Kertoja73

Hei lukijat.

Aivan liian pitkä aika on kulunut siitä, kun kolmas osa tätä tarinaa näki päivän valon. Seuravana kuitenkin osa 4, toivon sen miellyttävän ja olevan odotuksen arvoinen. Kiitos kaikille palautteen antajille, teidän avulla tätä harrastusta jaksaa jatkaa. Palautteita pyydän yhä edelleen, ideat ja ajatukset ovat aina tervetulleita, ja kritiikkiäkin osaan arvostaa.

-Kertoja73

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX


Varmaan monen muunkin nuoren tavoin mä olin mielessäni kuvitellut jos jonkinlaisia skenaarioita sille hetkelle, kun joku sais tietää mikä mä olen miehiäni ja usein ne versiot oli mun mielessäni päättyny vähintään huonosti. Kai sitä alitajuisesti yrittää itseään tsempata kaikkein pahimpaan, kun joka puolelta kuulee juttuja miten eri tavoilla ihmiset on reagoinu. Mut mä en koskaan ollu edes ajatellu et se kävis jo yhdeksännellä luokalla niin, että Antti istuis edessäni nojatulissa vaatien vastausta terävään huomioonsa mun vaatteiden nurinkurisuudesta.

Siinä seisoessani mä tunsin itseni hirvittävän pieneksi. Pieninkin tuulenvire olis voinut viedä mut mukanaan ja jos joku olis nyt avannut ovet ja ikkunat mä olisin ulkona lumimyrskyssä riepoteltavana samassa hetkessä. Koitin miettiä sanoja ja lauseita mut kirjaimet mun päässäni vaan vilisti eikä kielen päältä tullut ulos yhtään mitään. Sekunnit venyivät vuosisen mittaisiksi ja mä vaan seisoin siinä. Hämärästi tajusin Tomin istuvan jossain siinä mun vierelläni ja käänsin katseni vain huomatakseni, et se oli kaiketi lähes yhtä hukassa.

"Tää on taas täydellinen Kodak Moment ja multa puuttuu vaan se kamera. Kumpa te näkisitte ilmeenne nyt. Kun kumpikaan ei sano mitään mä rohkenen olettaa, että teillä taitaa olla hiukan "vispilänkauppaa" keskenänne." Antti sanoi tehden lainausmerkit ilmaan etusormillaan. "Hei upeeta, että te tiedätte jo mitä haluutte. Mä taidan olla aika noviisi vielä kaiken kanssa."

Katsoin Anttia tajuamatta mitä se sanoi. Onneksi Tomilla päässä sentään liikkui muutakin kun tyhjää.

"Säkö oot tän kanssa siis ihan ok?" se kysy Antilta. "Sua ei meidän"vispilänkaupat" häiritse tai mitään?" Tomin kasvoilla oli vielä häivähdys huolta joka nyt hiljalleen oli väistymässä.

"No ei todellakaan häiritse. Älkää antako tän 'hurjan' heteronaamarin hämätä," Antti naurahti, "mut mä en oo mikään tiukkapipo näitten asioitten kanssa. Mä tiedän kyllä, et useimmat meiän ikäset kundit on ja mua pelottaa ajatellakin mitä tapahtuis jos sä Tomi esimerkiks kertoisit tän asian pukuhuoneessa matsin jälkeen. Mut jos totta puhutaan niin mä olen tosta meidän Villestä jo jonkin aika ajatellu, et se taitaa olla kallellaan poikiin päin ja oon oikeastaan jo odotellutkin sen astumista ulos kaapistaan."

Mä olin jähmettyny sohvalle punaviinilasi kädessä, enkä vieläkään sanonut mitään. Antti oli mulle niin hyvä kaveri ja kuitenki olin pelännyt tätä ja nyt musta tuntu et olin ollu todella typerä. Olishan mun pitäny tuntea se jo niin hyvin, et tiesin tän menevän juuri näin. Kaikesta huolimatta mä tunsin valtavan raskaan taakan vähän kerrallaan hellittävän mun harteiltani. Taakan, jota en ollut tajunnu siinä edes kantavani.

"No joo, nyt mä sit sen oven aukasin. Taisin tulla hiukan ryminällä ulos ja vetää ton Tominkin mukanani mut näköjään se ei kaadakaan maailmaa kun sen askeleen tekee." Käänsin katseeni Tomiin, joka maistoi hiukan lasistaan ja katsoi mua.

