Koodi-puhelin
Opetus 4
kiira

A/N: Kiitos kaikille palautteesta, olen pahoillani että tässä kesti taas näin kauan. Olin kirjoittanut jatkoa jo aiemmin, mutten ollut kovin tyytyväinen siihen. Loppujen lopuksi tein kuitenkin vain hyvin pieniä muutoksia tekstiin. Kirjoitan vielä yhden osan tämän jälkeen.

*******************************************************

4.osa.

Hengitän raskaasti, hiki kimmeltää mun ihollani. Mun vatsa on tahmea mun omasta spermasta ja mun reisilihaksia särkee.

Sänky natisi. Kuuntelin kummallisia urahduksia mitä mies muun päälläni päästi, se liikkui nopeammin, kynnet painautui mun hatioihin, sen ruumis jännittyi ja se tuli. Sven lysähti mun päälleni makaamaan ja saatoin viimein laskea väsyneet jalkani alas. En oo ikinä ollut näin väsynyt, tuntuu siltä kuin mun vartalo painaisi tonnin ja jopa sormen liikauttaminen olisi liikaa vaadittu. Se vetää pehmenneen kalunsa mun sisällä ja tunnen avonaisen aukkoni sykkivän, tuntuu oudon tyhjältä, en jaksa liikkua. Sven kääntyy kyljelleen sängyllä, jo kolmas kerta kun se nai mua yön aikana, saikohan se jo tarpeekseen? Toivon niin, en jaksa enempää. Sen kaverit on jo nukahtanut. Pystynköhän enää edes kävelemään? Käännyn vaivalla vatsalleni, olo helpottuu hieman. Istumaan en ainakaan pysty, jo pelkkä ajatus tuntuu kivuliaalta.

Sven sivelee mun hikistä selkää ja oon liian väsynyt edes puhumaan. Käännän pääni sivuun, katson sitä puoli avonaisten silmien kautta ja se katsoo mua takasin. Se virnistää mulle, sen käsi puristelee nyt mun pakaroita. Yritän lohduttautua sillä, ettei se millään voi saada sitä uudestaan ylös vielä, sen on pakko olla väsynyt. Jos jaksaisin, niin parkaisisin lujaa kun se puristaa liian kovaa mun kipeää takamusta. Ynähdän, hiljaiset kyyneleet silmissäni.

”Does it hurt? I bet you can’t sit up for a week.” Sven virnistää. Taidan olla samaa mieltä sen kanssa. ”Just to let you know, you are the best fuck I’ve ever had.” Se kuiskaa sitten. Jos en olisi näin väsynyt, niin sanoisin jotain nasevaa takaisin. Mun silmäluomet antavat lopulta periksi väsymykselle ja vaivun uneen.

En tiedä monta tuntia oon nukkunut, Sven nukkuu mun vierellä, sen käsi mun vartalon ympärillä ja varoen yritän nousta sängyltä. Jokainen liike sattuu, kiroan hiljaa. Kävelen vaivalloisesti kylpyhuoneeseen, tarvitsen ehdottomasti suihkun. En jaksa huolehtia herääkö ne siihen vai ei.

Pesen itseni huolella saippualla, aivan joka paikan. Mun peräaukkokin on supistunut takaisin normaalin kokoonsa, luojan kiitos siitä. Saippua kirvelee hieman kun pesen peppuani, oon varmaan saanut pieniä haavoja sinne, mutta kaiken sen naimisen jälkeen, en ihmettele sitä yhtään. Pääasia että mitään suurempaa vahinkoa ei ole tapahtunut, kiitos liukasteen. Kuivaan itseni huolella ja aloin pukeutua.

Kun olin valmis, astuin ulos kylpyhuoneesta ja kuivasin hiukseni. Hytin asukit ainoastaan murahtelivat unissaan, mutteivät heränneet. Huomasin pöydällä vahapurkin ja päätin käyttää sitä, ilmeisesti mun oma turhamaisuus ei koskaan kuole. Väsynyt hymy nousi mun huulille, kun järjestelin hiuksiani kuntoon. Jos tapaisin Mikan jossakin matkalla, niin oli parasta näyttää mahdollisimman hyvältä. Mahdollisimman vähän siltä kuin mua ois just naitu koko yön putkeen. Huokaisin väsyneenä. Keskitin kaiken energian siihen että kävelisin mahdollisimman normaalisti.

Kävelin hiljaista käytävää pitkin ja hain tukea seinästä. Pysähdyin hetkeksi. Hengitin syvään.

”Hyvä Joonas, kyllä sä pystyt tähän, tsemppiä.” Koitin kannustaa itseäni hiljaa. Purin hampaita yhteen, koskaan ei ollut käveleminen tuntunut näin vaikealta. Kello oli seitsemän aamulla, seisahduin läheisen ikkunan viereen, en uskaltanut edes kokeilla istuutua alas. Tunsin taas epämiellyttävää kipua säteilevän alhaalta, sähähdin ja yritin vaihtaa asentoani mukavammaksi.

Miten voinkaan olla näin väsynyt? Muutama kyynel vierähti alas mun poskille. Olisi vain pitänyt jäädä Saksaan, niin kuin Alex pyysi. Kaivoin kännykkäni esille ja etsin sen numeron, tiesin luultavasti herättäväni sen, mutta halusin kuulla ystävällisen äänen, jonkun joka välitti ja ymmärtäisi.

