Miia

- Eikö me voitais mennä sisälle, jooko? Täällä on niin pirun kylmä…, tyttö vikisi Jessen kainalossa ja kiehnäsi kylkeä vasten kylmissään.

Jesse makasi selällään aurinkovuoteella ja katseli taivasta. Eikös niitä aurinkovuoteiksi sanota? Itsensägrillausalustoja jaloilla. Jesse muisteli alkoholin sumentamilla aivoillaan oikeaa sanaa ja oli melko varma, että aurinkovuode oli oikea sana. Hän katseli taivasta. Toukokuun lopun taivas. Jos pinnisteli, näki vielä tähdet, mutta keskikesän yötön yö teki tuloaan vauhdilla. Mikä tytön nimi oli? Sanna? Taisi olla Sanna. Ihan nätti tyttö. 20-vuotias tradenomiopiskelija, jolla oli karvamöykky nimeltään Vekkuli. Karvamöykyn virallinen lajike oli Länsiylämaanterrieri. Sellainen valkoinen karvakasa.

- Joo, mennään ihan kohta…

Tyttö oli kertonut hänelle sinä iltana koko elämäntarinansa ja Jesse oli kuunnellut kohteliaasti. Kai tuosta voisi tykätäkin. Sellainen reipas ja tomera tyttö. Suloinen punapää, jolla oli elämässään enemmän ideologiaa kuin kyyninen maailma ikinä tarjosi toteutettavaksi. Jesse pörrötti Sannan hiuksia ja Sanna kihersi tyytyväisenä hänen vierellään. Hän huokaisi hiljaa.

Sisältä talosta kuuluva puheensorinan ja musiikin yhteen kietoutunut meteli sykki etäisenä ja matalana siihen asti, kunnes ovi kolahti heidän takanaan. Jesse irvisti häiritsevälle melulle ja hänen kätensä pysähtyi Sannan hiusten sekaan. Sannan, joka hytisi entistä enemmän eikä Jessen ympärille kietoma käsi riittänyt enää lämmittämään. Kai heidän olisi siirryttävä takaisin sisään, Jesse totesi.

- Heeei, mitä te täällä? Sisälle siitä. Noilla on joku hemmetin juomakisa meneillään, kaikki ottamaan osaa!, ääni oli Villen. Siinä kuului pieni karheus, hyvä mieli ja humalatila.

- Ääh.. Jaksa…, Jesse naurahti ja käänsi päätään sen verran, että näki pariskunnan, joka seisoi oviaukossa. Näki Villen.

- Mä meen ainakin. Mun on kylmä…, Sanna kampesi itsensä ylös ja keikkui koroillaan Villen ja tämän tyttöystävän, Ilonan, ohi sisälle.

Vaikka Sanna oli antanut Jesselle hiukan loukkaantuneen katseen, ei Jesse jaksanut välittää. Ei hän olisi halunnut tulla tänne alun perinkään eikä ainakaan vetämään perskännejä. Näin oli hyvä. Tuijottaa vain taivasta ja hörppiä taxfree-tölkkiolutta edellisviikonlopun tuliaisista. Täydellistä… lähes.

Ville suuteli Ilonaa estottomasti oviaukossa ja Jesse käänsi päänsä taas kohti taivasta. Hän ei halunnut katsella. Se kirpaisi liikaa. Joka kerta kirpaisi. Ville näykki Ilonan kaulaa ja Ilona kikatti siiderihumalassa takoen nyrkeillään Villen selkää. Jesse kuunteli puheensorina-kikatus-musiikki-äänimaailmaa ja yritti tavoittaa tähdet jälleen. Oviaukon valo oli vienyt hämäränäön. Täytyisi keskittyä uudelleen. Hän kuuli, kun Ilona lopulta irrottautii Villestä ja kikatti lähtevänsä Sannan perään. Sen jälkeen oven kolahdus ja meteli puuroutui vaimeaksi taustaääneksi jälleen. Jesse kuunteli askelia, jotka lähestyivät. Kuunteli, miten toinen aurinkovuode vedettiin lähemmäs ja se narahti ja nitisi Villen hypähtäessä sille selälleen. Ville ryysti hörpyn oluestaan ja he olivat hetken hiljaa. Jesse tunsi hymyn hakevan tietä kasvoilleen kaikesta yrityksestä huolimatta. Hymy oli puhdasta hyvää oloa. Hänellä oli viime aikoina ollut niin harvoin mahdollisuus olla kahden Villen kanssa sen jälkeen, kun Ville oli alkanut seurustelemaan Ilonan kanssa muutama kuukausi aiemmin. Vasta viime aikoina Jesse oli huomannut, miten oli kaivannut Villen seuraa.

