JKK

Sohvalla istui kulli, aivan kuten Jaakko oli luvannut. Kättelimme. Mieleni teki saman tien kätellä alempaakin, koetella vähän, mutten tohtinut pelästyttää hermostuneen oloista nuorta hujoppia. Jaakko istui hänen viereensä. Itse menin nojatuoliin, josta näin molempien jalkoväliin. Suuhuni erittyi paksua sylkeä. Unelmani oli toteutumaisillaan.

Vieras siemaili olutta taajaan. Hänellä oli minipermanentti, silmälasit, ja nopea töksähtelevä puhetapa. Hän ei vaikuttanut kovin fiksulta, silti näsäviisaalta. Puuvillahousuissa näkyi muhkea pullistuma, jota hän tieten tai tietämättään esitteli reidet levällään.

Olen kullihaukka. Himoitsen isoja peniksiä. En saa näppejäni pysymään kurissa kun näen sellaisen. Huomasin taipumukseni myöhään, ensimmäisen avioliittoni loppupuolella. Kesäisenä lauantai-iltana minä, kunnan virkamies, silloin, tulin lähteneeksi kapakasta tuntemattoman vanhemman herran matkaan piilopullolle kerrostalon autotalliin. Vanhempi herra oli mukavaa seuraa, antelias ja iloinen. Parin ryypyn jälkeen hän ohjasi käteni muka vahingossa haaroihinsa. En voinut ottaa kättä pois. Kiihotuin niin, että järki seisahtui ja varovaisuus unohtui. Aloin hieroa kookasta elintä. Olin avaamassa housunnappeja, kun joku tuli talliin. Siitä pitäen kyrvän himo on kalvanut minua. Vähintään kuukauden välein pitäisi päästä imemään, ja naitavaksi. Olin kolmissakymmenissä, samassa iässä kuin sohvalla istuva hujoppi. Siitä on kaksikymmentä vuotta. Naiset kiinnostavat minua ihmisinä, miehet kulleina.

Jaakko asuu Turussa, vartin matkan päässä. Hän on nainut minua kolmasti, ja purkautunut suuhun puolet useammin. Hän on nallekarhu – karvainen, lihava ja rauhallinen, ikäiseni. En voi olla ihailematta hänen elimensä paksuutta joka kerta, kun saan sen esiin alushousuista. Terska on kooltaan kuin Axe-rollonin korkki, mahtuu juuri ja juuri suuhuni. Harjoittelun tuloksena pystyn tunkemaan sen myös nieluuni, niin alas kuin kuudentoista sentin varsi menee, se on nimittäin tyvestä puolen litran virvoitusjuomapullon paksuinen. Semmoinen pullo sopii pohja edellä suoleeni, kun pikku hiljaa sovittelen. Ensimmäisellä kerralla Jaakko tuli oikopäätä koko mitalla sisään, olinhan kehunut harjoitelleeni. Se kyllä sattui. Sitten sulkijalihas sopeutui ja nautinto alkoi, nautinto ja ähinä.

Ollessaan sillä tuulella Jaakko panee pitkään ja hartaasti, nautiskellen kuin joku anuksiin erikoistunut kulinaristi: vetää välillä ulos, sitten sisään vähän matkaa, nussii pelkällä terskalla, yhä uudestaan, ulos, sisään, kunnes painaa taas vakaasti pohjaan – toistaa tuota liikesarjaa loputtomiin, herkutellen, kulli halkeamaisillaan, pyörittelee välillä vankkaa kyrvänvartta, venyttää persereikää härnäten sitä rytmiä vaihdellen, ja viivyttää tulemistaan kuin kyseessä olisi viimeinen pano maailmassa. Silloin nautin eniten. Siitä mistä kyrpä pitää, siitä myös minun reikäni pitää. Ja tunnen olevani asiantuntijan käsittelyssä, asiantuntijan joka ei pyri vain nopeasti päämäärään vaan ymmärtää itse matkan arvon.

