Miia

Joonas käänsi Civicinsä keulan pienemmälle kadulle, joita oli loputon jono asuntoalueen pääkadun varrella. Aiemmin satanut räntä oli sulanut tien pintaan, joka oli enää vain märkä. Hän oli hermostunut ja tiesi, ettei Tomikaan ollut yhtään sen varmempi. Tänään, tässä ja nyt, he kertoisivat. Niin he olivat päättäneet. Kolmas talo oikealla ja Joonas parkkeerasi auton tottuneesti autotallin päätyyn ja huomasi Tomin Audin perän pilkottavat tallista. Joonas oli vieraillut tässä talossa lukemattomat kerrat, mutta nyt häntä jännitti ehkä enemmän kuin koskaan. Viime kerrastakin oli hyvin pitkä aika. Hän sammutti auton.

- Kah, mun beibe…Tomi naurahti nähdessään autonsa ja katsoi sitten Joonasta kuin hakien varmistusta.

- Hyvin tää menee, eikö? Hitto. Etten sanoisi, että vähän jännittää.

- Noh, meni miten meni, niin näin me sovittiin. En oo muuten ees nähny sun porukoita viime kesän jälkeen…, Joonas vastasi ja tunsi, että Tomi puristi hänen kättään.

Tomi soitti ovikelloa ja odotti, että hänen äitinsä tulisi avaamaan. Outo tunne soittaa omaa ovikelloa, Joonas mietti itsekseen.

- Tomi! Kylläpäs sä näytät hyvältä! Ja Joonaskin, hei. Ei ole suakaan näkynyt pitkiin aikoihin.. Raimo, tuus nyt tänne! Tomi tuli kotiin!, Tomin äiti hössötti innoissaan poikansa kimpussa.

Tomin äiti oli kyllä varsinainen hössöttäjä, Joonas virnisti ja moikkasi takaisin. Tomi on tainnut periä räiskyvän luonteensa äidiltään ja asia sai lisäpontta Tomin isän tallustellessa paikalle. Iso jässikkä, perisuomalainen mies. Ei puhu eikä pussaa. Mutta hieno mies muuten. Joskus innostui kertomaan saunakaljan ääressä sellaisia tarinoita, ettei niille voinut kuin nauraa. Joonaksesta tuntui hieman, kuin olisi tullut kotiin, vaikka viime vierailustakin oli kulunut lähes vuosi.

- Nonnih, hienoa saada sutkin takasin Suomeen.., Tomin isä taputti poikaansa olalle.

Se oli suuri tunteidenosoitus sellaiselta perusjässikältä.

Tomin äiti keitti kahvit ja he istuivat pöydän ääressä juomassa. Tomi oli kertonut pääpiirteittään Floridan matkastaan ja lähinnä paluumatkasta, koska vuoden tapahtumat oli ehditty setviä jo moneen kertaan. Joonas pyöritteli lusikkaa kahvikupissa mietteliäänä ja vastaili lähinnä, jos kysyttiin. Hän halusi vain kuunnella Tomin ääntä. Hän oli kaivannut sitä. Kahvi kupissa väheni, loppui. Florida tuntui olevan puitu siltä kertaa. Tomi vilkaisi Joonasta nopeasti.

- Niin nytkös sä viet tuon autosi? Me ollaan sillä vähän ajettu, ettei se ole ihan seisonut koko talvea. Ja tarvitko sä muuta? Ruokaa jääkaappiin tai jotain?.., Tomin äiti kyseli.

- En mä, mä käyn kaupas vielä ja muuta. Me varmaan lähdetään vielä baariin tänään. Mutta tuota.. , Tomin äänestä kuului teennäisen korostettu itsevarmuus.

- Oli mulla.. meillä.. vielä yksi asia…

Tomin vanhemmat odottivat kysyvä ilme kasvoillaan. Joonas laski katseensa kahvikuppiin edessään. Tämä ei ollut kovin helppo homma sittenkään. Hän antoi Tomin puhua.

- Tää voi olla shokki, mut tuntu, et tän on nyt tultava julki. Kaiken tän jälkeen. Viime vuoden jälkeen.Talven…, Tomi takelteli hieman sanoissaan.

- No kerros nyt. Tuskin se niin kauheeta on.., Tomin äiti patisti.

- Niin.. Noh, tehän tiedätte, että Joonas on mun paras kaveri. Mutta.. Joonas on muutakin kuin paras kaveri mulle. Joonas on mun poikakaveri. Me.. tuota.. ollaan yhdessä…, Tomin ääni oli ensin hermostunut, sitten odottava.

