Koivuniemen Herra

Matruusi Salo oli kuivaushuoneessa tupakalla. Se oli tietenkin ehdottomasti kielletty, mutta hiljaisuuden jälkeen ulos ei enää päässyt. Salolle riski oli erityisen suuri, sillä häntä rangaistaisiin joka tapauksessa seuraavana päivänä 20 raipan iskulla. Hän oli ollut ”vain” puolitoista vuorokautta myöhässä lomalta palaamisessa. Koska kyseessä oli nuorelle matruusille toinen tuollainen rike, hän ei enää voisi välttää häpeäpaalua ja piiskapenkkiä.

Raipparangaistuksen käyttöönotto oli parantanut kuria laivastossa huomattavasti. Roikkuminen alastomana häpeäpaalussa ja sitten kivuliaat raipat paljaille pakaroille opettivat nuorille matruuseille nöyryyttä ja tottelevaisuutta paljon tehokkaammin kuin mikään muu rangaistusmuoto.

Äkkiä matruusi kuuli kuivaushuoneen oven avautuvan. Salamannopeasti hän heitti tupakan ulos ikkunasta, mutta ikkunalaudalla lojuva tupakka-aski ja sytkäri unohtuivat häneltä. Lisäksi ympärillä leijui vielä savua.

”Salo perkele! Kunhan yliluutnantti kuulee tästä, hän kolminkertaistaa raippasi etkä istu kahteen viikkoon!”

Se oli alikersantti Laine. Matruusi nielaisi. Tämä alikersantti ei ollut tunnettu armeliaisuudesta. Nopeasti Salo yritti kehittää jonkun keinon välttyä ylimääräisiltä raipoilta.

”Tuotaa... Herra alikersantti. Eikö tätä voisi sopia jotenkin muuten?”

Ilkeä hymy levisi alikersantti Laineen kasvoille.

”Toisaalta, voisimme sopia kahdesta kerrasta ylimääräistä palvelusta. Asia jää vain meidän väliseksemme. Jos kieltäydyt, piiskataan pakarasi veriseksi mössöksi huomenna.”

Matruusia pelotti. Laine voisi keksiä mitä tahansa. Mutta hän kuitenkin nyökkäsi, sillä ylimääräiset raipat kuulostivat vieläkin pahemmilta.

”Hyvä on. Ensimmäinen ylimääräinen palvelus on juuri nyt. Mennään suihkuhuoneeseen.”

Suihkuhuoneessa alikersantti määräsi matruusi Salon riisumaan vaatteensa. Peloissaan tämä totteli. Alikersantti Laine katseli, kun matruusi paljasti hoikan, jäntevän ruumiinsa. Sitten Laine antoi hänelle partahöylän ja vaahtoa.

”Nyt saat ajella munakarvasi. Jos epäröit, voidaan se raippajuttu vielä järjestää...”

Epäröiden nuori matruusi ryhtyi toimeen. Hän alkoi jo epäillä, että koko homma olisi virhe. Salo oli ehtinyt puoleen väliin, kun hän tajusi, että joutuisi roikkumaan häpeäpaalussa ja kaikki näkisivät hänen karvattomuutensa. Mutta samalla ajatus tuntui jotenkin oudon kiehtovalta. Matruusi vilkuili alikersantti lainetta. Tämä vietti kaiken liikenevän ajan punttisalilla ja sen huomasi. Äkkiä matruusi huomasi kalunsa alkavan jäykistyä. Myös alikersantti laine huomasi sen ja hänen ilkeä hymynsä leveni. Lopulta matruusi sai työnsä tehtyä. Hän tunsi itsensä kaksin verroin alastomaksi posliiniksi ajeltuna ja seisokin kanssa.

”Selvä. Rangaistus on huomenna. Yliluutnantti on valinnut minut käyttämään raippaa”, alikersantti Laine sanoi ja marssi ulos suihkuhuoneesta.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen alikersantti Laine tuli hakemaan matruusi Salon tuvasta ja vei hänet kasarmin aulaan, johon häpeäpaalu ja piiskapenkki oli viritetty valmiiksi. Häpeäpaalu koostui itse asiassa kahdesta paalusta, joiden kärkiin ja juuriin oli kiinnitetty kettinkien päähän nahkakahleet. Matruusi määrättiin seisomaan paalujen väliin ja riisumaan vaatteensa. Hitaasti hän riisui laivastounivormunsa ja laskosti sen vieressä odottavalle jakkaralle. Kahdesti alikersantti Laine ”räjäytti” hänen siistit pinonsa ja hän joutui aloittamaan alusta. Matruusi oli tyytyväinen, että aula oli tähän aikaan aamusta autio.

