Miia

- Aattele,vittu, 3 viikkoo kesälomaa alkaen TÄNÄÄN…, Tomi hehkutti ja nojasi päätään niskatukeen rummuttaen sormenpäillä polveaan.

Joonas naurahti ääneen ja vilkaisi Tomia. Tomi käänsi stereoita kovemmalle ja polven rummutus nopeutui. Kaiuttimet toistivat Green Dayn uusinta, liian lujalla, ja Civic nieli auringon kuumentamaa asfalttia. Niinpä, kesä alkoi tänään. Joonas tapaili mielessään Maija Vilkkumaan sanoja.. Kesä, eikä mitään tekemistä. Kaupunki nöyränä sylissä. Sormissa tuoksuu tupakka, sun nauru on vieras ja ihana.. Joonas ja Tomi olivat matkalla Joonaksen porukoiden mökille. Viikonloppu äijämeiningillä. Peräkontissa pari koppaa kaljaa ja säkkikaupalla grillihiiliä. Joonaksen suupielet kääntyivät väkisin hymyyn. Elämä oli just nyt aika vitun hieno juttu.

Tomi ja Joonas, parhaat kaverit jo ala-asteelta alkaen. Yhdessä oli paljon koettu ja nähty, välillä tapeltukin ja sen jälkeen istuttu kaupan rappusilla silmäkulmat auki ja juotu kaljat sovinnolle. Joonas mietti Tomia, joka näytti myös uppoutuneen omiin ajatuksiinsa. Hiton hyvä jätkä… Ehkä liiankin hyvä. Joonas ei olisi halunnut miettiä asiaa, mutta se tuli taas väkisin mieleen. Ihan samoin kuin niitä monina kertoina yksin kotona peiton alla runkatessaan. Tomi. Noin 180 senttiä urheilullista kroppaa, ehkä maailman kaunein hymy ja hiustyyli, josta ei ikinä tiennyt, mikä se seuraavalla viikolla olisi. Tällä kertaa se oli vain hiukan ylikasvanut suklaanruskea sotku. Tomi jauhoi purkkaa aurinkolasit silmillä. Jokanaisen unelma… Niin, ja miehen, Joonas tyytyi toteamaan. Hän muisti hyvin elävästi jokaisen hetken ja kosketuksen, vaikkeivät ne merkinneet mitään. Vaali niitä mielessään. Sen kerran, kun Tomi oli halannut häntä kyyneleet silmissä ja toistanut, miten Joonas oli koko maailman paras jätkä. Se oli jonkun riidan jälkeen. Hän oli tuntenut Tomin niin lähellä itseään, että hengästyttää yhä ajatellakin sitä. Hän oli vastannut halaukseen, mutta sekunnin ajan oli varma, että suutelisi tuota nuorta miestä. Mutta nyt. Hän oli Tomin kanssa matkalle mökille viikonlopuksi. Niin hyvää kuin vain voi toivoa. Se riittäisi hyvin.. Joonas hymyili entistä leveämpää hymyä.

Reilu sata kilometriä sujui nopeasti ja mökin pihaan kaartaessaan päivää oli vielä hyvä tovi jäljellä. Kaljat ja ruuat jääkaappiin, hiilet grilliin, tulet saunaan. Kylmä olut maistui hyvältä. Ensimmäiset makkarat ehdittiin grillata jo ennen saunaa. Saunassa Joonas sai taas hillitä itseään, ettei katselisi Tomia liikaa. Hillitä kaluaan, joka olisi halunnut vapaasti valmistautua vaikka mihin. Hiki helmeili kauniisti Tomin olkapäillä ja selällä. Naku-uinti, suihku. Kaikesta tästä Joonas selvisi jälleen kerran hammasta purren. Yhä Tomin näkeminen näin aiheutti halun sijaan myös jotain enemmän. Rakkautta? Se olisi jo liikaa, Joonas työnsi ajatuksen kiusaantuneena syrjempään.

Paria tuntia ja muutamaa olutta myöhemmin he istuivat laiturilla. Ilta alkoi jo hämärtää eikä rauhalliselta järveltä kuulunut mitään. He olivat kutakuinkin kahden tässä maailmassa. Joonas makasi selällään laiturilla verkkarien lahkeet käännettyinä ylös ja heilutteli jalkoja vedessä. Tomi makasi siinä vierellä, nousi välillä ottaakseen hörpyn kaljapullostaan ja kellahti taas selälleen niin että laituri keinahti. Joonas saattoi lähes tuntea Tomin ihon lämmön ja hän imi sitä tunnetta itseensä täysin rinnoin.

- Kuule.. Mä en oo tästä puhunu kellekään, kun en oo ollu varma, mut mä sain eilen varmistuksen yhteen hommaan…, Tomi aloitti varovasti.

