Heik....

Tarina jatkuu taas todellisuuden ja fiktion sekoituksena….

Kylmä tuuli pyyhkäisi ohitsemme kun kävelimme Samin kanssa taas hotellille päin, sormia palelsi kun piti koittaa vielä samalla polttaa tupakkaa vaikka pakkasta oli yli 20 astetta. Onneksi hotellille ei ollut pitkämatka sillä muute olisin varmaan lumeen makaamaan ennemmin kuin kävellyt metriäkään hotellin lämpöä kauemmas. Jalat laahustivat eteenpäin vaivalloisesti johtuen alkoholista jota junassa taas oli tullut nautittua aika paljon. Respaan asti päästyämme pudotimme kassit maahan niin nopeasti kuin ne nyt vain omalla painollaan pystyi maahan putoamaan, ennen kuin selkä katkeaisi.

- Jätkäthän haisee viinalle, tokaisi respan nainen tuttavaisesti sillä olimme aiemminkin olleet samassa hotelissa jossa henkilökunta oli aivan loistavaa.

- Niinkö mites se on maholista, Sami vastasi.

- Pari lonkeroa ja kaljaa otettiin vaan et ei voi viina haista, tokaisin perään.

- Ai no pistetäänkö sama huone taas? kysy respa

- Pistetään vaan se on ihan hyvä huone oiotteko ihan meitä varten pitänyt vapaana sitä, Sami vastasi naurahtaen.

- Joo pitäähän sitä kanta asiakkaille olla hyvä huone, naurahti rempan neiti.

- No illanjatkot, tokaisin vielä hissille päin kävellessä.

- Samoin, huikkasin respa takaisin.

Huoneeseen päästyämme, kaivoimme ensimmäisenä läppärit laukuistamme ja rupesimme koittamaan nettiä toimintaan. Eikä siinä kauaa mennytkään kun koneet olivat jo netissä.

Minä en keksinyt netissä mitään tekemistä joten pistin soimaan Prototyypin - Eka Kerta kappaleen joka koskettaa aina vaikka sillä ei olut minkäänlaista merkitystä henkilökohtaisesti, ennen tätä kyseistä iltaa..

Mutta silti se kosketti jotenkin taas enemmän kun koskaan aikaisemmin:

Eka kerta aina jännittää

Silloin kaipaa vierelleen ystävää

Joka kuuntelee ja ymmärtää

Jos uskalla et sä yrittää

Ja pelkäät että voit menettää

Jotain mikä on sinulle tärkeää

Nuo sanat jotenkin saivat taas tunteet vellomaan, varmaan siksi että eka kerta jännitti niin kovasti.

Se toisen kosketus ja läheisyys, sillä olin aina luullut että se tapahtuu jonkun merkityksettömän mulkun kanssa jota ei enää seuraavana aamuna näy. Merkityksettömän ihmisen kanssa joka ei kuuntele. Merkityksettömän ihmisen kanssa jolle menettää jotain tärkeää, jota on ainakin itse pitänyt tärkeänä.

No kyyneleethän siinä pääsi, kun rupesi miettimään että sitä hetkeä ei koskaan tule eteen että olisi ihminen joka kuuntelisi eikä tarvitsisi pelätä että menettäisi jotain tärkeää jollekin joka ei välittäisi yhtään.

- No mikä on, Sami kysyi huomattuaan kyyneleet poskellani.

- Ei mikään vastasin nyyhkyttäen.

- Kai sulla joku on jos sä itket, Sami kysyi lohduttelevalla äänellä.

- Mä oon vaan niin yksin aina mä en jaksa tätä elämää enää, mä en koskaan löydä ketään mä on niin helvetinmoinen luuseri et suurempaa luuseria sais etsi ja pitkään, sanoin koittamatta purskahtaa enempää itkuun.

- Et sinä mikään luuseri ole, sä oot helvetin mukava kaveri ja kyllä sä joskus jonkun mukavan pojan löydät mä tiedän sen, Sami lohdutteli ja tuli halaamaan…

Ai miten ihanalle toisen ihmisen kosketus voikaan tuntua, olisin voinut olla vaikka koko illan siinä Samin kainalossa nyyhkyttämässä. Toinen käsi mun niskasta pitämässä kiinni ja toinen selällä, hieroen hellästi edestakaisin.

