Niilo

"If only I could turn back time, if onl..".

Hitaasti avasin silmäni. Heti ihmettelin mistä tuo musiikki tulee. Hitaasti nousen ylös ja venyttelen, samalla silmäillen musiikin lähdettä. Ahaa, kelloradio. Hetken mietin mikä tuo biisi oli, kunnes saan sen päähäni. Aquan Turn back Time. Hymähdin itsekseni, sillä se toi mieleen paljon muistoja. Jos olisinkin vain..? Mutta ei. Se on mennyttä. Hieraisen vielä silmiäni ja päätänkin jäädä vielä peiton alle, sillä alhaalla oltiin myös osoitettu herääminen. Njah, siinä odotellessani katselen ympärilleni. Silmäni törmäsivät ekaksi peiliin. Tuijotin itseäni. Hailakan sinisiä silmiäni, lähes harmaita, ihoani, joka oli lievästi ruskettunut ja tällä hetkellä myös epäpuhtaana kiiltävä. Hiukseni sojottivat joka puolelle näin aamuisin. Nuo maantienruskeat, jotka aurinko oli päältä saanut hohtamaan kultaisina.

Kauhistun kun älyän että eihän tämä ole minun huoneeni! Mustat peitot, punaiset tyynyt ja lakana.. Ei ole tuttua. Eikä minulla ole edes näin isoa sänkyä! "Tuolla nurkassa on tietokone, tuolla taas kirjahylly.. Kirjoituspöytä, kitara, eh. Missä olen?" siinä miettiessäni katselen ulos. Aurinkokin paistoi huoneeseen, ulkoa kuuluu autojen ääntä. Viimein älyän ähähtäen että meninkin Akille! Samalla haistan jostain tuon ihanan partaveden hajun, jota Aki käytti. Mutta tuohon samaan hajuun tunki myös toinen.

Pekoni! Ja vaistomaisesti huudahdankin aamupalaa. Nopeasti kipitän kohti tuota hajua, älyämättäkään että olen vain boksereillani liikenteessä. Mieleeni mahtui vain yksi asia. Ruokaa. Keittiöstä, vai sanoisinko keittiönurkkauksesta löydänkin Akin paistamassa pekonia ja munakasta. Vielä hieman unensekaisena toivotan huomenet ja venyttelen vielä.

"Ohhoh, huomenet prinssi Ruusunen. Näyttää siltä Niko olisi itse on vielä unessa verrattuna tuohon Pikku-Nikoon." Aki sanoo naurahtaen minulle. Samalla katson hitaasti alaspäin ja lehahdan häpeästä punaiseksi. Akin nauru saa minut itsekin nauramaan itselleni. Noh, naurut saatiin naurettua ja vielä paria kyyneltä piti hieraista silmäkulmasta.

Aki kehottaa istumaan pöydän ääreen ja samalla lappaa puolet pannullisesta munakkaasta lautaselleni ja päälle kasa rasvaista pekonia. "Tällä annoksellahan saatkin lihaa luittesi ympärille!" hän sanoo. Ja Aki oli aivan oikeassa. Olen erittäin laiha, liiankin. Aki taas oli sopiva. ja vielä sopivasti lihaksikas, ei liikaa, silleen.. Poikamaisen kivasti.

Siinä nauttiessani aamupalaani, huomaan Akin vain katsovan minua. Akin huomatessa kysyvän ilmeeni, tämä vastaa vain: "Joo, katoin vaan kun olet niin söpö myös syödessäskin." melkein nielaisen pekoninkin väärään kurkkuun. Eihän minulle tuollaista ennen oltu sanottu. Soperran jonkinlaisen kiitoksen muuttuen vain punaisemmaksi ja punaisemmaksi. Akin nauraessa minulle kuulen puhelimeni soivan.

Haukkaan viimeisen palan munakkaasta ja juoksen Akin makuuhuoneeseen, jonne muistaisin jättäneeni housuini joiden taskussa myös puhelimeni oli.

Ja siellä se olikin, ja soittajana.. Äiti. Siinä kuuntelen mäkätystä ja vastaan vain että olen kaverilla nyt. Vastaukseksi lisää mäkätystä ja kyselemistä. Kuka? Missä? Milloin? Miksi? Ääh, sanon vain jotain vastaukseksi ja sanon meneväni vielä Porvooseen ostoksille, soittele sitten myöhemmin. No vastaus oli jälleen jäkättämistä, kunnes lopulta: "Soita sitten kun tullaan hakemaan.".

"Noh, kylläpäs nuo vanhemmat osaavat olla rasittavia.. Kyllä se siitä." kuuluu takaani ja lopulta tunnen olevani halauksessa. "Jos mentäisiin vaikka yhdessä ostoksille?" eihän sitä edes tarvinnut miettiä, tietenkin! Mutta halusin vielä viipyä tuossa halauksessa.

Mutta taisi tilanteesta nauttia Akikin, ellei hän sitten pitänyt jotakin kovaa taskussaan. Hennosti Aki vielä suuteli poskeani ja käski pukeutua, sillä eihän Porvoon kaduilla nyt noinkaan voinut tallustella!

Naurahtaen irtaudun tämän sylistä ja kumarrun noukkimaan vaatteita. "Ohhoh! Mitäs tuo tarkoitti?" kysyn Akilta, sillä tämä oli läpsäissyt takapuolelle minua. "Äh, oli vaan pakollinen refleksi." kuuluu naurava vastaus. Lopulta saankin vaatteet päälleni ja pääsemme jälleen ahtautumaan pieneen hissiin.

Porvoossa on jälleen täysi vilinä ja melske. Siellä täällä näkyy uusia reppuja, laukkuja, kynämainoksia, yms. Back to School, eh.

Akin kanssa kolusimme lähes jok'ikisen kaupan, mukaan kertyi parit paidat, farkut, kengät, kyniä ja muuta sälää. Lopuksi menimme vielä Jokirantaan jätskille, ja siellähän vasta ruuhkaa oli. Puhuessamme siitä sun tästä (Sää, koulu, yms.) saan tekstarin äitiltä. Joop, menee mökille, tulee hakeen illalla yheksän aikaan. Mites tässä saa ajan kulumaan.

Akilla oli jälleen idea. mennään sen luokse. Noh, sehän sopi. Aki halusi kumminkin kiertää vielä R-kioskin kautta, tuli kuulemma mieleen eräs asia, joka olisi tarpeellinen nyt. Eihän se sitä suostunut paljastamaan..