"Mä en koskaan oo ollu kauheen tarkka siitä mitä muut ajattelee", Tomi sanoi, "mut en mäkään tätä oo koulussa mitenkään yleisesti toitottanu. Koskaan ei voi tietää miten ihmiset suhtautuu. Aika moni kaveri jo musta tietää, oon melkein jokaiselle tytölle kertonu sen jälkeen kun ne olis halunnu alkaa mun kanssa seurusteleen ja yllättäen mä olen onnistunu kertoon sen oikeille ihmisille kun se ei kerran oo koulussa kuitenkaan levinny yleiseksi tiedoksi. Kundeista ei tiedä kun kaiketi kaks tai kolme, mut niistä kukaan ei oo mun kans samalla luokalla."

"No ei todella oo levinny yhtään! Mä vielä kaks päivää sitten luulin, et sä oot 100 % hetero ja mä vaan tällanen säälittävä ihastunu homo joka saa katsella kaukaa ja nuolla näppejään. Aika hyvin on salaisuus pysyny piilossa." Tajusin sanoneeni ekan kerran ääneen et olen homo ja koin siitä suurta onnistumisen tunnetta itsekseni pienen hetken, kunnes Antti taas päästi suustaan jotain hyvin anttimaista.

"No mut nythän sä sait sitten ihan muuta nuoltavaa kun ne näppis!" Mä lehahdin kirkkaan punaiseksi, poskillani olis varmaan voinu paistaa kananmunia. Tomi repes nauruun ja muutaman hetken kuluttua mä yhdyin siihen kanssa. Katsoin parhaaksi kuitenkin olla kommentoimatta Antin niin kovin osuvaa huomiota.

Me juteltiin pitkään. Punaviini sai olon mukavan raukeaksi ja mä huomasin vasta myöhemmin, että rennosti puhuin parhaan kaverini kanssa asioista joita en ollut itsekään koskaan ajatellut sanoa ääneen. Ja ilokseni huomasin joidenkin asioiden jäsentyvän mun päässäni järkeviksi kokonaisuuksiksi kun niistä ääneen Tomin kanssa puhuin. Antti osoittautu uteliaaksi ja aidosti kiinnostuneeksi uudesta aiheesta ja kyseli lähes kaikkea mitä vain voi kuvitella. Joihinkin kysymyyksiin me ei Tomin kanssa osattu vastata ja sitten oli muutama joihin jompi kumpi ei halunnut vastata. Sanomattomasta sopimuksesta me pidettiin joitain asioita salassa, hymyiltiin vaan ja kiltisti kieltäydyttiin vastaamasta. Antti vakuutti saavansa meistä vielä jossain vaiheessa totuuden irti ja mä uskoin sitä siinä.

Aika yllättäen Antti kertoi itsellään olleen muutama vuosi sitten yhden kerran kokeilu jonkun sukulaispojan kanssa.

"Se oli sillon ihan kivaa, mut kyllä mä silti olen sen jälkeen tytöissä pysyny. Ja aion pysyä vastakin, ei se ollu oikein mun juttuni, mä en tuntenu sitä touhua omaks. Onks tässä mitään järkeä?" Antti kysyi otsa kurtussa.

"On toki, en mäkään naisen päälle oikeestaan ymmärtäny kun sitä muutaman kerran aikanaan pääsin kokeileen. Ihan kivaa joo, mutta mä en vaan siitä sit saanu sitä mitä halusin" totesi Tomi ja katsoi mua kysyvästi.

"Älä vaan hae sympatiaa tältä taholta, mä en ymmärrä sen päälle yhtään mitään. Enkä halua edes yrittää!" Kaikki nauroimme suureen ääneen ja Antti kurkisti kelloaa.. "Hei kello on jo ihan kauheesti! Mennäänkö sinne bileisiin? Mulla on ainakin lasi tyhjä ja siellä olis varmaan boolia."

Tomi loi muhun kysyvän katseen ja nyökkäsin. "Mennään vaan mun puolestani. Käyn kääntämässä tän paitani nyt kuitenkin oikein päin ja hiukan siistiytymässä niin olen valmis." Noustessani tuolilta muistin sulkea housujeni vetoketjunkin.

"Mä lupasin kans parille kaverille käydä siellä," jatkoi Tomi kun hävisin huoneesta, "ja mä tulinki hakemaan tota yhtä mukaani kun sitten tilanne sai odottamattoman käänteen ja me mentiin... pelaamaan sitä peliä..." Tomin katse alta kulmien sai Antin hymyilemään. "Niin se peli, SE on kyllä aika mukava ja mukaansatempaava aktiviteetti kyllä..." jatkoi Antti siitä.

"Niin, ja se on niin kiva kun sitä voi pelata vaakatasossakin. Tai seisten."

