Siitä on kauan aikaa.. Juhannusjuhlissa on kova meteli. Jengi tanssii ja kiertää ympyrää. Joku mies yrittää puristaa munista. Työnnän sen pois. Ilta on loppumassa, istuudun penkille. Juomat on loppu. Äkkiä 30-kymppinen kundi tulee lähemmäks. Puhuu mulle, en torju häntä. Puolen tunnin päästä olemme hänen pakettiautossa, vierekkäin toisemme sylissä.
Aamulla herään suudelmaan ja kaveri vie mut uimaan. Palaamme hänen autolle. Menemme pikku torkuille. Kohta me erotaan, eikä varmaan koskaan nähdä. Hän kuiskii mun korvaan jotakin suloista, käännyn ja suutelen häntä. Hän repii mun vaatteet päältä ja kohta hän on jo ratsastamassa mun kepillä kun villi intiaani. Aika pysähtyi tai menetti merkityksensä ja vain valkoisia paksuja lammikoita hänen vatsallaan palauttaa todellisuuden. Ei kun uimaan...
Akku oli tietenkin loppu ja ajattelin jo, että en ikinä enää näe mun prinssiä, koska en ottanut numeroa enkä kysynyt kaverin nimeä. Onneksi jätin oman numeroni hänelle. Tuli varmaan kymmenen viestiä.
Sovittiin seuraavat treffit. Juna saapui öiseen kaupunkiin. Kumpaakin jännittää kamalasti. Onkohan hän, se oikea. Valot sammui ja oltiin taas onnellisia.
Puolivuotta meni huomaamatta. Oli mun syntymäpäivä tai oikeastaan yö. Kaverini otti mun kalleuteni käteen ja ohjasi sen itseensä. Se oli upea lahja... Jatkuu