- Noh?, Joonas käänsi päänsä Tomia kohti kysyvä ilme kasvoillaan.

- Mä lähden syksyllä Jenkkeihin ainakin puoleksi vuodeksi, ehkä jopa vuodeksi . Syyskuussa.. Mä sain yhden työkeikan, mitä firman sisällä arvottiin. Mä lähden katsomaan isoa maailmaa.., Tomi tiputti sanat kuin pommin äänessään yhtä aikaa innostusta, mutta.. Oliko Joonas aistivinaan oikein?..myös haikeutta.

- Oikeesti? Siis ihan tosi? Wau.. Onneksi olkoon… Valloitat sen ison maailman.., Joonas yritti naurahtaa ja kuulostaa innostuneelta. Todellisuudessa ainut ajatus mielessä oli, että hän ja Tomi ei olisikaan enää yhtä. Paita ja perse. Vittu, näinkö tää menisi?

- Thanks… Katotaan nyt, suoraa sanottuna hiukan hirvittää… , Tomi puheli.

- Hyvin se menee.. Oothan sä kaikista kovin äijä…, Joonas yritti keventää molempien tunnelmaa, vaikka mieli toisteli epäuskoisena vitunvitunvittu:a.

- Vitut oo…, Tomi nauroi ja pukkasi Joonasta kylkeen.

Sen jälkeen he makasivat pitkään hiljaa. Hiljaisuuden rikkoi vaan aaltojen loiske ja linnun laulu jossain kaukana.

Lopulta Tomi rikkoi hiljaisuuden kääntyen kyljelleen. Joonas piti silmiä kiinni, mutta tunsi liikkeen lähellään. Itku ei ollut kaukana.

- Hitto, musta on outoa aatella, ettei me nähtäis jopa vuoteen. Se on aika paska juttu…, Tomi mutisi hiljaa.

- Niimpä, aika vitun paska…, Joonas vastasi.

- Mulla ois yks juttu ennen sitä… Siksikin mä halusin lähtee tänne mökille. Emmä kyllä tiedä.. Sä heität mut vielä järveen tän takia, mut menköön.

- Ei ois edes eka kerta! Joonas virnisti ja tunsi silmän kiinni yhä selvemmin aaltojen keinuttavan laituria.

Ja sitten… Huulet.. Kuin salama olisi lyönyt läpi. Tomin huulet koskettivat kevyesti Joonaksen huulia. Varovasti, kysyen. Tomin käsi laskeutui Joonaksen leualle. Hämmennys oli täydellinen. Joonas ei osannut liikahtaakaan. Tomin huulet hamusivat Joonaksen huulia.. Kiertelivät, maistelivat, rohkeammin. Kieli kosketti, upposi sitten avonaisten huulten väliin, kosketti hampaita. Joonas tunsi sydämensä lyövän nopeasti, hakaten rinnassa.

- Eksä heitä mua järveen…?, Tomi mutisi hiljaa Joonaksen suuta vasten.

- En.., Joonas sai vihdin sanottua ja nosti kätensä Tomin niskaan.

Varovainen, kysyvä suudelma oli hetkessä täynnä vuosien patouttamia himoja. Tomi kierähti Joonaksen päälle ja kielet leikkivät toisillaan. Joonas ei milloinkaan ollut tuntenut elävänsä yhtä paljon kuin nyt. Tomi maistui hyvältä, tuntui hyvältä. Kädet vaelsivat, tunnustelivat. Selkää, jokaista milliä. Hengitys oli kiihkeää kuin nurkkaan ajetulla eläimellä. Tomin iho poltti Joonaksen sormien alla.. Niskasta alas selkää pitkin, kyljet, alemmas, shortsien vyötärölle, siitä sisään, löysi pakaroiden nousevan kaaren. Joonas tunsi kalunsa sykkivän kovempana kuin ikinä. Tomin lantio hieroi sitä. Tomin kova elin erottui yhtä selvästi häntä vasten. Voi luoja, tää on jotain unta, Joonas toisteli mielessään. Kaikki nämä vuodet, kaikki nämä, ja nyt yhtäkkiä tämän paskimman uutisen jälkeen juuri kun hänestä tuntui, ettei alemmas voisi enää vajota, niin Tomi. Tässä, hänessä. Voi luoja!

- Sä et tiedä, miten mä oon sua halunnu aina.., Joonas huohotti Tomin suuta vasten.

- Tiedänpäs.., Tomin ääni oli matala ja käheä.

Tomin sormet upposivat Joonaksen hiuksiin.

