Joo no tää tarina pohjautuu tosi elämääni ja fiktioon, mutta niiden rajan tiedän vain minä.
Elikäs….
Kaikki alkoi kun pääsin töihin paikalliseen firmaan, fyysistä työtä ja kursseja välillä. Ensimmäinen aamu tuntui aivan kauhealta lähteä töihin sillä jouduin aivan uuteen ympäristöön ja tapaamaan uusia ihmisiä, kaiken huipuksi töihin otettiin samaan aikaan vuoden minua nuorempi kaveri. Kävellessä töihin mietiskelin että kukakohan se mahtaa olla joku jonka tiedän vai joku aivan uusi kasvo elämässäni. En ole kovinkaan sosiaalinen ihminen, varmaankin aika helposti syrjäytyvää tyyppiä voisin kuvitella sillä päivät työttömänä menivät aina yksin kotona tai juoden yksin.. Töihin päästyäni tämä toinen kaveri odotteli jo työhuoneen edessä johtajan kanssa että minä saapuisin, ensimmäinen ajatus joka mieleeni tuli kun näin hänet oli “ei saatana se on toi joka oli ammattikoulussa vuoden alemmalla luokalla kuin minä”. Jostakin olin päähäni saanut että hän oli aivan mulkku vaikken koskaan ollut hänen kansaan tekemisissä. Ja hän oli myös todella söpö, lyhyt siili tukka, ihana hymy, viettelevät silmät ja juuri sopiva ruumiin rakenne melkein kuin voimistelijoilla tai uimareilla ei liian lihaksikas eikä liian laiha. Monesti olin ammattikoulun aikaan ajatellut jos saisi omaksi niin pois en laskisi, ilmeisesti mulkku vaikutelma ei häirinnyt minua lainkaan.
Työt rullasivat menemään eteenpäin, kahdestaan tupakka tauoilla hän koitti saada juttua aikaan mutta minä en pahemmin alkuun osallistunut kuin muutamalla sanalla keskusteluun. Mutta pikkuhiljaa itsekin aloin puhumaan niitä näitä, lähinnä jotain typerää mitä mieleen tuli, mutta tutustuttiinpa kuitenkin pikkuhiljaa siinä ajan myötä. Tai oikeastaan minun sosiaalisiin taitoihin ajateltuna aivan järjettömän nopeasti.
Kursi reissuilla asuimme samassa hotelli huoneessa joissa illat menivät kaljaa juodessa ja jutellessa niitä näitä ja seksi tuli usein puheeksi jostain syystä. Lähinnä minä kuuntelin Samin nais kertomuksia. Muuten tämä vuotta nuorempi on nimeltään Sami ja itse olen sanotaanko vaikka Heikki.
Pikkuhiljaa rupesi ahdistamaan kun en pystynyt olemaan Samille totuuden mukainen, kaikille vähäisille puolitutuilleni olin tullut ns. “ulos kaapista” (Typerä sanonta muuten toi). Mutta Samille en uskaltanut kertoa en sitten niin millään, sillä pelkäsin saavani ensinäkin turpaan mahtavalta kaverilta ja toisekseen menettäväni työni. Tai lähinnä että joutuisin irtisanoutumaan jos Sami ei hyväksyisi asiaa ja tekisi töissä käynnistäni helvettiä. Olimme aiemmin puhuneet homoista aivan vahingossa, jolloin sain käsityksen että jos Samin lähelle tulisi homo “saisi homo suksia äkkiä vittuun tai alkaisi nyrkit heilumaan” tai jotain saman tyylistä taisi Samin suusta silloin tulla..
Mutta yhden tutun rohkaisemana uskalsin sitten laittaa viestiä Samille asiasta. Vähän meinasi hävettää kun juttelin tämän kyseisen tutun kanssa asiasta itkun partaalla nyyhkyttäen:
- Että en mä voi kertoo Samille vaikka se mun paras kaveri onkin, koitin saada sanoja ulos jotenkin purskahtamatta itkuun. äänestäni kyllä todennäköisimmin kuului että voisin hajota täysin siihen paikkaan ahdistuksestani.
- En mä vaan pysty ei se ymmärrä sitä, sehän on jätkä niin kuin miesten pitääkin olla, toisin kun mä. Mä oon vaan tällänen outous mikä tänne on muiden kiusaksi lähetetty, vaivaamaan ja piinaamaan ihmisiä.