"Joo. Istuen on kans kiva..."

"Ai jaa, sillä lailla me ei sit vielä pelattukaan. Täytyy muistaa toi." Keskustelun loppu jäi kaikeksi onneksi multa kuulematta. Vaihdoin nopeasti siistin paidan ja kurkistin peilistä hiuksiani. Kun tulin takaisin olohuoneeseen molemmat kundit nauro kippurassa olohuoneen matolla. Tomi piti tukea nojatuolista ja Antti tuntui juuris sillä hetkellä jäävän täysin ilman happea.

"Mitä ihmettä te teette?"

"Pelataan Half Lifea!" tuli vastaus kummaltakin yhtä aikaa. Se sai pojat nauramaan yhä enemmän. Huokasin ja pyörittelin silmiäni "Mä en tollasta peliä katsele." Marssin huoneesta dramaattisin askelin ja kiskoin ulkovaatteet päälle. Nauru olohuoneessa ei osoittautunut tyyntymisen merkkejä.

Puolessa välissä matkaa Antti tapasi frendinsä, jota en tuntenu. Ne lähti yhdessä autolla johonkin toisiin bileisiin hakeen kaveriltaan viinipullon, jonka se oli Antille velkaa ja lupasivat heti sen jälkeen liittyä seuraamme bileissä. Me jäätiin Tomin kanssa kahdestaan kävelemään ja hetken aikaa olimme molemmat hiljaa. Pakkanen oli taas kiristymään päin, lumisade oli lakannut ja taivas oli kirkas ja tähtiä täynnä.

"Aika uskomaton ilta." Tomi sanoi rikkoen pitkän hiljaisuuden. "Enpä olis vielä alkuviikosta uskonu et ennen viikonloppua tulisin kaapista ulos ovi ja saranat kainalossa."

Katsopin Tomia ja sen kasvoilla oli ilme josta ei voinut oikein päätellä mitään.

"Ootko sä ok tän kanssa?" sain varovasti kysyttyä. "Mä en halua et sä joudut mun kanssani tai mun takiani ongelmiin."

"Totta kai olen. Ja jos en olis nyt tässä sun kanssa niin mun asiathan olis jo sillon paljon huonommin. Mä vaan en oo koskaan ajatellu, et mitä se vaikuttaa asiaan kun sä yhtäkkiä löydätkin itses tilanteesta, jossa sä et oo vastuussa pelkästään itsestäsi vaan sulla onkin joku toinen, jonka tunteet merkitsee nyt yhtä paljon kun sun omasikin. Ootko SÄ ok tän jutun kanssa?" Tomi laski kätensä mun olkapäälle ja näytti oikeesti huolestuneelta. Pysähdyin enkä hetkeen sanonut mitään. Astuin Tomiin kiinni ja tartuin hänen hartioihinsa. Painoin suuni hänen suutaan vasten ja tuttu huulirasvan tuoksu tunkeutui nenääni – missä välissä se oli jo kerinnyt sitä lisäämään?

"Tää on se mitä mä olen halunnut niin pitkään. Mä en vois olla enemmän ok tän kanssa. Musta on vaan ihan käsittämättömän hienoa, että mä olen tässä tilanteessa sun kanssa Tomi. En mäkään tietty ajatellu tulevani näin rysähtämällä ulos kaapista mut onneks se oli kuitenkin Antti eikä joku muu. Mä olen hämmästynyt siitä miten hyvin Antti tän asian osas ottaa."

"Sä et taida tietääkään kuinka hyvä tyyppi sulla on kaverina?" Tomi kysyi.

"Kyllä mä itseasiassa tiedän. Mun olis vaan pitäny tajuta et voisin oikeesti luottaa siihen ja kuitenkin mä olin ihan lukossa kun se kysy et mitä tääl tapahtuu. Se oli aina puolustamassa heikompia jo ala-asteella ja mutkin pari kertaa pelastanu pinteestä. Jos se olis yhtäkkiä kilahtanu ja suuttunu siitä, et mä kerron sille olevani homo niin eihän se olis sit enää se sama Antti jonka mä tunnen."

Jatkoimme matkaa rauhallisesti kävellen ja jutellen. Tuntu siltä et kumpikin hiukan hidasteli vaan sen takia et me saatiin vielä olla tän matkan ajan kaksin ja bileiden hulina oli vielä edessäpäin.

"Musta muuten tuntu hyvältä, kun sä illalla sanoit siinä sohvalla, että oot ihastunu muhun."

"Niinkö? No musta oli kyl aika kiva sanoakin se."


.....jatkuu....