Kertoja73

Hei taas! Tämä seuraava tarina ei sisällä seksiä, joten seksinnälkäiset älkööt vaivautuko, ettei tule pettymyksiä ;) Antakaa palautetta, varsinkin ehdotukset, miten tarina jatkuu otetaan mielellään vastaan. Tarina on myös juuri julkaistu Suomi24-sivuilla.

-Kertoja73

HAPAROINTIA

Poika oli istunut kirjaston perällä olevalla lukusohvalla tehden jotain koulutehtävää jo pitkään. Itse olin kulkenut kirjahyllyltä toiselle ja takaisin kuljettaen mukanani turhanpäiväisiä kirjoja, joiden nimeä tai edes aihetta en tiennyt, ihan yhtä kauan. Kiersin pojan ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa ja jopa itse aloin tuntea itseni idiootiksi. Onneksi kirjastossa oli hiljaista joten sain pitää typerän käytökseni omana tietonani. Tunsin, tai oikeastaan tiesin, pojan koulusta ja jo pitkään olin ollut häneen ihastunut. Jo muutaman vuoden olin haaveillut oikeastaan vain hänestä, mutta koska hän oli lukiossa toisella ja minä itse oli vasta yhdeksännellä luokalla, en ollut saanut tilaisuutta tutustua häneen henkilökohtaisesti. Pojan nimi oli Tomi. Muutaman viime viikon aikana hän oli alkanut tehdä koulutöitään kirjastossa aina samalla sohvalla istuen.

Kirjastoapulaisen työn olin saanut äitini ansiosta. Hän oli ollut samassa kirjastossa töissä ennen muuttamistaan työn perässä ulkomaille ja koska kirjastonjohtaja oli ollut perheemme hyvä ystävä, olin käyttänyt sitä mahdollisuutta täysin tietoisesti hyväkseni saadakseni itselleni työpaikan. Työ täällä ei juuri koskaan ollut raskasta, ja sain näin tarpeellisia lisäansioita koulunkäyntini ohessa.

”Ville, tulehan tänne!”. Kirjastonjohtajan ääni tunkeutui ajatuksiini ja repi minut takaisin tähän hetkeen. ”Minulla olisi sinulle pieni järjestelyhomma.” Huomasin, kuinka Tomi havahtui samaan ääneen ja katsoin minua hetken, vain palatakseen takaisin kirjansa pariin lähes saman tien. Kävelin salin keskellä olevan pöydän luo, jonka takana Marja istui. ”No mikäs homma tällä kertaa?”, kysyin ja oikeastaan olin tyytyväinen kun sain näin ihan oikeaakin työtä tehdäkseni. Kulkeminen hyllyjen välissä päämäärättömästi alkoi tuntua jo hiukan kiusalliselta itsestänikin.

”Voisit mennä tuonne lukunurkan hyllylle ja tyhjentää sohvan luota nuo alimmat kolme hyllyä. Siirretään sieltä ne kirjat tuonne toiselle reunalle ja laitetaan tilalle muutama tietosanakirjasarja, sanakirjoja ja sen sellaista opiskelua helpottavaa.”

”Se on todella hyvä idea.”, vastasin siihen. ”Sohva on jo nyt koululaisten suosiossa koulutehtäviä tehdessä ja se, että käden ulottuvilla on kirjoja, joista saa apua kun sitä tarvitsee auttaa varmasti pitämään sohvan jatkossakin suosittuna opiskelupaikkana.”

”Tiesin, että olisit samaa mieltä!”, Marja sanoi aurinkoisesti hymyillen, enkä voinut muuta kuin nauraa.

Käännyin aloittaakseni annetun urakan ja samalla tajusin mihin tilanteeseen olin joutunut. Kirjahyllyt olivat todellakin käden ulottuvilla sohvalta joutuisin tekemaan työtä aivan Tomin vieressä. Sydämeni alkoi lyödä nyt tilanteen tajuttuani kiihtyvään tahtiin. Otin pöydän viereltä tyhjän kirjakärryn ja aloitin matkan kohti reilun kymmenen metrin päässä olevaa lukunurkkausta. Matka tuntui nyt kilometriltä ja olin samaan aikaan sekä kauhuissani, että iloinen tilanteesta. Tomi istui sohvalla kansiot ja kirjat levällään ja oli itseasiassa vallannut koko sohvan itselleen. Hän oli ottanut kenkänsäkin jalastaan ja takki sekä muut ulkovaatteet olivat hujan hajan lattialla hänen edessään. Hän kirjoitti jotain kansioonsa ja huomasin hänen olevan vasenkätinen. Sitä en ollut aikaisemmin tiennyt. Hänellä oli tumman hiekan väriset hiukset, jotka oli leikattu niin, että etuhiukset olivat hiukan pitemmät ja tippuivat rennosti otsalle kulmakarvojen päälle. Niskasta ja korvien takaa hiukset olivat lyhyeksi ajellut.

