spirity

Tero istui reppunsa päällä hiekkarannalla, katseli järvelle ja joi olutta tölkistä. Oli lämmin kesäilta. Sellainen joka on vain pari kertaa kesässä. "Days to enjoy" ajatteli Tero ja avasi uuden oluen. Järvellä kaartelevat lokit kirkuivat vauhkona ja ainoa asia mikä rikkoi niiden konsertin, oli elämöivä nuorisojoukko pelaamassa lentopalloa. Teroa ei huvittanut pelata, hän oli päivällä venäyttänyt niskansa ja mieluummin istui nauttimassa kesäillasta rauhassa kuin satuttaisi niskansa uudelleen. "Vieläkö niska on kipeänä?" kysyi Jenni ja istui Teron viereen kivelle sytyttäen tupakan. "Ei se nyt enää oo" vastasi Tero ja tuijotti vastarantaa. Jenni oli Teron tyttöystävä, tai ainakin muodollisesti. Eihän Tero oikeasti tuntenut mitään rakkautta Jenniä kohtaan, tai ehkä hän luuli tuntevansa mutta kaikki oli enemmän tai vähemmän kulissia. Kukaan ei kysele tyhmiä jos on tyttö vierellä, ja ehkä silloin voi elätellä toiveita siitä että kaikki olisi ohimenevää. Ehkä vielä jonain päivänä olisi onnellisesti naimisissa naisen kanssa pienessä mökissä ja ajaisi Volvoa. Silloin voisi sukulaistenkin edessä esittää olevansa tylsä mutta normaali pikku Tero josta tulee isona insinööri.

Oi sitä autuutta. Mutta ei sinä iltana. Jennin puheet kaikuivat kuuroille korville. Teron mielessä oli sinä iltana tilaa vain yhdelle henkilölle ja se oli Casper. Jennin isosiskon kaverin mökissä oli ollut bileet alkuviikosta ja siellä Tero tapasi hänet ensimmäisen kerran. Casper oli kotoisin Helsingistä ja harrasti breakdancea. Se oli luonut hänelle täydellisen vartalon. Kuin roomalainen sotilas. Mutta Casper oli myös sosiaalinen ja supliikki, hän osasi hauskuttaa jäykimpiäkin bilevieraita ja kaiken kruunasi hänen veijarimainen hymynsä. Sillä hymyllä olisi myynyt vaikka soraa kaivokseen. Silti Casperissa oli myös jotain salaperäistä, jotain mystistä ja jotain niin puoleensavetävää. Tero oli aivan hullaantunut Casperiin. Silti järjen paholainen istui aina olkapäällä muistuttamassa Teroa että hän ei koskaan häntä tulisi saamaan. Kyllä Tero oli jutellutkin Casperin kanssa, mutta silti hän ajatteli että kaikki kemia heidän välillään oli pelkkää epätoivoista kuvitelmaa. Sitäpaitsi Casper todellakin oli sosiaalinen. Hän varmasti jutteli Teron kanssa vain pitääkseen bileet elossa, ehkä jopa säälistä huomattuaan Teron nojailevan tylsistyneenä seinään. Silti Teron oli mahdoton saada Casperia pois mielestä.

Leirintäalue oli suhteellisen pieni ja hän oli nähnyt Casperin lähes päivittäin, usein kuitenkin tyttöjen seurassa. Tero kyllä tervehti aina nähdessään Casperin, mutta ei uskaltanut kertaakaan mennä puhumaan hänelle. Hän tyytyi vain katselemaan kaukaa ja ihailemaan. Jenni selitti yhä jotain Teron vierellä mutta Tero ei ollut kuunnellut sanaakaan. Hän oli vain tuijjottanut kauas järvelle ja juonut jo lämmennyttä olutta "Tänään ajateltiin käydä kaupungilla, siellä on jotku kemut taas jossain mun kaverin isosyssen kämpällä" selitti Jenni. "Ainakin kaikkien 4 mökin jengit lähtee sinne, pitäisköhän meiänki mennä?" hän jatkoi. Tero havahtui. Hän tiesi että Casper asui yhdessä neljästä rantamökistä koska Jennin isosiskon kaverit asuivat niissä. Yrittäen pysyä tyynenä, Tero nousi ylös ja sanoi "kyllähän me voitas siellä kääntyä, onhan tää vika ilta ennen ku lähetään takas himaan".

