Mikael

Jatkoa Ihana kaverini-sarjaan

Päivä oli alkanut normaalisti. Alkuillasta Janne oli kutsunut minut luoksensa syömään. Olin ollut innokkaan hieman etuajassa, joten sain seurata hänen liikkeitään keittiössä. Jannella oli päällään kohtuullisen tiukat farkut joten sivusta seuraaminen oli enemmänkin nautinnollista. Hänen paitansa hihat olivat käärittyinä kyynärpään yläpuolelle ja muutenkin näkymä oli kovin kotoinen.

Viikonloppureissustamme oli jo muutama päivä aikaa joten pelkkä Jannen katselu sai ajatukset harhailemaan siinä mitä illalla olisi odotettavissa. Olisin vain halunnut ottaa tuon ihanan miehen syleilyyni ja pitää siinä. Sain tyytyä katseluun, sen verran työtä näytti illan ruoka teettävän.

Ruuanlaiton aikana Janne oli ollut niin kiireinen etten huomannut mitään erikoista, mutta heti pöytään istuessamme näin heti, ettei kaikki ollut kunnossa. Tuo suloinen hymy, joka Jannella tuntui olevan aina kasvoillaan, oli nyt kateissa. Jokin painoi selkeästikin hänen mieltään, enkä tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Hiljaisuus oli ollut harvinaista nähdessämme, mutta tällä kertaa ei syömisen aikana juuri puhuttu.

Tunnelma oli erittäin painostava, vaikka asetelma ruokailulle oli kuin malli esimerkki romanttisesta illallisesta. Verhoilla oli tilaa saatu himmennettyä riittävästi jotta pöydässä olevat kynttilät pääsivät luomaan tunnelmansa. Tällä kertaa se kynttilöiden lepattavan liekin luoma valon ja varjon leikki tuntui enemmänkin ahdistavalta. Jokainen suupala tuntui takertuvan kurkkuun odottaessa tulevaa.

Hiljaisuuden rikkoi Jannen lyhyt lause: "En voi jatkaa näin".

Viime viikot olivat tuntuneet epätodellisilta, mutta tämä hetki todellakin oli sellainen. Olisin halunnut itkeä - tai edes nauraa... En tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Olin täysin yllätetty.

Tilanteen epätodellisuus valtasi minut kokonaan. En pystynyt vastaamaan mitään, en edes kyennyt ajattelemaan. Aivan kuin katselisin tilannetta ulkopuolisena pystymättä vaikuttamaan tapahtumiin, kuin katselisin televisiosarjaa. Hiljaisuus tuntui valtaavan kaiken. En kuullut ääniä pihalta, edes kellon sekuntiviisarin tikitystä ei kuulunut - kuin aikakin olisi pysähtynyt.

Yritin ottaa pöydältä vesilasia vain huomatakseni kuinka paljon käteni tärisivät. Jouduin ottamaan kaksin käsin kiinni lasista, jotten tiputtaisi sitä lattialle. En onnistunut nielemään kunnolla vaan aloin yskimään saaden osan vedestä päälleni. Poistuin kylpyhuoneen puolelle yskimään ja pyyhkimään enimmät vedet vaatteiltani.

Mitä ihmettä oli tapahtunut? Emme olleet puhuneet vieläkään viime tapaamisten tapahtumista, mutta olinko voinut tulkita tilanteen niin väärin. Janne oli näyttänyt nauttivan yhtä paljon kuin itsekin, enkä ollut voinut olettaa muuta kuin että hän tuntisi samoin kuin minä. Ainut asia mikä oli selvää oli se että kyse ei ollut enää pelkästään kaverin menettämisen riskistä.

Olin aina ollut pikkuisen ihastunut Janneen. Vasta nyt, kun menettämisen pelko oli vahvimmillaan, ymmärsin kuinka paljon hänestä todella välitin. Kyse ei todellakaan ollut enää ihastumisesta. Ajatus hänen menettämisestään tuntui mahdottomalta käsittää. Nyt oli selvitettävä mistä oli kyse.

Keskustelu oli pitkä ja harras mutta se oli todellakin tarpeen kaikkien väärinkäsitysten selvittämiseksi. Puhumattomuus aiheesta oli ollut molemminpuolista. En ollut sitä ajatellut odottaessani Jannen sanovan jotain.

Itse tiesin kuinka paljon olin jännittänyt. Jannen näkökulmasta olin toiminut erittäin määrätietoisesti. Koska ensimmäiset kerrat eivät tuntuneet hapuilulta, vaan olin näyttänyt suoraan tietävän mistä hän pitää, oli hänelle jäänyt mielikuva että olisin ollut huomattavasti kokeneempi. Tämä ei ollut itsessään ongelma vaan syy hänen pelkoonsa. Janne oli pelännyt olevansa minulle vain yksi kokemus muiden joukossa, vieläpä sellainen jolle soittaisin vain jos en ketään muutakaan sillä hetkellä löytänyt.

Tuntui hyvältä saada vihdoin puhuttua. Tunnelma oli selkeästi helpottunut kaikkien väärinkäsitysten selvittyä. Tuo suloinen hymykin oli palannut Jannen kasvoille. Miten hyvältä tuntuikaan laittaa käteni hänen ympärilleen ja ottaa tiukkaan syleilyyn. Tilanne yltyi jo intohimoiseksi suuteluksi, eikä aiemmin vallinneesta haikeasta tunnelmasta ollut enää tietoakaan.

