Anna, anna!

Kulmabaarissa oli vielä hiljaista. Ikkunan ohi kulki muutama nätti sääripari...

Vaikka tilaa oli, jakkaralle viereeni istui joku. Kohta se haluaa jutella, odottelin ärtyneenä. Kun mitään ei sitten kuulunutkaan, kohotin olutlasiani:

- Hyvältä maistuu!

Mies myönsi hanakasti, että niin maistuu. Hän oli minua lyhyempi, parikymmentä vuotta nuorempi, vaalea, melko vaarattoman näköinen, sinisessä verryttelyasussa.

Pikkuhiljaa puheet jotenkin siirtyivät jalkojen väliin.

- Hyvältä maistuu... kulli, kaveri sanoi lopulta kuin ohimennen.

Oli aikaa, kun olin moista kokeillut. Naisystävää ei sillä haavaa ollut. Alkoi tehdä kyrpää mieli. Kovasti.

- Mä en ole niitä miehiä, sanoin. - Mutten mene tuomitsemaan. Kannattaa aina olla avoin mahdollisuuksille... Kaikenlaiset mahdollisuudet kyllä kiehtoo...

Vaikka juttelimme hetken ihan muuta, kyrpä tuntui hallitsevan keskustelua.

En ensin kuullut mitä mies mutisi suupielestään. Sitten hän toisti: - Mulla on iso. Koeta!

Kättäni alkoi kihelmöidä. Baari oli meitä lukuun ottamatta tyhjä...

- Menikö pupu pöksyyn?

- En nyt niinkään sanoisi.

- Myyjä on takahuoneessa...

- Näin on.

Kaveri odotti, näki miten kuolasin, tarttui rauhallisesti käteeni ja painoi sen haaroihinsa. Kullini alkoi vuotaa.

- Puhuinko paskaa?

- Et totisesti, sanoin hiljaa. Vilkaisin tiskille. Oltiin edelleen kahden. - Miten noin helvetin iso voi ollakaan?

- Pitää syntyä sellaisena.

Vaivoin hillitsin haluni työntää käsi sinisten verkkarien kauluksesta sisään, tuntea se turpea, raskas, paksu jötkäle paljaana.

- Miten nää hommat yleensä menee? kysyin muka ihan vain keskustelun takia. - Jos joku tahtois vaikka kokeilla... Miten siinä edetään?

- Mä asun tässä lähellä.

Sydämeni alkoi jyskiä.

- Kaikkea pitäis kokeilla, se on mun mottoni...

- Ehdottomasti. Mä olen muuten Erkki.

- Jaakko, valehtelin. - Mä en, siis... tiedä näistä mitään.

- Mä voin opettaa, jos kiinnostaa.

- Eipä se nyt niin kauheesti kiinnosta... Mutta kaikkea kannattais kokeilla.

- Näin on.

- Joo, mä en olekaan koskaan, meinaan, itse asiassa, kokeillu.

- Kyllä kannattais. Se on hyvää.

- Joo. Mä alan uskoa.

- Joko mennään?

Pupu yritti taas pöksyyn. Mutta pomppikoon siellä!

- Voisin mä tulla käymään, ihan muuten vaan, sanoin enempää miettimättä.

Kerrostaloasunnossaan heppu meni heti sohvalle ja kaivoi kalunsa esiin.

- Herra isä! minulta pääsi.

- Tule vaan lähemmäs, kaveri sanoi ja heilutteli kullia kädessään. - Älä siellä seiso. Hän veti liikkuvat taakse. - Tartu tilaisuuteen!

- Jumalauta, että on iso, kehuin ja menin ihan viereen ihmettelemään. Pyyhkäisin ohuen sylkinoron suupielestäni.

- Ota se käteen.

- Enpä tiedä, enpä tiedä...

- Rohkeasti vaan. Ei se pure.

Tartuin siihen. Sen kärkeen. Puristin kevyesti.

- Jeesus sentään! Valtava.

- No jaa, kaveri sanoi vaatimattomasti.

- Saatananmoinen mulkku. Ja turpoaa aina vaan lisää. Tää on jo nyt kolme kertaa mun vehjettä isompi. Sääli tunnustaa...

- Istu! On mukavampi pidellä.

Vaihdoin otetta. Heppu sävähti. Istuin hänen viereensä.

- Mikä jötkäle! Mun kädet ihan tärisee.

- Runkkaa sitä.

- Tämä on eka kerta mulle.

- Kai sä haluat oppia?

- Ei oppi ojaan kaada.

- Runkkaa rohkeasti vaan.

Tein kuten kehotettiin. Juhlakunnossa kyrpä oli muodoltaan kuin jättiläisiilimato: litteä ja keskeltä leveä, ja käyristyi napaa kohti.

- Mä en tosiaan tiedä, mitä näin suuren kyrvän kanssa muuta vois tehdä, ihmettelin. - Eihän mun käsi edes yllä sen ympärille. Voi Herra Isä! Mitä muuta tämmöiselle vois tehdä?

- Maista sitä, mies sanoi käheästi.

Viime tingassa onnistuin olemaan lipaisematta huuliani.

- Miten? Nuollaanko sitä?

Mies naurahti kärsimättömästi. Hän painoi pääni niskasta pidellen kyrvälleen. Nenäni tuuppasi sitä.

- Nuole sitä!

- No mä yritän...

