Niilo

Jälleen kerran löysin itseni Porvoon Jokirannalta. Elämä vain tuntui potkivan niin pahasti selkään. Taas kerran katselin heijastustani veden pinnasta, toisaalta taas tiirailin ohi meneviä veneitä. Jos tämä menisi tuttuun tyyliin, äiti soittelisi jälleen, pahoitellen huutamistaan. Meh, ihan kuin se riittäisi? Kaikki vaan kaatuu niskaan, kaverit eivät muista, onhan kesäloma. Tiedän että ne ovat jälleen jossain juomassa, minua nyt tietenkään ole kutsuttu.

Auringon viimeiset säteet hipoivat Jokirannan kerrostalojen ikkunoita ja terassien iloinen puheen sorina vain lisääntyi. Mutta ei. Äidin soittoa ei kuulunut. "Pöh, ei sitten sekään ämmä musta paskaakaan välitä." totesin ääneen, saaden silmäilyjä viereisiltä lissuilta. Paskat niistä. Aika kului ja alkoi tulla viileä. Jossain pärähti soimaan Elokuun 11. sehän sopi tilanteeseen mainiosti. Laulellessani siinä kuulin tutun äänen takaani. "Hei, Niko? Mitäs sä täällä teet tähän aikaan?" ja samassa Aki, kesätyökaverini, istui viereeni. "Ai, moi Aki. Mitäs minä täällä, olo on vittuuntunut ja silleen.. Entäs itse? Eikös sun pitäis olla jossain kavereittes kanssa?" Aki vain naurahti, ettei niiden kanssa nyt joka ilta jaksaisi olla. Me oltiin Akin kanssa ekan kerran tavattu lukioon tutustuessa, Linnajokeenhan oltiin suunnistamassa. Aki kertoi saaneensa asunnon Porvoosta, tulihan hän sentään Helsingistä asti. Siinä jonkin aikaa juteltiin Akin kanssa siitä sun tästä, kunnes huomasimme kellon lähenevän kahtatoista. "Huhhuh, aikahan suorastaan saa siivet selkäänsä hyvässä seurassa!" totesi Aki. Mumisin jotain takaisin, hieman ehkä masentuneena. Aki huomasi että nyt ei kaikki ollut kohdallaan ja sai minut avautumaan täysin. Purin jok'ikisen vitutukseni siinä, silmät tuskasta vettyneinä. "Heii, toi kuulostaa ihav hirveeltä. Nyt hei, kokoos ittes, sä tuut nyt mun luokse nukkuun, vai?" hitaasti nostin päätäni ja katsoin Akin totisiin kasvoihin. Samalla tunsin oloni jotenkin kummalliseksi ja sain soperrettua myöntyvän vastauksen. Kävellessä Akin kämpille, tämä ujutti kätensä olkapäilleni, kuin lohduttaakseen.

Tujotin kerrostaloa jonka pihassa seisoimme. "Tuolla noin, parveke jolla riippuu tuo pyyhe." sanoi Aki osoittaen ylimmässä kerroksessa olevaa parveketta, jolla riippui vihreä pyyhe. Aki avasi ulko-oven ja naama virneessä totesi että naiset ensin. Hieman piristyneenä hymähdin ja hymyilin vinosti, tallustaen Akin ohi hissille. Hississä sitten jouduimme olemaan kiinni toisissamme. Pystyin tuntemaan Akin hengenvedon samalla katsellessani hänen sivuprofiilia peilin kautta. Outo tuntemus täytti minut kauttaaltaan. Aika mateli ja lopulta hissi päästi meidät oikeaan kerrokseen. Seurasin jokaista Akin liikettä tämän kaivaessa avainta ja avatessa oveaan. "Tuutko vai pitääkö sut kantaa?" Aki hörähti, herättäen minut ajatuksistani. "Ööh, kyllä mä pääsen ihan itekkin sisälle." ja yhä virnistäen laitoin valon vaistomaisesti päälle. "Harvinaisen siisti kämppä." totesin ja kuulostin varmasti ääliöltä. Sain vain naurahduksen vastaukseksi Akin kävellessä makuuhuoneeseensa. "Mulla ei muuten ole patjaa ja sohvakin on nyt liika täys tavaraa, että pystyistkös nukkumaan samassa sängyssä kuin minä?". Sopersin vain jotain, jonka Aki tulkkasi myönteiseksi vastaukseksi. En vain saanut sanaa suustani kun Aki oli juuri tullut huoneestaan ilman paitaa. "Hei, aika hyvä keho.", se kuin luikerteli suustani ulos ja näytin varmasti pelästyneeltä. Vastaukseni sain naurunsekaisen kiitoksen.

Lopulta tunsin olevani niin väsynyt päätin mennä nukkumaan. Toivotin Akille hyvät yöt ja tämäkin myönsi menevänsä nukkumaan, mutta kävisi ensin suihkussa. Kävellessäni makuuhuoneeseen huomasin Akin tuijottavan minua ja lopulta virnistävän ja nousevan. Revin suorastaav vaatteita päältäni jättäen vain punaiset bokserini jalkaan. "Seksikkäät hei!" kuulin Akin vielä sanovan ennenkuin tämä löi vessa- ja suihkutilan oven kiinni. Itsekseni vielä hymähdin ja menin peiton alle. Nukahdin heti ja heräsin taas kun Aki palasi. teeskentelin kumminkin nukkuvaa ja seurasin tämän tuloa makuuhuoneeseen. Tämä vain heitti pyyhkeensä, paljastaen velttona riippuvan elimensä jota jäin tuijottamaan silmäluomieni alta. Lopulta tämä veti jalkaansa valkoiset bokserit ja käveli vielä sammuttamaan valoja. Tullessaan huoneeseen Aki pysähtyi ja jäi katsomaan minua, hymähti ja sammutti valon. Tunsin tämän kehon aivan omani vieressä ja Akin hengityksen niskassani. Suljin silmäni jälleen ja nukahdin.

Yöllä heräsin painajaiseen. Olin hiestä märkänä ja murruin täysin jälleen. Surkea nyyhkytykseni valtasi huoneen. Vitut, ajattelin. Mikä mun on, miksi tuntuu tällaiselta? Siinä sängyn reunalla istuessani ja itkiessä tunsin jonkun koskevan selkääni ja halaavan. Tietenkin Aki oli herännyt ja siinä hän nyt oli. Siinä vielä niiskutin hiljaa, kun Aki tuli viereeni istumaan. Hitaasti nostin päätäni kohdatakseni jälleen nuo päättäväiset silmät. Siinä tuijottaessani niitä Aki tuli lähemmäs ja lähemmäs. Nielaisin kuuluvasti johon sain vastauksen älä pelkää ja tunsin kuinka nuo huulet painautuivat omiani vasten. Yhä hämmästykseni sokaisemana vastasin ujosti suudelmaan. Aki siirteli käsiään kehollani ja lopulta kaatoi minut sängylleen ja tuli päälleni. Hitaasti Aki hyväili kehoani ja suuteli huuliani. Lopulta tämä kierähti viereeni ja kysyi hymyillen lohduttiko? En osannut muuta kuin hymyillä ja käpertyä Akiin kiinni, sulkea silmät ja nukahtaa.