Mikael

Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen oli vapautunut vihdoin sopiva opiskelija-asunto. Jussin tavattuani ei muiden opiskelijoiden kanssa jaettu asunto ollut enää houkuttanut. Olimme nyt vihdoin ja viimein muuttaneet samaan asuntoon, vaikka jo monta kuukautta olinkin ollut Jussin luona "kylässä".

Vaikka itselleen onkin helppo valehdella, että lyhyt koulumatka edesauttaisi ajoissa olemista, niin totuus oli päinvastainen. Joka aamu yllätti uudestaan kuinka ihana Jussin vierestä olikaan herätä, eikä sieltä niin äkkiä halunnut liikkeelle. Henrik muisti vinoilla joka kerta kun tulimme kunnolla myöhässä tunnille.

Melkein jokaisesta aamusta pystyisi kertomaan samanlaisen tarinan. Kirkas auringonvalo paistoi verhon välistä suoraan silmiini. Jos Jussi ei herännyt heti kun nostin päätäni tyynystä, niin viimeistään hukuttaessani hänet suudelmiin. Käteni löysivät aina tiensä hyväilemään tuota ihanaa vartaloa. Eikä mikään ihme, ettei sellaista kiirettä tuntunut löytyvänkään joka ajaisi vauhdilla ylös sängystä.

***

Kuulen heleän naurusi korvissani ja voin nähdä poskiisi muodostuvat hymykuopat. Se on niin tarttuva etten voi vastustaa sitä. Voin tuntea kehosi lämmön omaani vasten tiukassa halauksessa... Silmiini nousee taas kyyneleet ja potkin peiton sängyn nurkkaan. Et ole enää siinä vieressäni ja viimeisetkin rippeet mukavasta unesta karisee tilanteen muuttuessa ahdistavaksi.

Eilen aamulla vielä kaikki oli hyvin. Heräsin sinä kainalossani ja aamun ensimmäinen hymysi teki päivästä heti heräämisen arvoisen. Vaikka olisi jo pitänyt nousta ehtiäkseen perjantain ensimmäisille tunneille, olimme jääneet vielä pitkäksi toviksi nauttimaan aamusta - ja toisistamme. Kuin malliesimerkki kahden pojan välisestä rakkaudesta. Kietoutuneina toisiinsa, kädet koskettelemassa toisiaan - hyväillen.

Nyt vieressäni on vain myttyinen peitto. Jokainen ajatus päässäni tuntuu ahdistavalta ja silmät kostuvat vaikka kuinka estelisin. Kaikki, mitä eiliseen aamuun asti vielä oli, tuntuu nyt niin utuiselta. Illalla oli sanottu paljon asioita joita ei olisi pitänyt - kuin pieniä neuloja iskenyt voodoo nuken sydämeen.

***

Unettoman yön jälkeen ajatukset eivät ole yhtään selkeämmät - päinvastoin. Turvonneet silmänympärystät eivät jätä kenellekään epäselväksi olenko itkenyt. Jopa automaattiovet ovat minua vastaan - jään oven eteen huitomaan jos tunnistin havaitsisi minut. Tänään ei mikään tunnu onnistuvan...

Onneksi Henrikin luo pystyi menemään puhumaan. Henrik kuunteli rauhallisesti katkeraa tilitystäni ottaen minut kainaloonsa. Vaikkei Henrik ollutkaan sen vanhempi, hänen kokonsa teki halauksesta jotenkin isällisen ja siinä olo helpotti.

Sain vihdoin sanottua sanottavani Henrikin kuunnellessa kärsivällisesti. Henrikin halaus muuttui tiukemmaksi melkein ahdistavaksi hänen aloittaessa palopuheensa. Hän oli huomattavasti isokokoisempi, joten tuskin olisin siitä mihinkään päässyt vaikka olisin yrittänytkin - nyt oli minun vuoroni kuunnella. Sain kuulla suorat sanat. Yhtään kiveä ei jätetty kääntämättä, eikä yksikään asia liian arka sanottavaksi.

Vasta Henrikin lopetettua puheensa, hän hellitti otteensa ja päästi minut sohvan toiseen reunaan. Olihan se ikävää kuultavaa ollut mutta välillä totuus sattuu. Tottuneesti Henrik alkoi taas järjestellä ohjelmaa - seuraavaksi lähtisin miettimään ajatukseni selväksi. Hän kertoi tarkalleen sopivan paikan, mihin minun pitäisi mennä pohtimaan tekojani ja sanojani. Mieleeni ei tullutkaan sanoa mitään vastaan, vaan kiltisti lähdin käskystä.