”Alex” Se vastasi unisen kuuloisena, kuulin kuinka se haukotteli. Olin hiljaa hetken ja sitten aloin itkemään. ”Jo? Is that you? What`s wrong honey?”

“Mika he knows...he found out and he...” Nyyhkytin.

“Did he do something to you? Where are you?” Se kysyi ja kuulin sen äänestä, että se oli selvästi huolissaan.

”I`m such a whore…” Itkin, jotenkin vasta nyt aloin ymmärtämään kaiken mitä oli tapahtunut, nyt kun kuulin Alexin äänen.

”Jo, hon, please tell me what happened? Where are you?” Se pyysi.

”I`m… we`re on a ship, on our way to Stockholm. I don`t know what to do Alex, I don`t know where to go. If I go back there, he`ll do it again, and I can`t take it anymore, I just can`t...” Itkin, aloin jo kuulostaa hysteeriseltä.

“Calm down, what has he done to you?” Se kysy, kuulin kuinka se pakotti itsensä pysymään rauhallisena.

”They…Mika and his friend, they forced themselves on me… I couldn`t stop them, I tried, but I couldn`t and then I... I`m in such a big of a mess right now, I don`t know what to do Alex...Help me.” Pyysin, vaikka ymmärsin, että Saksasta käsin sen olisi aika mahdotonta auttaa mua.

”Those fucking bastards, I`ll kill them Jo, swear to God I will… Okay so, can you…uh, Do you have your passport with you?” Alex kysy.

”Yes. But it`s in our cabin.” Vastasin heikolla äänellä.

”Just try to get your stuff, and go to the Stockholm airport and take the first flight here, call me when you know when the plain gets here, and I`ll come to pick you up. Can you do this honey?” Se kysy, kuulostaen jotenkin hellyttävän lempeältä.

”I-I don`t know, I’ll try.” Vastasin.

Juuri sillon, käsi laskeutui mun olalle ja katoin pelästyneenä ylös.

”Täällähän sä olet, oon ettinyt sua jo aika kauan.” Mika sanoi ja hymyili epämiellyttävästi. Suljin puhelimeni nopeasti ja tungin sen hätäisesti taskuuni.

”A-anteeksi…” Änkytin ja vihasin itseäni sanoessani sen. Miksi mun pitäisi pyytää anteeksi sen jälkeen mitä se ja sen kaveri oli tehnyt mulle? Mika läppäsi mua avokämmenellä kasvoille.

”Oot taas ollut jakamassa persettäsi ulkomaalaisille, etkö ookin? Nähtävästi tarvitset paremman opetuksen kulta.” Se sähisi ja lähti raahaamaan mua hytille. Itkin ja vapisin sen otteessa.

”Ulos!” Se huusi muille heittäessään mut kovakouraisesti sängylle. Sen kaverit katso sitä hämmentyneinä, kun ne ei päässytkään jakamaan tätä ’hauskanpitoa’ Kun ne oli mennyt, Mika kiipesi mun päälle. ”Päätin, etten enää jaa sua muiden kanssa.” Se kuiskasi ja suuteli mua väkisin.

********************

Neljä päivää myöhemmin, istuin olohuoneen sohvalla Mikan sylissä. Se joi oluttaan ja hyväili mun reittä, katsoessaan samalla telkkaria. Tomi istui viereisellä sohvalla ja katsoi mun kasvoja virnuillen. Mun huuli oli aavistuksen halki ja mun vasemmassa poskessa oli iso mustelma. Mun vaatteet peitti loput mustelmat, joita oli mun lantiossa, käsivarsissa ja jopa reisissä. Olin kuin jostain huonosta Suomi filmistä; se pahoinpidelty 'aviovaimo', joka istuu hiljaa miehensä sylissä, ei puhu mitään, tuo oluen kun pyydetään ja levittää jalkansa kun niin käsketään.

Ovikello soi.

”Mee avaamaan kultsi.” Mika sanoi, taputellen mun reittä. Nousin varovasti ylös, yhä sanaakaan sanomatta. Avasin oven ja tuijotin tiiviisti lattiaa. Yllätyin, kun helläkäsi kosketti mun poskea, kohottaen mun katseen ylös. Mun siniset silmät kohtasi huolestuneet ruskeat. Alex kurtisti kulmiaan vihaisen näköisenä ja sen huulet tiukentui ohueksi viivaksi, kun se katsoi kohti olohuonetta.

”I`ll kill them…” Se sähähti ja asui peremmälle eteiseen



Jatkuu...

*********************************************************

A/N: Palaute on edelleen tervetullutta! =) En itse tosiaan ole niin tyytyväinen tähän osaan, mutta oli jo korkea aika lisätä se ja alkaa käärimään tarinaa kasaan; kohti loppua.

Olen kirjoittanut kolmea muutakin gay-tarinaa, jotka löytyvät kotisivuiltani. Kirjoitan sekä englanniksi että suomeksi. En ole varma saako täällä 'mainostaa' omia sivujaan, mutta tässä kuitenkin osoite:

http://www.my-secret-shore.net

Copyright © Koodi.net 2003-2021 - Tietosuojaseloste - Palaute