Miia

Skedefettareille omistettu :)

*****

Kesä oli ollut mielettömän kuuma ja kuumuus jatkui yhä pitkälle elokuulle. Intiaanikesä. Sami makasi selällään rampilla ja antoi jalkojen roikkua reunan yli. Poltteli ja puhalteli savurenkaita ilmaan auringon lämmittäessä mukavasti. Sami katseli kohti pilvetöntä taivasta ja seurasi renkaiden hajoamista hiljalleen näkymättömiin. Hän oli asunut tässä kaupungissa viikon verran ja oli viime päivinä aikansa kuluksi kierrellyt paikallisia ramppeja ja skeittiparkkeja tarkastamassa valikoimaa. Tänään hän oli löytänyt ehdottoman helmen. Ramppi ei ollut suurensuuri eikä muutenkaan erikoinen, vähän syrjässäkin, mutta sopi hänelle kuin nenä päähän. Hän oli skeitannut hetken ja todennut sen liian kuumaksi puuhaksi näillä helteillä. Koulun alkuun olisi vielä toinen viikko, joten mitä tässä muuta kuin kuluttaa aikaa ja tutustua uuteen ympäristöön, jossa tulisi viettämään seuraavat neljä vuotta. Hemmetin hyvä ramppi, tästä on hyvä lähteä.

Hän havahtui lähemmäs rullaavien lautojen ääniin ja käänsi päätään.

- Tota… Skeittaaksä täs vielä?, kysyi paikalle saapuneen kolmikon pisin poika.

- En mä enää…, Sami vastasi ja hymyili pojille vähän.

Hän nappasi lautansa ja hyppäsi alas rampilta, rullasi sen sitten hetken matkan päähän ja istahti laudalle seuraamaan poikia. He olivat häntä ehkä 3-4 vuotta nuorempia. Sellaisia myöhäisteini-ikäisiä kavereita, joiden suurin haave oli päästä hiplaamaan pillua ja sanavaraston tärkein sana oli vittu. Sami hymähti ajatukselle ja upposi taas mietteisiinsä. Hän potki tossunsa jaloistaan ja riisui sukatkin. Sami mietti uusien kenkien ostamista jälleen vakavasti ja räpelsi varpaillaan repsottavia kenkiä.

Sami kuuli takaansa puhetta, joka lähestyi. Ääni oli miellyttävän pehmeä ja kuitenkin täynnä särmää. Siihen ääneen olisi yhtä hyvin sopineet rakkaudentunnustukset kuin vittuilutkin.

- Joo,niin.. Joo,katotaan se huomenna… Ai? No torstaina?... Hmm-m.. Mä soitan sulle torstaina. Joo,moro..

Sitten terävä KOPS, kun laudan teili kopsahti maahan hänen vierellään. Sami vilkaisi yläviistoon ja näki suunnilleen ikäisensä pojan, joka tipautti puhelimen taskuunsa. Poika huikkasi moikkaukset nuoremmille jätkille, jotka vastasivat kädenheilautuksin, ja hän jäi Samin viereen seisomaan vilkaisemattakaan alaspäin. Sami käänsi päänsä pois hieman kiusaantuneena, muttei voinut välttään katseensa osumista. pohkeisiin, alaspäin nilkkaan ja valkoisiin sukkiin, jotka olivat valuneet hieman ryppyyn, ja vielä toistaiseksi uudenkarheisiin Etniesin tossuihin. Ilma tuntui nopeasti monta astetta kuumemmalta ja Sami liikahti vaivautuneena. Great, todella great, Sami sadatteli mielessään. Tarviiko tässä alkaa runkkaamaan ennen rampille lähtöäkin vielä?

Poika hänen vierellään kyykistyi alas ja nojasi leukansa kuluneen lautansa reunaan, muttei vieläkään ollut edes vilkaissut Samia. Sami tarkkaili sivusilmällä tilannetta. Pojalla oli lantiolla roikkuvat lökärishortsit eikä lainkaan paitaa. Tummmansiniset boxerit näkyivät pitkän matkaa, vaikka shortsit oli kiristetty punaisella kangasvyöllä. Ruskettunut iho, ketju kaulassa. Poika otti lippiksen päästään, pörrötti hiukan lämpimänruskeita hiuksiaan ja veti lippiksen takaisin päähänsä.