- Mitä sä täällä tuijotat?, Ville kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen katsellen myös taivaita.

Jesse käänsi päänsä väsyneenä kohti Villeä, joka käänteli päätään ja tihrusti silmät sirrillään ylöspäin. Jesse ei jaksanut selittää.

- Kuka ton Sannan tänne hankki..?, hän kysyi sen sijaan ja hyväili katseellaan Villeä. Kasvojen kaaria, kaulaa, hengityksen tahdissa kohoilevaa rintakehää. Litteää vatsaa, lantiota, farkkujen peittämiä reisiä. Hitaasti, alaspäin. Kaunis.

- Eiks se oo upee mimmi? Ilonan kavereita. Se on vissiin katsellu sua jo aiemmin. Kato, kevyttä parittamista…, Ville virnisti hänelle ja vastasi katseeseen. Silmät tuikkivat.

Jesse kohautti olkiaan ja virnisti takaisin. Hän olisi halunnut koskettaa. Hyväähän Ville kai tarkoitti, mutta ei, ei tämä toimisi näin. Joskus hänen olisi pakko se todeta.

Jesse ei voinut muistaa aikaa, jolloin ei olisi Villeä halunnut. Runkannut ajatellen Villeä. Koko maailma oli ollut Villeä. Kevyt huokaus ja hän käänsi silmänsä takaisin taivaisiin. He olivat usein olleet näin, mitään puhumatta. Jostain syystä se tuntui hyvin luonnolliselta. Jesse ajatteli Villen huulia, joita oli kerran koskettanut. Pikainen humalainen suukko pullonpyörityksessä ja sen jälkeen yökyöknaurua. Se oli ollut Jessen elämän täyttymys. Miksi se ei piru vie sitä tajua? Sen lähemmäs hän ei ikinä ollut päässyt eikä ollut uskaltanut päästä. Ja nyt Villellä oli Ilona. Suloinen, kaunis Ilona. Lukion halutuin tyttö heidän kouluaikanaan.

- Eikö noi kaipaa sua sisälle? Oothan sä sentään bileiden isäntä…, Jesse kommentoi rikkoakseen hiljaisuuden, joka oli yhtäkkiä alkanut painaa. Ikävä oli alkanut painaa.

- Äh, vitut. Kunhan ei koko taloo polta… idiootit…, jälleen naurua ja uusi hörppy tölkistä.

Uusi hiljaisuus. Ville hyräili hiljaa musiikin etäisen jumputuksen tahdissa ja naputteli sormilla reittään. Laiskaa läskiä bassoa pullistelevaa r’n’b-paskaa. Jesse työnsi palelevat kätensä taskuihinsa. Villen oluttölkki tyhjeni ja se sai Villen nousemaan lopulta ylös. Jesse ei halunnut katsoa häntä, koska Ville näytti taas liian hyvältä.

- Joo, mä lähden sisään. Tuu säkin…., Ville totesi raukeasti ja Jesse tunsi Villen kauniiden silmien katseen polttamassa reikää häneen.

- Kohta.. Mä poltan eka…, Jesse vastasi ja kuunteli, kun Villen askeleet katosivat ovelle ja ovi narahti kiinni perässä.

Jesse kaivoi askin taskustaan, sytytti tupakan ja puhalsi renkaita. Hän oli mestari siinä. Hän karisti tuhkat Villen jälkeensä jättämään tyhjään tölkkiin.

************************

Raks, raks, raks, Seinäkellon hiljainen raksutus kuulosti moukariniskuilta hämärässä. Neljäyksitoista, neljäkaksitoista. Jesse seurasi viisarien matkaa kellotaulun halki. Hän oli humalassa, vähän vain. Auki jääneen ikkunan takana pitivät pikkulinnut raivostuttavaa konserttiaan. Jessen päätä särki, muttei enää niin pahoin kuin aiemmin. Kipu tuntui vain etäisenä jomotuksena ohimoilla. Asunto oli hiljainen ja sänky hänen allaan tuntui hyvältä. Sänky tuoksui Villeltä. Jesse painoi peiton nenäänsä vasten ja nuuhkaisi hymyillen ajatuksissaan. Muiden lähtiessä viettämään jatkoja baariin ja örveltämään kunnialla, oli Jesse jäänyt Villen asunnolle nukkumaan. Orastava päänsärky oli vetänyt biletunnelman alas ja humalassa sietämättömiin mittoihin kasvava kosketuksenkaipuu oli antanut oman lisänsä. Jesse ei yksinkertaisesti jaksanut nyt katsella ketään. Sanna oli ollut hiukan nihkeä koko loppuillan eikä Jesse tehnyt elettäkään yrittääkseen sovitella käytöstään. Sanna luultavasti haukkuisi hänet Ilonalle saatanan kusipäänä, mutta sillä ei ollut merkitystä. Ei hän todellisuudessa ollut nukkunut. Kunhan makasi tässä vaan, poikittain selällään roikottaen jalkojaan parisängyn reunan yli lattialla, ja ajatteli. Ajatukset tuntuivat kiertävän kehää.

