bullworker

Jykevien reisien ja nilkkoihin vedettyjen maastohousujen välissä roikkui mahtavan karvaiset pallit, joissa kivekset olivat suuren luumun kokoiset. Itse kulli on levossakin lähes parikymmentä senttiä pitkä ja suonikkaan muhkurainen, kuin Tarzanin liaani. Nyt tuolta siitosvehkeestä lorisi kusta mättäille ja peräaukosta puski mustaa jussia monttuun. Nostin hieman päätäni ja keskeytin hetkeksi viereisen riukumontun kaivamisen. Alikersantti Peltokorpi pieraisi äänekkäästi ja alkoi pyyhkiä.

B-miehenä sain kaikenlaisia nakkeja eli erikoistehtäviä, kun en pystynyt osallistumaan heikon polveni vuoksi jokaiseen harjoitukseen. Nyt tämä paskamonttujen kaivaminen hellesäällä oli aika paskamaista, mutta ilokseni riu’ulle oli osunut jykevä alikersantti Peltokorpi. Kundi oli parikymppinen ja jo päältä näki, että kaveri oli kasvattanut lihaksensa ”miesten töissä”, eikä suinkaan kuntosalilla. Peltokorpi oli isoääninen ja aika vittumainen kokovartalokyrpä. Jotkut huhut kertoivat hänen harrastavan myös sadistisia simputuksia. Siviilissä tuo mustakourainen sälli oli autonasentaja.

”Mitä, eikö alokas osaa tervehtiä?” Peltokorpi seisoi housut nilkoissa riu’un edessä ja huomasi tuijotukseni. En saanut silmiä irti alikersantin komeasta kyrvästä. ”Herr…kyllä…herra alikersantti” sopersin ja vedin lippaan. Peltokorpi murahti ja lähti talsimaan teltoille päin. Nojasin kasvot punaisina lapioon ja maastohousussani seisoi aika ylväästi. Heti monttujen kaivamisen jälkeen juoksin katajikkoon, avasin pari nappia ja vedin lapaan niin, että koko pusikko heilui. Heitin mällit mielessäni ajatus, jossa alikersantti Peltoniemi pani minua rajusti perseeseen.

Pitkä maastoleiri oli yhtä vittua. Koko ajan kahlattiin ja kaahattiin metsissä sääskien syötävinä, hyökättiin ja ryömittiin, kaivauduttiin poteroihin ja nukuttiin pierunhajuisessa teltassa. Viiden päivän jälkeen olin jo täysin leipääntynyt ja harkitsin vastaanotolle hakeutumista syynä kipeä polvi, mutta sitten tuli piristäviä uutisia. Patteri oli lähdössä tiedustelutulenjohtotehtäviin maastoon ja teltoille jäi vain vahdit. Meidän teltan esimies alikersantti Peltokorpi määräsi minut kaverikseen. Ruosteisen kaminan vahtiminen ei kuulosta niin helmihommalta, mutta oli siinäkin puolensa.

Illan alkaessa hämärtyä syyskesän yöksi aloimme siirtyä yöpuulle. Minä makasin jo makuupussissa ilkialastomana ja kiimaisena, kun alikersantti Peltoniemi tuli sisään. Hän riisui saappaansa ja samalla pieneen telttaan pölähti valtava cheddarjuustomainen sukkamehun tuoksu. Alikersantti nakkasi limaiset sukkansa makuupussini viereen ja alkoi kaivella nöyhtää pitkäkyntisten varpaidensa väleistä. Sitten esimieheni riisui vihreän t-paidan ja paljasti karvattoman, hiestä höyryävän vatsan ja rintakehän. Maastohousut kundi jätti yöksi ja kellahti ilman makuupussia telttapatjalle. Pian alkoi kuulua voimakasta kuorsausta.

