Joonatan 742

Olen viime kevään abiturientti ja tässä tarinassa selviää, kuinka ihanaa elämästä yllättäen tuli.

Oli kesäkuun alku ja koulussamme oli lakkiaisten aika, pyörin hermostuneesti koulumme alakerran aulassa ja odotin hermostuneesti juhlan alkua. Ei se mitenkään ihmeellistä ollut, mitä sitten, lakki päähän. Mutta olla yksin ilman poikaystävää - mikä painajainen.

Koulutoverini Tuomas saapui kouluun mustassa puvussaan, hän oli minusta pidempi tummahiuksinen poika jolla oli sairaan ihanat kasvot. Tuimat, mutta niin söpöt. Olimme koulukavereita, mutta viimeaikoina olimme pitäneet hyvin vähän yhteyttä pääsykoe- ja muiden kiireiden takia, enkä minä hänen paras kaverinsa ollut - tai niin ainakin luulin. Tuomas tuntui jotenkin kovin etäiseltä, ja hänen kommenteistaan oli käynyt hyvin selville ettei hän ole homo.

Nyt tervehtiessään minua Tuomas vaikutti kuitenkin kovin oudolta, hän sanoikin että hänellä on minulle tärkeää asiaa ja pyysi minut hetkeksi ulos juttelemaan.

Koulun pihalla:

- Mitä helvettiä se oli eilen mesessä oikein?

- Siis hä?

- Äijä avautu homoudestaan.

- Siis mitä sä selität? kysyin hädissäni.

Sitten tajusin, erään chatissa tapaamani homopojan kanssa käymäni keskustelun kommentti oli mennyt vahingossa Tuomakselle.

Sanoin äkkiä: - se oli läppää.

- just joo! Haista paska!

- No, okei. Mä oon homo, kuuluuko vittu sulle, ja sinuna pitäsin turpani kiinni, mä en haluu enää nähä sua!

Juoksin sisälle, salaisuuteni ei saisi pilata lakkiaispäivää. Tuomas jääköön historiaan, en mä sitä kuitenkaan näkisi kun menen muualle opiskeleen...

Yllätyksekseni Tuomas juoksi perääni, ja tarttui hihastani kiinni, ja kysyi:

- Mikset sä kertonu mulle?

- Miks oisin? Sä olit vaan mun kaveri!

- Joo, sä olit mun paras kaveri, oisit sanonu.

- Öö. Mitäköhän sä sanoit mulle just tuol ulkona. Kysyin vihaisesti.

- Sori, mä säikähdin, öö, onks sulla poikaystävää?

- No ei oo, enkä ala tästä sulle enmpää avautuu!

- Tykkääks musta?

- Miks sä jatkat tätä? Kysyin.

- Mä pidän susta?

- Suksi v*ttuun, mä en pidä tästä!

- Etkö sä tajuu, mullakin on salaisuus. Tuomas kuiskasi.

Nauroin remakasti ääneen.

- Sinullako. Sinäkö homo. Sinä ja sun kommenttis, älä viitti!

- No niin oon. Tuomas sanoi ja katsoi minua syvälle silmiin ja melkein itki.

- Miks sä sanot tän nyt? Kysyin.

- No, kun mulle selvis jotain, susta, ja mä oon aina toivonu sitä.

- Entä jos mä en ois koskaan sanonu mitään.

- Se ois ollu huonompi homma. Tuomas naurahti.

- Miks me ollaan nähty niin vähän, et oo paljon mulle soitellu.

- Mä pelkäsin, tai siis, mul on ollu pitkään jo tunteita sua kohtaan. Mä en tienny ja...

Puhe kuului nyt vain pölinänä. Olin ihastuksesta kannoiltani ja olin suudella Tuomasta, kunnes muistin missä olimme.

Mä sanoin, niin tunteettoman viileästi kun vain pystyin:

- Jos sulla on nyt jotain sanottavaa, niin sano se, en odota kauempaa ja sitten se on jo myöhäistä.

-Alatko sä oleen mun kaa. Tuomas sanoi hiljaa.

-Mitä? kysyin.

Tuomas lähti kävelemään poispäin.

-Alan, huusin hänen peräänsä. Sedät ja tädit ja opettajat hienoissa puvuissaan katsoivat minua, ajatellen: mikähän meluaja tuokin.

Tuomas tuli takaisin luokseni.

- Mä haluun suudella sua. Sanoin.

- Ja mä sua. sanoi Tuomas

Menimme koulun vessaan jossa suutelimme.

Tuomas sanoi, sä oot niin ihanan tuntuinen vasten mua, ja mulla on jo kauhee stondis. Sä oot niin komee ja sun silmät. Voi ei, sä oot niin ihana.

Tuomaksen puvun housuissa pullotti kivasti, olinkin jo pitkään unelmissani ajatellut häntä, pitkällä pojalla näyttikin olevan kiva varustus. (Vaikka en olekaan niin pinnallinen että olisin vaatinut jotain standardia, mutta oli hänellä kyllä melkoinen :O )

Mä painuin alaspäin ja olin avaamassa Tuomaksen housujen vetoketjua. Hyväilin kädelläni Tuomaksen penistä ja otin sen jo suuhunikin, mutta sitten...

