Brego

Aika kulkee joskus liiankin nopeasti ja tietysti juuri silloin kun ei sitä haluaisi! Meidän aamupalamme jälkeen jouduin sanomaan Nicille näkemisiin sillä äippä odotteli poikaansa kotiin syömään ja tekemään pihatöitä. Kun olin heittänyt eiliset vaatteet niskaan alastoman Nicin katsellessa tuntien pientä vipinää haaroissa, mutta jonka omaksi hyväksi jouduin pakottamaan pois, siis jos tietäisitte minkälainen äitini osaa olla jos myöhästyn niin siinä saa tietyt urheilut jäädä hyvällä kokematta. Asia tietysti harmitti mutta elämä on! Aina nuo älyttömät lausahdukset jäävät soimaan päähän vaikka niistä ei edes pitäisi mutta sehän on niiden tarkoituskin, oletan. Avasin ulko-oven, mutta yhtäkkiä mut valtasi tunne siis sellainen älytön tunne siitä että ei haluaisi lähteä vaan jäädä söpöilemään jonnekin pehmeään paikkaan eikä asiaa parantanut se että Nici tuli halaamaan mua nähtyään mun epäröinnin ovella.

"Kuules tiikeri sun paree lähteä kohta tai anoppi tykkää kyttyrää!" tätä hersyvää lausahdusta seurasi lempeä suukko poskelle ja "salainen" puristus pepulle. Mä huokaisin ja nyökkäsin ja käännyin lähteäkseni kunnes kuulin Nicin äänen ja käännyin vielä kerran katsomaan taakseni "Tiedäthän että mulle tulee ikävä sua?" Kysymys oli aika vakavan tuntuinen ja päätin vastata siihen parhaimmalla osaamallani tavalla. Mä kaappasin Nicin syliini ja painoin huuleni sen huulille pakottaen kieleni sen kosteaan suuhun. Näemmä tein oikein sillä tunsin jotain kovaa tökkimässä ihoani Nicin lantion seudulla ja tukahdettu äännähdys vain lisäsi varmuutta. "Hemmetti mies sä teet tosiaan lähtemisen vaikeaksi! Ja ikävöinkin kanssa kunnolla sillä mä ajattelin hyväksikäyttää sua taas lähiaikoina miekkonen." Mä painoin huuleni vielä kerran sen huulille ja lopulta päästin Nicin taas jaloilleen ja astelin ovesta ulos rappukäytävään.

Päästyäni ulos mä kohotin katseeni Nicin keittiön ikkunaan ja huomasin vaalean hahmon joka tarkkaili mun etenemistä ja lopulta nosti arasti kättään tervehdykseen ja johon vastasin virnistäen ja heiluttamalla kättäni. En voinut vastustaa kiusausta ja lähetin vielä lentosuukon ikkunaan päin ja olisin voinut vaikka vannoa että Nicin kasvojen iho vaihtoi väriään punaisempaan. Virnistin voitokkaana ja käännyin kadulle päin astellessani kotiin päin kestohymy päällä ja hassu viheltelyn halu päällä. Kesä on ihanaa aikaa. Sillä silloin vanhat sydänsurut paranevat ja uuden kujeet odottavat vain noutajaansa. Ja toivottavasti Nici olisi se uusi kuje ja peloissani kykenin jopa miettimään vakavammankin vaihtoehdon mahdollisuutta.