Odotin malttamattomana milloin toiminta alkaa. Jutut eivät liikkuneet illan teemassa. Humaltuessaan hujoppi vaikutti yhä näsäviisaammalta. En pitänyt siitä. Puuvillahousujen muhkea haarojen väli kannusti minua kuitenkin suvaitsevaisuuteen. Ei ole kullin vika millainen isäntä sillä on. Tyhjästä Axe deodoranttipullosta muuten saa erinomaisen anustapin, ajattelin sanoa, palauttaakseni jutut raiteilleen, saadakseni lopultakin munat käsiini. Se on muuten totta: poistat vaan pallon, täytät putelin kuumahkolla vedellä, rasvaat ja änkeät hanuriin. Korkin jälkeinen kavennus pitää tapin paikoillaan. Istuessa korkki painuu syvemmälle, liikahtaa suolessa kuin oikea kyrpä, paitsi että sametinpehmeys puuttuu. En kuitenkaan saanut sanotuksi tuota. Kovasta jormanhimosta huolimatta en halunnut vaikuttaa hätäiseltä.

Vasta tunnin kuluttua tulostani alkoi tapahtua.

Ellei reikäni olisi ruvella, minulla olisi nytkin varmaan tappi perseessä...

Minua katsellen miehet riisuivat housunsa. Hujopilla oli kukalliset bokserit... Voi taivas! En unohda sitä kiihottunutta riemua joka minut äkkiä valtasi, kun tajusin miten täynnä sukupuolielintä ne bokserit olivat. Niiden sisältö oli kahdella kädellä käsiteltävää kokoluokkaa. Sellainen näky alkoi hengästyttää. Suuni unohtui auki. Miehet hymyilivät, hujoppi aika vaivautuneesti, ja odottivat. He molemmat tiesivät mitä halusin. Jaakon luona käydessäni tartuin yleensä jo eteisessä hänen verkkareissa lötköttävään kyrpäänsä, tunnustelin housujen läpi sen painoa ja paksuutta, kunnes se alkoi turvota, sitten lopetin, pitkittääkseni nautintoa molemmilla.

En voinut enää viivytellä.

Menin polvilleni miesten väliin. Hujoppi liikahti säikysti. Tosipaikan tullen hän ei enää ollutkaan niin näsäviisas. Oikealla puolellani Jaakko vartosi rauhallisena tuttua kättä, vehje puolijäykkänä kalsareissa. Älä hätäile, toppuuttelin itseäni, yritä pitkittää jokaista hetkeä, älä päästä näiltä lastia tulemaan liian äkkiä, käsittele kulleja perusteellisesti yhdessä ja erikseen, tutki ja nuole joka ikinen poimu ja milli ja kaari että saat kerrankin kylliksesi, voihan olla ettei tilaisuus toistu. Nauti, irstaile perin pohjin, ennen kuin päästät mällit lentämään. Sellaiset olivat suunnitelmani.

Laskin käteni kyrpien päälle. Vasen käteni tärisi, kunnioituksesta. Hujoppi hätkähti kun tunsi kankaan läpi sormeni. Äkkiä hän nojautui taaksepäin sohvalla ja huokasi, antautui käsittelyyni.

Vihdoinkin! Vihdoinkin olin saamassa kahta. Olin unelmoinut siitä kymmenen vuotta.

– Tämä on ensimmäinen kerta hänelle, Jaakko sanoi, jo täydessä valmiudessa. Hän tuijotti hujopin varustusta kuin nälkäinen seisovaa pöytää.

– Että mies ottaa suihin?

Hujoppi nyökkäsi, ja nielaisi. Sivelin kullin laakeaa vartta kankaan läpi.

– Otat rennosti vaan, rohkaisin. Sama se, näsäviisas tai ei, kunhan antaisi imeä helvetinmoista kaluaan.

Hän ei ollut yhtä nopea saamaan erektiota kuin Jaakko, mutta puoliturvonneenakin vehje oli pidempi ja paksumpi kuin minulla, tai Jaakolla, jäykkänä.

Yritin käsitellä tasapuolisesti molempia. Nipistelin kiveksiä. Hieroin ja rapsutin mulkunvarsia. Pompottelin terskoja sormenpäissä, näykin niitä varovasti kankaan läpi. Valuin omiin housuihini.