- Mä en vaan enää jaksa mun elämässä ei oo mitään iloo, mun elämässä ei tapahdu mitään. Mä tarviin ihmisiä ja mä joudun olla yksin koko ajan, mä en vaan jaksa sitä. Parempi ois olla olematta, itkin Samin olkaa vasten.

- Onhan sulla mut mä oon sun kaveri. Muista se et sulla on ainakin yks hyvä kaveri, vaikei muita kavereita oiskaan.. Eläkä tee mitään tyhmää iteles, Sami sanoi suoraan sydämestä

- Mä lupan et en tee mitään iteleni, koska joku jäis kuitenkin suremaan ja luulis et syy on sen. Enkä mä vois tehä sitä kenellekkään ihmiselle, kun mä lähen tästä maasta kukaan ei saa jäädä syyllistää itseään sen takia, sanoin.

Sami puristi tiukempaa, se tuntui niin luonnolliselle ja hyvälle kun joku ihminen oli lähellä ja välitti.

Tuntui kun sillä hetkellä Sami olisi välittänyt minusta eniten koko maailmassa..

Pikkuhiljaa mieli alkoi taas olla normaali..

Ja olikin jo nukkumaan meno aika että jaksettaisiin kurssilla taas loistaa.

Juttu alkoi kulkea, kun sänkyyn asti oltiin päästy. Tällä kertaa sängyt olivat erillään toisistaan jo valmiiksi, eli ihan hyvä molempien kanalta sillä olisin varmaan käpertynyt heti Samin kainaloon ja Sami olisi potkinut minut pois. Juttu jostain syystä taas seksiin kääntyi ja homo seksi tuli taas puheeksi..

Jossain vaiheessa kun pummin taas Samilta yhden tupakan, Sami ojensi kätensä ja sanoi:

- Lupaatko yhen jutun.

Ojensin käden ihan vain että kyllähän minä voin luvata mitä vain.

Kun olin saanut Samin kädestä kiinni joka oli pehmeä kuin vauvan poski, ainakin melkein.

Kysyin:

- No mitä pitää luvata?

- Lupaat et panet mua tällä viikolla, Sami sanoi.

Hiljaisuus laskeutui huoneeseen, sitä kesti pitkään kunnes Sami puristi kädestäni kovemmin mutta kuitenkin hellästi että havahtuisin mietteistäni.

- Lupaatko? Sami kysyin epävarmuutta äänessään.

- No mä lupaan… Sanoin hyvin epävarmasti, aluksi luullen että kyseessä oli joku kusetus. Mutta kun Sami puristi vastaukseni jälkeen kättä vielä kovempaa ja hellemmin, jos se nyt vain on enää edes mahdollista tajusin että tosissaan se oli.

- No hyvä, aika vaikeeta on pyytä lupaamaan tollasta, Sami sanoi helpotusta äänessään..

- Ihan kokeilla vaan haluaisin osaks ja osaks sun takia, Sami sanoi perään.

Tarina jatkuu….

*****

Sit tähän loppuun haluaisin sanoa:

Et meinasin jo lopettaa tämän tarinan kirjoituksen tohon Osa 2:en loppuun, koska ei tullut palautetta eikä huvittanut kirjoittaa.. mutta sain kuitenkin inspiraation kuunellessani: Jenni - Herra kädelläsi, vaikken olekkaan uskovainen ja olen kirkosta eronnut mutta kappale on jotenkin vain koskettava.

Ja toinen kappale joka vaikutti kirjoituksen jatkamiseen on tarinassa mainittu: Prototyyppi - Eka kerta.

Parit kyyneleet piti osan kirjoituksen aikana vääntää, tai no koko osan kirjoittaminen meni itkemiseksi.

JOTEN TOIVOISIN PALAUTETTA, kovin mielelläni, risuja, ruusuja ja ihan mitä vain, vaikka omia kokemuksia..

Ja koitan palautteeseen vastata!! Pahoittelen niille joille en ensimmäisestä osasta palautteeseen vastannut.