Vagabondo

Japanissa koettua Japani on kaukana monella tapaa, mutta niin vaan kävi, että meikäpoika istuu Tokion lähistöllä pienessä baarissa iskemässä tarinaa. Talon isäntä kysäisee varta vasten, ymmärränkö millaiseen paikkaan olen tullut. Länsimaalainen on ilmeisesti aika harvinainen näky kyseisessä lähiökuppilassa, puhumattakaan vaaleasta viikingistä Siinä sitten juttu lentää japaniksi erinäköisten tyyppien kanssa. Oikealla puolellani istuu okinawalainen kaveri, joka aina välillä muistaa sanoa, kuinka söpö meikäläinen on hänen mielestään. Baaritiskin toisessa päässä istuu kundi, jolla on eläväisempi ilme kuin muilla veijareilla ja niin jossain vaiheessa, kun väki vaihtuu, hän kysyy lupaa siirtyä viereeni istumaan. Annan luvan ja niin hän siirtyy siihen.

Otamme vielä tujaukset korealaista riisilientä. Kaverit ovat uskomattoman kiinnostuneita, suorastaan uteliaita Suomen suhteen. Puhutaan saunasta, muumeista yms. Joku tietää myös suomalaisen kännykkävalmistajan, mutta siinäpä heidän tietonsa onkin. Tietysti meikäläisen Suomessa opiskelema japaninkieli herättää myös uteliaisuutta, kuinka osaan puhua noin puhdasta japania, vaikka en ole ollutkaan japanissa ennen. No se on kiitos suomalaisen yliopiston ja oman innokkuuden, täytyy myöntää. Kello lyö jo yksi yöllä ja niin päätän lähteä viereeni istuneen herran kanssa perehtymään paikalliseen poikarakkauden pyhäkköön. En tietenkään ole varma ollenkaan mitä paikka pitää sisällään, mutta ajattelen mennä rohkeasti mukaan. Kävelemme lyhyen matkaa samaa reittiä, josta olen kulkenut kirjastoon edellisenä päivänä tietämättä ympäristön tarjoamista mahdollisuuksista mitään.

Tulemme kadun kulmaan, jossa on pieni strippausluola ja talon päädystä menee kapoinen sivukuja, johon sukellamme. Pari sataa metriä ja tulemme ihan asuintalon näköisen majatalon eteen. Ainut merkki on pieni punainen neonvalo portin pielessä. Liukuovi auki ja astumme sisäkiveykselle, johon riisumme kengät. Isäntä livauttaa ne hetkessä kenkähyllyyn ja me maksamme itsemme sisälle. Oikealla aukeaa oviaukko, joka johtaa pukuhuoneisiin, suihkuun ja kylpyammeeseen. Jokaisessa itseään kunnioittavassa japanilaiskylppärissä on kunnon o-furo eli iso kylpy. Heitämme kuteet pukukoppiin ja pukeudumme yukataan, joka on aikalailla suomalaisen saunatakin oloinen, mutta ohuemmasta materiaalista. Sitten baaritiskille, jossa otamme yhdet oluet ja syömme jotain epämääräisen näköistä, sieni-, tofupaistosta vihanneksien kera. Muut asiakkaat ovat tietysti innoissaan: uutta verta vai pitäisikö sanoa "lihaa" tarjolla.