Saavuin sohvan luo ja siinä samassa Tomi nosti katseensa minuun, suoraan silmiini.

”Ai hei. Ootko sä jo kauan seissy siinä?”, Tomi kysyi hieman yllättyneenä.

”Ei, en oo kun ihan just tulin. Siis nyt just.” Voisin samantien tältä seisomalta ilmoittautua puheterapiaan. Tomi katsoi minua ja sitten edessäni olevaa tyhjää kärryä.

”Oonko mä sun tiellä? Mä olen vähän näköjään levittäytynyt koko tälle puolelle kirjastoa.” Tomi katsoi hujan hajan olevia tavaroitaan ja naurahti. ”Mä olin niin täysillä tän yhden tehtävän kimpussa etten tajunnu.”

”Et muuten kun jos ton reppus siirrät tosta hyllyn edestä. Mun pitäis tyhjentää noi kolme hyllyä tosta sohvan vasemmalta puolelta, että saadaan tilalle sanakirjoja ja muutama tietosanakirjasarja. Marja, siis toi kirjastonjohtaja tuolla tiskin takana, haluaa tehdä tästä tehokkaamman koulujuttujentekopaikan kun mitä se on nyt.”

”Hei mut se on kyllä hyvä homma” hän sanoi samalla nostaen reppunsa sohvan eteen jalkoihinsa. ”Mä olen tässä tehnyt töitä jo muutaman viikon ajan ja on inhottava kun joutuu kesken hyvän kirjoitusvauhdin nousemaan jonkun kirjan takia. Mä tarvitsisin nytkin oikeestaan yhtä kirjaa mutten oo vielä kerinny sitä hakeen.” Tomi nosti taas katseensa minuun ja kääri samalla paidan hihansa ylös. Sallin itselleni sekunnin murto-osan katsoakseni hänen käsivarsiaan.

”Ai? Mikä kirja?” sanoin asiaa sen enempää edes miettimättä. ”Siis mä tarkotan, että kun kerran olen tässä jalkeilla ja täällä töissä niin mä voin hakea sen sulle. Siis jos haluut. Sen kirjan.” Kyllä, puheterapia kutsuu. Tomi varmaan itsekin tajusi, että olen täällä tosiaan töissä.

”No jos siitä ei oo sulle haittaa ja kerran voit sen tehä. Suomen historian pikkujättiläisen jos löydät jostain niin olisin todella tyytyväinen.” Tomi katsoi minua silmiin ja hymyili. Sillä hetkellä olisin hakenut hänelle vaikka mitä.

”Odota hetki, palaan pian.” Käännyin ja melkein törmäsin yhteen vanhaan rouvaan joka mulkaisi minua hieman pelästyneen näköisenä. Jatkoin matkaa muutaman kirjahyllyn ohitse ja pian löysin kirjan jota etsin. Palasin hieman rauhallisemmin kävellen ja sivusilmällä huomasin Tomin seuraavan kulkuani. Pidin katseeni kantamassani kirjassa ja vasta Tomin edessä nostin katseeni hänen kasvoihin. Katseemme kohtasivat ehkä sekunniksi. Hetken mielessäni kiiti ajatus, että Tomi näytti aivan haltijalta.

”Tässä tämä... siinä onkin luettavaa! Mun nimi on muuten Ville.” Ojensin kirjan Tomille.

”Kiitos paljon. Mä tiedän. Tai siis mä kuulin sen äsken kun toi nainen huusi sua. Mut oon mä nahny sut koululla ja oon kyllä kuullu sun nimes jo aikasemminkin.” Mitä enemmän Tomi puhui sitä enemmän hän samalla punastui. Lähtisiköhän Tomi mun kanssa sinne puheterapiatunnille?

”Ai.” sain sanottua. ”Kiva.” Seisoin hetken hölmistyneenä siinä Tomin edessä tekemättä mitään. ”Tyhjennän nyt noi hyllyt.” Tomi avasi historiankirjan jonka juuri hänelle toin ja alkoi lukea.

Nostelin kirjoja vähän kerrallan hyllystä kärryyn. Halusin käyttää tähän aikaa mahdollisimman paljon olematta silti liian selvä tapaus. Mielessäni tunsin Tomin istumassa siinä metrin päässä, ja se tunne sähköisti koko mun kroppani. Olin tilanteesta hiukan kiihottunutkin, mutta vain sen verran, että tunsin miellyttävää kihelmöintiä päästä varpaisiin. Ilmassa oli sähköä, ja mä toivoin, ettei se menis Tomilta huomaamatta. Kuuntelin kun Tomi selasi kirjan sivuja, kirjoitti ja oli välillä lukiessaan hiljaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen havahduin Tomin ääneen.