Oikeasti hän vain halusi nähdä Casperin vielä edes yhden kerran ennen kuin olisi kotiinlähdön aika. Bileet kaupungissa menivät vanhaan tuttuun tapaan, Tero hädin tuskin tunsi neljäsosaa vieraista ja tuttujen kanssa puhuttiin tyhjänpäiväisiä asioita sekä kerrattiin kaikkien opiskelutilanne. Sivusilmällä hän kuitenkin vilkuili koko ajan keittiöön jossa Casper istui pöydällä, heilutteli jakojaan ja hymyili. Hän oli jälleen keskustelun pyörittäjä, keskipiste, aivan kuin talkshow juontaja. Ei sinne kannattanut mennä väliin ja yrittää selittää mitään turhaa. Casper oli niin lähellä, mutta niin kaukana. Siinä ilta meni taas olutta juodessa ja sipsejä syödessä, kunnes bileväki alkoi viimein siirtyä baariin. "Noniin tilatkaa ainaki kaks tilataxii" kuului siiderin pehmentämä naisääni eteisestä. Teroa ei innostanut ollenkaan mennä yökerhoon. Ei hän ollut edes kunnolla humalassa ja Casperkin häviäisi siellä varmaan suoraan tanssilattialle hurmaamaan kaikki pikkukaupungin naiset, tuumi hän turhautuneena. Jenni oli kuitenkin menossa baariin tyttökavereidensa kanssa ja hän yritti saada Teroakin lähtemään. "Sun taxis mökille maksaa ihan sikana" selitti Jenni.

"Mielummin tonni taksista ja hyvät yöunet kuin jumitusta baarissa ja krapula" vastasi Tero ärtyneenä. "Ei sit" sanoi Jenni ja horjui kikattavan tyttölauman mukana eteiseen. Tero päätti istua sohvalla odottamassa kunnes ruuhka eteisessä hellittää ja sitten tilata itselleen taksin. Siinä istuessaan hän kuitenkin kuuli selkänsä takaa tutun äänen kysyvän, "mitä apinamies?" Tero kääntyi ympäri ja näki Casperin seisomassa kädet taskussa ja hammastikku suussaan. "Apinamies?" ihmetteli Tero ja oli ihan hämmennyksestä lamautuneena. "Putosit tänään hienosti puusta kun hait frisbeetä" nauroi Casper. "Se varmaan sattu ihan kivasti" hän jatkoi. "Ainiin, hehee, joo nii tietty frisbee..." sekoili Tero vieläkin hieman hermostuneena. "Oliko Casper tosiaan huomannut sen, miten se voi olla mahdollista?" ihmetteli Tero itsekseen. "Etsä aio mennä baariin, noiden muitten kanssa?" kysyi Casper. "Ei, en. Mä meen suoraan mökille nukkuu, tänään ei oikein jaksa dokaa. Toi niska on tosiaan vielä niin kipee" vastasi Tero. "Hei, mut sithän sä voit pitää mulle seuraa sen aikaa kun mun broidi hakee mut. Mäkään en oo menos baariin ku pitää olla jo huomenna stadis vetää yht tanssituntii ja kaikki muut lähtee täält kämpäst menee" selitti Casper ja istui sohvalle.. "Seuraa?!? Sulle?!? Mä pidän sulle seuraa vaikka maailman loppuun jos niin haluut!!" räjähti Tero mielessään.

