Avattu

Olin iltamyöhään matkalla Kalliosta Ruskeasuolle ja ajattelin välttää Manskun liikenteen metelin oikaisemalla Laakson metsien kautta, kun kuitenkin tunsin reitin jotenkuten. Alkoi olla todella pimeää ja melko pienikokoisena kaverina minua välillä hirvittää tallustella syrjäalueilla yksikseni, kun ei minusta juuri vastusta ole jos joku jotakin aikoo minulle tehdä. No, otin kuitenkin riskin. Oli vasta maanantai, niin sekopäät ja humalaiset varmaankin olisivat vielä koloissaan.

Kävelin reppu selässäni reippaasti ja teeskennellyn itsevarmasti ulkoilureittiä yrittäen samalla syrjäsilmällä tarkkailla ympäristöäni. Perhana! Olin kai joutunut väärälle polulle kuitenkin, koska risteys näytti yhtäkkiä jotenkin oudolta. Hetken punnitsin oikeaa suuntaa ja valitsin mielestäni hyvän suunnan. Talsin jonkun matkaa sydän jyskyttäen ja kauhukseni se, mitä pelkäsin, tapahtui. Kuulin määrätietoiset askeleet takanani. Askeleet lähestyivät, vaikka yritin muka huomaamattomasti nopeuttaa kävelyäni. Taakseni en uskaltanut katsoa, koska se olisi vuorenvarmasti paljastanut pelkoni. Lähestyvät askeleet olivat raskaat ja nopeat. Tulija saavutti minut ja ohitti ripeästi minua vilkaisematta… Ehdin juuri huokaista helpotuksesta, kun mies nopeasti pyörähtikin ympäri ja sulki tieni pysähtymällä eteeni ja näyttämällä kädellään, että minunkin oli paras pysähtyä.

Hänellä oli pilottirotsi yllään ja kommadopipo kasvoillaan ja huutoni tukahtui kurkkuuni, sillä jähmetyin patsaaksi tuijottaen tuota kookasta olentoa, joka voisi tahtoessaan rusentaa minut yhdellä iskulla. Tajusin, että minun on turvallisinta totella, mitä hän ikinä halusikin, koska ketään ei ollut lähimainkaan auttamassa. Hän viittasi kädellään minua kulkemaan eteenpäin seuraten itse rinnallani. Seuraavassa pienessä polkujen risteyksessä oli jonkinlainen agility-telinettä muistuttava kuntoilijoille tarkoitettu putkirakennelma, jonka toisessa päässä oli kaltevat teräksiset raput. Mies pysäytti minut telineelle ja painoi minut rappuja vasten etunojaan. Hän otti reppuni pois ja heitti sen maahan. Samassa kilahti ja hän napsautti tottuneesti käsiraudat ranteisiini vetäen käteni ylempään askelmaan ja kiinnittäen raudat rappuun. Sydämeni jyskytti kuuluvasti. Jalkani hädin tuskin yltivät maahan.

Mies katseli minua hetken, tuli taakseni ja alkoi varmaotteisesti avata housujani kiskaisten kaikki välihousuja ja kalsareita myöten nilkkoihin asti. Hän otti saappaat jalastani ja kiskoi housuni kokonaan pois, levitti jalkani hieman haralleen ja sitoi nilkkani jollakin narulla rappujen pystyputkiin estäen lähes täydellisesti jalkojeni liikkumisen. Kylmä viima nipisteli persettäni, muniani ja jalkojani, kun roikuin siinä vapisten ja avuttomana odottaen, että joku satunnainen lenkkeilijä tulisi pelastamaan minut.

