BiStraight

Auton moottori murahti käyntiin, ja lähdin seurailemaan hiekkaista ajotietä etenevää autojen letkaa. Kroppa värisi edelleen. Tunne oli sama, kuin joskus ennen jouluna. Odottaessa posket hieman hehkuen ja jalat täristen pukin tuloa, ja lahjojen saamista. Pukkia tuskin näihin kekkereihin oli kutsuttu. Ja lahjatkin jaettaisiin aika yksipuolisesti. Silti odottava, vatsanpohjaa ajoittain näykkivä tutina valtasi alaa muistuttaen äskettäisestä kohtaamisesta.

Tie kiemurteli järven rantapenkereellä. Mulla ei ollut minkään laista muistikuvaa, milloin metsämaisema oli vaihtunut rauhallisesti poimuilevaan järveen. Edessä ajava Volvo ainakin näytti samalta, mitä olin lähtenyt kirkonpihalta seuraamaan. Käännyin sen perässä harmaiden, hirrestä rakennettujen jonkinlaisten huoltorakennusten reunustamalle pihalle, joka oli jo vähitellen täyttymässä pysäköidyistä autoista. Pihan yhdestä nurkasta lähti leveähkö tasotettu taival parin sadan metrin päässä, jylhällä rinteellä lepäävää metsästysmajaa kohden.

Majan salin ruokapöydät oli aseteltu toisiinsa kiinne muodostaen kulmikkaan hevosenkengän. Philip istui hieman vinoon minusta katsottuna vastakkaisella ulkoreunalla. Meidän katseemme törmäilivät useita kertoja ilmassa vastapäätä istuvien hartioiden lomitse. Osumat vaihtelivat nopeista vilkaisuista hieman pidempiin poskipäitä kuumottaviin, tutkiskeleviin silmäyksiin. En ollut enää niinkään kiinnostunut hänen vieressä istuvasta sisarestaan. Kauniita ja vetäviä nuoria naisia olin nähnyt ja saanut ennenkin. Tällä kertaa mun keho sykki ja sormenpäät kihelmöi odotuksesta koskettaa jotain kovempaa...jotain kovempaa haastetta. Haastetta ainakin kokeilla jotain uutta.

Nousin lähteäkseni ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Kiersin hevosenkengän ympäri vaihtaen pari sanan muutamien tutuhkojen pöydässä istuvien vieraiden kanssa. Philipin takaa kulkiessani en voinut olla vilkaisematta hänen housujen verhoamia jäntevän näköisiä reisiään ja houkuttelevasti poimuilevaa haaroväliään. Hänen sylistään noustua katseeni osui jälleen hänen tummiin silmiinsä, jotka hetken aikaa ystävällisesti katsoivat omiini. Molemmat nyökkäsimme ohimennen kohteliaasti, pienoisen hymyn sävyttämänä.

Ruoan kanssa nautitut lasilliset ja kohotetut maljat ja snapsit tekivät olon raukeaksi, muttei millään tavalla väsyneeksi. Terassin rappusissa vastaan tullut tarjoilija ojensi boolimaistiaisen ja jatkoin tukeva lasi kädessä katselemaan lähemmin paikalle jostain syystä kiikutettua vuohta. Pukki nyhti ruohoa rinteestä pitkän narun jatkeena, autoille johtavan puiden lomaan sukeltavan polun varrella. Jossain lähellä kohisevan kosken ryske peitti allensa kaikki muut ympäröivät äänet. Metsän rajassa jänis katseli takajaloilleen nousseena nenä heiluen järvelle päin.

Meinasin rykäistä sisuskalut mättäälle, tuntiessani jonkun laskeneen kätensä olkapäälleni.

- Philip!?!

Sain ähkäistyä, kuin palleaan lyötynä.

Pelästyksestä järkyttyneenä oikeaa hengitysrytmiä hapuillen katsoin tyytyväisen ja hieman syyllisen näköisenä takanani seisovaa ryhdikästä tummaa hahmoa.

-jatkuu-