Vähitellen boksereihinkin kohosi teltta. Siihen telttaan olisi mahtunut jalkapallo. Viivyttelin yhä kalsarien riisumista, vaikka pidättely otti lujille. Mielessäni boksereiden sisältö oli jo nyrkissäni, suussani, kaikkialla. Ajatuksissani se oli syrjäyttänyt Jaakon peniksen, ja siitä tunsin lievää syyllisyyttä. Olihan Jaakko sentään järjestänyt minulle tämän mahtimelan, koko tämän illan jolloin saisin yhtä aikaa edestä ja takaa. Hän oli jopa ylittänyt toiveeni: olisin pitänyt itseäni onnenpekkana, ylenpalttisesti kulleilla siunattuna, jos vieraileva kalu olisi ollut edes samankokoinen tai vaikka vähän pienempi kuin hänellä.

Härnäsin kyrpiä housuissaan, ja itseäni, viivyttelin kalujen esiin ottoa ratkeamispisteeseen saakka. Molempien telttojen harjalle ilmaantui laajeneva märkä läiskä.

Lopulta kaikki, mitä keksin tehdä housujen läpi, oli tehty. Aloin hivuttaa kummankin kalsareita alas. Pakottauduin tekemään senkin hitaasti. Siitä tuli kyrpien striptease. Miehet auttoivat kohottamalla kannikoitaan. Molempien katse oli himosta lasittunut, sen verran perusteellisesti olin paneutunut tutkimaan heidän elintensä anatomiaa. Sentti sentiltä kullien varret paljastuivat, varret jotka tulisivat junttaamaan minua...

Jaakon pönäkkä kalu ponnahti esiin vyötärönauhan alta. Hujopin housuja piti, tai sai, vetää kauemmin alas. Lopulta hänenkin kyrpänsä loikkasi päivänvaloon: valtava vaappuva vonkale. Järkyttävän iso. Miltei pelottava. Hiukan valuen, muhkuraisena, irstaan näköisenä se törrötti terska helottaen silmieni edessä, odottaen palvojansa toimia. Vähältä piti, etten kumartanut sille. Tartuin siihen kuin hypnoosissa. Varsi oli keskikohdaltaan paksumpi kuin puolen litran virvoitusjuomapullo. Havainto oli riemastuttava mutta myös huolestuttava: perseeni oli pulassa. Samalla tunsin itseni kuitenkin suunnattoman onnekkaaksi, kun sain kosketella tuota kovanpehmeää, lämmintä jättiläiselintä. Siinä oli kaikkea enemmän: vartta ja terskaa, pituutta ja paksuutta, näköä ja kokoa, tilavuutta ja pinta-alaa, painoa ja vastusta, iskualaa ja massaa, hyväiltävää ja nautittavaa, himoittavaa ja otettavaa. Se oli kuin kaunis nainen, toteemipaalu, hyvä ateria, ladattu tykki.

Hujoppi nytkähteli, kun varovasti, juhlallisissa tunnelmissa, aloin runkata häntä. Esinahka liukui kuin suojapressu valtavan terskan päälle ja pois. Sain käyttää kaiken tahdonvoimani etten, vielä, käynyt siihen kiinni suullani. Halusin omistaa sen, ottaa syvälle sisääni, tuntea sen koko voiman ja paksuuden. Runkkasin vartta kaksin käsin, etusormien ja peukaloiden välissä, että tuntisin paremmin kaikki kyhmyt ja näkisin sen kokonaan, näkisin koko ajan millaisen upean vehkeen kanssa olin päässyt tekemisiin. Kyrpä oli kivikova, ja sen valtaisa, vain nuolemiseen sopiva, ei suuhun mahtuva terska oli tummanpunainen, sileä ja kiiltävä kuin halkeamaisillaan. Kesken kaiken muistin Jaakon ja palautin oikean käteni hänen kullinsa varteen. Vasempani jatkoi jättiläismulkun parissa – edes takaisin, ylös ja alas nyrkkini liukui hartaanhitaasti terskan laelta kiveksiin, yhä uudelleen. Ja hujoppi viskoi päätään puolelta toiselle.

Jaakkokin tarttui vieraan kyrpään.

– Se voi laueta, sanoin ja työnsin hänen kätensä syrjään.

– Älä nyt, Jaakko sanoi.

– Ei, minä sanoin. – Koetetaan pitkittää.