Olin saanut Henrikiltä aikamoisen läksytyksen ja tällä kertaa aivan aiheesta. Kävelin Henrikin ohjeiden mukaiseen paikkaan kallioille. Kylmä tuuli pakotti laittamaan takkia tiukemmin kiinni - täällä ei kyllä pitkään pystyisi olemaan tällä säällä.

Ennen kuin ehdin lähteä kalliolta, näin tutun hahmon lähestyvän. Tuosta söpöstä pojusta toppatakissaan ei voinut erehtyä. Jussi käveli suoraan eteeni: "Henrik soitti ja haukkui minut pystyyn... Sanoi sinun olevan täällä ja käski lähteä saman tein tänne." Ensin pieni hymynpoikanen kirposi kasvoilleni - enkä lopulta voinut estää naurua.

Tilanne oli kieltämättä naurettava. Tehtyjä asioita ei saanut tekemättömiksi eikä sanoja otettua takaisin, mutta ennen kuin Henrik oli haukkunut meidät pystyyn olimme olleet heittämässä pyyhkeen kehään. Jussi ei vastustellut pätkääkään ottaessani hänet tiukkaan halaukseen. "Lähdetäänkö täältä jo, täällä on ihan sika kylmä..."

Saimme matkalla asunnolle sovittua eiliset riidat. Yhden asian opin tästä ensimmäisestä riidasta - en enää koskaan halunnut pelätä menettäväni Jussin. Eilinen tilanne oli kärjistynyt aivan liian suuriin mittakaavoihin, ja vieläpä aivan turhaan. Henrikille pitäisi kyllä järjestää jokin yllätys kiitokseksi tilanteen järjestämisestä.

Viimeiset metrit asunnolle menivätkin jo kiirehtiessä. Saman tien kun ovi meni takanamme kiinni olimme jo toisissamme kiinni. Vartalot tiukasti kiinni toisissaan käsien etsiessä lisää hyväiltävää - huulten painautuessa intohimoiseen suudelmaan. Kömpelösti liikuimme aivan kiinni toisissamme kohti makuuhuonetta avaten toistemme vaatteita matkalla.

En huomannut huultemme erkaantuvan toisistaan hetkeksikään, mutta olimme saaneet vaatteet pois toistemme yltä yllättävän ketterästi ennen sänkyyn törmäämistä. Jussi heitti minut sängylle ja hyökkäsi heti itse perään. Olin herättänyt pedon - Jussin tavanomaisesta rauhallisuudesta ei ollut merkkejäkään. Jussi nosti jalkani harteilleen ja asetteli minut kohdilleen. Olin vielä ällistyksestä sekaisin, asetelma oli aina ollut toisinpäin.

Jussi kaappasi liukkarin hyllyltä ja kohta tunsin hänen sormensa hyväilemässä reikääni - ja uppoavan sisälle. Alun oudon tunteen jälkeen se alkoi tuntua todella hyvältä. Ehdin jo tottua Jussin sormeen pepussani, kun hän jo veti sormensa pois. Tiesin hyvin että seuraavana oli tulossa Jussin kalua peppuuni ja odotus, kun Jussi vielä hieroi liukkaria kaluunsa, sai minut hulluksi himosta.

Jussin asetellessa kulliansa reiälleni sanoin vielä varmuuden vuoksi: "Varovasti!" Jussi kyllä tiesi, ettei kukaan ollut ennen saanut peppuani. Jussi työntyi hitaasti sisälleni hyväillen samalla rintaani, vatsaani ja välillä hieroen kivikovana seisovaa kaluani. Pieni kipu muistutti tilanteen ensikertaisuudesta - samalla oudon täyden tunteen vallatessa Jussin työntyessä syvemmälle.

Hetken aikaa Jussi malttoi ottaa rauhallisesti ettei satuttaisi minua, mutta kohta tavanomainen rauhallisuus oli taas tiessään - Jussin pannessa minua kuin viimeistä päivää. Kiivasta tahtia ei kestänyt kauaa Jussin jo lauetessa syvälle suoleni perukoille. Kiivaan intohimoinen sovintoseksi oli päättynyt yhtä nopeasti kuin alkanutkin.

Hetken rauhoituttuaan Jussi löysi taas huomiota odottavan kaluni. Jussin kulli edelleen pepussani ynisin nautinnosta Jussin runkatessa minua sellaisella innolla, että hänen koko ylävartalon lihakset jännittyivät tahdissa. Roiskin siemeneni vatsalleni Jussin kalun edelleen hieroessa peppuani. Näin päin olisi ehdottomasti koitettava uudelleen. Olin vasta ehtinyt alkaa nauttia Jussin vehkeestä pepussani.

Mikael