Mikael

Mikä ihme tuo ääni on? Olin varma että oli kuullut sen jo aiemmin, mutta mistä se oikeen tulee. Nousin sängystä ja suunnistin kohti keittiötä. Katselin ympärilleni löytämättä äänen lähdettä. Tietenkään se ei enää kuulunut mistään.

Avasin jääkaapin etsien jotain syötävää tai juotavaa mutta turhaan. Tänään piti lähteä parhaan kaverini kanssa reissuun viikoksi joten olin käyttänyt kaiken loppuun. Kaveri sitten ilmoitti vain illalla, että oli riidellyt tyttöystävänsä kanssa eikä pääsisi lähtemään sittenkään. Yksin ei huvittanut lähteä, vaikka asuntovaunu oli jo lainattu ja pakattu valmiiksi. Tätä matkaa oli jo pari vuotta suunniteltu ja ketään muita ei oltu haluttu mukaan. Nyt ei ketään enää saisi houkuteltua mukaan.

Vettä tuli harvemmin juotua mutta nyt ei ollut muita vaihtoehtoja. Kurotin ottamaan astiakaapin ylähyllyltä vähän isompaa lasia ja huomasin ikkunasta naapurin miehen katselemassa. Mitä ihmettä se virnuili siellä?

Tuntui kuin kuuma aalto olisi pyyhkinyt lävitseni ja tiesin peiliin katsomattakin että naamani lehahti aivan punaiseksi tajutessani pyöriväni ikkunan edessä alasti - ja vielä aamuseisokki päällä... Nyt nolotti. Syöksyin äkkiä sivummalle ja suuntasin kohti makuuhuonetta. Taas tuo ääni! Nyt sain paikallistettua sen lähteen - katossa oleva palohälytin varoitti tyhjenevästä patterista. En ylettänyt edes hyppäämällä saamaan sitä pois katosta. Tuoli alle ja nyt yletin.

Katselin hölmistyneenä palohälytintä, eihän tähän hätään patteriakaan siihen olisi. Havahduin taas todellisuuteen - olin edelleen ikkunan edessä alasti, muna pystyssä ja naapuri vieläkin katselemassa viuhahteluani. Kai se nyt ymmärsi, että näin sen tuijottamisen ihan suoraan tänne. Heilutin kättäni - tarkoituksenani saada naapuri havahtumaan. Ei hitto, se vilkuttaa takaisin. Nyt hyppäsin yhdellä loikalla tuolilta makuuhuoneeseen turvaan. En takulla kehtaisi näyttää naamaani vähään aikaan pihalla...

Nyt oli päästävä äkkiä pois täältä. Vähän vaatetta päälle, uikkarit ja pyyhe sekä makuualusta kainaloon ja vauhdilla kohti autoa. Ei nyt äkkiä tullut parempaakaan tapaa viettää lomaa yksinään kuin rannalla makoilu mieleen. Onneksi olin sentään nukkunut pitkään, joten ulkona oli jo lämmin - itse asiassa liiankin lämmin.

Rannalla oli hyvin tilaa ja mikä parasta ei ainuttakaan lapsi perhettä vielä paikalla, joten oli mukavan hiljaista. Olin autossa vaihtanut uikkarit, joten jätin kaiken ylimääräisen sinne, vain makuualustan otin mukaani. Alusta levälleen rannalle ja äkkiä uimaan. Kylläpä tuntui hyvältä hiostavan ajomatkan jälkeen.

Kauaa en jaksanut uida, olisi kai pitänyt matkalla hakea jotain aamupalaa. Enkä ollut muistanut ottaa rahaakaan mukaan. No, eiköhän tuossa jaksaisi hetken ottaa aurinkoa, ettei ihan turha reissu tulisi. Ainut ongelma, etten löytänyt mistään makuualustaani. Menin siihen kohtaan, johon olin muistaakseni alustan jättänyt... Jalkojeni juuresta kuului: "Sori onks tää sun, lainasin sitä vain hetkeksi."

Siinä se alustani sitten oli ja komea pitkä jätkä makasi sen päällä. En saanut sanaa suustani, joten jäin katselemaan kun hän kääntyi selälleen ja alkoi nousta ylös. Hitto että olikin hyvän näköinen jätkä. Komea kuin mikä. Sillä hetkellä olin rehellisesti kateellinen. Kykenin vain ajattelemaan kuinka hyvältä hän näytti pikku uikkareissaan - ja vielä sopivasti pullotustakin siellä. "Nähdään" hän huikkasi lähtiessään juoksemaan kohti vettä jättäen minut ihailemaan noita pakaroita jännittymässä joka askeleella.

Tämä oli juuri niitä tilanteita kun oli pakko tarkistaa ettei kuola valunut suupieltäni pitkin. En ollut yleensä kiinnostunut pojista, tosin aina joskus joku onnistui herättämään kiinnostukseni muttei ennen tällä tavalla näin voimakkaasti. Jouduin syöksymään alustalle makaamaan ettei kukaan huomaisi tuon komistuksen katselun aiheuttamaa pikkuveikan heräilyä.