- Petteri vetää tosi hyvin…, poika avasi yhtäkkiä suunsa katse yhä skeittaavissa teinijannuissa.

- Onko..tää tässä nyt Petteri? Siis laudalla? Joo, vetää.., Sami kysyi varovasti.

- Jep, Petteri ja toi vihreepaitanen on Ville ja toi toinenkin pikkukaveri on Ville.. Petteri ja Villet, heh.. , poika naurahti varmasti jo kuluneelle ja tuhat kertaa lauotulle läpälle.

- Ah…Ok…, Sami ei osannut vastata oikein muuta.

He olivat taas hetken hiljaa, kunnes poika viimein rikkoi sen.

- Mä en oo nähny sua täälä ennen…Oisko pitäny?, poika käänsi vihdoin kysyvän katsensa Samiin.

- Ei.. En mä oo ees käyny täälä aiemmin. Mä oon muuttanu tänne viikko sitten vasta…, Sami vastasi.

- Niin mä aattelinkin. Kouluunko sä tulit tänne? Ai niin, Niko…, poika ojensi kätensä. Tapa ei sopinut yhtään hänen ulkoisen olemuksensa, mutta Sami tarttui käteen. Käsi oli kuuma.

- Sami… Joo,AMK:ssa täytyis aloittaa ens viikolla.

- Mä kirjoitan nyt syksyllä loppuun. Vähän venyi tosiaan. Mutsi oli repimässä hermojaan, kun ei meidän Niko päässytkään ylioppilaaksi samaan aikaan kuin naapurin ah-niin-ihana Tommi. Ei vaan oikein napannut toi koulunkäynti aina…, Niko jutteli ja Sami sai hyvän syyn katsella poikaa paremmin.

Hyvin kauniit silmät, pitkät ripset. Jotenkin herkät kasvot. Taas piirre, joka ei tuntunut sopivan Nikon imagoon. Huulet, joita olisi voinut suudella tunteja. Sami olisi tarvinnut sangollisen jäitä hattuun ja toisen sangollisen housuihin. Hän oli hyvää vauhtia ihastumassa tuohon nuoreen mieheen, joka niin tyynesti ja estottomasti jutteli Samille kuin vanhallekin tutulle.

Sami huomasi, miten Nikon katse harhautui välillä hänen jalkoihinsa ja varpaisiinsa, jotka olivat unohtuneet kipristelemään tossun mokkapintaa, mutta Sami ei uskaltanut lukea siitä mitään. Saati, että olisi luottanut lukemaansa. Hän testasi Nikoa. Kyllä, joka kerta, Sami mietti toiveikkaana. Joka kerta, kun hän venytteli ja kipristeli varpaitaan, Nikon katse eksyi sekunnin murto-osaksi hänen kasvoistaan jaloille. Sami häkeltyi hiukan huomiostaan.

- Tjooh, mut hei, mä meen näyttämään jätkille skedeemisen jaloa taitoa…, Niko lopulta nousi kyykystä. Samin suureksi pettymykseksi ja nykäisi vyölenkistä housujaan hiukan.

- Munkin pitää alkaa tehdä lähtöä tästä… Mut.. tuota.. me varmaan törmätään täälä?, Samikin nousi seisomaan ja pukkasi tossut jalkaansa. Hänestä olisi tuntunut jotenkin typerältä jäädä vielä notkumaan. sinne.

- Joo, törmätään…, Niko käveli takaperin rampille päin roikottaen lautaansa trukista ja virnisti Samille.

Sami potkaisi laudan vauhtiin ja lähti sekavin tuntein pois. Hän halusi päästä kotiin nopeasti ja jostain syystä tunsi valtavaa tarveta päästä vaan runkkaamaan niin pian kuin mahdollista.

- Huomenna kolmelta?, Nikon ääni pysäytti Samin

- Sopii!, Sami huikkasi takaisin ja jatkoi leveästi hymyillen kotia kohti.