Liike keinutti laituria, vesi löi ponttooneja vasten. Joonaksen kädet sivelivät Tomin alaselkää, pakaroita. Hän tunsi joka lihaksen yrittäen painaa mieleensä kaiken. Joonas ei ollut varma enää, oliko tämä totta vai jokin typerä väsyneen mielen kehittämä jippo. Heräisikö hän kohta omasta sängystä, hengästyneenä, kalu kovana. Jospa hän tosiaan näki unta? Tomin huulet siirtyivät Joonaksen huulilta kaulalle. Tomin toinen käsi irrotti otteensa hiuksista ja alkoi lipua alaspäin. Hitaaasti. Olkapäälle, josta rintakehän ja vatsan yli Joonaksen verkkareiden kohoumalle. Hieroi. malttamattomana. Kosketus täynnä pidäteltyä kiihkoa. Joonas hengitti Tomin tuoksua. Tomin hiukset tuoksuivat kevyesti ja Tomin käsi puristeli Joonaksen sykkivän elimen ympärillä. Maailmaan ei mahtunut mitään muuta. Maailma oli nyt tässä.

Tomin kädet alkoivat repiä Joonaksen verkkareita ja boxereita alas. Tomi haparoi käteensä Joonaksen kalun ja Joonas tunsi Tomin voimakkaan henkäisyn kaulaansa vasten. Kaikki ne epämääräiset kokeilut bileiltojen jälkeen yhtä epämääräisten ja merkityksettömien tyttöjen kanssa eivät olleet mitään tämän tunteen rinnalla. Eivät yhtään mitään. Tomin käsi, sormet, iho. Kaikki ne polttivat ja samalla se polte tuntui järjettömän hyvältä. Joonas tunsi, miten nämä kosketukset polttomerkitsisivät hänet loppuelämäkseen. Ikinä milloinkaan hän ei enää kulkisi ilman Tomin kosketuksen jälkiä ihollaan. Hengitys kiihtyi ynähdyksiksi Tomin liikuttaessa kättään Joonaksen kalua pitkin.

Sitten Tomi liukui alaspäin. Joonas avasi silmät ja katseli Tomia. Ruskeat hiukset hieman sekaisin ja silmät tummina säkenöiden. Joonas ei estellyt, kun Tomin huulet kohtasivat lopulta tummanpunaisena sykkivän terskan. Yhtä arasti kuin suudellessa ne koskettivat varovasti ja lopulta Tomi otti koko kalun suuhunsa. Joonas voihkaisi ääneen. Hän puristi Tomin hiuksia kouristuksenomaisesti Tomin imiessä häntä. Kuumien huulten liukuessa räjähdysvalmista kalua pitkin. Hän ei kestäisi kauaa, ei millään. Tomi imi rohkeammin hyväillen toisella kädellä välillä Joonaksen vatsaa, välillä kiveksiä. Joonaksen sydän hakkasi rinnassa, kiihkosta, kiimasta, rakkaudesta.

- Mä.. Mä tuun…, Joonas huohotti tuntien koko vartalonsa jännittyvän.

Eikä Tomi lopettanut. Imi vain jumalaisilla huulillaan, puristi kädellään kalun juuresta. Joonaksesta tuntui, ettei hän ikinä ollut lauennut yhtä rajusti. Voihkien, sykkivänä. Kalu pulppusi lämpimät spermat Tomin suuhun. Joonas oli aina naureskellut ”tähtitaivaiden räjähtämisille”, mutta tässä oli jotain pelottavan samaa. Tomi nuoli Joonaksen kalun, antoi sen liukua suustaan ja nuoleskeli huuliaan. Joonas kuunteli vaimenevia aaltoja sisällään.

Ikuisuudelta tuntuvan ja samalla mitättömän pienen hetken jälkeen Joonas avasi silmänsä. Tomi istui jalat ristissä hänen jalkojensa välissä. Katsellen. Tomin rinta kohoili nopeaan tahtiin ja käsi oli eksynyt shortsien sisään. He katselivat toisiaan. Joonas ei ikinä ollut nähnyt Tomia näin. Nähnyt toki, mutta ei milloinkaan yhtä lähellä häntä. Melkein kuin hänessä itsessään. Orgasmistaan huolimatta Joonas tunsi vain halua olla Tomille hyvä. Hän kääntyi, nousi polvilleen ja painoi Tomin rinnasta nojaamaan taaksepäin. Tomi antoi hänen tehdä sen. Hän riisui Tomin shortsit hitaasti, antoi Tomin kalun ponnahtaa vapaaksi sykkimään. Jostain mielen syövereistä Joonas muisti erään aamun. Tomi oli yöpynyt hänen luonaan ja nukkui yhä lattialla patjalla. Joonas oli nojannut sängyn reunaan ja katsellut Tomin kalua, joka oli pullottanut boksereissa aamujäykkänä. Tomi oli hipaissut unissaan sitä ja se sykähti. Joonas oli hiipinyt vessaan ja runkannut hammasta purren rajusti ja nopeasti. Hän muisti nyt tämän tapauksen, kun Tomin kova, kaunis elin liikahteli hänen silmiensä edessä.