”Lähetsä mun kanssa kahville kun pääset täältä?” kuulin äänen takaani. Pysähdyin selkä Tomiin päin. Olinko juuri kuullut sen mitä odotin? ”Mitä?” sain sanotuksi.

”Ajattelin, että jos sulla ei ole mitään ja vaikka kohta pääset pois niin lähdetkö vaikka kahville mun kanssa?” Käännyin ja ilmeeni varmasti oli kaikkea muuta kun mitä Tomi odottti koska hän jännittyi silminnähden. ”Ei sun tietenkään tarvi jos et haluu tai sul on muuta. Unohda koko juttu. Sulla on varmaan kiire täällä.” Tomi käänsi katseensa kiireesti takaisin kirjoihisa.

”Ei, kyllä mä lähden. Anteeks, mä olin vaan hiukan yllättyny kun olin äsken ajatuksissani. Kyllä mä lähden oikein mielelläni.” Tomin ilme muuttui nyt jo rentoutuneemmaksi ja hymyileväksi. ”Mä teen tän työn ekaks pois mut sitten mä olen oikeastaan jo valmis. Voitko sä odottaa mua vai pitääkö sun jo mennä heti?”

”Mä odotan. Saan tän historianesseen ihan just tehtyä ja sitten mäkin olen valmis.”

Sydämeni takoi nyt jo reilut tuhat lyöntiä minuutissa. Asiat olivat yht’äkkiä edenneet vauhdilla enkä voinut uskoa, että Tomi oli juuri pyytänyt minua kanssaan kahville. Sain kirjat hyllystä kärryyn muutamassa minuutissa nyt kun minulla ei ollut enää tarvetta hidastella. ”Mä vielä varmistan Marialta voinko jo lähteä, mut en mä usko et sillä on mitään sitä vastaan. Tulen kohta takasin.” Työnsin kärryn vauhdilla kirjaston toiselle reunalle ja palasin Marian luo.

”Voinko mä tehdä ton järjestelyn loppuun huomena aamupäivällä? Mulla alkaa koulu vasta kahdeltatoista ja yks kaveri pyysi mua kanssaan kahville.” Maria nosti katseensa papereistaan ja katsoi minua ja sitten taakseni sohvan suuntaan. ”Tottakai voit. Pääsetkö jo yhdeksäksi tänne? Voisimme järjestellä tuota aluetta muutenkin loogisempaan suuntaan.”

”Tottakai. Tulen ysiksi tänne.” Otin takkini ja reppuni naulakosta ja palasin Tomin luo. Hän oli jo noussut sohvalta ja puki nyt takkiaan päälle. Muut tavaransa hän oli kasannut sohvalle.

”Mä olen jo valmis. Tulen aamulla takasin tekeen ton järjestelyn loppuun ja pääsen lähteen sun kanssa nyt heti.” Tomi hymyili ja sanoi ”Loistavaa! Palauteaan toi kirja minkä sä toit mulle hyllyyn ja sit mäkin olen valmis.”

Lähdimme kirjastosta kohti keskustan kahvilaa. Kävelimme vierekkäin lumisella jalkakäytävällä ja kumpikin tuntui odottavan, että toinen sanoisi jotain. Hiljaisuus alkoi jo tuntua painostavalta ja kirosin mielessäni, etten keksinyt mitään luontevaa sanomista. Onneksi Tomi avasi vihdoin suunsa.

”Mä toivoin, että sä tulisit jutteleen tai edes niin lähelle, että saisin itse sanottua sulle moi. Sä kiertelit niin kaukana niitten kirjojes kanssa, että mun olis pitäny varta vasten lähteä sun luo jos olisin halunnu jutella. Se oli liian iso askel otettavaksi vaikka mä olinkin melkko varma, et sä et olis pannut pahakses jos olisin tullu. Oonko oikeessa?” Häkellyin Tomin puheesta ja punastuin. Tomi tietysti huomasi sen ja alkoi nauraa iloisesti.

”Mä en olis varmaan tullu jos Maria ei olin antanu mulle tehtäväks tyhjentää niitä hyllyjä. Kiertelisin varmaan vieläkin sielä kirjojeni kanssa.” Olin hetken hiljaa ja mietin sitä vauhtia millä asiat nyt menivät eteenpäin. ”Säkö siis seurasit mua koko ajan? Olinko mä niin läpinäkyvä?”

