Alokas

Olin mennyt armeijaan muutama vuosi sitten, 19-vuotias, juuri lukion päättänyt miehenalku. Kouluttajinamme toimineet alikersantit olivat kaikki suunnilleen samaa ikäluokkaa.

Olimme olleet alokasleirillä kaksi päivää, oli hyvin kuuma kesä, jalkamme hikoilivat kumisaappaissa ja varusteet olivat hiestä likomärät. Alikessut pääsivät kai helpommalla, kun saivat pitää maihareita ja käyttää meitä alokkaita kantojuhtina.

Olimme juuri päättämässä kenttäruokailua, ja arvelin, että saisimme nukkua ainakin puoli tuntia, mutta juuri kun olin etsinyt hyvän asennon erään puun juurelta, tuli alikersantti Kuusinen luokseni ja potkaisi kevyesti jalkaani sanoen: "Alokas Järvi!" Ponnahdin seisomaan, vedin käden lippaan ja vastasin: "Herra alikersantti!" "Seuratkaa minua", hän jatkoi. Kuusinen oli tumma, roteva ja miehekäs kundi, jota olin usein salaa vilkuillut.

Kuljimme peräkkäin erään mäennyppylän yli puiden katveeseen, jossa oli aivan selvä ulkovessa, mutta hyvin suuri. Kuusinen käski astua sisään. Ilma oli tunkkainen ja kärpäset pörisivät. Olin yhtä aikaa sekä peloissani että hieman kiihottunut, sainhan olla tuon komistuksen kanssa kahden.

Kuusinen sanoi: "Alokas Järvi, minä tiedän, mikä olette miehiänne! Jos vilkuilu ei lopu tämän jälkeen, tulee vielä pahempaa!" Hän hymyili piruilevasti. "Se, mitä täällä nyt tapahtuu, ei kantaudu kenenkään korviin, onko selvä!?" "Kyllä herra alikersantti!", vastasin. "Pyytäkää minua rankaisemaan teitä vilkuilustanne!" "Herra alikersantti, olkaa hyvä ja rangaiskaa minua!"

Alikersantti istui puuceen istuimelle ja sanoi: "Jalkani ovat ikävän hikiset, virkistäkää niitä kielellänne!" "Kyllä herra alikersantti!" Riisuin hänen maiharinsa ja sukkansa ja aloin nuolla hänen hikisiä, mutta kiihottavia jalkojaan, imin varpaat, nuolin varpaidenvälit ja jalkapohjat. En voinut mitään, mutta pullotus haaroissani lisääntyi koko ajan. "Myös maiharini ovat täynnä hiekkaa, neulasia ja muuta likaa, kai haluatte puhdistaa nekin?" Epäröin. Olin toisaalta inhon ja kiiman välimailla. Alikersantti otti leuastani kiinni ja kysyi: "No?" Päätin unohtaa inhon ja nuolin tarkasti maiharit, joita tuo ihana simputtaja piti.

Kun olin valmis, Kuusinen tarkasteli aikaansaannostani:

"Ihan hyvä, alokas....Mutta on pieni pulma, jalkani ovat sylkenne jäljiltä aivan likaiset, asia on korjattava! Antakaapa kenttäpullonne minulle!" Mieleni täytti viha ja kauhu ensimmäisen kerran, olin juuri täyttänyt kenttäpulloni ja edessä olisi marssi, jolloin vesi olisi kultaakin kalliimpaa. "Jos ette tottele, saavat kaikki tietää homoudestanne!" Itku ei ollut kaukana, kun luovutin kenttäpulloni Kuusiselle. Hän löysi jostakin pesuvadin, johon hän kaatoi juomaveteni. Jouduin pesemään siinä hänen jalkansa hänen hymyillessä. Pesuveden hän kaatoi pois.

"Alokkaalle voi tulla marssilla jano, mutta enhän minä sitä halua!" Kuusinen virtsasi kenttäpulloni täyteen! "Olkaa hyvä", hän sanoi, "Kun juotte siitä, muistatte aina sadistisuuteni." Olin lyöty, en voinut mitään.

Kuusinen oli huomaamattani laskenut housunsa ja edessäni oli kivikova mahtava kalu. Hän nyökkäsi. Päätin sittenkin unohtaa kaiken ja imin hänen kaluaan kuin hullu, nautin niistä sekunneista, tunsin hänen lämpimän spermansa kurkussani ja huohotin kuin eläin.

Kuusinen hymyili. Hän pakotti minut selälleni, avasi sepalukseni ja hyväili kiveksiäni. Luulin jo hetken, että tulisin tyydytetyksi, mutta näin pahaa en olisi aavistanut: alikersantti pakotti kaluni muoviseen siveysvyöhön, jonka sai lukkoon. Hän sanoi: "Kuseni maku suussa, valtani kullissasi! Mitä muuta voisit toivoa?" En vastannut mitään, olin löyty, olin alokas, en ollut mitään.... Olin tuon jumalaisen olennon armoilla....

(Palautetta saa lähettää)