Heik....

Tarina jatkuu jälleen kerran todellisuuden ja fiktion sekasotkuna, vai jatkuuko…

Mutta ainakin suoraan edellisen osan lopusta, se on varma.



- No mutta katsellaan sitä sit jossain vaiheessa, sanoin Samille päässä jyskyttäen ajatus siitä että niin voisi käydä tai pikemminkin tulisi käymään.

Ajatuksissani pientä pelkoa ja pakokauhua yhdistettynä haluun ja intohimoon.

Sami huokaisi helpotuksesta ja sytytti uuden tupakan.

- Tarjootko mullekin taas tupakan? kysyin.

- Joo ota vaan siitä ihan vapaasti, vastasi Sami jotenkin rauhallisesti äänessään jotain kummaa.

- Kiitti mä kyllä annan sulle sit takasin huomenna, sanoin samalla miettien mikä tuo outo äänensävy oli.

Alkoi olla aika kuuma peiton alla makaillessa, sillä hotellin peitot eivät mitään kevyimpiä ja hengittävimpiä olleet. Eikä huonettakaan voinut kylmäksi sanoa.

- Avaatko ikkunan vähäks aikaa, sanoin Samille koska hänen sänky oli lähempänä ikkunaa. Samalla heittäen peittoa vähän päältä pois, että toinen jalka ja yläruumis pääsivät tukalan peiton alta pois.

Sami huitaisi peiton päältään pois ja sanoi:

- Totta kai alkaa mullakin olla aika kuuma.

Vetäisin tupakasta kunnon savut samalla katsellen Samia joka boksereillaan meni avaamaan ikkunaa. Ihana pakkasviima pyyhkäisi huoneeseen viilentäen hetkessä. Samin kääntyi takaisin mennäkseen sänkyyn ja huomasi että tuijotin häntä.

- Mitäs katselet? onko hyvät maisemat? Kysyi Sami naurahtaen.

- En mitään erityistä eikä tästä paljoo maisemia nää ku on noi verhot, tokaisin takasinin vaivaloisesti hymyillen.

- Vai niin mut taidat silti tykätä siitä vähäisestä maisemasta mikä verhojen tällä puolen on, Sami tokaisi yhä naurahtaen.

- No joo onhan se ihan ok, sanoin äänensävyllä joka ei kuulostanut näkymiä ylistävältä. Vaikka näkymä oli todellisuudessa aika hyvä.

Sami naurahti vastaukseksi kommenttiini arvaten että näkymä kiehtoi minua enemmän kuin verhojen takana oleva näkymä. Hetken aikaa juteltuamme niitä näitä, piti jo vetää peitto takaisin päälle ettei palennu. Sami kävi laittamassa ikkunan kiinni ja hyppäsi lämmittelemään peiton alle.

Yhtä äkkiä Sami kesken jutun tokaisi:

- Mulla seisoo..

- Ihan varmasti, sanoin sillä en uskonut alkuunkaan että Samilla voisi seisoa nyt.

- Varmasti seisoo kato vaikka, Sami sanoi ja veti peiton pois päältään.

- En mä nää mitään ku on niin pimeetä, vastasin sillä en erottanut hämyssä mitään muuta kuin ihmisen ääriviivat.

Sami nousi istuilleen sängylle ja kääntyi minuun päin tullen aivan sängyn reunallensa istumaan.

- Joko näät? kysyi Sami.

- En ja nyt nään vielä huonommin kun äsken, vastasin. Koska hämärä valo verhojen lomasta esti näkemästä mitään mitä mustan hahmon etupuolella oli.

- No kokeile vaikka ni varmasti seisoo, sanoi Sami kuulostaen turhautuneelta kun en uskonut.

- Arvaa viittinkö, sanoin häkeltyneenä yllättävästä tilanteesta.

- Kokeile nyt, sanoi Sami tarttuen samalla käteeni hellästi. Annoin käteni olla aivan rentona, että näkisin onko Sami tosissaan, ja olihan se tosissaan. Sami asetti käteni sen samettisen pehmeälle kalulle, vaistomaisesti otin hellän puristus otteen.