Jannen farkut olivat sen verran tiukat, ettei niillä ollut toivoakaan peitellä joka puolelta hyväilevien käsien vaikutusta. Kursailematta siirsin käteni hyväilemään tuon pullotuksen päälle. Tunsin Jannen kalun sykkivän farkuissa kättäni vasten. Siirryin polvilleni Jannen jalkojen väliin ja laskin pääni hänen syliinsä. Janne tiesi tarkalleen mitä oli tulossa ja kohensi jo asentoaan.

Laitoin käteni hänen lantiollensa ja hitaasti liu'utin käsiäni ylöspäin tuota hoikkaa vartaloa pitkin nostaen paitaa samalla. Kuinka nautinkaan tuon vartalon hyväilystä. Nousin hieman ylemmäs painaen lantioni Jannea vasten, jotta yltäisin nostamaan paidan hänen päältään paljastaen kokonaan tuon upean ylävartalon. Tuo oli näky jota katselin mielelläni. Nojauduin eteenpäin suutelemaan Jannea hänen alkaessa vetää paitaani päältäni.

Suutelin Jannea huulille, siirtyen siitä kaulalle ja hiljalleen alemmas ottaen hänen oikean nänninsä suuhuni. Hyväilin samalla käsilläni nänen vartaloaan ja annoin vatsani hyväillä kohoumaa hänen farkuissaan. Jannen hengitys alkoi muistuttaa enemmänkin huohotusta siirtyessäni aina vain alemmas vihdoin suudellen suoraan kohuoman päältä. Vihdoin siirsin käteni ylimmän napin kohdalle. Nappi napilta avatessani valkoiset bokserit pääsivät enemmän esiin. Tiukka pullotus kiristi bokserit äärimmilleen.

Nousin seisomaan vetäen Jannen mukanani ylös. Ujutin käteni Jannen farkkujen sisään takapuolelta ja painoin hänet tiukasti omaa vartaloani vasten. Olisin voinut jäädä hyväilemään noita pakaroita pidemmäksikin aikaa, mutta Jannella oli muuta mielessä. Hän laski farkkunsa ja bokserinsa yhdellä vedolla nilkkoihin saakka mennen samalla polvilleen maahan ja siirtyen suoraan vyöni soljen kimppuun. Hän ei enää aikaillut ja hetkessä housuni olivat jo alhaalla.

Janne suuteli vatsaani samalla vedellen esinahkaani edestakaisin rauhallisin vedoin. Janne siirsi päänsä kaluni eteen, muttei ottanut sitä heti suuhunsa. Tuo pieni hetki tuntui pitkältä odotukselta ja tunsin väristysten menevän koko vartaloni läpi hänen hengityksensä osuessa siihen... Vihdoin tunsin kaluni uppoavan noiden pehmeiden huulien väliin. Ja se tunne hänen kielensä hyväillessä terskaa. Miten kiihottavaa olikaan katsella kaluni uppoavan hänen suuhunsa.

Aloin olla lähellä ja Janne huomasi sen. Hän lopetti imemisen ja alkoi pitkittää tilannetta. Hän runkkasi minua välillä nopeasti välillä hidastaen, niin että olin jatkuvasti laukeamispisteessä. Yritin kestää vielä hetken tätä käsittelyä, mutta hetki hetkeltä se alkoi käydä mahdottomaksi. Lopulta Janne otti kaluni uudelleen suuhunsa imien voimalla. Orgasmi tuntui kestävän ja kestävän Jannen imiessä joka ikisen pisaran mikä irti lähti. Jouduin ottamaan jo tukea Jannesta.

Janne hymyili tyytyväisen näköisenä jalkojeni juuressa. Epäilemättä hän tiesi millaisen nautinnon oli juuri tarjoillut. Janne siirtyi lattialle makaamaan - nyt oli hänen vuoronsa nauttia...

Janne levitti jo sylkeä kalunsa päälle ja laskeutuessani alas hän levitti sitä myös reiälleni. Jannen käsittelyn jälkeen hieman jo veltostunut kaluni heräili Jannen sormen pyöriessä reiälläni käyden myös sisälläni. Asettelin Jannen kalun kohdalleen ja painauduin hitaasti alas. Jannen painautuessa sisälleni kaluni oli taas täydessä seisokissa.

Aloitin ratsastuksen hitaasti vähitellen nopeuttaen tahtia. Ratsastaessa kaluni hakkasi Jannen mahaa lisäten intoani entisestään. Puristelin hieman vastaan ratsastaessani lypsäen Jannen kalua. Ei aikaakaan kun Jannen vartalo alkoi jännittyä merkkinä, että hän oli lähellä. Liikuttelin takamustani enemmän lypsäen vielä voimakkaammin. Tunsin taas sen ihanan tunteen Jannen kalun täyttäessä minut kokonaan ruiskuttaen spermat syvälle peppuuni.

Tämä ei ollut enää seksiä - tämä oli rakastelua. Päivän tapahtumat olivat todella herättäneet minut ymmärtämään kuinka onnellinen olin eikä syytä siihen tarvinnut kaukaa hakea.

Syöminen oli jäänyt pahasti kesken, mutta se ei häirinnyt kumpaakaan sinä iltana. Vietimme loppu illan sängyssä maaten toisiamme hyväillen ja keskustellen. Enää ei pääsisi syntymään väärinkäsityksiä puhumattomuuden takia. Janne ei enää ollut kaverini - hän oli paljon enemmän...

Tähän onkin hyvä lopettaa tämä tarina - ainakin tältä erää. Palautetta saa edelleen antaa ja ilmoittakaa, jos haluatte joitain uusia tarinoita.

Mikael