Pidin Jaakon kättä aloillaan, jotta hujoppi pääsisi rauhoittumaan. Jaakko näytti tyytymättömältä ja

hänen kätensä pyrki karkaamaan, vaikka hoitelin häntä koko ajan. Lohdutukseksi aloin imeä häntä. Tungin violetin terskan alas nielustani. Pidin sitä syvällä jonkin aikaa, puristellen nielemisliikkeillä. Otin sen muutaman kerran nopeassa tempossa, nain suullani kunnes arvelin vieneeni kalun lähelle purkautumista, sitten lopetin. Jaakon vehje tuntui pieneltä nyt, kun olin kohdannut jättiläiskyrvän. Jaakon vehje on kuitenkin käytännöllinen, se antaa täsmälleen sopivan vastuksen kummallekin reiälleni. Se ei mene suuhun pohjaan saakka, mikä on kiihottavaa, se ahtaminen. Sellaisille ominaisuuksille täytyy antaa arvoa. Runkkasin Jaakkoa harvakseen. Hänen kullinsa kestää pitkään rauhallista vetelyä. En päästänyt hänen kättään vapaaksi. Tiesin mihin suuntaan se lähtisi välittömästi: samaan johon omanikin kaihosi.

Jaakon siemenjohdin on väljä. Pystyn ikään kuin naimaan sitä kielenkärjellä. Siitä Jaakon kulli pitää. Aloin tehdä niin. Kun hän alkoi puuskuttaa ja hänen huomionsa kiinnittyi kokonaan terskansisäisiin tuntemuksiin, irrotin salamannopeasti otteeni hänen kädestään, vetelin sokkona hujopilta viitisen kertaa liikkuvia taakse varsin voimakkaasti – hän huudahti – ja sitten pitelin taas Jaakon kättä aloillaan. Tunsin ja kuulin kun hujoppi käännähti sohvalla ja nousi polvilleen. Hänen elimensä sojotti äkkiä naamassani kiinni. Se oli pääni pituinen.

– Tulee! Hujoppi tyrkytti kyrpäänsä. Kärppänä Jaakko ja minä aloimme runkata häntä. Vartta riitti hyvin molemmille. Käännyin terskan eteen ja puristin huuleni kärjen ympärille. – Suutele tattispalaa! hujoppi huohotti, vaikka jo tein sitä. Samassa sieltä alkoi tulla: – Ähähähää! Ähähähää! Orgasmi oli voimallinen, sperma kirpeää ja juoksevaa. Nielin sen halulla. Mitä suurempi kulli, sen paremmalta maistuu. Siltä se ainakin tuntuu.

Kumarruin taas Jaakon kimppuun. Ei olisi ollut oikein jättää häntä odottamaan pussit täynnä, kun hujopin ennenaikaista siemensyöksyä seuraisi ainakin tunnin tauko – jos mitään enää edes seuraisi...

Harjoittelulla minusta on kehittynyt täysin kakomaton syväkurkku. Otin Jaakon kymmenkunta kertaa erittäin hitaasti, milli milliltä, ennen kuin aloin nopeuttaa tahtia. Jaakko alkoi puskea vastaan. Hän otti päästäni kiinni ja nussi suuhun kuin vittuun. Tuntuu upealta kun suutani käytetään hyväksi niin estoitta ja antaumuksella, kun sinne, mahdollisimman syvälle, tunkeutuu nautinnosta värjyvä sukupuolielin yhä uudelleen, laukeamistaan kohti kirien. Odotin keskittyneenä sperman purskahdusta, sen vuolasta virtaa, ja sitä pehmeää ruokaisaa tuntua, jonka nielussa muhiva mälli aiheuttaa. Ja iloa jonka taas yhden mulkun tyhjennys, taas yhden orgasmin aikaan saaminen minulle aina tuottaa. Äkkiä kyrpä pysähtyi pohja-asentoon. Odotuksentäyteinen sekunti... Jaakko alkoi öristä. Kyrpä ruiskutti. Ja ruiskutti. Se antoi minulle.