Syönnin ja pienten neuvottelujen jälkeen päätämme käydä tutustumassa yläkerran huoneisiin. Privaattihuoneista joutuisi maksamaan melkein 60 euroa yöltä, joten lupaamme tsekata yhteistilat. Yläkerrassa on viisi isoa makuukammaria ja niissä kaikissa on patjoja vieri vieressä aivan suomalaiseen maalaistalon tyyliin. Osalla patjoista makoilee kavereita peiton sisään kääriytyneinä nukkumassa. Juuri sillä hetkellä ei ole mitään toimintaa, sikäli kuin himmeässä punaisen kalvakkaassa valossa pystyn näkemään. Kömmimme kaverin kanssa vapaalle paikalle vähän leikiskelemään ja eiköhän viereisen nukkujan kimppuunkin siirry joku ovesta kurkistaneista. Imuttelu tuntuu olevan päivän sana. Ilmeisesti makuulle käyneet ovat toivoneetkin heräävänsä suun kiihkeään hyväilyyn. Omien leikiskelyjen jälkeen lähden suihkuun ja kysyn kaverilta, jääkö hän odottamaan vai mitä, mutta palatessani hän on hävinnyt jonnekin. Näen hänet vasta pari tuntia myöhemmin naapurihuoneessa, missä meno on äytynyt aikamoiseksi. Muutama panomieskin on saapunut paikalle. Pieni lotina ja ähkinä kuuluu sieltä täältä kun pojat painiskelevat keskenään. Tunnelma on hieman epätodellinen.

Käyn tsekkaamassa useammassakin huoneessa ja toden totta: pojat ovat ryhtyneet tosi toimiin. Menen oikealla olevaan viimeiseen huoneeseen, jossa tunnistan aiemmin baaritiskillä nähneeni harmaahapsisen herrasmiehen. Hän yrittää puuhastella vieressään makoilevan kaverin patukalla. Ehdottaa sitä mullekin suuhun, mutta kiitän kauniisti ja istun patjalle seuraamaan menoa. Seuraavaksi vanha herrasmies tarjoaa minulle makuusijansa ja lähtee ulos. Teen työtä käskettyä ja käyn makuulleni ja eiköhän herrasmies palaakin hetken päästä valmiina imuttelemaan oikein perusteellisesti. Taisi olla parhaat imut, mitä olen aikoihin kokenut. Hän imee viimeiseen tippaan saakka ja on niin onnellinen. Luulen että suomalaisen melakin on keskiverto japanilaispeliä sen verran runsaampi, että sekin soi hänelle ylimääräisen ilon. Hetken aikaa lepäiltyäni, nousen ylös ja ajattelen, että taitaa olla parempi palata kämpille. Nousen ylös ja näen kyseisen herrasmiehen kehuvan kaverilleen kuinka hyvät imut ja mehut sai "vieraalta". Kun tulen kohdalle, hän vielä rutistaa meikäläistä onnesta mykkänä. Ilo oli selvästi molemmin puoleinen.

Menen alas suihkuun ja sieltä tullessa ihan uusi, vanhempi herrasmies seisoo pukuhuoneen ovella ja tarttuu meikäläistä melasta ja sanoo: onpa iso. Yritän vaatimattomasti, että vähänhän se alkaa olla jo väsyksissä kaikkien näiden käsittelyjen jälkeen. En ajattele asiaa sen kummemmin. Herra poistuu ennen minua ja jään pukeutumaan kaikessa rauhassa. Kello lähentelee jo aamu neljää. Olo on kevyen monityydytetty. Maksan eteisessä tullessani ostamani oluen ja odotan, että herra poimii kengät kaapista. Ensin tarjoaa alkuperäisen seuralaiseni lenkkareita, mutta on sen verran tolkku tallella, että muistan tulleeni mustissa näppäskengissä. Kumartelujen ja kiittelyjen jälkeen poistun aamuhämyiseen hiljaisuuteen. K

un pääsen kulmalle, samoihin aikoihin lähtöä tehnyt herra istuu autossa kulmalla, avaa ikkunan ja kysyy, minne sais olla kyyti. Tarkistan, että herra ei ole juonut ja on vielä ajokunnossa ja nousen autoon. Tuota pikaa olemme majapaikkani ovella. Kiitän kyydistä ja herra haluaa kännykän numeron, minkä annankin. Hän haluaa ehdottomasti tavata, jos sopii. Lupaan, että voisimme tavata. Maassa oloa on vielä muutama viikko jäljellä. Seuraavaan tapaamiseen ei mennytkään monta päivää...