Aloin suudella terskaa.

- Nuole, älä pussaa, kaveri sanoi hengästyneenä.

- Näin vai?

- Joo. Ooh!

- Mielenkiintoista, sanoin.

- Ime sitä.

- Näin vai?

Nautinnollinen huokaus oli vastauksena.

- Joko meinaa tulla? kysyin.

- Ei. Ota syvemmälle.

- Ei se mahdu.

- Mahtuu. Yritä! Hän painoi päätäni alemmas. Kulli upposi puolivarteen asti. Nielusta alas sitä oli turha edes yrittää. Siellä on ollut pari kyrpää, mutta tämän rinnalla ne olivat pelkkiä kyniä.

- Pitääkö välillä nuolla? kysyin, sillä halusin sitä.

- Joo. Ooh!

- Voiko näitä terskan reunoja nuolla?

- Voi. Oh!

- Pitääkö nyt pussata?

- Vaikka. Ooh!

- Ja imeä?

- Juu.

- Saako sitä imeä täältä sivulta päin myös?

- Saa. Ah!

- Ja päältä?

- Juu juu!

- Ja alta? Saako näitä pusseja venytellä?

- Saa. Ooh!

- Nyt taas edestä... Voi ihana jättikulli!

Kiirehtimättä, kömpelöä esittäen käsittelin yllin kyllin jättikullia, mahtiherkkua, sattuman lahjaa.

- Mä haluan naida sua, heppu huohotti.

- Miten? Miten se on mahdollista?

- Et sä voi olla noin tietämätön. Takapuoleen!

- Ei helkutissa! sanoin. Samalla availin jo housujani.

- Etkö sä halunnut kokeilla kaikkea? Mä voin opettaa sua. Hän kiepsahti taakseni.

- Eikö se pitäis voidella jollain?

Kyrpä vaappuen kaveri kiiruhti keittiöön, verryttelyhousut yhä nilkoissa, ja palatessaan voiteli kullia rypsiöljyllä. Sitä samaa hän hieroi peräaukkooni. Jostain syystä olin osannut mennä lattialle kontalleni valmiiksi.

Terska painui persereikää vasten. Tervetuloa, kamu! toivotin äänettä. Se alkoi ahtautua sisääni.

- Sattuu! ähisin. - Odota!

- Mä työnnän ihan vähän ja vedän takaisin, heppu selitti. - Totutetaan sitä.

- Joo... Tää vasta mielenkiintoista on!

- Niin on, kaveri sanoi, - niin on. Käsi työntyi reisieni väliin. Hän runkkasi kikuliani.

- Ohohoo! sanoin. - Kiitos, kiitos, kiitos!

- Pari senttiä sisään... ja taas ulos, hän sanoi.

- Hyvä. Nyt ei satu liikaa. Onpa erikoista. Toi runkkaus tekee hyvää.

- Sisään... ja ulos.

- Hyvä. Ooh! Hyvin menee.

- Ja sisään! Mulkku työntyi kerralla pohjaan saakka. Kirosin äkillistä kipua ja yritin karata. Mutta mies piteli minua pusseista paikoillani. Vähitellen suoleen tuli parista aiemmasta kokeilusta tuttu lämmin täyteyden tunne. Tällä kertaa se oli kuitenkin paljon täydempi täyteyden tunne. Antauduin nauttimaan nussimisesta. Koetin painaa joka työnnön mieleeni. Tuskinpa enää koskaan saisin sellaista mulkkua, eihän tässä sentään paratiisissa eletty.

- Haluat sä ottaa mällin suuhun? kaveri huohotti.

- Mitä se tarkoittaa?

- Mä näytän. Hän käveli polvillaan eteeni. Valtava kulli vaappui mieltä ylentävästi. - Avaa suu!

- Se haisee paskalle, sanoin.

- Ei voi mitään.

Katsellessani muhkeaa, öljystä kiiltävää kyrvänpäätä olin äkkiä samaa mieltä. Nuolaisin terskaa kokeeksi.

- Nielläänkö se mälli vai mitä?

- Joo, se on tapana. Ota niin syvälle kuin saat. Älä välitä hajusta. Ime ja runkkaa. Noin! Hyvä!

- Näin vai?

- Älä ota sitä välillä pois. Älä puhu. Pidä se vaan koko ajan suussa ja runkkaa.

- Ummb.

- Niele sitä mukaa kuin sitä tulee...

- Ummm.

- Runkkaa nopeammin! hän käski. - Nyt tulee! hän mylväisi.

Siemenneste oli kirpeää kuin kirnupiimä. Nielin kaiken.

- Pitääkö tämä nuolla puhtaaksi? kysyin.

- Joo... Mies nytkähteli yhä ja rojahti sohvalle. - Sä voisit antaa kavereille kanssa, hän huokasi tyytyväisenä. - Et sä mikään ensikertalainen voi olla.

- Kiitos, sanoin.

Kun kulli oli puhdas ja lepoasennossa, minun tuli saman tien ikävä sitä. Menin kotiin ja vedin käteen.

En kehtaa enää mennä kulmabaariin - jospa se heppu on kertonut kaikille. Jospa sieltä tulee monta miestä kerralla, iso lauma, ja minut houkutellaan sinne asuntoon, ja siellä ne panevat ja panevat minua, imettävät paksuja kalujaan, ja panevat ja panevat... Toisaalta...