Kumpikaan ei hoputtanut toista. Hetki oli liian suuri, liian täynnä tunteita, että sitä olisi ikinä uskaltanut rikkoa. Joonas epäröi hetken, mutta ottaessaan sitten hitaasti Tomin kalun suuhunsa ei hän halunnut muuta kuin imeä sen loppuun saakka. Tarjota edes pienen palan siitä, mitä itse sai aiemmin. Kalu oli lämmin ja Joonas liu’utti kieltään sen alapintaa pitkin. Hän tunsi Tomin sormet niskassaan hieromassa. Terska sykki hänen kitalakeaan vasten. Tomin lantio liikkui hitaasti edestakaisin työnnellen kalua hänen suussaan. Joonas maistoi ensimmäiset tipat kalun päästä ja se sai hänet vain haluamaan lisää.

- Pane sormi mun sisään…, Tomi huohotti hiljaa.

Joonas pästi kalun hetkeksi suustaan ja liukasti syljellään etusormensa vilkaisten samalla ylöspäin Tomin kasvoihin. Kevyesti avattujen huulien välistä pilkotti Tomin täydellinen hammasrivi. Täydelliset näykkimiseen, Joonas ajatteli mielessään.

Tomi sulki silmänsä, kun Joonaksen sormi liukui sisälle peräaukkoon. Se oli tiukka, lämmin. Joonas tunsi halua painaa kyrpänsä Tomin sisään. Ei nyt, myöhemmin olisi sen aika. Terska sykki entistä paksumpana Joonaksen suussa hänen imiessään ja runkatessaan Tomia. Joonas tunsi sormessaan, miten Tomin peräaukko alkoi supistella rytmikkäästi. Tomin hiljainen huohotus vaihtui muutamaan voimakkaaseen voihkaisuun ja samassa Joonaksen suu oli täynnä suolaista makua. Joonas ynisi kurkussaan ja lutkutti kalua haluten joka tipan. Halusi olla Tomille hyvä.

- Voiluojavoiluojavoiluoja.. ,Tomi huohotti viimeisten pisaroiden valuessa Joonaksen suuhun.

Joonas päästi kalun liukumaan suustaan vähän vastentahtoisesti. Hän olisi halunnut olla näin lähellä Tomia aina.

Siinä he istuivat pitkään. Vastapäätä toisiaan. Oli vaikea löytää sanoja. Tomi avasi suunsa, mutta sulki sen sitten. Hengitys oli tasaantunut. Aivot toimivat jälleen. Joonas tapaili sanoja.

- Se tuntu hyvältä… Musta ainakin, hän puheli katsellen Tomia hiukan kulmien alta. Tuntui jotenkin oudolta katsoa avoimesti suoraan silmiin.

- Kai sä tiedät, että mä rakastan sua?, Tomi vastasi äänessään korostettua varmuutta, mutta jonka epävarmuus paistoi läpi kirkkaasti ja räikeästi.

Joonas väisti katsetta. Yhtäkkiä laiturin puunsälöt tuntuivat ihmeellisen kiinnostavilta hermostuneiden sormien nyppiä. Totta kai hän tiesi. Ehkä.. Vai tiesikö? Mitä hän tuohon vastaa? Vastatako lyhyesti vain, että joo. vai mitä…

- Totta helvetissä mä ainakin haluun sitä. Koska mä en oo ketään muuta ikinä rakastanu niinku sua. En lähellekään. Ja nyt.. Mitä nyt tapahtui… Mä en hitto vie haluu päästää sua pois. Et sä voi nyt lähtee. Et näin.. , Joonas yllätti itsensäkin puheillaan.

Sanat vain kumpusivat jostain. Joku pato murtui.

- En mä haluiskaan lähtee, mut mun on nyt pakko. Emmäkään tiedä, et mitä tästä eteenpäin. Ihan yhtä ulkona mä oon kuin säkin.., Tomin ääni oli hiljainen.

Taas.. he etsivät sanoja. Yön pimeys heitti varjoja kaislikossa. Joonaksen ajatukset olivat tyhjiä. Niin täynnä, niin voimakkaita tunteita. Mutta ei yhtään sanaa. Ei tämä voi selvitä nyt ja tässä. Huomenna on uusi päivä.. ja ylihuomenna ja sitä seuraavana. Syyskuuhun olisi vielä pitkä aika. Hän rakasti ja häntä rakastettiin. Oliko millään muulla vitunkaan väliä tässä ja nyt. Joonas kosketti Tomia ja suuteli. Tomin huulilta hän maistoi suolaisen kyyneleen.

************

Palautetta olisi mukava saada :). Erityisesti olisi mukava kuula, miten onnistuin naisena kirjoittamaan gay-tarinan.