Loppu päivästä menikin siihen että auttelin äitimuoria kotona raskaiden kotitöiden kanssa ja sainkin palkaksi tuoretta pullaa ja vasta tehtyä mehua omista marjoista. Kotiin päin astelin sitten pari mehupulloa kassissa kilisten saaden palkkioksi muutamat pahat silmäykset mummoilta niiden tietysti olettaessa että kassissa olisi jotain mehua vahvempaakin! Tieni kulki kaupungin suositun kahvilan editse jonka kesäterassilla olikin jo monta auringonpalvojaa nauttien päivittäistä kofeiini- ja sokeriannostaan. Yhdessä pöydässä istui kaksi kundia jotka näyttivät harvinaisen tutuilta mutten auringonpaisteen takia saanut kunnolla katsotuksi kunnes kuulin Laurin tavaramerkiksi kohonneen naurun, sellaisen jonka kuullessa on pakko alkaa nauramaan vaikkei olisi mitään mille nauraa, nytkin tirskahdin hieman sillä se oli tarttuvaa. Siristin silmiäni ja kohotin käteni silmilleni luoden varjon jonka avulla sain silmiini Laurin ja yllätyksellisesti Laurin vieressä istuikin Niko, siis se jätkä eilisestä. Niko huomasinkin mun tuijottelun ja kuiskasi Laurille, joka ei ollut tietoinen olemassaolostani että olen paikalla. Lauri käännähti äkisti mun suuntaani ja pienen hämmästyneisyyden takaa kohosi hymy ja nopea käden kohotus joka kehotti tulemaan heidän pöytäänsä. Noh eihän mulla muutakaan tekoa tänään ollut enää joten päätin ensin hakea virkistävää juotavaa tiskiltä ennen kuin astelin noiden kahden luokse ja istuin vapaana olevaan tuoliin joka oli onneksi osaksi edes varjossa sillä pöydän yllä oli kirkkaan vihreä aurinkovarjo.

"Heips kaverrriiit!" Moikkasin niitä ylipirteän kuuloisesti. "Heh jooh moro sullekin vaan Teme." Ne vastasivat yhtäaikaa.. aika söpöä. Jäin mietteisiini kiinni enkä voinut estää hölmöä hymyäni nousemasta huuliani vääntämään ylöspäin sillä mieleeni palasi tämä aamu ja eilinen ilta Nicin kanssa. Lauri tietysti tarkkana ihmisenä huomasin minun olen-juuri-saanu-ja-kovaa ilmeeni josta en niin hirveän ylpeä ole jos totta puhutaan sillä se aina paljastaa eikä herrasmiehet ikinä kerro...eiväthän?

"heheeeiiii, mikäs se sut saa hymyilemään noin maireasti veikkoseni?" Lauri tönäisi mua kädellään kylkeen leikkisästi. "Lauri lopeta Temen kiusaaminen, saman kysymyksen sais sullekin esittää!" Lauri hiljeni punastuen voimakkaasti ja vältteli mun kysyvää katsettani. "Noh jos sun on nyt ihan pakko tietää niin mä tapasin yhden jätkän..." jätin asian roikkumaan ilmaan enkä suonut sille muuta tietoa ja käännyin Nikon puoleen. "Mikäs tämä juttu Laurin hymyilemisestä onkaan? Voitteko valaista minua tästä asiasta?" Niko iski silmää mulle ja virnisti nopeasti vilkaisten Lareen päin kuin kysyen lupaa. "Noh Lauri törmäsi eilen vanhaan tuttuunsa ja ne päätti mennä solmimaan ystävyyttä jonnekin yksityisempään paikkaan ja asiat sitten etenivät omaa vauhtiaan ja nyt Laurilla on hyvä syy hymyillä." Niko kurotti ottamaan Laurin käden käteensä puristaakseen sitä hellästi. "Niinhän siinä taisi käydä ja huomasin samalla että tunteet ovatkin vielä aika syvät tätä vanhaa ystävää kohtaan" Lauri oli vihdoin saanut suunsa auki ja nojasi Nikoa päin laittaen toisen kätensä Nikon niskan taakse jotta voisi vetää Nikon huulet omilleen syvään suudelmaan. Mä käänsin katseeni muualle mutta en voinut kuin hymyillä noiden kahden ansaitulle onnelle. Lauri ei ollutkaan ollut kiinnostunut kenestäkään jätkästä talviloman jälkeen jolloin oli kuulemma tavannut sen oikean mutta juttu olikin lopahtanut siihen että Lauri oli vielä seurustellut tytön kanssa eikä ollut halunnut myöntää viehtymystään samaa sukupuolta kohtaan.