Kuului kilahdus, kun Tomin äidin kahvikuppi kolahti lautaseen. Hetkeen kukaan ei puhunut mitään. Joonas nosti katseensa ja totesi Tomin äidin etsimässä sanoja ja Tomin isän yhtä tyrmistyneenä.

- Sanoitko sä.. Ymmärsinkö mä nyt oikein… Siis sinä ja Joonas. Mutta.., Tomin äiti vaikeni.

- Jep, ymmärsit.. Kyllä, homo, joo. Mä rakastan Joonasta, oon aina rakastanut.. Mutta joo, mä taidan mennä tupakalle., Tomi nousi tuolit kolisten ja lähti terassille ovet paukkuen.

Ei helvetti, nyt se jätti mut yksin tähän. Vitun kiva. Joonas katsoi hädissään Tomin perään. Tomin isä oli yllättäen ensimmäinen, joka reagoi.

- Jospä minä menisin perään…, hän totesi ja nousi pöydästä.

Joonas jäi nyt kahden Tomin äidin kanssa. Hän on harvoin nähnyt Tomin äitiä yhtä hiljaisena. Joonas katsoi varovasti naista, joka yllättäen hymyili hänelle. Lämpimästi. Joonas vastasi hymyyn, kun ei osanut muutakaan.

- Eihän tämä edes ollut yllätys. Kyllä minä olin kai tiennyt jo pitkään. Nyt kun sitä aattelen, niin kyllä mä tiesin. Mutta eihän se mitään muuta, miksi muuttais. Tää tuli vaan niin äkkiä.., Tomin äidin ääni oli mietteliäs.

- Niin… Niin kai. En mä osaa oikein muuta sanoa. Me haluttiin kertoa…, Joonas vastasi.

- Hyvä, kun kerroitte. Ja minä olen aina pitänyt susta, Joonas. Jos meidän Tomi on kerran homo, niin oon iloinen, että.. No, et se oot juuri sinä.

Joonaksesta alkoi tuntua, että ehkä tämä ei menisikään ihan puihin koko homma. Tomin äidin ääni oli lempeä. Siitä kuulsi vilpitön rakkaus poikaansa sellaisena kuin tämä oli. Toivottavasti Tomikin tajuaisi sen. Joonasta hymyilytti. Tuntui, kuin voisi taas hengittää.

He puhuivat vähän. Niin paljon kuin nyt kerralla osasi asiasta puhua. Tämä ei ehkä aukeaisi hetkessä, mutta alku oli hyvä. Terassin ovi kolahti ja Tomi ilmestyi isänsä kanssa ovelle. Tomi hymyili vähän.

- Joo,eiköhän me mennä, ettei tule kiire? Vai mitä? Kellokin alkaa olla jo paljon.., Tomi kysyi ja Joonas nyökkäsi.

- Joo,voidaan me mennä…

Tilanne keittiössä tuntui lauenneen siltä erää. Joonas ei oikein tiennyt, mitä juuri oli tapahtunut, mutta eiköhän se selviäisi hänellekin koko totuus jossain vaiheessa. Tomin isä haki Audin avaimet Tomille ja he pääsivät lähtemään. Hitto, tästä päivästä puhuttaisiin vielä pitkään. Joonas huomasi, miten hyväntuulinen Tomi oli. Se sai hänetkin hyvälle tuulelle.

- Mitä sielä ulkona tapahtui?, Joonas ei voinut olla utelematta heidän kävellessään autoille.

- Mä kerron joskus sitten. Ei helvetti, me sitten sanottiin. Uskomatonta. Nyt.. Me ajetaan kaupan kautta mun kämpille.. Sen K-kaupan vaikka, mikä siinä on vieressä.. Sitten kaljaa kitusiin ja viihteelle.., Tomi hehkutti.

Sitten yhtäkkiä Tomi vain nappasi Joonasta kaulasta ja suuteli, keskellä pihaa. Teki sen kiusallaan. Tiesi, että vanhemmat näkisivät. Joonas mietti varmasti yhä tyrmistyneitä kasvoja ikkunassa.

- Mä rakastan sua, vitun hullu.., Joonas virnisti ja Tomi vain nauroi takaisin.

