetkellä että he olivat Jannen kanssa nukahtaneet sylikkäin. “Ei hyvänen aika, toivottavasti Janne ei luullut mitään liikoja” hänelle tuli vaivautunut olo. Timo keskeytti Mikan mietteet yhtäkkiä:

- Mitä onko Janne homo?

- Ei helvetti mä en ois saanu sanoo sitä, et sit kerro kellekkään eteenpäin siitä, etkä mainitse mitään sille jos näät sitä! Mika huusi hätääntyneenä.

- No en sano mitään kellekään, ei oo mun asia puhua tollasista eteenpäin, Timo sanoi rauhoittavasti.

- No hyvä, meillä ei muutenkaan Jannen kanssa ole välit kunnossa, ni se vielä puuttus et se sais tietää tästä, Mika sanoi rauhallisemmalla äänellä.

- Tapahtuko teidän välillä jotain yöllä? Timo kysyi hieman ivallisesti.

- Ei tapahtunu usko jo, Mika sanoi hermostuneesti.

- No hyvä on, kyllä sä mulle voisit kertoo jos ois tapahtunu, Timo sanoi rauhoittavaisella äänellä.

- Ei se mua haittais, olisit silti mun paras kaveri ja oishan musta mukava tuntea Jannekin, mukavalta on vaikuttanut sen perusteella mitä ollaan silloin tällöin törmätty, Timo jatkoi.

- Joo mut nyt mun pitää kuivata itseni ku just suihkusta tulin, Mika sanoi rauhoittuneena.

- Joo soitellaan vielä tänään, jos vaikka kahvilla kävis, Timo sanoi.

- Soitellaan moi, sanoi Mika ja sulki puhelimen.

Timo sulki puhelimen ja jäi miettimään “Vai Janne on homo, enpä ois heti uskonu”. “Ihme että Mika on ottanut asian noin hyvin, olisin voinut vaikka vannoo että se ei siedä homoja lähellään”. Timo nousi vuoteestaan ja venytteli pitkään ja hartaasti ennen kuin lähti suihkuun.

Janne oli juuri tullut suihkusta ja vaihtanut puhtaat vaatteet ylleen. Hän pisti edellisen illan vaatteet pesukoneeseen ja käveli sänkynsä viereen, istahti sen reunalla ja laittoi musiikkia soimaan. Hän heittäytyi pitkälleen sängylle ja jäi kuuntelemaan musiikkia mietteliäästi lauleskellen mukana. Hänen olonsa alkoi olla taas normaali, eikä tuntunut yhtään krapulaiselta. Onneksi hänellä ei yleensäkään kunnon krapulaa koskaan ollut, hän osasi juoda kohtuudella vaikka kaikkea ei aina muistanutkaan. Yhtäkkiä kappaleen vaihduttua Janne pomppasi pystyyn ja alkoi tanssia, tanssia koko sydämensä kyllyydestä. Jos joku olisi nähnyt hän olisi voinut luulla tilannetta musiikki videoksi, niin luontevasti Jannelta kävi tanssiminen ja huuletkin liikkuivat täysin kappaleen sanojen tahdissa. Välillä hänen piti pysähtyä nauramaan itselleen keksiessään jotain järjettömän tyhmiä liikkeitä tai järjettömän tyhmiä sanoja kappaleeseen. Kun hänelle tuli kuuma hän otti kuulokkeet kirjahyllystä ja liitti ne puhelimeen ja mp3 soittimen soimaan. Janne ei jaksanut laittaa takkia tai pitkähihaista paitaa päälle vaan meni parvekkeelle pelkässä t-paidassa ja farkuissa. Hän sytytti tupakan ja alkoi heilua hieman musiikin tahtiin mutta kuitenkin hyvin rajoitetusti, ettei ohikulkijat katsoisi häntä kuin hullua. Saattoihan se muutenkin näyttää typerälle kun jätkä parvekkeella edestakaisin kävelee ja heiluu kuin musiikin tahdissa, kun ohikulkijat eivät musiikkia kuulleet. Pari kertaa hän sai pitkiä katseita mutta ei jaksanut välittää, hänestä vain tuntui niin hyvältä sillä hetkellä. Hänestä yleensäkin tuntui kun hän kuunteli musiikkia että hän sai ylimääräistä voimaa ja itseluottamusta. Ja syksy tuntui kun uusi elämä alkaisi vaikka kaikki näyttikin kuolevan ympärillä, silti niin kaunista puiden lehdet ruskassa ilmassa kosteutta sateen jäljiltä. Hän huokaisi syvään katsoessaan maisemaa vielä kerran ennen kuin meni sisälle.