Laine sitoi matruusin häpeäpaaluun jalat ja kädet levälleen. Hän kiristi kettingit niin, että matruusin hoikka nuori vartalo oli kiristettynä suoraksi.

”Pidä hauskaa!” alikersantti Laine sanoi, taputti matruusia takamukselle ja lähti.

Matruusin jäätyä yksin hän pystyi kiinnittämään huomionsa piiskapenkkiin, joka oli sijoitettu häpeäpaalun eteen muistuttamaan siitä, että mitä olisi tulossa. Se oli neljällä tukevalla jalalla seisova mustalla nahalla pehmustettu puuparru. Jokaiseen jalkaa on kiinnitetty kahleet. Sivussa olevasta koukusta roikkui laivaston ohjesäännön mukainen rangaistusraippa. Se oli syvään uurrettuun kahvaan kiinnitetty 75 senttiä pitkä paksu musta nahkahihna, joka oli leikattu kahdeksi erilliseksi ”kieleksi”. Matruusi Salo alkoi väristä ajatellessaan, miltä piiska tuntuisi kun sitä käyttäisivät alikersantti Laineen treenatut kädet.

Varoittamatta joukkueellinen hikisiä matruuseja törmäsi aulaan.

”Katsokaa! Salolla ei ole munakarvoja!” kuului huuto melkein välittömästi.

Nuori matruusi punastui korviaan myöten. Samalla hän huomasi kauhukseen, että hän oli taas saamassa kivikovan seisokin. Salo oli aina pitänyt itseään heterona, mutta tämä tilanne kiihotti häntä silti. Myös alikersantti laineen kivikovien hauisten ajattelu ei helpottanut ollenkaan.

Nöyryyttävä häpeärangaistus jatkui ja jatkui. Aulassa oli paljon liikennettä ja kommentit matruusin seisokista ja posliiniksi ajelluista palleista kaikuivat tiuhaan. Matruusi Salo ei muistanut elämästään yhtään näin noloa tilannetta. Rangaistus oli niin paha, että ilman raippojakin Salo olisi ollut varsin nöyrää poikaa palvelusajan loppuun asti.

Lounaan jälkeen koko pataljoona järjestäytyi aulaan seuraamaan rangaistusta. Ydinsotaa ja George W. Bushia ajattelemalla Salo oli saanut seisokkinsa kontrolloitua. Tämä kontrolli hävisi välittömästi, kun Laine marssi hänen eteensä lomapuvussa. Asu teki alikersantin leveille hartioille oikeutta. Nuoren matruusin seisokki palasi entistä rajumpana. Hän tiesi, että kaikkien katseet olivat hänen sileäksi ajelluissa haaroissaan.

Alikersantti Laine irrotti nuoren matruusin häpeäpaalusta. Matruusi pakotettiin sitten kumartumaan piiskapenkin yli. Hänen jalkansa levitettiin äärimmilleen ja kiinnitettiin nahkakahleisiin. Käsille tehtiin sama. Matruusi oli nyt ohjesäännön mukaisessa rangaistusasennossa. Siinä pakarat oli venytetty äärimmilleen mikä saisi raipat tuntumaan entistäkin makeammilta. Tärkeintä oli kuitenkin, että asento oli erityisen nöyryyttävä, sillä se paljasti matruusin peräaukon ja kivekset.

Laine tarttui raippaan ja asteli kahlehditun nuoren matruusin sivulle. Sitten hän pysähtyi ja antoi matruusin odottaa. Nuorukainen tunsi kihelmöintiä pakaroissaan odottaessaan piiskan ensimmäistä sivallusta. Lopulta raippa viuhui ilmassa ja ensimmäinen isku osui matruusin pakaroihin juuri herkimpään kohtaan, pakaroiden ja reisien yhtymäkohtaan. Salo parkaisi.