Myhäilin tyytyväisenä alustallani. Ehkäpä tästä ei tullutkaan niin huono päivä kuin aamulla vielä näytti... Ehdin tuskin saada ajatustani loppuun asti kun tunsin jo kylmät vesipisarat ihollani. Aurinko paistoi vielä, mutta tummat pilvet lähestyivät uhkaavasti kevyen tuulen tuodessa ensimmäiset pisarat mukanaan. Ranta alkoi tyhjenemään vauhdilla. Otin alustani ja pyyhkeeni kainaloon ja lähdin kävelemään kohti parkkipaikkaa. Takanani rajumman sateen raja alkoi jo lähestymään, joten otin jalat alleni ja juoksin autolleni.

Pääsin autooni sisälle kun sade iski päälle voimalla. Ikkunoista ei nähnyt ulos käytännössä ollenkaan. Otin märät uikkarit jalastani ja kurotin takapenkille ottaakseni vaatteitani sieltä, kun autoni ovi avattiin. Tuo rannalla ollut komistus hyppäsi autooni sisälle. "Ootko keskustaan menossa? Saisko kyydin, ei huvittaisi sateessa kävellä..."

"Joo, tietty" sain vaivoin soperrettua takaisin. Kurottelin edelleen alasti vaatteitani takapenkiltä lantioni ollessa melkein kiinni tuossa komistuksessa. "Kiitti, mä oon muuten Vesa." Tunsin hänen sanojensa tuottaman ilmavirran lantiollani - se sai väreet kulkemaan läpi vartaloni. Sain vihdoin vaatteeni takapenkiltä ja laitoin se kasaan syliini peittämään pikkuveikan heräilyn. Se oli jo toinen kerta kun Vesa sai tuon aikaiseksi.

"Oot aika hyvässä kunnossa, harrastatko uintia tai jotain?" Vesa kysyi. Uskomatonta, vieressäni istuu mielettömän hyvän näköinen mies ja kehuu ulkonäköäni. "Ei nyt tartte punastua. Tuossakaan ei ole yhtään ylimääräistä" Vesa jatkoi ottaen kiinni vatsani löysästä ihosta. Pikkuveikkani oli jo täysissä voimissaan tehden pukeutumisen mahdottomaksi.

"Kiitti, kiitti... Haluisitko pyyhkeen allesi, ettei penkki kastu?" Ojensin pyyhettä vaikken ollut oikeasti huolissani auton penkistä, halusin vain vaihtaa aihetta hetkeksi. Autoin asettelemaan pyyhkeen hyvin ja sain tilaisuuden ihailla tuota komeaa vartaloa. "Aika hyvässä kunnossa olet sinäkin ja kiva tuo tatuointi" sain sanottua. Vesalla oli pieni tatuointi, joka oli osittain uikkareiden peitossa. "No, onhan tuota uimista tullut jo jonkin aikaa harrastettua" Vesa vastasi raottaen uikkareitaan, jotta näkisin tatuoinnin kokonaan.

Tatuoinnissa ei ollut mitään vikaa, mutta samalla näin jotain kiinnostavampaa. Vesa raotti uikkareitaan niin paljon, että vartta näkyi ja alapää oli täysin karvaton. Nyt seisoi jo niin kovaa että sattui - olisin niin kovasti halunnut laittaa käteni Vesan uikkareihin ja ottaa sen esille. Vain pelko elämäni selkäsaunasta esti minua. En ollut tottunut tällaisiin ajatuksiin ja osaltaan juuri se teki tästä niin kiihottavaa.

Lähdin ajamaan keskustaa kohti - vaatteet edelleen sylissäni. Kerroin matkalla Vesalle kuinka mahtavasti lomani oli alkanut. Ainakin Vesa sai mahtavat naurut aamushowstani naapurille. "Huomasinkin, että tykkäät esitellä itseäsi, heti kun hyppäsin kyytiin" Vesa pääsi vielä kuittaamaan ja jatkoi nauraen melkein kyyneleet silmissään "Jos olet vielä lähdössä reissuun, niin mulla ei ole mitään ohjelmaa eli voisin lähteä mukaan". Tietenkin seura kelpasi, yritin vain olla näyttämättä kuinka innoissani todella olin.

"Voit jättää mut tohon. Tuu hakemaan vaikka parin tunnin päästä tien toiselta puolelta." Hypätessään ulos autosta Vesa heitti vielä "Niin vielä yks juttu. Toi sun vaatepino ei ole peittänyt mitään ekan risteyksen jälkeen..." Vesa ei antanut mahdollisuutta sanoa mitään takaisin vaan juoksi jo kaukana. Eipä siinä kai paljoa olisi voinutkaan sanoa. Nyt oli päästävä kotiin vapauttamaan paineita - tämä seisokki ei tästä muuten laantuisi koko päivänä...

- - - - -

Jos kiinnostaa lukea mitä matkalla tapahtuu, niin kannattaa laittaa palautetta.


Mikael