Viisarin ehtiessä kohtaan neljäviisitoista Jesse kuuli avaimen hakevan avaimenreikää, löytäen sen lopulta ja sen jälkeen askeleet. Eteisen jalallinen naulakko kopsahti seinää vasten ja sitä seurasi hiukan humalainen ”vittu..”. Jesse naurahti hiljaa ääneen ja sulki silmänsä. Hämmästyksekseen hän kuuli vain yhdet askeleet, yhden ihmisen äänen. Jesse ei avannut silmiään siinäkään vaiheessa, kun kuuli Villen tulevan makuuhuoneeseen, muttei sytyttävän valoja. Ville istahti sängynlaidalle ja tuoksahti viinalta. Jesse ei antanut sen häiritä itseään. Hänelle riitti, että he olivat kahden tässä huoneessa.

- Jesse hei, nukuksä? Villen ääni oli kuiskaus.

- En…, Jesse vastasi, muttei avannut silmiään.

Hän tunsi, miten Ville kellahti kyljelleen hänen viereensä. Hän nuuhki viinan, tupakan ja jonkun kalliinoloisen partaveden sekoitusta. Hän nuuhki, että muistaisi myöhemmin.

- Ai..No onks sun pää vielä kipee? Ville jatkoi kuiskaamalla. Jesse päätteli, että huomaamattaan.

- Ei oikestaan.. Vähän.. Mihis sä Ilonan jätit?, Jesse avasi vihdoin silmänsä ja kohtasi Villen katseen jotenkin pelottavan lähellä itseään. Sydän jätti yhden lyönnin väliin.

- Se lähti porukoilleen yöksi ja mä tulin taksilla. Mitä vittuu mä edes tulin taksilla, kun oisin voinu kävelläkin…, Ville jumittui epäolennaisiin ja rapsutti hajamielisesti niskaansa.

Jesse naurahti ääneen Villen pohtivalle ilmeelle. Tuo jätkä on välillä niin idiootti! Hyvässä mielessä, sai hänet aina nauramaan. Jesse mietti seuraavia sanojaan pitkään ja maisteli suussaan. Hän halusi jäädä yöksi, muttei löytänyt oikeita sanoja sitä kysyäkseen. Kai hänen olisi pakko raahata itsensä ylös ja lähteä kävelemään kotia kohti. Olihan kuitenkin kaunis aamu ja raikas ilma tekisi hyvää hänen epämääräisenä taustavoimana sykkivälle pääkivulleen. Villen hengitys kuului hänen korvansa juuresta. Villen katse oli tumma. Se poltti Jessen ihon karrelle. Jesse ei milloinkaan ehtinyt löytää niitä sanoja…

Ei ehtinyt, koska yhtäkkiä Ville kumartui hänen puoleensa ja painoi huulensa Jessen huulille. Sanat kuolivat Jessen kurkkuun. Ensin seurasi säikähdys ihan kuin HÄN olisi tehnyt jotain väärin, sitä seurasi hämmennys. Jesse vain makasi ja tunsi Villen huulet hamuamassa omiaan. Jessen sydän hakkasi kahtasataa ja vatsassa värisi. Villen kyynärpää haki tukea Jessen pään vierestä sängyltä ja Villen hengitys tuntui kuumana. Jesse ei edes ymmärtänyt vastata suudelmaan. Hänestä tuntui, ettei hän edes ymmärtänyt, mitä tapahtui. Aivot löivät ainoastaan hämmentynyttä ajatusta, että Ville suuteli häntä. Ville!

Juuri kun Jesse oli nostamassa kätensä Villen niskaan, tämä kavahtikin irti hänestä ja nousi kiireellä haparoiden sängyltä seisomaan. Ville katsoi häntä säikähtäneellä katseella. Jesse katsoi takaisin Villeä, joka pyyhki huuliaan pelästyneen oloisena käsivarteensa.