Ulkoisesti hän oli silti kuin viilipytty, otti rennon huikan oluesta ja heitti "kai mä voin sen taksin tilata vähän myöhemminki". Yhtäkkiä meteli huoneistossa hiljeni kun viimeinen baarimatkalainen poistui ovesta ulos. Hetken pojat istuivat hiljaa sohvalla ja Tero luki oluttölkin etikettejä "Ootsä varma et se ei oo revähtäny?" rikkoi Casper hiljaisuuden. "Mitä? mikä revenny?" hätkähti Tero. "No sun niskas hölmö, jos se on tosiaan kipee" nauroi Casper. "Ei en mä usko et se on, ei se niin kipee oo" vastasi Tero vaatimattomasti."Anna mä katon sitä vähän" Casper silti jatkoi ja käveli Teron taakse seisomaan. Teron pulssi kohosi hetkessä taivaisiin jä hänen ruuminlämpönsä tuntui kohoavan satoihin asteisiin. "Sattuuks tästä" kyseli Casper painellen samalla Teron niskaa. "Ööh ei..joo tost vähän..." änkytti Tero, mutta ei häntä kiinnostanut tippaakaan paikantaa kipeitä niskalihaksia. Hän vain nautti Casperin kosketuksesta ja joka painallus sai hänen hengityksensä kiihtymään.

"Onksulla kuuma, ku sähän oot ihan kiehumispisteessä" kysyi Casper yhtäkkiä ja painoi kämmenselällään Teron poskea. "Ööh..ääh eih..siis joo kai tääl vähän..." sopersi Tero epämääräisen vastauksen" Hän oli aivan sekaisin. Hänen ajatuksensa poukkoilivat pään sisällä "sä oot ihan hullu! tietäisitpä vaan mitä sun kosketus saa aikaan. Lopeta toi leikkiminen!!" huusivat Teron ajatukset. Viimein hän sai sanoyuksi "Hei! mä haen vähän jotain juotavaa meille, haluuksä?" Hän nousi nopeasti ylös ja harppoi keittiöön rauhoittumaan. "Tämä on aivan älytöntä" Tero ajatteli ja tutki jääkaappia. "Eihän Casper voi tietää, eihän se näy, vai näkyykö?" hän pohti. "Tuo mulle yks Battery jos niit on viel siel" huikkasi Casper olohuoneesta. Tero lähti hitaasti valumaan takaisn olohuoneeseen ja mietti samalla kuumeisesti miten jatkaisi tästä eteenpäin. Mutta Casper piti shown koko ajan käsissään ja kysyi "Onkse Jenni sun muijas?" "No on se joo" vastasi Tero mutta katui sanomaansa heti ja lisäsi "nii, mut ei me oikein olla enää yhes..se ei vaan oikein toimi." Vainiin "sanoi Casper ja hänen hymynsä muuttui ilkikurisen mietteliääksi ilmeeksi. Aivan kuin elokuvien roistot mietiskellessään suurta rikosta. Hän istui väärinpäin sohvalla ja mittaili Teroa katseellaan hänen kävellessään kohti sohvaa.