Kuului rehtorin kuulutus: Ylioppilaat saliin.

Mua hävetti, en mä halunnu mitään jätkää jonka kanssa mä kerran vaan panisin ja menisin tieheni, mä olin vaan niin hetken huumassa, mä lähdin pois vessasta ja menin saliin.

Kohta Tuomaskin tuli sinne, ja tuli seisomaan ylioppilasriviin viereeni.

-Tiedätkö sä, että mä oon vähän viisaampi kuin sä. Sanoin. Jos luulet, vittu, että voit ottaa mut kertapanona niin unohda koko juttu, mä etsin rakastajaa.

- Kuka sellasta väitti. Tuomas kysyi.

- No tuolla vessassa...

- Niin, sinä teit aloitteen, en mä sitä pyytäny, mä haluisin tutustuu suhun vähän paremmin tässä uudessa tilanteessa ja...

- Niin, no ollaanhan me tunnettukin jo pari vuotta. Huhahdin. Tuu aulaan tän jälkeen, meil on tunti aikaa ennen kuvausta.

Koulun aulassa.

- Mitä me tehään? kysyi Tuomas.

Vein Tuomaksen vessaan, avasin vetoketjun ja runkkasin hänen penistään edestakaisin, sitten otin hänen lämpimän munansa suuhuni ja Tuomas ynähti onnesta.

- ootko sä varma tästä? Tuomas kysyi.

- Öö, tää on mulle uutta, mutta helppoa kun muistaa olla varovainen, sä maistut hyvälle. Mä oon kuvitellu tätä.

-Tuomas ynähti uudestaan ja alkoi painaa kädellä päätäni jotta olisin pysynyt paremmin tahdissa.

Minua alkoi ahdistaa joten pysähdyin hetkeksi vain hengittämään.

- kulta, rakas, hengitä nenän kautta, voisitko sä nyt jatkaa?

- Jatkoin suihinottoa ja Tuomas tulikin parissa minuutissa, kuvittelin miten ihanaa olisi saada hänen spermansa suihkuna suuhuni. Sitä tuli kuitenkin niin paljon, ja se tuntuikin vähän inhottavammalta kuin olin kuvitellut, mutta nielin kuitenkin kaiken.

Sitten Tuomas sanoi, öö voisitko sä tehdä sen vielä kerran. Tuomaksen kasvot punottivat ja hän hymyili leveästi. Otin Tuomakselta suihin vielä kaksi kertaa sitten hän sanoi, sulla taitaa olla aika paineet.

Nyökkäsin ja penikseni tuntuikin kovemmalta ja suuremmalta kuin koskaan.

- Yhtäkkiä tunsin jotain lämmintä ja märkää penikseni ympärillä.

- Tuomas mumisi jotain nautinnosta, ja minä olin niin onnessani että olin tikahtua siihen. Tuomas nuoli minua hitaasti, ja sitten olin juuri tuossa, Tuomas otti lämpimät mällit hymyssä suin vastaan, ja jatkoi imemistä pienen nieleskelytauon jälkeen, no kyllä tähänkin makuun tottuu hän sanoi. Tuomaskin otti minulta vielä pari kertaa suihin, vaikken koskaan olisi uskonut että minusta saa lypsettyä niin paljon, eihän käsityöläinenkään saa irti kuin lastin päivässä.

Kun olimme lopettaneet, joku tuli vessan eteiseen, odotimme kunnes hän häipyi, siistimme pukumme ja lähdimme pois. Meillä oli jo kiire valokuvaan ja sitten omiin lakkiaisiin.

Äkkiä Tuomas suuteli minua pihalla ja sanoi

- Susta mä oon aina haaveillu, mä haluisin nähdä sua vielä.

Mietin, oliko Tuomas tosissaan, halusiko hän minua, ja sanoin

- Mä en oikeen tiiä, haluutko sä oikeesti mua, me on nähty niin vähän.

- Mulla ei oo tapana naida ketä tahansa, ei itse asiassa ketään ennen sua, ja mä, no, mä rakastan sua

- Ei mullakaan. Mäkin rakastan sua.

-Mä soitan sulle huomenna, tai nähdään mesessä

Seuraavana aamuna kyttäsin kännykkääni, mikä minua odottikaan pettymys vai ilo? Mitä seuraisi tästä, nyt jälkeenpäin ajateltuna hätäisestä panosta, oliko se viisasta. No, ei elämää voi aina suunnitella, ajattelin ja kännykkä soi, se oli Tuomas. Ihanaa!

- Mä haluun nähdä sut, meidän pitää jutella sanoi Tuomas.

-Kaduttaako sua. Kysyin

- Ei. Ei kai sua.

- Ei.

Unelmat toteen käy, maailma tuntematon eessä siintää.