- Vittu… Sori…, Ville sai soperrettua. Tuntui kuin hän olisi kokenut ihmeselviämisen.

Heidän välillään oli hiljaisuus, jonka täytti yhä jatkuva linnunlaulukonsertti ja seinäkellon raksutus. Jessen hämmennys vaihtui pettymykseen ja lopulta turhautumiseen. Mitä vittua Ville oikein tekee? Suutelee häntä ja sitten yhtäkkiä kavahtaa ikuisuuden päähän. Miksi se oikein irrotti, miksi? Lopulta Jesse sai vastattua ainoan asian, mitä pystyi sanomaan…

- Ei sun ois tarvinnu lopettaa…

He katsoivat toisiaan pitkään. Säikähtäneet ilmeet vaihtuivat kiusallisen mietteliäisiin. Jesse näki Villen tavalla, mitä ei ollut nähnyt milloinkaan. Vatsassa lepattivat kotkan kokoiset perhoset. Ville istahti sängyn laidalle ja painoi päänsä käsiinsä. Hän hieroi ohimoita mietteliäänä. Jesse nousi istumaan myös ja he istuivat vierekkäin katsellen lattiaa. Jesse näpersi paidanhihaansa. Hän halusi suudella Villeä niin paljon, hän ei ollut saanut läheskään tarpeekseen.

- Emmä tajua mikä muhun meni…, Ville yritti selitellä äänellä, josta kuulsi hermostuneisuus.

- Ei sun tarvi selittää. Ei sun oikeesti ois ees.. tarvinnu lopettaa…, Jesse sai mutistua ja sai lopulta siirrettyä sanojensa lisäksi myös katseensa parketin pintakuvioista Villeen, joka nosti hänkin päänsä.

Hämärässä Villen tummanvaaleat, raidoitetut hiukset näyttivät tummilta ja silmät melkein mustilta. Jesse tunsi halua koskettaa Villen hiuksia. Antaisi vain sormien liukua niiden lomaan. Jessen silmät pyysivät Villeä jatkamaan, rohkaisivat, anoivat. Ville otti pyynnön vastaan, epäröi ainoastaan hetken ja kumartui uudelleen Jessen puoleen. Tällä kertaa he suutelivat hitaasti ja varovasti. Kumpikin pelkäsi säikäyttävänsä toisen. Alkoholi oli sulattanut estoja pois ja Jesse tunsi hengityksensä kiihtyvän, tunsi kiihottuvansa. Ville huokaili hänen suutaan vasten ja siveli malttamattomasti Jessen käsivartta. Kosketus oli kuuma. Auringon ensisäteet alkoivat lipua huoneeseen ohuena soirona Villen kaataessa Jessen sängylle eikä Jesse vastustanut. Villen polvi etsi tiensä Jessen reisien väliin Jessen sormenpäiden upotessa paidan läpi Villen selkään. Lintujen laulu ja se seinäkellon tasainen raksutus peittyivät huokauksiin ja inahduksiin.

- Mikset sä sanonu mitään…, Ville huohotti Jessen kaulaa vasten ja haparoi kiihkoissaan Jessen hiuksia. Eikä Jesse osannut vastata siihen mitään.

- Emmä voinu.. Emmä tienny…, hän sopersi takaisin silmät kiinni ja hymy kasvoillaan.

He suutelivat pitkään. Jessen kädet repivät Villen paitaa ylös ja upposivat selkään sen alle. Villen huulet olivat pehmeät ja yhtä aikaa vaativat. Jesse hamusi niitä epätoivon vimmalla, ettei hänen ikinä tarvitsisi irrottaa. Häntä halutti. Voi luoja, häntä halutti. Jesse tunsi, miten hänellä seisoi kovana ja Villen lantion kiihkeä hankaaminen hänen omaansa vasten sai kiihotuksen tekemään lähes kipeää. Ville kurotti kätensä heidän väliinsä ja puristi malttamattomana Jesseä haaroista Jessen vikistessä Villen suuta vasten. Jessen sormet liukuivat selkää pitkin alas, alemmas, takamukselle. Jesse kiersi jalkansa Villen lantion ympäri.

