Jannu

Kaverukset Nico ja Samu istuivat. Sohvalla. Heidän vanhempansa olivat juuri lähdössä kännäämään puistoon.

"Ja älkää sitte *hihii* rikkoko *hihii* paikkoja!!"

Nicon äiti huusi oven suusta Samun isäpuolen kainalosta. Pojat osoittivat välinpitämättömyytensä heittämällä kaukosäätimellä ming-vaasia. Vanhemmat olivat selvästi tyytyväisiä joten he lähtivät pussikaljat sievästi kilisten kohti puistoa.

Tuskin oli pakokaasu ehtinyt laskea Samun isäpuolen harrikasta kun pojat jo kyllästyivät katselemaan tylsää väkivaltaelokuvaa. Mutta koska kaukosäädin oli mäsänä ei kanavan vaihdosta tullut mitään.

"vaiha kanavaa" Nico sanoi ja löi Samua hyväntahtoisesti mahaan. "Vaiha v*ttu ite!" Samu vastasi ja löi takaisin vähintään yhtä hyväntahtoisesti. Viiden sekunnin päästä pojat riehuivat sylipainin tuoskeessa keskellä olohuoneen lattiaa.

Kuten miljoonakertaa aiemmin, matsi päättyi siihen että pienikokoinen Samu makasi alla ja roteva Nico pomppi päällä koko ruumiinsa voimin.

"Päästä irti!" Ähisi Samu, jonka tilanne alkoi vaikuttaa jo aika erikoiselta.

"mitä saan jos päästän?" Nico kysyi veijarimaisesti.

"Mä teen mitä vaan!!" Samu puhisi Nicon puristaessa tätä korvasta.

"Ai mitä vaan?"

"Ihan mitä vaan!!"

"siis ihan mitä vaan?"

"ihan mitä vaan! Mä lupaan!! Päästä jo irti!!!"

"Toi oli sitten lupaus!" Nico nauroi ja päästi Samun irti.

"No mitä mun pitää tehä?" Samu kysyi kunniallisena.

"Mee kontilles." Nico käski. "Sä saat olla mun koira!"

Samu huomasi tehneensä tyhmästi, Nico saattoi joskus olla todella maaninen jos hän jotain saa päähänsä. Samu kumminkin totteli ja meni kontalleen.

"Hehee. Noniin, Fifi! hauku!"

Samu teki kuten käskettiin, vaikka asia vitutti häntä aika tavalla.

"Leiki kuollutta! kieri! Nouda keppi!"

Samu teki taas kuten käskettiin, mutta viimeisimmän kohdalla hän kysyi: "Ai mikä keppi? En mä nää mitään keppiä!"

"No et tietenkään, siks se pitää noutaa!"

"Ai no missä se on?"

Nico kouraisi muniaan, otti Samun päästä kiinni ja työnsä sen haaroihinsa. "nouda!"

Samu yökkäsi mutta ryhtyi lopulta kiskomaan Nicon kuraisia tuulipuvun housuja. Sen alta paljastui valkoiset bokserit, joiden etuosa ei kumminkaan ollut niin valkoinen. Samu alkoi kopeloida Nicon etumusta suullaan. Nicon "keppi" alkoi heräillä ja Samua yhä vain enemmän vitutti.

Vihdoin tiukat bokserit lähtivät ja Nicon muna pääsi suoristumaan. "No mitä sä koira odotat?? Ota se suuhun ja tuo isännälles!"

Samu nieli ylpeytensä ja samaan hengenvetoon Nicon lämpimän terskan.

"Just niin koira, just niin!"

Järkytyksekseen Samu huomasi itsekin nauttivansa tästä. Hän alkoi painella omaa etumustaan sohvan laitaa vasten. Nico luonnollisesti huomasi tämän.

"Koira taitaa tykätäkkin tästä? Vai mitä isukin oma pikku puppeli!" Nico naureskeli ja työnsi Samun pään pois.

"Mitäs meiän koiralla on vielä housut jalassa? Housut on tarkotettu ihmisille, koira!"

Nico repi Samun hupparin pois, Samu itse sai avata vyönsä ja sepaluksensa. Nico repi loput vaatteet kovakouraisesti Samun päältä.

"Lähetääns ettimään koiralle sopivampaa pukua!"

Nico talutti Samun hiuksista eteiseen.

"Noniin mitäs me pikku puppelille keksittäis... no ei tätä... joo ei... Joo! Laitas noi kätees!"

Nico heitti Samulle pienet kurarukkaset mitä päiväkotilapset käyttävät.

"Ettei pikku puppelin tassut mee ihan kurasiks!"

Samua hirvitti. Nico työnsi hänelle vielä pikkulapsen vaaleanpunaisen kypärähatun mihin oli kiinnitetty söpöt nallenkorvat ja Nicon isäpuolen vanhat kalastussaappaat jotka yltivät Samulle polvilumpioihin saakka.

"Noniin puppeli! Nyt isukki vie sun kuules iltakävelylle..."