”Et kai muuten ja muille, mut mä olen jo niin pitkään halunnu tutustua suhun ja kun se on koulussa niin vaikeaa mä aloin käydä kirjastossa kun sä olet sielä töissä. Odotin vaan tilaisuutta, että pääsisin sun kanssa jutteleen. Siinä sitten koulutöitteni parissa taistellesani odotin tilaisuutta jutella sun kanssa. On tässä tietysti toinenkin hyvä puoli, mä en ole koskaan tehny koulutöitäni niin huolella kun näitten muutamien viikkojen aikana.” Tomi nauroi ja minusta se ääni oli maailman hienoin ääni.

”Haluutko sä vielä sinne kahville vai mennäänkö mun luo? Voisin sielä keittää meille kahvit. Mun faija on lomamatkalla äidin luona Englannissa koko viikon ja talo on tyhjillään. Vois vähän vapaammin jutella, tai vaikka katsoa jonkun elokuvan jos haluisit.” Sydämeni takoi taas ylikierroksilla. Täysin miettimättä olin avannut suuni ja päädyin näin kutsumaan unelmieni pojan kotiini kahville.

”Mennään vaan sun luo.” Tomi vastasi ja lisäsi siihen ”Näytä tietä,mä en tiedä vielä missä sä asut.” Kävelimme jutellen niitä näitä, matka sujui miellyttävästi ja reilun vartin uluttua olimme meidän talon luona. Avasin oven ja astuimme sisään, jätimme takit eteisen naulakkoon ja siirryimme keittiöön. ”Teillä on iso talo, tää on kivasti sisustettukin. Mä haluaisin meillekin kotiin ton Aallon tarjoiluvaunun, mutta kun se on niin kallis, ettei mun mutsini halua sitä ostaa.” Tomi käveli pöydän ääreen katsellen ympärilleen ja mä laitoin meille kahvit tippumaan. Kun mittasin kahvia suodattimeen tunsin käden selälläni. Jähmetyin ja tunsin, kuinka Tomi kietoi kätensä ympärilleni ja tuli aivan minuun kiinni.

”Toivottavasti mä en Ville ole tehnyt susta väärää johtopäätöstä mielessäni.” Tomi sanoi. Koko ruumiin värähti ja huokaisin. Laskin kahvipurkin pöydälle eteeni ja tartuin Tomin käsiin ja puristin ne tiiviimmin itseäni vasten. ”Et ole, et todellakaan. Mun on vaikee uskoa, että mä vihdoin juttelen sulle.”

”Mä huomasin sut jo kun tulit yläasteelle, mä olin sillon ysillä. Sä oli silloin jo muita pidempi ja selkeästi muita luokkatovereitas kehittyneempi fyysisesti. Mä olen kolme vuotta seurannu sua koulussa ja jos jossain bileissä ollaan nähty ja vihdoinkin ollaan päästy tähän, että saan koskea sua.” Tomi painoi päänsä mun olkapäälle ja vaikeni. Tunne oli uskomaton. Ne pienet seksikokemukset joita mulla oli ollu ei todellakaan olleet valmistaneet mua tähän tunteeseen ja me sentään seistiin meidän keittiössä kaikki vaatteet päällä!

Käännyin varovasti mutta varoin laskemasta Tomin käsiä irti ympäriltäni. Hänen lämpönsä tuntui hyvältä. Katsoin hänen komeita kasvojaan ja hymyilin. ”Ajattele, jos me oltain hiukankin rohkeampia me oltais voitu olla tässä tilanteessa jo yli 2 vuotta sitten! Mä olen viettäny monet unettomat illat ajatellen mitä kaikkea sanoisin sulle sitten kun vihdoin saisin tilaisuuden jutella sun kanssa ja tutustua suhun paremmin. Kaikki ne lauseet tuntuu nyt niin kovin lapsellisilta mut mä tiedän nyt, että mä olen oikeastaan onnellinen, ettei me tutustuttu sillon kun olin seiskaluokalla. Nyt tää hetki tuntuu oikeemmalta.” Kohtasin Tomin katseen ja seisoimme hetken sanomatta mitään. Tomi kumartui ja huulemme kohtasivat ensimmäisen kerran suudelmaan jota olin odottanut niin pitkään.

Tuntui kuin maailma olisi pyrinyt sata kertaa. Tomin tuoksu täytti aistini ja tunsin hänen pehmeät huulensa omiani vasten enkä halunnut ajan kuluvan tai tunteen loppuvan koskaan. Olin odottanut tätä hetkeä niin kovin kauan, enkä tosissani koskaan uskonut, että saisin kokea sen kuitenkaan. Tomi painui tiiviimmin minua vasten ja tunsin hänen kielensä raottavan huuliani ja annoin hieman periksi. Kielemme kohtasivat ja tunsin kuinka Tomi painoi lantionsa minuun kiinni. En pysty sanoin kuvailemaan miten hyvältä se tutntui.

Irtaannuimme toisistamme ja Tomi sanoi ”Ville, näytä mulle sun huonees. Mennään sinne. Mä haluan sua.”