Lisää kaljaa, vapautunutta jutustelua. Kusella käymistä. Miehet liikuskelivat ilman housuja, penikset, seksileluni, tyydytettyinä reisien välissä heilahdellen. Odotin vain hetkeä, jolloin ne olisivat jälleen erektiokunnossa. Minulla oli vielä niin paljon tekemättä niille, niin paljon asiaa niille. Hujopin kyrvän esinahka oli jäänyt taakse ja kluntti ulottui kyljelleen sohvalle. Sen himmeä silmä tuijotti minua. ”Tule, tule”, se ikään kuin kutsui. ”Ota minut. Pane minut sylkemään. Pane minut räkimään valkeaa viiliä vasten naamaasi. Vie minut turistimatkalle perseeseen, tähyilemään suolenperäsi maisemia”.

Mutta uneton yö jona olin odottanut tätä iltaa ja miestä joka istuisi Jaakon sohvalla tarjoamassa kulliaan, sekä raskas työpäivä ja olut tekivät tehtävänsä. Alkoi armottomasti unettaa. Huone katosi.

Heräsin johonkin tukalaan. En voinut kääntyä. Olin Jaakon makuuhuoneessa, tunnistin verhot. Minut oli sidottu lakanoilla selälleni parisänkyyn, kädet levälleen, jalat ylös. Olin alasti. Minua oli unessa kannettu ja kopeloitu, muistin sen. Se oli tuntunut hyvältä. En ollut halunnut herätä. Ja jotakin vielä... Perseessäni oli anaalitappi. Se oli teipattu paikoilleen.

– Jaakko, sanoin. – Jaakko!

Mitä ne puuhasivat olohuoneessa keskenään?

Jaakko tuli makuuhuoneen ovelle kalu turvoksissa. Hujoppi ilmaantui kylkeen, hänelläkin vehje puolittain jäykkänä, alaviistoon sojottaen. He tarttuivat luontevasti toistensa mulkkuihin ja alkoivat laiskasti runkkailla, minua katsellen. Kaverukset oikein... Hujopin päälaki hipoi ovenkarmia, lihava Jaakko ulottui tuskin olkapään korkeudelle. Majakka ja Perävaunu...

– Irrota! sanoin.

Jaakolla oli vahingoniloinen ilme. Se oli uutta nallekarhussa.

– Olisi kiva olla sidottuna, sä sanoit kerran. Kiva jos pakotettaisiin...

– Joo, mutta ei nyt. Ei tästä sovittu.

– Mitäs pakottamista se on jos etukäteen sovitaan? hujoppi sanoi rillit kattolampun valossa kiiluen.

– Tämä oli hevosmulkun ajatus, vai? kysyin Jaakolta.

– Operaatio joka pian suoritetaan, ei välttämättä suju vapaaehtoisuuden pohjalta, hujoppi sanoi, näsäviisaampana kuin koskaan. Ja olin sentään ottanut häneltä suihin. Mihin tästä maailmasta on kadonnut kiitollisuus?

Operaatio? Pelko nipisti minua.

– Olisi paras suorittaa operaatio jossa minut irrotetaan!

Sanoillani ei ollut vaikutusta. He virnuilivat minulle. Ja pitelivät toisiaan. Näkyvin tuloksin.

– Älä viitsi, Jaakko... Irrota nyt.

Heidän mulkkunsa seisoivat. Lipaisin tahtomatta huuliani. Laupias taivas, että hujopilla toden totta oli julmettu vehje. Se oli voideltu jollain, kun kiilteli niin...

Ja se lähti liikkeelle. Se tuli vaappuen pääpuoleeni. Olin äkkiä valmis antamaan kaiken anteeksi. Kurkotin sitä kohti suu avoinna. Mutta kyrpä oli liian kaukana.

– Tekeekö mieli? Hujoppi huojutti vehjettään pääni yläpuolella, toi lähelle, mutta ei tarpeeksi lähelle. Melkein ulotuin. Melkein ulotuin nuolemaan sitä, suutelemaan sitä, näykkimään, tunnustelemaan terskan nystyräisiä reunoja, imemään paksua vartta unelmoiden että jonkin kumman metkun kautta saisin sen ahdettua perääni. Voi kun sinä sopisit, sinä valtava syntinen irstas raskas vaappuva molo!

