Sonninpoika

Tuntui samalla kertaa oudolta ja kiihottavalta. Istuin aamukahvilla ystäväni Penan kanssa ja hänen kaluni juureen asettama rengas sekä lateksi-dildo sisässäni tuntuivat kiinnittävän kaikkien huomion. Kukaan ei voinut tietää, että vain hetki aiemmin olin antautunut Penan järjestämään ansaan. Olin hänen orjapoikansa aamukahvilla. Periaatteessa kukaan ei sitä tiennyt mutta minusta tuntui, kuin jokainen kahvilan asiakas olisi tuijottanut meitä ja sanonut… ahaa!

Ehkä tuijotukseen oli myös syynsä. Olin kaljupäisen, kohtuullisen harteikkaan ystäväni mukana kankkustaan viettävien, edellisenä yönä seuraa vaille jääneiden poikasten kansoittamalla aamukahvietapilla ja merkit olivat varsin selvät. Olin asetelmasta huolimatta itsekin isokokoinen, harteikas ja nyt vielä tuore, ajeltu kaljupää. Vierastin vielä tilannetta vaikka olin sitä itse halunnut. Tuntui myös, että minun pitäisi sivellä päänahkaani koko ajan. Nahkarotsini alla olevan, tiukan verkkopaidan läpi paljastuvan vasemman rinnan tuoreen nännirenkaan välähtely ei jättänyt varaa arvailuille. Ainakaan niille, jotka sen ymmärsivät. Farkut sekä miehekkään mustat moran buutsit täydensivät paletin. Varmuuden vuoksi oli tuore masterini lukinnut kaulaani mustan orjan nahkapannan. Olin miehekäs mutta asiaa vähänkään haistavien oriiden mielestä ilmeinen näky. Kukaan ei paljastunut mutta kaikki tiesivät, olin näytillä!

Pena kihelmöi ja kouraisi pöydän alla etumustaan; ”Et tainnu uskoa tätä tapahtuvaksi?” hän kysyi. Mutisin ihmetellen, näinköhän meitä oli monia ja hän jatkoi; ”..no älä ole huolissasi, kaikki tuntevat sut. Siis kaikki, jotka TÄNÄÄN saavat tavata sut!” ja karmaiseva tunne kiiri selkääni pitkin. Mitä tuo tarkoitti? ”Pena, hei, sori jos mä oon susta tehnyt jotain väärää tai jotain……” sopersin ja hän keskeytti minut siveysvyössä olevaa kulliani hiplaten ja sanoen: ”…anna olla, kyllä mä oon haistanut jo jonkin aikaa, et sä haluat vähän järjestystä elämääsi. Me tehdään se tuttujen kundien kanssa ja helpompi on mitä vähemmän panet vastaan!” Nyökkäsin, nielaisin ja samalla kertaa avuttomuus ja himo täyttivät mieleni. En tiennyt mitä odottaa.

Hetken kuluttua pöytäämme istui Kake. Meidän molempien tuntema kundi, joka ammatikseen kauppasi ties mitä. Kake oli tervehdittyään hetken vaiti ja kahvia ryystettyään totesi ”…poikien sitten lähteneen aamuongelle!” En osannut muuta kuin naurahtaa, tunsinhan Kaken jo vuosien takaa mutta Pena jatkoi; ”…joo, Make halusi vähän tarkistusta koodeihinsa ja tässä ollaan, mitäs pidät, eikös ole hyvin trimmattu pojan pää?” En tiennyt miten olisin ollut. Sanojensa vakuudeksi Pena otti mua niskasta tiukasti kiinni ja käänsi mun pääni Kakea päin. En voinut kuin tuijottaa häntä silmiin ja Kake nyökkäsi….! Mitähän tuokin tarkoittaa, ajattelin ja samassa Kake jatkoi: ”Okei, onks kaikki muukin niin kuin on sovittu?” ja samassa tajusin kundien järjestäneen minut ansaan.

”Joo, ootetaan vaan Peteä ja Hartsaa”, sanoi Pena. Mietin näinkö tässä nyt kävi. Mun unihomoiluni tuntui olevan koko kundiporukan tiedossa – minua itseäni lukuun ottamatta. Puhumattakaan mistään tarkistuksista tai kyselyistä kuka halusi ja keneltä ja mitä? Otimme hiljaisuuden vallitessa kahvin painikkeeksi Kaken tarjoamat siiderit ja poikia odottaessa tunsin kuinka kaluni koetti nousta kahleestaan huolimatta. Jollain kummallisella tavalla aloin tottua kaljuun päähänikin ja nousin ilmoittaen meneväni vessaan. Helpon tunnelman katkaisi Pena tiukalla ilmoituksellaan. että orjapoika ei mene minnekään ilman lupaa! Ennen kuin ehdin tointua tiukasta komennostaan, hän kouraisi reidestäni kiinni ja istutti minut aloilleni. Tämä alkoi tuntua jo liian todelliselta. Käskynsä tueksi Pena alkoi hieroa reiteni sisäpintaa ja sai kaluni seisokkiin, ties kuinka monennen kerran. Ongelmana kohdallani oli vain tuo asetettu siveysvyö. Suolessani sykkivä lateksidildo ei sekään ollut ongelmaton. Mieleni teki saada laueta ja kiihkoni näiden uroiden komennossa vain yltyi.