*****

Viittä vaille kolme Sami rullasi laudallaan ramppia kohti. Hän ei kehdannut tulla kovin aikaisin. Jokin raja se innostuksessakin! Uudet laakerit pyörittivät renkaita kevyesti Samin kuunnellessa tasaista hurinaa, jonka katkaisi välillä pienet kolahdukset asfaltin epätasaisuuksista. Se ääni oli aina rauhoittanut Samia. Ajatteleminen oli jollain tavoin helpompaa sen hurinan säestämänä. Päivä oli selvästi viileämpi kuin aiemmat. Syksy teki tuloaan kaikesta huolimatta.

- Jää hyvästi, intiaanikesä! Sami huusi teatraalisesti ja potkaisi lisää vauhtia. Hän oli mielettömän hyvällä tuulella.

Hitto se on hyvä. Se oli Samin ensiajatus nähdessään Nikon ensimmäistä kertaa laudalla. Skeitti tuntui tottelevan Nikoa kuin ajatus. Mustan Elementin hupparin päälleen kiskonut Niko huomasi Samin lähestyvän ja moikkasi iloisesti virnistäen. Niko tuntui olevan niitä peter pan -syndrooman ihmisiä, jotka eivät ikinä kasvaisi aikuiseksi. Se pilke silmäkulmassa antoi Nikolle vielä enemmän särmää. Älä ikinä unohda sitä pilkettä, Samin olisi tehnyt mieli sanoa. Hän tyytyi vastaamaan hymyyn ja hyppäsi laudaltaan napaten sen kainaloonsa.

- Hei, tehdään jotain!, Niko yllätti Samin.

- No, mitä?

- Emmä tiedä.. Mennään jonnekin.. Sun luo! Missä sä asut?

Niko otti välittömällä asenteellaan ns. tilan haltuun varmasti kaikkialla. Taito, jota Sami kieltämättä kadehti hiukan.

- Niin,noh.. Miksei. Mäkitiellä mä asun. Niitä harmaita, kivikautisia betonikeskitysleirejä…, Sami vastasi.

- Ai sielä.. Joo, tiedän. Siinä pihassahan on ne rappuset ja mielettömän upee reili. Mut mennään?

Niko oli ilmeisen omistautunut asialleen, Sami ajatteli ja nyökkäsi. Sami kiitti tuuriaan, että oli vasta viikon asunut siellä. Ei ehtinyt puolen vuoden rojut kasaantua pitkin pöytiä. Nikon välittömyys ja itsevarmuus teki Samiin vaikutuksen ja hän tunsi olonsa oudon epävarmaksi Nikon läheisyydessä. Niko olisi muutamalla sanalla saanut Samin tekemään varmasti mitä vaan. Heidän matkatessaan Samin kämpälle, joka ei ollut monenkaan sadan metrin päässä rampilta, Samin katseli Nikoa tahattomankin usein. Antoi katseensa liukua ruskeista hiuksista niskaa ja selkää pitkin alaspäin löysille farkuille ja niitä pitkin tossuihin, joita niin mielellään koskettaisi. Niko kertoili hänelle samalla epämääräistä kaupunkikierrosta huitoen välillä kädellä muka osoittaen suuntia, mutta joiden huitaisut jäivät kovin epämääräisiksi. Sami ei rehellisyyden nimissä kuunnellut kovinkaan paljon Nikon puheesta. Hän vain katseli kuolaten tuota lapsenkasvoista lökäpöksykomistusta.

Samin yksiö oli kompaktia kokoa. Sänky, yhdistetty tietokone- ja kirjoituspöytä, tv-kotiteatteri-taso ja metritolkulla piuhaa,joiden piilottamiseksi Sami ei ollut vielä keksinyt ratkaisua. Osa tavaroista oli vielä laatikoissa tai vailla paikkaa pöydillä. Niin myös kieltämättä kadehdittavan laaja DVD-kokoelma, jonka kimppuun Niko ensimmäisenä kävi heidän sinne saapuessaan. Sami napsautti musiikin soimaan tietokoneelta ja istahti sängylle nojaamaan seinään. Niko oli selkä häneen päin, kyykistyneenä kaivelemaan pahvilaatikkoa.

- Sulla on tämäkin! Mä oon etsinyt tätä! Saanko mä lainata joskus? Tai katotaan joskus tää?..ja hei,tämä kanssa…, Niko poimi innoissaan muutaman ö-luokan räiskintäfilmin käteensä.