Tupakalta tultuaan hän huomasi että pesukone oli pysähtynyt vessassa, sillä ryminä oli lakannut. Varmaan olisi korkea aika ostaa uusi pesukone, ennen kuin vanha hajoaisi kokonaan käsiin, pitihän se nyt jo meteliä niin paljon että ihme kun naapurit eivät olleet tulleet valittamaan kertaakaan. Janne oli laittamassa pyykkiä narulle kun huomasi alushousut jotka oli Mikalta yöksi saanut lainaan, ettei hänen tarvinnut pitää rapulla Mikaa odottaessa kastuneita boksereita. “Pitäis varmaan palauttaa nää kunhan kuivaa ensin” hän pohti laittaessaan niitä narulle. “Olisipahan ainakin syy käydä, jos vaikka meidän välit alkaisi paranemaan pikkuhiljaa” hän jatkoi mietteitään, kyynel vierähti hänen poskelle. Nämä viikot olivat tuntunee ikuisuudelta, kun oli kerinnyt tottumaan ihmisiin ympärillä ja yhtäkkiä se oli kadonnut, oli taas yksin kukaan ei tullut käymään kenestäkään ei kuulunut mitään. Hän kävi istumaan vessanpöntön kannen päälle nojautui käsiinsä ja itki. Hän ei tahtonut olla yksin, se teki niin kipeää.. Ei nyt.. Ei enää.. Hetken kuluttua hän sai itsensä ryhdistäytymään ja laittoi loput pyykit kuivamaan.

Myöhemmin iltapäivällä, Mika ja Timo olivat kahvilla läheisellä huoltoasemalla.

- Lähdetäänkö tänään jatkamaan, jos vaikka saisit tänään jonkun naisen mukaan? Timo kysyi hymyillen.

- En mä oikein tiedä, Mika vastasi vaivautuneesti.

- Pitäis varmaan koittaa saada välejä korjattua Jannen kanssa, kun se eilinen sai mut ajattelemaan mitä helvettiä mä teen, yhden parhaista kavereista olen koittanut karkottaa mun elämästä. Mika jatkoi murheellisella äänellä. Hänen silmistään pystyi melkein nähdä että ne alkoi kostua hieman. Hänelle tuli mieleen muistot mitä kaikkea hölmöä he olivat Jannen kanssa touhunneet. Hän huokaisi tasoittaakseen hengitystään.

- Pyydetään Janne mukaan minusta ois ihan kiva tutustua siihen kanssa, Timo sanoi toiveikkaana että pääsisi juomaan.

- No hyvä on voihan sitä kysyä, Mika vastasi vähän mietteliäästi.

- Jos se vaan haluaa nähdä mua, mä oon ollu niin helvetin typerä, Mika jatkoi.

- Kyllä se varmaan lähtee, jos se ei haluaisi nähdä sua ni miksi se sitten eilen tuli sun luo yöksi? Timo sanoi rohkaisevasti.

- Sillä oli jääny avaimet kotiin, eikä sillä ollu muuta paikkaa, Mika sanoi ja hänelle muistui mieleen kuinka Janne oli itkenyt hänen vieressään ja mistä he olivat puhuneet ennen sitä. Mika ruoski itseään mielessään kuinka tyhmä hän oli ollut, jättänyt tuon herkän yksinäisen nuorenmiehen omien tyhmien ajatustensa vuoksi. Aluksi oli vaivalla ja työllä nostanut hänet masennuksesta ylös ja sen jälkeen antanut tippua kuiluun, ajattelematta kuinka kipeää se Jannelle voisi tehdä. “Tyhmä minä, tyhmä minä..” Hän hoki päässään.

- Ai sen takia se oli sun luona, Timo totesi ja havahdutti Mikan mietteistään.

- Joo, Mika sanoi hajamielisesti vastaukseksi.

- Soita sille nyt ja kysy? Timo sanoi lähes yli-innokkaasti. Sillä hänen teki niin mieli juomaan taas, mutta onhan se hyvä nuorena pitää hauskaa..

Mika kaivoi kännykän taskusta ja valitsi Jannen numeron listasta. Puhelimeen vastattiin nopeasti toisessa päässä.

- Janne, kuului puhelimesta.

- Mika täällä.

- No moi, sanoi Janne vähän kummissaan ja epävarmana.

- Tota.. lähtisitkö mun ja Timon kans tänään juomaan? Kysyi Mika varovaisesti. Hänen äänensä särähti hieman.

- En mä oikein tiedä, pitää miettiä, Janne sanoi ja hänellä vierähti kyynel poskelle ilosta että Mika edes koitti taas olla hänen ystävänsä.

- Mihin mä tuun jos lähden? Janne kysyi perään ääni värähtäen.

- Tuu mun luo, ihan mihin aikaan vaan, Mika sanoi vähän helpottuneella äänellä, sillä hän arveli että Janne olisi tulossa: “Ei hän muuten kysyisi tuota” hän ajatteli.

- Joo mä mietin sitä ja mä tuun jos oon lähes, Janne sanoi kerättyään itseään kasaan, ettei murtuisi puhelimessa.

- Hyvä, nähään moi. Sanoi Mika hymyn samanaikaisesti Timolle.

- Moi, Janne vielä ennätti sanoa ennen kuin puhelu oli katkennut.

- Lähtee? Sanoi Timo kysyvästi.

- Ei sanonut varmaks, mut kyllä mä uskon et se lähtee, Mika vastasi.