Tero huomasi sen ja hänen pulssinsa alkoi nousta uudelleen. Hän huomasi punastuvansa taas.Pako keittiöön ei auttanut yhtään, Casper aloittaisi todennäköisesti taivaallisen kiduttamisen heti kun istuisin takaisin sohvaan" Tero tuskaili. Mutta nyt olisi liian outoa jäädä tuolille istumaan ja kerta kaikkiaan aivan liian typerää jäädä seisoskelemaan. Niinpä ehkä muutaman oluen ansiosta Tero keräsi rohkeutensa, istui sohvalle aivan Casperin viereen ja ojensi hänelle avatun tölkin. Casper otti tölkin ja asetti sen saman tien pöydälle eikä edes vilkaissut sitä. Hän vain tuijotti Teroa tutkivalla katseella ja hymyili. Casperin hymy oli kuin huumetta, Tero tunsi poltetta vatsanpohjassa, Hän oli epävarma ja peloissaan vaikka tätä hän oli halunnut enemmän kuin mitään muuta. Hän olisi halunnut upottaa kätensä Casperin hiuksiin ja paidan alle. Vaikka ilmassa oli sillä hetkellä miljoona volttia jännitettä, hän ei jostain syystä uskaltanut liikkua. Hän vain tuijotti takaisin alta kulmiensa, kunnes casper kumartui hiljaa eteenpäin. Tero sulki silmänsä ja hänen hengityksensä kiihtyi. Hän odotti jotain suurta, mutta Casper painoikin päänsä ihan Teron korvan juureen, niin lähelle että hän pystyi kuulemaan Casperin hengityksen.Sitten Casper kuiskasi hiljaa "sulla on dippikastiketta suunpielessä".

Tero valahti punaiseksi, Hän säpsähti taaksepäin ja tunsi itsensä suureksi idiootiksi. Hän kun oli luullut että nyt se tapahtuu, mutta Casper olikin vain kylmäverisesti leikkinyt hänen tunteillaan. Mistä Casper tiesi oikeasti, näkyykö se kauas, tietääkö kaikki muutkin? Kasa epämääräisiä ajatuksia täytti Teron mielen sekunnin murto-osassa ja äkkinäinen hämmennys alkoi muuttua vihaksi. Mutta juuri kun hän oli aikeissa nousta ylös, otti Casper häntä leuasta kiinni vahvalla otteella ja pyykäisi hellästi huulillaan dippikastikkeen pois hänen suunpielestä. "En pysty vastustamaan americanoa" hän heitti nauraen.

Tero oli aivan sekaisin, hän ei pystynyt uskomaan äskeistä todeksi. Casper oli yhä vain muutaman sentin päässä hänestä, ja vaikka hän ei tiennyt oliko Casperin temppu vain sairasta pilaa, oli Tero niin täynnä adrenaliinia että hän päätti ottaa riskin ja tarttui Casperia kaksin käsin kiinni veti hänet kiinni itseensä ja suuteli. Casper vastasi suudelmaan ja työnsi Teron selälleen sohvalle, Casper kietoitui Teron ympäri kuin kuristajakäärme saaliiseensa. Endorfiinit täyttivät Teron mielen jä hän luuli yhä näkevänsä unta. Hänen kätensä seikkaili pitkin Casperin vartaloa, T-paidan alla tuntui jumalainen vartalo, sellainen mitä vain aidolla tanssijalla voi olla. Tero hengitti tiheämmin ja hän oli aivan extaasissa. Kun hän viimein tunsi Casperin kiihtyneet sydämenlyönnit hän ajatteli ettei kestä enää. Hän olisi halunnut olla siinä ikuisesti, sohvalla aivan kiinni Casperissa. "Oletsä enkeli" kysyi Tero Casperilta tietämättään varmaan edes itsekkään mitä puhui.

Casper naurahti ja hänen veijarimainen hymynsä loisti hämärässä huoneessa. "Ehkäpä mä olen paholainen" hän virnisti ja jäi katsomaan Teroa syvälle silmiin. Sitten hän nousi hiljaa ylös liu´uttaen kättään Teron kättä pitkin kunnes heidän sormenpäänsä enää koskivat toisiinsa. "Mun täytyy mennä nyt, mut jos oot viel täällä loppuviikosta ni ehkä nähdään" sanoi Casper, hymyili vielä kerran ja meni ovesta ulos. Tero jäi täysin hölmistyneenä istumaan sohvalle. Eihän hän tiennyt edes Casperin sukunimeä puhumattakaan puhelinnumerosta. Hän juoksi ikkunaan mutta Casper oli jo hypännyt auton kyytiin ja kadonnut lämpimään kesäyöhön.