Arvostelufloppeja, mutta omalla tavallaan ihan helmiä.

- Voidaan me katsoo nytkin joku?, Sami ehdotti eikä Nikolla ollut mitään asiaa vastaan.

Hän nousi ottamaan Nikon kädestä kasaritoimintafilmin ajalta, jolloin rintakarvat ja takatukka olivat in, laittoi DVD:n soittimeen, sammutti musiikin ja palasi sängylle. Niko istahti hänen viereensä. Lähelle, jopa epäilyttävän lähelle, saaden Samin hengityksen kiihtymään asteen verran. Nikon olkapää lähes nojasi Samin olkapäähän ja Niko tuntui tekevän kaikki temput ajaakseen Samin hulluksi. Nosti jalat koukkuun sängylle ja pyöritteli vitivalkoisten sukkien verhoamia varpaitaan, rapsutti välillä vatsaansa paljastaen untuvaisen karvavanan lähtien navasta alaspäin kadoten valkoisten boxerien vyötärönauhan alle. Samia halutti.

Elokuvassa uljas jenkkiurho pelasti vihdoin neidon ja passitti roistot linnaan selviytyen naarmuilla parista räjähdyksestä ja Sami sammutti DVD:n. Hänen aikoessaan nousta ottamaan levyn soittimesta Nikon sanat pysäyttivät kuin seinään. Kuin isku vyön alle.

- Sä oot homo, etkö ookkin?, Niko kysyi suorasukaisesti eikä Sami hämillään osannut tulkita Nikon ilmettä mitenkään.

- Äh, vitut oo…Kuin niin..?, Sami tuntui sotkeutuvan sanoihinsa ja hän etsi hädissään oikeita sanoja miettien, oliko mokannut jossain ja todella pahasti.

- Älä nyt viitti selittää. Sä katselit mua jo eilen, kai mä nyt näin. Emmä mikään sokee oo.., Nikon sanoissa ei yllättäen tuntunut kuitenkaan olevan pilkkaa.

- Niin,no oon mä.. Mut en mä tarkottanu…, Sami ei tiennyt,miten olisi jatkanut.

Eikä hänen tarvinnutkaan. Niko vaan otti Samin pään käsiensä väliin ja suuteli. Ensin kevyesti, sitten näykkien. Kieli painui Samin suuhun ja huulet painuivat melkein kipeää tehden tiiviisti hänen omiaan vasten käsien otteen tiukentuessa. Muuta ei tarvittu ja Samilla seisoi kivikovana. Vihdoin Sami tajusi vastata suudelmaan ja Niko painoi kovakouraisesti hänet selälleen sängylle. Niko tarttui Samin ranteisiin ja painoi ne sänkyä vasten pään molemmin puolin Samin laittaessa hiukan vastaan, mutta luovuttaessa Nikon otteen tiukentuessa vastustelujen tahdissa. Niko näykki Samin huulia.

- Sä jäit kuule kiinni pahemman kerran. Jätkähän haluu mua…Tätähän sä haluut, eikö? , Nikon sähisenä ääni oli täynnä itsevarmuutta.

Sami ei osannut vastata, henkäisi vaan Nikon huulia vasten. Nikon polvet levittivät Samin reidet ja lantio painui omaansa vasten, hieroi kevyesti. Se tuntui mielettömän hyvältä. Sami nöyrtyi lähes automaattisesti Nikon itsevarmuuden alla ja hänestä tuntui täysin luonnolliselta, että Niko olisi voinut vääntää hänet vaikka solmuun eikä Sami olisi osannut laittaa vastaan. Nikon hengitys oli kuuma, huulet vaativat. Nikon kädet puristivat Samin ranteita sänkyä vasten lähes kipeää tehden. Nikon kieli liukui Samin kaulalle,korvalle. Hampaat näykkivät kevyesti, välillä rajumminkin. Nikon näykkiessä Samin korvaa, viilsivät lämpimänruskeat hiukset Samin kasvoja kutittaen. Sami liikahteli levottomasti.

- Haluisiksä, että mä panisin sua? Mä tiedän. Haluisit riisuu mun lökärit ja imeä mua, myönnä pois…, Niko huohotti, vaikka yrittikin peittää oman kiihotuksensa Samilta.