- No niin näköjään seisoo, sanoin ja vetäisin käteni samalla peiton alle.. Mitä hittoa minä tein vedin käteni pois. Olisinhan minä voinut sitä runkatakin, koska Sami henkilökohtaisesti itse käteni asetti siihen, enkä minä tehnyt mitään.. Mutta tämä oivallus ei tullut heti mieleeni sillä olin aivan totaalisesti paniikissa ja häkeltynyt tilanteesta, joka eteeni oli tullut.

Sami jäi istumaan kalu pystyssä sängynlaidalle ja katselemaan minua.

- Pane mua, Sami sanoi hiljaisella ja lempeällä äänellä..

Minä olin hiljaa koko vartalo alkoi tärisemään, tuntui että veri pakenee päästä. Oli hetken hiljaista, pään sisällä oli niin hiljaista, ei yhtään ajatusta, mieli tyhjeni kokonaan. Varmaan aivojen resetointi tapahtui sillä en muista yhtään mitään kymmenen tai parin kymmenen sekunnin ajalta. Sitten alkoi taas ajatus kulkea, ensimmäinen ajatus joka mieleen tuli oli “en mä pysty siihen” toinen ajatus oli “miksi en muka”. Tuntui kun hyvän ja pahan taisto olisi käyty päässäni sillä hetkellä, kaksi vastakaista ajatusta vastakkain ja molemmat samalla lähtöviivalla. “Miksi en muka pystyisi sitähän minä juuri halusin”. “En mä osaa tehdä mitään, ni ei se onnistu”. “Mitä väliä sillä on kun ekakerta on aina ekakerta”. Ajatukset menivät sekaisessa järjestyksessä, eikä niistä tullut selkoa.

- En mä pysty, tuli ensimmäinen sana suustani.

- Miks et haluat kuitenkin sitä, Sami sanoi.

- Kyllä sä pystyt jos mäkin pystyn siihen, ajattele nyt mun kannaltakin, Sami koitti suostutella.

- En mä vaan pysty ja osaa, sanoin murheissaan.

- Saat valita asennonkin mikä susta vaan tuntuu parhaalta, Sami jatkoi suostuttelua.

- En mä pysty entä jos se ei onnistu, sanoin painiessani ajatusteni kanssa.

- Kyllä se onnistuu käytetään rasvaa liukasteena, mulla ei oo yhtään kortsua mukana ni saat tulla vaikka mun sisään jos haluat, Sami jatkoi.. Suostuttelua jatkui jonkun aikaa.

- Jos mä otan sulta aluks suihin ja sä sit panet mua, ota bokserit pois ni mä tuun ja otan sulta suihin, Sami sanoi päättäväisesti.

Mumisin jotain epämääräistä, enkä tiennyt mitä tehdä halusin sitä niin kovasti mutta en uskalla.

- No mä käyn nyt ainakin juomassa vettä, Sami sanoi ja lähti vessaan juomaan vettä. Sillä välin otin bokserit vaivihkaa pois jalasta. Sami tuli vessasta ja toi vettä minullekin lasissa, pisti lasit pöydälle ja vetäisi peiton päältäni…

- No sähän oot jo alasti, sanoi Sami yllättyneen.

Vetäisin peiton päälleni paniikissa ja sanoin:

- Niin oon.

- Mä käyn tähän sängylle makaamaan ni sä sit tuut, Sami sanoi kömpiessään mahalleen sängyllensä.

- En mä uskalla, sopersin hiljaa.

- Vittun homo nyt pane mua, Sami sanoi muka äkäisesti ja repesi nauramaan.



********************************

Sitten loppu sanat!

En tiedä jatkuuko tarina se jää nähtäväksi ja riippuu aivan palautteesta mitä tulee, haluaako joku lukea lisää vai ei...

Mutta jos tämä oli viimeinen osa loput voi keksiä itse miten sitten tapahtui. Mutta kuten sanottu jää nähtäväksi.

Pahoittelen tämän jakson viivästystä, jos joku on odottanut jatkoa edelisen osan jälkeen.

Mutta palautetta toivon tästäkin tarinasta.

*Kiitos*