”Yksi, herra alikersantti!”

Seuraava sivallus ei seurannutkaan heti. Nöyryyttävän odotuksen sekunnit venyivät. Lopulta seuraa sivallus viuhui ilmassa ja laskeutui juuri edellisen sivalluksen jättämän punaisen jäljen päälle.

”Kaksi, herra alikersantti!”

Alikersantti Laine oli raipparangaistusten erikoisasiantuntija. Hän odotti aina 15 sekuntia sivallusten välillä, sillä hän tiesi, että sivalluksen odotus oli vähintäin yhtä kiduttavaa kuin itse sivallus. Seuraavan sivalluksen Laine tähtäsi niin, että raipan kielet kiertyivät matruusin pakaran ympäri ja niiden kärjet osuivat paukahtaen suoraan nuoren matruusin peräaukon päälle. Tämä aiheutti entistä kovemman voihkaisun.

”Aa-aahh! Kolme, herra alikersantti!”

Alikersantti laine oli tyytyväinen. Hänen sivalluksensa oli tähdätty niin hyvin kuin hänen taidoillaan pystyi. Hän tiesi myös, että yleisön joukossa katsovat matruusit näkisivät hänen taitonsa. Maine leviäisi. Kivulias sivallus seurasi toistaan. Alikersantti tunsi sykähtelevää nautinnon tunnetta katsoessaan matruusin vääntelehtimistä piiskapenkissä. Nuorukainen oli täysin hänen vallassaan.

”Seitsemän, herra alikersantti!”

”Kahdeksan, herra alikersantti!”

”Yhdeksän, herra alikersantti!”

Täysin yllättäen kymmenes sivallus seurasi heti yhdeksännen jälkeen rikkoen jo muodostuneen rutiinin. Matruusi oli niin yllättynyt, että unohti laskea.

”Laskusi keskeytyi”, sanoi alikersantti Laine. ”Se tietää viittä ylimääräistä sivallusta.”

Matruusi laski hätäisesti viimeisimmän sivalluksen. Viisi ylimääräistä sivallusta tuntui hänestä maailmanlopulta. Toisaalta rangaistus alkoi tuntua hänestä oudon kiehtovalta. Seuraavan sivalluksen odotus oli entistä pahempi, sillä nyt matruusi tiesi, että sivallus saattoi tulla milloin vain.

Matruusi Salon pakarat alkoivat hehkua punaisina. Samalla ne muuttuivat kipuherkemmiksi. Hitaasti rangaistus muuttui yhä pahemmaksi ja pahemmaksi. Vielä kolme iskua osui suoraan matruusin peräaukolle.

”Yhdeksäntoista, herra alikersantti!”

”Kaksikymmentä, herra alikersantti!”

Alikersantti Laine tiesi omasta kokemuksesta, että tämä on rangaistuksen pahin vaihe. Normaalisti raipparangaistus olisi nyt ohi, mutta tällä kertaa luvassa olisi vielä viisi ylimääräistä sivallusta. Matruusi arvasi oikein, että ylimääräiset sivallukset tulisivat kovempaa kuin muut. Sivallukset jatkuivat.

”Kaksikymmentäkolme, herra alikersantti!”

”Kaksikymmentäneljä, herra alikersantti!”

Viimeisen sivalluksen odotus venyi ja venyi. Lopulta alikersantti laine otti askeleen taaksepäin saadakseen vauhtia. Hänen käsivartensa lihakset pullistuivat. Sivallus viuhui ilmassa ja osui hirvittävän paukahduksen saattelemana matruusin pakaroille.

”Aaah... MMNNGH! Kaksikymmentäviisi, herra alikersantti!”

Kumartuessaan irrottamaan nuoren matruusin siteitä Laine huomasi hämmästyksekseen, että pojan seisokki oli säilynyt puolikovana koko rangaistuksen ajan.

”Se toinen kerta ylimääräistä palvelusta on tänään hiljaisuuden jälkeen”, kuiskasi alikersantti laine matruusin korvaan irrottaessaan tämän käsikahleita.

* * * * * * * * * * * *

Otan mielelläni vastaan palautetta ja muita kommentteja. Ja jos tällainen juttu kiinnostaa, niin voi myös ottaa yhteyttä.