- Hyvä, monnekos aikaan me alotetaan? Timo kysyi.

- Eikös seiskalta ois aika hyvä, mä kerkeen käydä suihkussa ja muutenkin pistää paikkoja vähän järjestykseen eilisen jäljiltä, Mika sanoi.

- Joo se käy hyvin, mä kyllä alotan jo varmaan kotona ennen sitä, mut tuun sit kävellen ni ei jää auto sun pihaan, Timo tuumasi ja nousi seisomaan lähteäkseen. Mika nousi myös ja lähti Timon perässä. Ulkona ripeksi taas himan, mutta näytti ettei tulisi samanlainen koiranilma kuin eilen.

Kello oli jo kuusi. Janne otti eilisillalta jääneet juomat pussiin laittoi takin päälle ja vetäisi hupun päähän ettei hiukset liimaantuisi kävellessä päätä myöten. Ulos päästyään hän sytytti tupakan ja lähti kävelemään Mikan asunnolle päin jonne oli muutaman korttelin matka hänen omalta kämpältä. Hän oli kuitenkin päättänyt lähteä Mika ja Timon kanssa juomaan vaikka tiesi sen olevan hankalaa.. Osaisiko hän olla enää Mikan seurassa normaalisti, osaisiko hän jutella Timon kanssa. Hän ei ollut koskaan Timon kanssa kahta sanaa enempää vaihtanut. Mutta hän ajatteli koittaa tehdä parhaansa, pysyä vahvana. Antoihan syksy hänelle voimaa, hän imi sitä ilmasta, vesilammikoista, puiden lehdistä joita tuuli leikitteli ilmassa hennosti. Hän tunsi kummaa voimaa sisällään ja toivoi sen pysyvän sisällä koko illan.

Mikan ovikello soi, hän kiiruhti avaamaan ovea pelkät farkut jalassa. Oven avattuaan hän huomasi Jannen seisovan oven ulkopuolella huppu päässä.

- Terve, hän sanoi iloisesti.

- Moi, vastasi Janne ja hymyili hieman.

- Hyvä että tulit jo nyt, Timo ei ole vielä tullut, ni voidaan puhua. Mika sanoi lähtien makuuhuonetta päin.

- Ole kun kotonas, hän sanoi perään kadoten makuuhuoneeseen. Janne heitti takin naulaan ja hupun päästään, meni sitten keittiöön ja laittoi juomat muovipussista kaappiin. Olohuoneesta alkoi kuulua musiikkia, ilmeisesti Mika oli vienyt koneen makuuhuoneesta sinne. Janne etsi lasin astia kaapista ja otti juomat jääkaapista. Mika tuli myös keittiöön joka oli oikeastaan pieni keittokomero eikä keittiö.

- Mä oon vähän miettiny… Aloitti Mika rauhallisella äänellä.

- Jos me koitettaisiin saada meidän välit takaisin entiselleen, hän jatkoi.

- Ku mä oon ollu akia tyhmä tässä lähiaikoina, mä en tiedä oikein mikä mulle tuli. Mika jatkoi yhä katuvalla äänellä. Jannella vierähti ilon kyynel poskelle, kuullessaan Mikan sanovan tuon kaiken.

- Koitetaan vaan, mulla on ollu oikeastaan ikävä sua, Janne sanoi äänessä helpotusta ja kyyneleitä. Mika tuli lähemmäksi ja halasi Jannea hellästi.

- Niin mullakin oikeestaan sua, Mika sanoi lohduttavasti.

- Siitä eilisestä mä tajusin et miten tyhmä mä oon ollu, Mika jatkoi ja hellitti Jannen otteestaan.

- Mä ajattelin et sä et haluais nähdä mua eilisen jälkeen, Janne sanoi arasti.

- Kai sitä nyt kaverit voi nukkua samassa sängyssä ja halatakin, Mika sanoi ja hymyili leveästi.

- Eikä sillä ole mitään väliä jos sä homo olet mulle on vaan tärkeetä et olet oma itsesi, Mika jatkoi hymyillen.

- Kiitos, sä olet kyllä helvetin hyvä kaveri, vaikka tossa välillä tuntu et ei oltas koskaan tunnettukaan, Janne sanoi ha hymyili takaisin, samalla kaataen sopivaa sekoitusta juomista lasiin.

- En mä nyt niin hyvä kaveri ole kun jätin sut ihan yksin, Mika sanoi häpeillen.

Juomat valmiiksi saatuaan pojat siirtyivät olohuoneen puolelle ja jatkoivat juttelua iloisemmissa merkeissä. Hetken kuluttua ovikello soi uudestaan ja Mika kävi avaamassa oven. Timo tuli sisään heitti takkinsa naulaan, kävi viemässä kaljansa jääkaappiin ottaen yhden mukaansa ja liittyi Mikan ja Jannen seuraan olohuoneeseen...



************

Loppu sanat.

Kiitos taas jos jaksoit lukea.

Toivoisin myös palautetta tästäkin tarinasta/osasta..