Teltassa oli aika kiihottava tunnelma. Kaminassa paloi hiljaisella liekillä pari leppäkalikkaa, varvut ja oksat pistelivät selän alla, lintujen laulu peittyi kuorsaukseen ja ilmassa tuoksui nuoren kundi jalkaliemet ja kainalomyski. Hivutin itseäni koko ajan lähemmäksi Peltokorpea. Olin jo niin lähellä, että saatoin aistia miten hänen maidonvalkealle vartalolle alkoi päivän hiki kuivua miedossa lämmössä. Olin jo aivan vieressä, kun huomasin alikersantin maastohousujen vetoketjun olevan auki. Aloin nousta häntä kohti jalkapuolesta, mutta samalla alikersantti käännähti unessaan ja painoi ohimennen toisen jalkapohjansa naamaani vasten. Ahavoitunut ja härskille hielle lemuava suuri jalka hiesti karheana vasten kasvojani ja yököttävän pahalle tuoksuvat pitkät varpaat raapivat nenääni. Jostain syystä se vain kiihotti minua entisestään ja olin alikersantin etumuksen tasolla, aivan viiden sentin päästä. Avonaisesta julpista leijaili jo kullin tuoksua. Se tuoksui paremmalta kuin vastaleivottu pulla; vastahiestetty mulkku.

Mutta mitä?! Avasin silmäni ja havahduin kesken imppauksen siihen, kun joku koputti pehmeästi poskeani. Alikersantin kulli oli luiskahtanut etumuksesta ilmoille ja huojui hieman velttona suuni vieressä, aina välillä värähtäen ja osuen kasvoihini. Siirsin kasvojani hieman ja avasin suutani. Seuraavalla värähdyksessä se ohjautui kieleni pintaa pitkin suuhuni. Ymmm. Kullissa yhdistyi eläimellisen miehekäs ja aito aromi. Vanha sperma ja virtsa sekoittuneena puolukanvarpujen, hiekan, hikisten maastohousujen ja aseöljyn tuoksuihin. Pyöritin varovaisesti kieltäni terskan ympärillä ja huomasin, että suuri terska tykkäsi siitä. Se alkoi kasvaa ja pian koko mulkku liukua suussani ja poskessani. En ollut varma nukkuiko alikersantti, sillä en tohtinut avata silmiäni. Ainakin kuorsaus kuului. Peltokorpi liikahti enemmän vatsalleen ja jäin sopivasti hänen mulkkunsa ja teltan lattian väliin. Aloin imeä alikersantin kullia hellästi, kielellä lipoen ja poskella lassuttaen. Karvaiset kivekset hiestivät leukaani kuin tuoreen sadon hedelmät ja uninen alikersantti läpsäytti kätensä ilmeisesti vahingossa hiuksiini. Tuntui kuin se olisi painanut tiukemmin päätäni kullia vasten. Imin munaa hengästyneenä ja himoissani. Suuri suonikas patukka painui kitaani ja kurkkua kohden tiukassa imussani. Sitten äkkiarvaamatta se alkoi syöksyä lämmintä ja kirpeää siemenvelliä suuhuni kuin stalinin urut. Spermaa oli paljon, varmaan usean päivän lasti, enkä pystynyt ihan kaikkea nielemään, vaan annoin sen tulla kasvoihin ja kouraani. Siemenneste oli limaista ja vahvaa, se takertui kurkkuuni ja oli vaikea niellä. Saatuani kullivuodon tyrehtymään nuolin aisan puhtaaksi ja asettelin takaisin maastohousuihin. Menin omalle paikalle ja aloin nuuhkia alikersantin hikistä sukkaa, koko ajan runkaten.

Mutta kaikki ei suinkaan jäänyt tähän. Leirin viimeisenä yönä olimme hälytysvalmiudessa ja kuinka ollakaan hyökkäys tuli suuren suon takaa jääkärien voimin. Me kaikki yritimme sekasorron vallassa kaapia vaatteita mukaamme ja etsiä aseitamme toisiimme törmäten. Yö oli jo melko musta ja eteneminen poteroille oli yhtä hapuilua. Kaaduin yhteen kuusenrunkoon ja loppumatkan ryömin laitimmaiselle makuupoterolle. Poistin varmistimen ja jäin odottamaan tulikomentoa.