Kuulin jotakin kahinaa ja kilahduksen. Vyön solki? En saanut asentoni takia tarkkaa kuvaa, mitä hän takanani teki, mutta se selvisi minulle, kun vyön ensimmäinen voimallinen sivallus osui suojattomaan paljaaseen perseeseeni. Karjaisin melkeinpä enemmän yllätyksestä kuin kivusta ja säikähdin, että hän varmaankin laittaa minulle suukapulan, mutta ei… hän ilmeisesti nautti kuullessaan tuskaisen ähinäni. Kiemurtelin hetken ensimmäisen iskun ansiosta ja juuri, kun aloin rauhoittua, tuli toinen, kolmas, neljäs ja viides. Tasaista tahtia ehkä kymmenisen tehokasta iskua. Karjuin, purin hammasta ja vääntelehdin tukalassa asennossani. Perseeni oli kuin tulessa. Hän piti taukoa ja tuli sivusta katselemaan tuskasta irvistäviä kasvojani. Hänen housujensa napit olivat auki ja ne pysyivät vyön puuttumisesta huolimatta ylhäällä, koska hänellä oli valkoiset henkselit. Hänen kyrpänsä oli ulkona ja hän veteli tuota paksua melaa juhlakuntoon nahkahanskallaan. Kyrpä kasvoi siinä silmieni edessä siihen malliin, että aavistin vielä joutuvani ankaran tosipaikan eteen…

Hetken runkattuaan hän astui muutaman askeleen sivuun ja taittoi läheisestä koivusta notkean ja vahvan oksan. Ei jumalauta, ajattelin. Ei sitä! Hän taivutteli sitä silmieni edessä hitaasti, otti sen vasuriinsa, kohotti korkealle ilmaan ja sivalsi kihelmöivälle perseelleni. Nytkähdin ja karjahdin. Kyyneleet tulvahtivat silmistäni, kun koivuniemenherra terävästi porautui pakaroihini. Kuulin kommandopipon alta mielihyväksi tulkitsemaani muminaa. Meni hetki, mutta vapisin yhä. Mies katsoi ilmeitäni ja siveli persettäni hiljaa oksalla kuin etsien uutta iskukohtaa. Sitä ei tarvinnutkaan kauan odottaa, kun tuo perinteinen piiska sivalsi uudestaan ja tällä kertaa sarjassa. En kyennyt laskemaan iskujen määrää vääntelehtiessäni ja purressani huultani. Väistämättä tapahtui sama kuin lapsenakin selkään saadessa: pelon ja kivun kirvoittamana kusi alkoi virrata pitkin reisiäni saaden kiduttajani naurahtamaan huvittuneena.

Ennen kuin edes tajusin iskujen loppuneen tunsin perseelläni jotakin liukasta ja isoa. Tyyppi levitti lämpimältä tuntuvaa rasvaa vakooni ja ajattelin, että nussisi nyt äkkiä, että tämä loppuisi, mutta toiveeni oli tuhoon tuomittu jo syntyessään. Kaveri heilautti kättään silmieni edessä. Hän oli käärinyt hihansa ja nahkahanskan alta paljastui pitkävartinen seminologin käsine… eikä hänen kätensä todellakaan ollut mikään pieni. Huusin: Ei! Samassa tunsin ensimmäisten sormien porautuvan peräaukkooni. En tiennyt, jännittäisinkö vastaan vai koettaisinko rentoutua. Ilman sen kummempia esilämmittelyjä ja venyttelyjä tuo sadisti alkoi työntää kättään hehkuvaksi hakkaamiensa pakaroitteni väliin. Saatana! Sihisin hampaitteni raosta ja totesin mielessäni, että ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä se tosiasia, että perseeni repeää kohta. Mies työnsi hitaasti sentti sentiltä ja minä nyyhkytin yrittäen epätoivoisesti rentouttaa reikääni. Käsi tuntui valtavalta, mutta tunsin sen silti vääjäämättä menevän eteenpäin. Paskarefleksini alkoi toimia ja aiheutti inhottavan lisätuntemuksen.