Hujoppi nousi sängylle polvilleen, pääni ylle. Nyt! ajattelin. Nyt se antaa! Nyt se tuuppaa sen suuni ulottuville! Mutta sainkin vain kireät pussit naamalleni ja karvaisen perseen silmilleni.

Teippi repäistiin irti nivusistani. Se sattui. Kirosin. Karvoja lähti varmaan juurineen.

Jaakon makkarasormet kopeloivat anustappia. Hän veti sen ulos ja heitti nurkkaan. Siinä toinen uusi piirre hänessä: yleensä hän oli siisti ja järjestystä rakastava. Sitten hän tuli sisääni. Nam! Valmistauduin nauttimaan. Valmistauduin ähisemään. Mutta hän kumartui ylleni, paksu maha vatsaani vasten, ja alkoi nuolla ja imeskellä rintani yllä sojottavaa hujopinmulkkua. Kuulin maiskuttelun, innokkaan ja huohottavan. Minun vaatimattoman kokoista munaani hän oli imenyt vain pyynnöstä, ja silloinkin vain vähän aikaa. Koolla oli näköjään väliä. Mahtoiko äijä muistaa edes hengittää, kun niin kiimoissaan oli aarteensa kimpussa? Ainakin hän unohti kullinsa puoliväliin rööriäni.

– Paina edes pohjaan asti, sanoin. Olosuhteiden pakosta jouduin puhumaan hujopin palleille, nenä paskanlemussa.

– Sori! sanoi Jaakko ja tuuppasi mulkkunsa sisään juurta myöten.

– Ooh! sanoin. – Ooh! Ooh!

Hän alkoi nylkyttää. Ihanaa! Kiinnittäkää turvavyöt

Kyllähän puolen litran virvoitusjuomapullo tekee kimakkaa perseessä, mutta saman paksuinen kulli on monin verroin makoisampi. Se on pehmeä, lämmin, ja – oikea. Sillä on oma arvaamaton panotahtiinsa, toisin kuin pullolla. Sen hyökkäys on hallitsematon. Elävä penis suolessa panee minut aina ähisemään ja huokailemaan holtittomasti.

– Nuole nyt jo niitä pusseja! hujoppi käski ankarasti. Mitä jos purisin niitä? – Nuole nyt niin saat munaakin, hän sanoi.

Se tepsi. Aloin nuolla.

Mutta Jaakolla oli paremmin. Hän sai naida, ja samaan aikaan mässäillä jättiläisaisalla.

– Joko venyi? hujoppi kysyi.

– Joo, okei, sanoi Jaakko.

Miehet vaihtoivat paikkaa. Hetken aikaa näin jälleen hujopin kiiltelevän parrun. Riemastuin tajutessani minne se oli matkalla. Persereikäni alkoi supistella. ”Pian, pian!” se tuntui huutavan hujopin kyrvälle. ”Tule, tule!”Se oli unohtanut olevansa liian pieni tuolle kalulle. Sitten Jaakko tuli naamani päälle. Näkymät peittyivät. Hän tuuppasi kullin suuhuni. Onneksi olin huuhdellut suoleni hyvin.

Hujopin terska tuli persevakooni ja painautui ryppyreikää vasten. Jälleen kerran tuli se tuttu tuntu, pehmeä ja lämmin, hempeän alun tunne, kun kulli on hollilla ja alkaa juuri venyttää sulkijalihasta. Niin paljon nautintoa tuntuu silloin olevan edessä, tai paremminkin tunkeutumassa sisään, kokonainen ihanuuksien työntösarja...

Oli mahdoton huutaa, kun suu oli tupaten täynnä Jaakon kyrpää. Mutta perseeni parkui hädissään, posket kalpeina: ”Hoi, isäntä, hoi! Tänne tuli jotain valtavaa. Täältä ei ole koskaan tullut ulos mitään noin suurta. Hoi, isäntä! Jumalauta, liikenne kulkee väärään suuntaan!”

Kipu oli sietämätön. Kyyneleet kihosivat silmiini. Saatoin vain ynistä tuskasta.

– Älä valita! hujoppi sanoi ilkkuen. – Tämä rekka jyrää nyt tunneliin vaikka seinämät repeisivät!