Parikertaa välillä niiskuttaen sain tuon kaiken sanottua.
Mutta tuttu sai minut ylipuhuttua laittamaan viestiä Samille. Viesti oli sinäänsä helppo laittaa, koska kasvotusten kertoessani olisin murtunut täysin. Onnekseni Sami vastasi viestiini aivan parin minuutin viiveellä ja hän otti asian aivan mahtavalla tavalla, viestissä luki:
- Itse asiassa olen aina halunnutkin tuntea homon. Että ei tarvitse pelätä että ei voitaisi olla enää kavereita.
- Onneksi ei tarvitse menettää parasta kaveria, huokasin itsekseen helpotuksesta. Tilanteen dramatiikan takia taisin sanoa jopa sen ääneen.
Tästä hetkestä lähtien me molemmat olimme avoimempia toisillemme, pystyttiin puhumaan aivan mitä vaan. Eikä Samia edes häirinnyt mun typerät homo jutut joita keksin aivan kiusallaan, koska Sami koitti keksiä aina typeriä homovitsejä joka ei kyllä yhtään häirinnyt eikä häiritse tänä päivänäkään.
Hauskojahan ne on kun ajattelee että kyseessähän on homo, jotenkin niin hupaisa asia (ainakin minun mielestä).
Yhtenä iltana kurssilla kun joimme hotellin alabaarissa kahdestaan Samin kanssa, oli baarissa pari muutakin ihmistä kauempana meistä, Sami yllätti minut aivan täysin
- Heikki pukeudunko mä sun mielestäs hyvin? kysy Sami vaatimattomasti.
- Ihan hyvin mun mielestä, vastasin epäröiden pukeutuuko hän hyvin vai normaalisti.
- No hyvä, Sami kommentoi vastaustani itsevarmasti.
Heti perään Sami kysyi:
- Olenko mä sun mielestä hyvännäkönen? yhä sama itsevarmuus äänessä.
Hetken epäröityäni vastasin nyökkäyksellä.
Parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen tuli kysymys jota en olisi odottanut Samin suusta koskaan..
- Harrastaisitko seksiä munkaa jos saisit? Tuli selkeästi Samin suusta, sanat olivat niin kirkkaat ja selkeät että kysymyksestä ei voinut erehtyä.
Ahdistava hiljaisuus valtasi tilanteen, koska olin aivan häkeltynyt ja kumissani.
Mutta hiljaisuuden rikkoi nopeasti kysymys.
- No? Sami kysyi äänensävy jokseenkin vaativana.
Mielessäni pyöri vain santa seksiä, munkaa. Ajatus alkoi pikkuhiljaa juosta sexiä Samin kanssa voisiko se olla todellista, olenko mä enää järjissäni. Onneksi ajatus tipahti maan tasalle kun älysin että kysymys oli “jos saisit“, eikä “lähetäänkö panemaan”.
Sain onneksi kasattua ajatuksia kokkoon sen verran että jotain tuli suustakin ulos:
- Panisin, sanoin koittaen sanoa sen jotenkin coolisti mutta ei se varmaan siltä kuulostanut häkeltymyksen, paniikin ja sekaisten ajatusten saattelemana.
Sami repesi varmaan nauramaan tai sanoi jotain mutta en kuollaksenikaan muista muutamaa minuuttia oman tokaisuni jälkeen. Kummallista miten aivot ei rekisteröi tiettyjen tilanteiden jälkeen mitään tai no tämän saattaa voida laittaa humalan piikkiin, sillä olimme jonkin moisessa humalassa tässä vaiheessa iltaa. Ja aamulla taas niin iki-ihanalle kurssille joka meni nukkuessa. Nukkumiseenkin oli monia syitä sinä päivänä, ensinäkin opettaja puhui yhtä monotonisesti kuin yleisradion säätiedottaja, toisekseen krapulan tynkä koitti puskea pintaan ja kolmanneksi mutta ei vähäisimmäksi emme saaneet unta kun juttelimme pitkään yöhön asioista.. Muta emme harrastaneet minkään laista homeostelua emmekä pahemmin homoista sinä iltana puhuneetkaan..
Jatkuu kun jaksan kirjoittaa….