Yhtäkkiä terävämpi kipu vihlaisi reikääni ja samassa helpotti. Rystyset upposivat sulkijalihakseni sisäpuolelle ja koura tunkeutui nopeammin syvemmälle suoleeni. Perseeni oli ahdistavan täynnä ja tuntui, että paska haluaa väkisinkin tunkea samanaikaisesti ulos. Se ei suinkaan tätä hullua huolettanut, vaan hän alkoi suorastaan härnätä ja kaivella persettäni saaden minut ikään kuin oksentamaan suolestani kaiken tavaran. Sormet liikkuivat sisälläni ja näpräsivät refleksipistettä vetäytyen samassa ulospäin, jolloin paskaa tursahti hänen kätensä mukana ulos. Hän levitti sormillaan reikääni niin, että refleksini työnsi sitä kouristuksenomaisesti yhä lisää ja lisää… Hän pyyhki enimmät kumihanskaansa ja viskasi metsään ennen kuin työntyi varoittamatta uudelleen sisääni. Nyt jo aavistuksen helpommin. Hän kaiveli loput paskat peräsuolestani, pyyhki kannikoitani ja ilmeisesti laittoi lisää rasvaa - sisäänkin, jonka jälkeen kumihanska oli päättänyt pidentää matkaansa ja etsiytyi peräsuolesta seuraavaan mutkaan. Luulin repeäväni totaalisesti, kun tunsin sormien porautuvan suolessani eteenpäin ja käsivarren yhä paksuuntuvan reiälläni. En uskaltanut edes hengittää. En tiedä, kuinka pitkälle käsi ylsi, mutta ajattelin kuolevani joka tapauksessa...

Roikuin siinä kylmässä sidottuna, jalat levällään, ilman housuja, jalat kusessa ja perse paskassa jonkun tuntemattoman tunkeutuessa siemennyshanska kädessään kyynärpäätä myöten persereikääni. Voiko sekopäisempää tunnetta enää olla? Kun tämä kaivelija oli ilmeisesti saavuttanut haluamansa, hän veti kätensä hitaasti ulos sormeillen koko ajan ulostuloreittiään. Perseeni oli auki tuulen puhaltaessa sisuksiini. Hän nousi ylös, veti paskaisen hanskan kädestään rullaamalla sen nurin kuin kortsun ja viskaten sen kuvottavasti vaatteitteni viereen. Ennen kuin ehdin hengähtää, hän tarttui minua vyötäröstä ja survaisi täydessä seisokissa olevan kyrpänsä kertarykäisyllä sisääni. Vaikka olin valmiiksi auki, tuo survaisu todella tuntui. En nähnyt, millaisissa mitoissa hänen kyrpänsä valmiina liikkui, mutta tajusin, että ilman noita paskaisia "esivalmisteluja" se olisi yksistään jo riittänyt hajottamaan minut. Tulikuuma ja kivikova kyrpä porautui peräsuoleni läpi seuraavaan mutkaan asti ja takaisin lähes ulos asti. Jokainen työntö tuntui kilometriltä halkoa.

En itkenyt, en huutanut. Roikuin vain voimattomana ja odotin miehen saattavan työnsä päätökseen. Ja hän nussi koko miehisellä voimallaan survoen joka helvetin työnnöllä pohjaan asti pitäen minua koko ajan lujasti lantiosta kiinni. Viimein kyrpä alkoi nytkähdellä ja porautui sisääni viimeistä kertaa pysähtyen syvälle sisääni ja sylkien koko lastinsa pimeään suoleeni. Huolimatta aiemmista kivuliaista tuntemuksista suolessani kuuman sperman sykäyksittäinen tulviminen ei oikeastaan edes tuntunut enää pahalta.

Kun kommandomies oli ähkäissyt viimeiset sykäyksensä suoleeni, odotin hänen vetäytyvän pois, mutta hän jäikin hetkeksi paikalleen painautuen rennosti selkääni. Hän kuiskasi käheästi ja hiljaa korvaani: Kiitos. Ja samassa tunsin jotakin outoa… spermaa kuumempi neste alkoi täyttää suoltani. Voi helvetin helvetti! Jätkä kusi sisälleni! Kuuma kusi valui reiästäni jaloilleni ja samalla mies vetäytyi minusta ulos roiskien kustaan pakaroilleni ja jaloilleni. Hän siis huuhteli kirvelevän, juomuisen ja paskaisen perseeni. Hän käveli sivulleni ja heilutteli hiljalleen veltostuvaa kyrpäänsä tuulessa. Se oli valtava edelleen! Ravistettuaan viimeiset pisarat hän tunki tankonsa housuihinsa, napitti ne, rullasi vyön maasta taskuunsa ja alkoi availla jalkojeni siteitä. Sitten käsiraudat.

Käteni olivat aivan puuduksissa, enkä pystynyt hetkeen tekemään mitään. Mies kaivoi taskustaan nipun käsipyyhepapereita, heitti ne vaatteitteni päälle ja poistui polun hämärään.