Ennen kuin ehdimme kunnolla ryystää siidereitämme loppuun näin miten aseman pihalle kaartoi jenkkivani. Ovesta ponnahtivat ulos minulle tutut hahmot Pete ja Hartsa. Nuo kaksi aivan mielettömän isoa sonnia sänkitukissaan alkoivat kävellä ovea kohti. Petellä oli perinteisesti tiukka musta teepaita, maastopuvun housut ja maihinnousukengät, nuo mustat korkeavartisesti solmitut miehuutensa mittarit. Harvenevat hiuksensa hän oli jo vuosia ajatuttanut jenkkiarmeijan merijalkaväen ”high’n’tight” –tyyliin. Uskoi sen olevan miehekästä ja komeaa. No ainakin minä olin aina ollut myyty tuon muodin edessä. Vielä kun kyseessä oli lihaksikas niska ja tiukka ilme aurinkolasien takana niin asia oli selvä. Hartsa asteli ainakin yhtä leveästi vaaleissa, kuluneissa puolipitkissä cateissa, vahvat jalkansa paljastavissa reisitaskushortseissaan sekä vain vaivoin kohtuullista leveämmän ja treenatun yläruumiinsa peittävässä maastokuvioidussa tanktopissa. Hänen päänsä oli lähes 0” sängeksi ajeltu. Tiukat, pyöreät silmälasit muistuttivat saksalaisesta askeettisuudesta ja hänen tunnettu hiljaisuutensa vain lisäsi vaikutelmaa. Kylmät väreet kouraisivat sisintäni, nuokinko tiesivät? Kaupungin kovimmat kundit? Merijalkaväki ja legioonalaiset?

Hetken kuluttua tuli kahvilaan tilaa. Meidän lisäksemme istuutuivat pöytään nuo kaksi viimemainittua uroota, joiden habitus ei jättänyt ketään kylmäksi. Siinä me istuimme. Pena kaljupäisenä, skrodena äijänä farkkuhaalareissaan ja buutseissaan, Kake vantterana catepillar-kundina kolmen millin sänkitukassaan ja nahkarotsissaan, Pete, Hartsa ja minä poikaporukan tuoreimpana. Hiljaisuuden siivittäminä joimme lasimme ja kundit kahvinsa. Pena katkaisi hiljaisuuden sanoen: ”Jaahas, jokos mennään?” Olin alistuneesti hiljaa ja vastaanottavainen kaikelle mitä tuli, olihan ympärilläni sellainen sonnilauma, jota ei olisi voinut edes uskoa todeksi.

Okei, sanoivat kundit kuin yhteisesti sovittuna. Vyöryimme ylös ahtaasta loosista vain huomatakseni olevani keskellä sonnimerta! ”Jaahas, orjapoika..” sanoi Kake. ”Mites kulli seisoo?” hän kysyi kouraistessaan samalla etumustani. Ympärillä olevat eilisillan nuoret kundit käänsivät kuin yhteisesti sovitusti päänsä ja kuuntelivat katsellen avoimesti ryhmämme toimintaa. ”Kädet selän taa!” komensi Pete. Olin kuin koomassa ja tottelin nopeasti vain huomatakseni, että aiemmin hänen vyöllään kilisseet ammattilaisraudat olivat nyt tiukasti ranteissani selkäni takana. Samassa tunsin, kuinka munaskuitani kopeloitiin jalkojeni tultua potkaistua haarat levälleen. Tuo kundi oli tunnettu mielikuvitusmaailmastaan olla kova jätkä jenkkiarmeijan turvayksikössä - haave, joka ei koskaan toteutunut. Nytkö hän ojentaisi minua kuin mitäkin bootcampin nuorisorikollista.

Samassa nilkoissani kilahti ja olin raudoitettuna koko mies. Aivan kuin elokuvissa, Pena luki mulle oikeuteni ja sai tällä ulkopuoliset pikkupojat uskomaan, että tilanne oli laillinen joskaan ei normaali. Helvetin jenkkileffat, ajattelin ja samassa aikomani vastalause tukahtui Hartsan jostain taikoman nahkaisen pallon sulkiessa suuni. Kiristäen remmit niskani taakse ja pääni yli olin sanomattakin avuton.

”Eteenpäin!” kuului komento ja marssimme kohti tuota jenkkipakua läpi aamun täyttämän kahvilan. Mitähän tästäkin tulee, ajattelin.