"Elikäs sä oletkin sen joka varasti tän mun kaverin sydämen talvella, etkös olekin? Se onkin ollu masentavaa seuraa siitä lähtien ollut kuin koti-ikävää poteva pieni koiranpentu pyörimässä jaloissani." Naurahdin Laurin ei niin ystävälliselle katseelle jonka se muhun loi edellisen lausahduksen jälkeen. Niko kääntyi katsomaan mua ja sitten Lauria. "Oletko sä kaivannu mua niin pitkän aikaa?" Lauri nyökkäsi vahvistaakseen Nikon olettamuksen. "Jooh olen ja sitten kun sain tietää että tulet tänne kesällä niin päätin lopulta tehdä itselleni palveluksen ja todeta että olen homo. Ja noh kaikki tietää mitä sitten eilen tapahtui..kiitos sinun!!!" Niko vain virnuili ja sanoi ettei kaikki sentään tienneet niiden uudesta suhteesta ja että se Laurin toteama kaikki olikin vain yksi Teemu ja Teemuhan pitää suunsa kiinni jos ne niin tahtovat. Mä nyökkäsin Nikon lausumattomalle kysymykselle ja Lauri rentoutui huomattavasti. Se ei nähtävästi ollut vielä sinut itsensä kanssa ilmoittaakseen koko kaupungille olevansa suhteessa pojan kanssa tosin ne oli kyllä olleet aika läheisen näköisiä nyt kahvilassa joten juorut olivat varmasti jo lähteneet liikkeelle mutta kun huomasi miten nuo kaksi toisiaan katsoivat niin luulisin ettei asiassa olisi mitään ongelmaa sillä he tukisivat toisiaan.

Nyt ne molemmat kääntyivät mua kohti kasvoillaan viekas ilme joka kieli ongelmista. "Niin ja nyt kun se asia on paljastettu niin on sunkin aika paljastaa että mistä toi hehkuva ilme sun naamalle syntyi!!" Juuri kun olin aloittamassa sanomaan jotain kuulin omaa niemeäni huudettavan ja kun käännyin kadulle päin huomasin Nicin olevan siellä ja heiluttavan kättään tervehtiäkseen. Mä jämähdin aloilleni hetkeksi sillä Nicillä ei ollut päällään muuta kuin shortsit ja juoksulenkkarit ja ohut hikikalvo joka kieli sen tulleen lenkiltä. Niko tönäisi mua kylkeen ja säpsähdin hereille transsista. "Ai hei mitäs sä täällä? Ja tuu toki tänne sieltä senkin hölmö!" Nici virnisti henkeäsalpaavasti ja sen vaikutti näemmä myös mun kahteen muuhunkin ystävääni sillä kuulin niiden vetävän terävästi henkeä. Kun Nici oli istuutunut mun viereeni huomasin vasta erään jutun joka äsken oli jäänyt huomaamatta, hiusten väri oli muuttunut kirkuvanpunaisesta sähkönsiniseen ja mallikin oli lyhentynyt.

Lauri ja Niko katselivat uteliaina uutta seuralaistani ja huvittuneet virnistykset kertoivat että nukkuva kissanpentu oli löytynyt ja vastakkainasettelu iskenyt niidenkin tajuntaan. "Aaah tämä pieni kissanpentu tässä on Nici ja me tavattiin eilen illalla ja herättiin tänä aamuna samasta sängystä." Laurin silmät suurenivat hetkeksi ja kohdistuivat muhun, mutta kun Nikon kova olkapää oli ottanut osumaa sen kylkeen se tajusi olevansa töykeä. "Ööööh...joo sori mä olen Lauri ja tämä ilmestys vierelläni on mun poikaystäväni Niko. Hauska tavata ja kerro toki lisää viime yöstä ja kenties aamustakin!" Lauri virnisti veikeästi Nicille ja ansaitsi letkautuksestaan pienen tirskahduksen. "Ehei valitan mutta herrasmiehet eivät kerro tuollaisia asioita!"