Päätin hakata hänet kun pääsisin vapaaksi. Päätin sitoa hänet ja työntää hänen perseeseensä Jaakon pään!

Mutta toistaiseksi olin avuton kuin vaarnan lävistämä vampyyri. Keskipaikkeilla, varren paksuimmassa kohdassa oli tullut stoppi. Kulli oli jumittunut paikoilleen. Reikäni ei millään venynyt enempää. Silti kaikesta huolimatta, vihasta ja kivusta huolimatta, halusin sen kyrvän epätoivoisesti ihan kokonaan sisälleni. Lopulta aloin tehdä samaa kuin puolen litran virvoitusjuomapullolle, kun se ei ensin millään ottanut mahtuakseen: aloin tavallaan niellä sitä. Rentoutin sulkijalihakset, sitten työnsin niitä auki ja eteenpäin kuin paskantaessa mutta pienemmällä voimalla, sitten kiristin. Persereikä oli kuin tulessa. Mutta niin vain kiipesin milli kerrallaan ylipaksun kyrvän vartta, sen tietysti avittaessa koko ajan työntämällä. Kyllä kiima kivun voittaa, sanoi masokistikin. Keskikohdan jälkeen kulli soljui jo sisään vaivatta, mitä nyt suolenmutka teki tenää. Tuntui täydeltä, tiukkaan tupatulta, ahtaalta. Tuntui seivästetyltä. Tuntui kuin sisälleni olisi työnnetty hirsi.

”Hei, kaveri, ahmaise minutkin”, Jaakon mulkku alkoi ikään kuin anella suussani. ”Ota meikäläinenkin kokonaan sisääsi. Ota, kaveri, tätäkin vartta vielä hiukan lisää. Avaa leukojasi. Ota vielä puoli senttiä. No hei, ota nyt. Tee ennätys! Eikös vaan tunnu hyvältä, kun kullinpää nuljahtelee nielussa? Pala kurkussa, mutta hei, millainen pala: herkkupala! Ota syvemmälle, kaveri. Voi sentään, näin sitä mennään sisään ja ulos, sisään ja ulos! Mutta pääsisipä syvemmälle!”

Perseen kipu lientyi vähitellen kovan paineen tunnuksi. Sitä onnea kesti niin kauan kuin hujoppi pysyi paikoillaan. Sitten hän alkoi vetää kaluaan ulos. Silloin alkoi kirveltää. Sitten hän painoi sisään. Jestas, että kirveli! En kuitenkaan millään muotoa halunnut mulkusta eroon, kun kerran olin sen sisääni saanut ahdettua. Sellainen uroteko ansaitsi palkinnon. Ja se palkinto olisi, että jättiläiskyrpä naisi minua kunnes purkautuisi. Sillä tavalla halusin antaa mittansa ja määränsä ylittäneelle perseelleni kallisarvoisen muiston.

Minulla ei koskaan seiso kun suoleen on tungettu jotain. Nyt kaluni alkoi kuitenkin jäykistyä kivusta huolimatta. Mielikuva valtavasta jäykästä kullista möyryämässä sisälläni sai sen aikaan; sekä tieto, etten hallinnut tilannetta, vaan minut otettiin väkisin. Pakottamisfantasioissa minua kiihottaa kontrollin menetys: kun ei voi mitään, on lupa nauttia täysillä. Olla naitavana vailla vastuuta, se sai kikulini heräämään. Tauotta nieluani paneva Jaakko kumartui heräilevän heppini ylle. Hän kumartui varmaan nähdäkseen paremmin miten hujoppi jyysti minua, mutta samalla hän kuin ohimennen sipaisi munani suuhunsa. Olipa taivaallista päästä yllättäen imettäväksi.

Hujoppi veteli täyspitkiä. Persettä poltteli. Kullini kuitenkin seisoi lämpimässä suussa pönäkkänä kuin keisari – jos minulla olisi valta, julistaisin sen maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.