He ajoivat peräkkäin kaupan ja Joonaksen kämpän kautta, josta Joonas haki vaihtovaatteet. Joonaksella oli aikaa kelailla mielessään sitä, että Tomi oli vihdoin täällä. Tänään oli tapahtunut paljon. Jokainen hetki Joonas oli imenyt tyydytystä ikäväänsä ja hiljalleen alkoi tuntua, että nyt voisi jo katsoa huomiseen. Kaapistatulo Tomin vanhemmille, vaikkakin se oli vain hätäinen sutaisu ja paljon jäi vielä puitavaa. Joonas oli niin korviaan myöten rakastunut, lääpällään, kusessa Tomiin, että oli vaikea enää edes ymmärtää, miten hän oli vuosia pystynyt olla Tomin seurassa kuin ei mitään, esittää ihan vaan kaveria. Hän oli uskomattoman onnellinen nyt ja halusi uskoa, että kyllä kaikki sujuisi hyvin. Niin monta vuotta Joonas oli purrut hammasta, ikävöinyt, turhautunut ja toivonut, että tämä ei saanut nyt mennä puihin. Ei todellakaan. Tomin hän halusi ja Tomin hän myös otti.

Parin tunnin kuluttua he istuivat baarissa pöydän ääressä. Kylmä olut maistui hyvältä ja alkuillasta huolimatta ihmisiä valua verkkaiseen tahtiin sisään ja ulos. Musiikki laittoi jalan naputtamaan lattiaa tahdissaan. Harva asia oli muuttunut sitten viime kesän, mutta Tomi jaksoi ihastella pieniä asioita…

- Nyt sen tajuaa, miten hyvää suomalainen kalja on.. Ei mitään kusilitkua. Ja onko ne rempannu tätä paikkaa? Ainakin tuolit ja sohvat on uudet…, Tomi katseli ympärilleen.

Tomista huokui hyvä olo ja se näkyi ulospäin. Tomi oli aina näyttänyt hyvältä ja tämä huokuva hyväolo veti puoleensa naisia tällä kertaa magneetin lailla. Joonas hymähti. Uskomatonta, miten tuo jätkä flirttaa noin tyynesti, varmasti edes tajuamatta, mitä tekee. Kaksi nuorta naista liittyi heidän seuraansa. Vaaleampi työnsi itsensä Tomin kylkeen kiinni asteen verran liiankin tyrkkynä, mutta Tomia se ei häirinnyt. Punertavahiuksinen istui taas Joonaksen viereen ja siemaili mietteliäänä jotain sateenkaaren väristä juomaa, jolla taatusti oli jokin elämää monimutkaisempi nimi. Välillä tyttö vilkuili Joonasta ja he vaihtoivat muutaman sanan. Joonaksen katse viipyili kuitenkin Tomissa ja vaaleassa tytössä, jonka vyötäröllä Tomin käsi lepäsi luontevasti ja he nauroivat ääneen. Joonas tunsi pienen piston sisällään. Hän siemaili tuppinsa tyhjäksi.

- Mä taidan käydä kusella.., Joonas totesi ja hänen vierellään istunut punapää väisti kohteliaasti.

Joonas pakeni keräämään itseään. Jotenkin hän ei olisi vähempää voinut kiinnostaa istua siinä pöydässä juuri silloin.

Joonaksen yllätykseksi wc oli tyhjä. Ei ihmisiä vielä paljon ollut liikenteessä, mutta ainahan tyhjä wc on harvinaisuus. Jonas valitsi ensimmäisen kopin ja kasasi itseään seistessään kusella ja vihelteli ajatuksissaan hiljaa. Ovi kävi muutaman kerran ja äänet tulivat ja menivät. Vihdoin Joonas veti vessan ja astui ulos. Yllätyksekseen hän näki Tomin peilin edessä nyppimässä sormenpäillään hiuksiaan ja tarkistamassa ulkoista olemustaan.

- Aattelitko kusta koko baarin puolesta, kun noin kesti?, Tomi katsoi häntä peilin kautta ja virnisti. Joonas virnisti takaisin.

Hän huuhteli kätensä ja jäi katselemaan Tomia. Kaulan kaarta, huulia, sormia, yksityiskohtia. Sitä, miten Tomin nostaessa kädet ylös järjestellessään hiuksiaan, hänen paidan helmansa nousi juuri niin paljon, että paljasti pari senttiä lämmintä ihoa ennen farkkujen vyötärönauhaa. Joonas olisi halunnut suudella vatsan pehmeää ihoa. He olivat jälleen kahden.

- Sä jätit ne tytöt sitten sinne?.. Joonas totesi.

- Jooh. Vähän turhan innokasta seuraa mun makuun…, Tomi vastasi asetellen ketjua kaulassaan paremmin.

- Aika tylyt pakit…

- Nääh. Niillä on jo varmaan uudet kierroksessa…

He olivat hetken hiljaa. Sitten Tomi kääntyi katsomaan Joonasta ja Joonas näki heti, miten Tomilla oli jotain mielessä.

- Me oltais kahden…, Tomi vihjaisi ja tarttui Joonaksen olkapäähän.