Sänky narahti ja vyönsolki kilahti Villen taiteillessa yhdellä kädellä Jessen farkkuja auki. Sen jälkeen nappi ja vetoketju ja Villen käsi liukui boksereiden sisään. Jessen vatsa jännittyi sormien piirtäessä tietään niiden halki. Villen käsi etsi Jessen kalun, joka sykki kivikovana, ja Jesseltä pääsi voihkaisu Villen puristaessa kätensä kalun ympärille. Ville irrotti huulensa Jessen huulilta ja katseli tätä. Jessen silmät olivat kiinni, hän pystyi keskittymään vain tähän tunteeseen, jota oli niin kauan toivonut. Villen käsi teki uskomattoman hyvää liukuessaan kalun vartta ensin hitaasti ja tunnustellen ja sen jälkeen yhä nopeampaa. Jesse uikutti raollaan olevien huuliensa välistä ja hankasi itseään Villen kättä vasten. Hänen olisi pakko lopettaa ennen kuin…

- Älä.. Mä en.. haluu tulla vielä…, Jesse huohotti.

Villen käsi pysähtyi ja Villen kasvoille nousi tyytyväinen virne. Jesse näki sen ensimmäisenä, kun aukaisi silmänsä. Hänen oli pakko tarttua Villen ranteeseen ja vetää käsi pois housuistaan. Niin paljon kuin hän olisikin halunnut sen vievän hänet loppuun asti. Sen sijaan Jesse painoi Villen vuorostaan selälleen ja suuteli tätä jälleen. Ville silitteli hänen hiuksiaan, leikki niillä. Oli Jessen vuoro riisua Villen farkut. Jesse riisui Villen paitaa haparoivin sormin ja sai lopulta vedettyä sen pään yli. Jessen huulet hamusivat ensin kaulalle, siitä alemmas. Hän epäröi vähän. Entä jos kuitenkin tämä ei toimikaan, jos hän onkin arvioinut väärin? Huulet jatkoivat yhä tietään, suudellen ihon nukkaa, vatsalle, alemmas. Iho oli kuuma. Ville liikahteli levottomasti ja Jesse tunsi sykkivän kalun liikahtelevan repiessään farkkuja auki.

Jesse riisui farkut ja bokserit pois kokonaan ja silmäili pienen hetken kaunista vartaloa. Sopivan jäntevää, ei liian lihaksikasta. Antoi katseensa valua kätensä mukana siistityn karvoituksen kautta kalulle, jonka hän sitten varovasti imi suuhunsa. Jesse eli unelmaansa puristaessaan kättä kalun juuressa ja imiessään terskaa niin hyvin kuin osasi. Ville painoi hänen päätään kevyesti niskasta alemmas ja Jessen kuola valui norona kalun vartta pitkin hänen sormilleen. Sen enempää miettimättä Jesse antoi sylkinoron kastella etusormensa ja painoi sen sitten Villen pakaroiden väliin. Sormi kohtasi peräaukon ja Jesse painoi sen hellästi sisään. Ville kiemurteli ja uikutti yhä kovempaa, vapisi hänen edessään. Villen kalu paisui äärimmilleen ja Jesse lutkutti sitä kiimaisena. Sormi teki tutkimusretkeään, liukui sisään ja ulos kiihtyvällä tahdilla. Jesse ei perääntynyt siinäkään vaiheessa, kun Villen kalu purskautti spermat hänen suuhunsa. Jesse maisteli, nieli, halusi niin paljon. Jesse tunsi sormessaan Villen peräaukon supistelut ja tunnusteli niiden vaimenemista rauhallisesti loppuun saakka. Nostaessaan päänsä ja laskiessaan Villen rinnalle, Jesse tunsi sydämenlyönnit kiivaina poskensa alla.

Jesse ei tarvinnut paljon, kun Ville jälleen siirsi kätensä Jessen housuihin ja vei Jessen kädellään loppuun. Jesse voihki Villen olkapäätä vasten lauetessaan ja sotkiessaan samalla Villen sormet ja bokserinsa lämpimään spermaan. Olo oli yhä epätodellinen, lähes unenomainen. He jäivät siihen hetkeksi makaamaan toisiaan vasten. Jesse piirteli Villen selkään kuvioita eivätkä he puhuneet mitään. Auringon ikkunasta sisään kajastama valonsoiro oli saavuttanut sängynpäädyn. Kohta se saavuttaisi heidät. Jesse ei ollut lainkaan varma, mitä tästä eteenpäin seuraisi, mutta häntä ei kaduttanut pätkääkään. Hänestä tuntui, että tämä oli niitä ”kokea tämä ja kuolla”-asioita eikä hän voinut mitenkään katua sitä, että oli niin lähellä Villeä. Villen kosketuksen pehmeydestä päätellen Jesse oli siihen lähelle aivan yhtä tervetullut.