Porukkaa juoksi ohi läähättäen ja kivikkokankaalla oli sillä hetkellä melkoista vilskettä. En ehtinyt kääntää päätäni, kun takaapäin syöksyttiin niskaani. Pääni kolahti hiekkaan ja jokin raskas lihakasa tömähti selkääni. Nostin kasvojani hiljalleen ja tunsin kuuman hengityksen korvallani. Sitten tuli likaisenmusta suuri koura ja työnsi tummanvihreän, jalkahikisen sukan suuhuni. Vittu, jäin vangiksi, takoi päässäni ajatus, mutta asiat alkoivat selvitä, kun tuo tutun oloinen koura alkoi tunkeutua housuni liitinkiin. ”Alokas Te, kuinka monta kertaa pitää sanoa, että varmistimen saa poistaa vain käskystä” alikersantti Peltokorpi tuhisi ja samalla laski housuni takamukseni yli puolisääreen. En voinut vastata mitään, sillä hikisukka esti puheeni. ”Rankaisen alokasta virheestä…alokas…asento…lepo…levittäkää haarojanne…nyt!” alikersantti komenteli ja avasin hieman jalkojani. Sitten avattiin armeijan vyö, alikersantti kävi selkääni kuin kani ja alkoi puskea metrikulliaan rasvaamattomaan persereikääni, joka oli kuiva kuin hamsterin vittu. ”Smmmatttuu…mmm…eeei…” yritin vikistä turhaan sukan läpi. Peltokorpi oli saanut patukkansa tuppea myöten sisään ja tuntui, kuin kokonainen hanko olisi työnnetty perseestä kurkkuun asti. En uskaltanut liikkua, niin kipeää teki. Alikersantti alkoi nussia hitaasti ja joka työnnöllä raskaat pallipussit läiskähtivät perseposkilleni kuin ruoskan isku. Kundi oli aivan painautunut kiinni minuun ja punnersi persettäni koko painollaan. Hän haisi härskille hielle ja lialle, mutta pani ahnaasti anustani kuin kiimainen sonni.

Samalla tykistön tuli-isku alkoi ja ilmassa vihelsi. Patteri ampui etäämpää ja suon päällä läiskyi kirkkaita valokeiloja. Jossain takoi rynnäkkökivääri ja sotahuuto täytti ilman. Oli jotenkin niin pelottavaa: ympärillä pimeydessä täysi sota ja raivokas alikersantti pani minua sydämensä kyllyydestä ahtaassa poterossa. ”Alokas muistaa tämän jälkeen miten taistelussa toimitaan…eikö niin…senkin alikersantin kullinimijä…pikku perselutka” Peltokorpi veti sukan pois suusta ja tarrasi kourallaan lujaa kurkustani kiinni, yhtä lujempaa suoleeni painaen. ”Eikö niin”, hän toisti. ”Kyllä…kyllä…”, vaikeroin ja yritin liikkua parempaa asentoon, mutta alikersantin jykevä kroppa esti yritykset. ”Miten se alokas puhuttelee esimiestä. Otetaan uudestaan…sanotaan kyllä herra alikersantti”. ”Kyllä herra alikersantti.” Peltokorpi kaivoi samalla maastohousuistani oman värisevän kullini esille ja alkoi hieroa sitä pikisessä ja rohtuneessa kourassaan rajusti. ”Pyydä panemaan lujempaa” Peltokorpi komensi. ”Herra alikersantti, pankaa lujempaa…herra alikersantti…antakaa sitä suurta mulkkua!” huusin.

Peltokorpi runkkasi nopeasti ja tuntui itsekin kiemurtelevan tiukkana puristelevan peppuni ympärillä. Kallioissa vavahteli tykinammusten räjähdykset ja äänet hukkuivat yöhön. Joka paikassa oli melkein valoisaa tulien pieksäessä maisemaa ja hiekan pöllytessä. ”Alokashuora… kermaperse…oletko minun pikku panopuu… sano että olet ja haluat minun spermaa…sano” Peltokorpi kovisteli. Silloin laukesin alikersantin mustaan kouraan. ”Herra alikersantti….olen Teidän oma panopuu… saastainen alokashuora…antakaa minulle sitä spermaanne…oih…tulkaa suoleeni…oih…herra alikersan….” Alikersantti ähkäisi ja tunsin miten suuri makkara alkoi suolessani puskea kuumaa limaa sisääni. Hetkessä persereikäni täyttyi Peltokorven vahvasta siemennesteestä. Alikersantti makasi voimattomana ja puuskuttaen päälläni tuli-iskun loppuun saakka. Sitten hän sai miehiset voimansa takaisin ja napitti housunsa. ”Alokas alkaa hiljalleen oppia tavoille…noh…mitenkäs sitä sanotaan?”. Vedin housujani spermaisten reisieni yli. ”Kiitos, herra alikersantti.” Sitten alikersantti Peltokorpi katosi rynkky kädessä yöhön. Makasin asemissa onnellisena ja perse hellänä, ja tietämättömänä siitä mihin vielä joutuisin…