Voi sitä ilon päivää! Minua nussittiin kuin huoraa molempiin reikiin, kuten olin halunnutkin. Hujoppi alkoi pyöritellä kulliaan. Kirvely yltyi. Ja minä olin sidottuna enkä voinut mitään, joten voin yhtä hyvin antaa itselleni luvan päästää menemään. Ja niin minä teinkin. Heittelehdin holtittomasti tuntemuksieni kourissa. Ja kyrpäni alkoi kihelmöidä, enkä pystynyt varoittamaan (enkä halunnut) siitä Jaakkoa, joka ei koskaan päästä keltään tulemaan suuhunsa. Kyrpää kihelmöi yhä enemmän ja enemmän, olin melkein poissa tästä maailmasta, hallitsemattomassa tilassa – kunnes purkauduin Jaakon suuhun ilosta nyyhkyttäen. Mutta mahtoiko Jaakko edes huomata nielevänsä spermaa, sillä hän jyskytti suutani kuin konevasara, ynisi ja örisi. Ja paksu siemenneste, tuo kyrvän lahja, helpotuksen piimä, ryöppysi nieluuni, ja siimahännät alkoivat valua alas ruokatorvea.

Ja vielä oli edessä se hetki, jolloin suoleni saisi tuta jättikyrvän huomenlahjan. Sitten se hetki tuli. Hujoppi alkoi vaikertaa. Puristin mulkkua minkä jaksoi, suljin ihanan, ison, väkivaltaisen, lämpimän, liukkaan kyrvän perseeni sisääni kuin rasiaan ja nytkytin kidutettua reikääni tyven ympärillä.

– Ähähähää! Ähähähää!

Tuo kaikki tapahtui vajaa kuukausi sitten. Viikon pari peräaukkoni oli arka. Se lepäsi kullia kyllin saaneena. Tuntui kuin se olisi revennyt jostain. Vähän. Sitä kutitti, kun se parani. Se tuntui oikeastaan aika mukavalta. Anukseni ikään kuin hyräili tyytyväisenä, nautti elämästä. Kutina muistutti minua koko ajan siitä, mikä suolessani oli käynyt, millainen järkäle oli raivannut sinne väkisin tiensä...

Ovella, tehdessäni lähtöä tyydytettynä ja kostoaikeet unohtaneena, sanoin Jaakolle:

– Tehdään tämä uudestaan.

– Voi mennä aikaa... hän vastasi.

– Miten niin?

– Ajateltiin ruveta Arin kanssa kimppaan...

Ariko sen hujopin nimi olikin?

– Tämähän oli ensimmäinen kerta sille? sanoin. – Vai? Eihän se ole edes ho–

– Joskus kerta riittää, Jaakko sanoi asiantuntevasti.

Hujoppi katseli meitä olohuoneesta, seisten alasti lattialla olutpullo kädessä.

– Etkö sä vieläkään tajua miksi mä pyörittelin mulkkua sun perseessä? hän kysyi. Sitten hän alkoi pyöritellä lanteitaan, ja kyrpä pyöri ympyrää hänen vatsansa edessä. – Meidän piti tulla yhtaikaa sisään Jaakon kanssa, hän sanoi. – Sitähän sä olet halunnut myös? Mutta kun sulla on noin kiire, niin terve sitten!

Kahden kullin sisään ahtaminen olisi merkinnyt varmaan ainakin tunnin perusteellista ja hekumallista reiän valmentamista, venyttelyä, eikä se sittenkään olisi onnistunut – mutta sitähän he eivät olisi etukäteen tienneet. Olisin päässyt upealle matkalle, eikä perille tulosta olisi ollut niin väliä. Olin kuitenkin juuri lauennut. Ja tuskin hujoppi halusikaan minun jäävän, hän vain härnäsi. Himoitsin kuitenkin hänen pyörivää superkyrpäänsä periaatteessa jo taas...

Painoin oven kohteliaasti kiinni mennessäni.

Elämä perustuu toistoihin, sanotaan. Se filosofia johtaa pääasiassa murheisiin. Tahtoisin kuitenkin toistaa kokemukseni, saada jälleen kahta. Löytyisipä vain halukkaita jostain, kun tuo Jaakkokin minut hylkäsi. Eikä sillä koolla ole niin väliä, näin ollen...

Jos totta puhutaan, lisäsin tässä tarinassa molemmille miehille pari senttiä. Mutta tuntemuksiani en lisännyt grammaakaan. Kun se on hywää, niin se kerta kaikkiaan on hywää.