- Haluisin, haluisin.., Sami sopersi.

Niko irrotti otteensa Samin ranteista. Toinen käsi upposi Samin hiuksiin ja tukisti kevyesti, niin että Samilta pääsi inahdus. Toisen kätensä Niko vei Samin haaroihin, etsi kovan elimen ja puristeli sitä farkkujen läpi. Samin kädet eksyivät puolestaan Nikon selkään. Ensin varovasti, epäröiden, mutta sitten yhä kiihkeämmin. Kädet liukuivat hupparin alle, siitä alaspäin Nikon pakaroille. Nikon kauniit silmät katsoivat Samia, mutta niissä oli paloa ja asteen verran uhmaa eikä Sami väistänyt katsetta. Niiden väistäminen olisi merkinnyt samaa, kuin olisi nostanut kädet ylös. Luovuttamista. Niko katseli häntä mittaillen pitkään ja runkkasi samalla hänen kivikovana seisovaa kaluaan housujen läpi.

- Mä luulen, et sä tekisit nyt mitä vaan…, Niko sanoi mietteliäästi ja pomppasi yht’äkkiä jaloilleen sängylle.

Sami jäi hölmistyneenä makaamaan selälleen hengittäen raskaasti, kun Niko nousi seisomaan sängylle jalat molemmin puolin häntä ja katseli yläviistosta. Samin käsi haparoi alitajuisesti Nikon nilkkaa ja Niko naurahti käheästi ja huvittuneena. Niko nojasi kädellä seinään ja nosti toisen jalan Samin kasvoille. Sami veti syvän nuuhkaisun sukan pohjasta Nikon hieroessa Samin kasvoja kevyesti jalallaan. Niko nautti tilanteesta, jossa hänellä oli kaikki ohjakset käsissään. Sami työnsi kätensä housuihinsa ja runkkasi kaluaan samalla, kun valkoisen sukan pehmeä pinta liukui pitkin hänen kasvojaan. Luoja, miten hän halusi. Hän tekisi mitä vaan, ihan mitä vaan tuon lökäpöksyenkelin käskystä.

- Niin just, sniffaile vaan niitä sukkia. Sustahan sais jännän leikkikalun…, Niko sanoi katsellen samalla jalkojensa välissä kiemurtelevaa poikaa.

Ja Niko lopetti taas yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin. Laskeutui vaan alas Samin sängyltä, nykäisi hupparinsa suoraan ja asensi lippiksen jälleen paremmin päähänsä. Sami haparoi istumaan sängylle. Ei kai tämä nyt tähän loppuisi. Hän halusi imeä, nuolla, mitä vaan. Hämmennys ja nolous sai hänet väistämään Nikon intensiivistä katsetta.

- Mä huomasin jo eilen sut ja mä olin ihan oikeessa. Mites ne sanookaan..hmm.. Liian söpö heteroksi. Jep, sitä sä oot, Sami. Sitä sä todella oot…, Nikon ääni oli pehmeä ja Sami ihmetteli, miten Nikon kaltainen jätkä voi sanoa häntä söpöksi.

Sami keräili ajatuksiaan ja yritti hahmottaa juuri tapahtunutta, kun Niko otti Samin kännykän pöydältä, naputteli sen muistiin sujuvasti numeron ja sen sijaan, että leikki olisi viety loppuun, lähtikin ulko-ovelle.

- Mit..? Ooksä niinku menos vai?, Sami ihmetteli ja nousi ylös seuraten Nikoa eteiseen. Hän tunsi kiusaantuneena kalunsa sykkivän vieläkin levottomasti.

Niko ei vastannut. Pukkasi tossunsa vain jalkaan, otti skeittinsä eteisen seinän vierestä ja suuteli Samia vastaukseksi. Pitkään.

- Soita mulle…, Niko sanoi ja luikahti nopeasti ovesta ulos ennen kuin Sami ehti reagoida mitään.

Sami jäi tyhmänä katsomaan sulkeutunutta ovea. Käsi eksyi puristamaan kalua housujen kankaan läpi. Eihän tällaista tapahdu oikeassa elämässä, Sami tajusi kelaavansa epäuskoisena ja kiimassa.

*****

To be continued... Palaute jälleen tervetullutta.