Tomi ohjasi Joonaksen yhteen tyhjään koppiin ja napsautti oven perässään lukkon. Joonas kiitti onneaan, että nämä eivät olleet sentään huteria vanerikoppeja, vaan seinät ja ovi ulottuivat lattiaan asti. Samassa, kun ovi napsahti lukkoon, kävi wc:n ovi ja joukko remuavia nuoria miehiä pääsi aloittelemaan iltaa. Äänistä päätellen jo valmiiksi pari liikaa. Tomi veti Joonaksen itseään vasten ja suuteli. Joonas lähti leikkiin mukaan enempiä vastustelematta. He keikkuivat kahden maailman välissä. Kopin ulkopuolinen meteli hukkui huulten kosketuksiin. Joonas nojasi toisella kyynärpäällään kopin seinään ja hänen toinen kätensä vaelsi Tomin pakaroilla. Tomin kädet hyväilivät Joonaksen niskaa hellästi. Joonas tunsi nenässään kevyenä Tomin partaveden tuoksun. Hän halusi. Työnsi polvensa Tomin reisien väliin ja tunsi Tomin kovan kalun itseään vasten. He hengittivät varovasti, liikkuivat pehmeästi. Kaukana kopin ulkopuolisesta maailmasta.

- Ime mua, rakas, jooko.., Tomi kuiskasi Joonaksen korvaan.

Joonas laskeutui polvilleen Tomin eteen. Hän painoi kasvonsa hetkeksi Tomin vatsaa vasten ja hengitti sitä. Tomin vatsa värisi odotuksesta ja Joonas nuolaisi sitä. Hän avasi Tomin farkut ja otti Tomin kalun esille. Kaunis, sopusuhtainen, sykkivä kalu. Joonas otti sen hitaasti suuhunsa syvälle ja sai ynähdyksen karkaamaan Tomin huulilta. Tomi siveli Joonaksen hiuksia ja liikutti lantiotaan Joonaksen imemisen tahdissa. Kalu oli kuuma, kova. Joonaksen kieli hieroi sitä, huulet liukuivat vartta pitkin. Joonas otti oman kalunsa esille ja runkkasi sitä hitaasti. Hän halusi samaan tahtiin Tomin kanssa. Ihmisiä kulki edestakaisin wc:n ovesta ja Tomi nojasi seinään silmät kiinni, hengittäen katkonaisesti avoimien huulien välistä. Kahinaa, kolahduksia, henkäyksiä. Nopeampaa. Tomin kädet puristivat Joonaksen päätä yhä vaativammin ja hengitys muuttui yhä äänekkäämmäksi. Joonas tunsi oman kalunsa sykkivän kädessään yhtä vahvana kuin suussaan olevan Tomin elimen. Joonas tunsi Tomin tulevan. Tomi painoi sen syvälle hänen suuhunsa ja suolainen sperman maku täytti Joonaksen nielun. Hän imi loppuun asti niin hyvin kuin osasi ja tunsi oman kalunsa sykähtelevän samaan tahtiin Tomin kanssa. Joonas mietti kuunnellessaan aaltoja sisällään, että he kuuluivat yhteen ja se teki hänet hyvin onnelliseksi.

Joonas nousi ylös ja Tomi katsoi häntä lempeästi.

- Sulla on tossa jotain…, hän sanoi ja pyyhkäisi sormellaan Joonaksen kasvoilta pienen spermaroiskeen.

He siistivät itsensä ja ainoaksi todisteeksi äskeisestä jäi spermatahrat lattialla. He suutelivat odottaessaan, että jäisivät kahden. Vihdoin hiljeni ja he pääsivät lähtemään. Tomi jäi tiskille hakemaan juotavaa Joonaksen pujotellessa edeltä tyhjään pöytään. Musiikki soi nyt asteen verran kovemmalla ja ihmiset olivat asteen verran enemmän humalassa. Lauantai-ilta alkoi päästä todenteolla vauhtiin. Tomi tuli oluttuopin kanssa ja istui Joonasta vastapäätä.

- Arvaas mitä…

- Noh?, Jonas kysyi.

- Siellä ne neitokaiset roikkuivat jo uusien saaliiden kainaloissa. Eipä niitä kauheesti jäänyt haittaamaan näemmä…, Tomi nauroi ja Joonas yhtyi tähän.

Kaiuttimista soi The Calling . Tomi katseli häntä pöydän ihmisten vaeltaessa ohi. Joonas ei kuullut mitään, mutta hän pystyi lukemaan sanat Tomin huulilta… If I could, then I would. I’ll go wherever you will go.