Juuso

Oli kirkas tähtinen tammikuun pakkasilta joitakin vuosia sitten. Lumi narisi kivasti talvisaappaitteni alla ja ihmisten hengitys näkyi vesihöyrypilvenä kylmässä pakkasilmassa. Autot levittivät vesihöyrynsekaiset pakokaasunsaasteet kuivaan pakkasilmaan. Pakkasta oli sinä iltana kenties yli kolmisenkymmentä astetta. Palasin töistäni myöhäisestä iltavuorostani ja kello alkoi lähennellä jo puoltayötä.

Enää harva autoilija, takseja lukuun ottamatta, oli siihen aikaan liikkeellä. Huomasin autoni olevan tankkaamisen tarpeessa ja päätinkin poiketa matkan varrella olevalle ns. kylmäasemalle. Pian sainkin bensat autoni tankkiin ja välittömästi hyppäsin autonrattiin käynnistääkseni autoani. Starttimoottori pyörähti vain laiskasti ja lyhyen starttauksen jälkeen sen voima hyytyi täysin. Ajattelin aluksi akun napojen olevan likaisia siinä määrin, ettei virta johdoissa kulkenut. Kaivon työkalulaukustani kiintolenkkiavaimet ja hiontanauhaa puhdistaakseni ne. Taas jälleen yritin startata yhtä huonoin tuloksin. Käteni ja kasvoni palelivat, samoin paljas pääni, koska en ollut edes huomannut ottaa pipoa matkaan. Siinä hetken aikaa sadatellessani ajattelin, että kenties joku autoilija poikkeaa asemalle tankkaamaan ja tarjoaa apuaan.

En oikein tiennyt mistä olisin voinut saada apua ja autokin pitäisi siirtää täältä syrjäiseltä teollisuusalueelta jonnekin parempaan paikkaan. Pitäisi myös etsiä joku lämpöinen paikka, jossa voisin hetken lämmitellä. Aikani lähiympäristöä silmäillen huomasin mittarissa olevan öljy-yhtiön palvelunumeron. Kaivoin kännykkäni, missä luojankiitos oli vielä akussa kaksi tolppaa virtaa jäljellä. ”Soittamassanne numerossa henkilö puhuu toista puhelua. Älkää sulkeko puhelinta vaan jääkää linjalle odottamaan,” sanottiin nauhalta. ” Voi perhanan perhana,” sadattelin. Pian kuitenkin linja avautui ja siihen vastattiin: ”Ville”. Hölmistyin kerrassaan sillä uskoin sen olevan joku henkilö joka rutiininomaisesti esittelee itsensä kyseisen öljy-yhtiön päivystäjäksi.” Niin mikä sulla on ongelmana ja missä olet?” vastasi Ville reippaalla miellyttävällä äänellään. Selittelin ongelmaani. Ville kertoi tulevansa välittömästi käymään. Hän kertoi olevansa tälläkin hetkellä autolla liikkeellä aivan muutaman kilometrin päässä.

Sieltähän tulikin hetkenpäästä suuri pakettiauto, jonka kyljessä oli kyseisen öljy yhtiön tunnukset. Ulos astuikin kaksi turkishaalareihin pukeutunutta miestä. Tunnistin miehet heti niiksi kahdeksi kundiksi, jotka usein kävivät iltaa istumassa eräässä tunnetussa homokapakassa. Toisen miehen kanssa olin joskus muutaman sanan vaihtanutkin kyseisen kapakan vessassa. ”Sulta on akku loppu, koska sun autos ei enää pyöritä. Akku pitäis viedä näin kovilla pakkasilla sisälle lämpimään, että se edes ottaisi virtaa vastaan. Kun on ollut näin pitkiä pakkasia niin sen varauskyky vain laskee ja nykyajan autojen kaikki toiminnot vievät kokoajan virtaa,” selitti luultavasti Ville, joka kenties oli samainen puhelimen päivystäjä. ”Säähän palelet hengiltä. Hei tuu meille, keitetään teetä ja viedään sun akkus autotalliin lataukseen,” selitti toinen mies.” Laitetaas ne kaapelit kiinni ja yritetään startata, kyllä se käyntiin lähtee,” sanoi Ville. Näin tehtiinkin ja autoni hörähti iloisesti käyntiin. Nyt pidä hetki autos käynnissä ja aja meidän perässä, äläkä pysäytä sitä ennen kun ollaan meidän pihassa,” sanoi toinen mies.

Miehet hyppäsivät pakuun ja minä kylmänkankeana lähdin kuuliaisesti seuraamaan kundeja. Ajoimme kuutisen kilometriä ja pakettiauto kääntyi sivutielle. Sitä pitkin ajettuamme jonkun sata metriä auto kääntyi erään autokorjaamon pihaan. Toinen mies kaivoi työkalupakistaan työkaluja ja autoni oli tuota pikaa sähköjohdon päässä ja akku sisällä latauksessa. Ville sanoi: ”Tules tuonne sisälle. Säähän olet jäinen kuin jääpuikko.”

Sisälle päästyäni lämmin huoneilma tulvahti ihanasti kohden kasvojani sumentaen silmälasini hetkeksi vahvaan vesihöyryyn. Siellä nuo tutunnäköiset kundit jo touhusivat askareissaan. Toinen alkoi heti keittää teevettä ja toinen miehistä haki baarikaapista juotavaa. ”Onks sulla kovakin homma aamulla tiedossa?” kysyi toinen mies, joka oli tiettävästi Kalle, koska Ville tuolla nimellä häntä kutsui. Kundipari päättelin kenties. ”Een meen vasta ylihuomiseksi yövuoroon sanoin ja eikä mua kekään kotona edes odottele,” sanoin. Nyt jäseneni alkoivat vasta sulaa ja huomasin kuinka viluinen olin ja aikalailla väsynytkin. ”Kalle tekee sulle petin tuonne saunan pukuhuoneen sohvalle,” sanoi Ville. Meillä on tuolla yhteinen makuuhuone, sillä me ollaan asuttu yhdessä jo vuosia.” hän jatkoi. Ollaan nähty sun samassa kapakassa, minne me joskus poiketaan bisselle ja tapaamaan toisia kundeja.

Sulla emme olla koskaan nähty ketään, sää taidat olla aika ujo ottamaan miestä hoitoosi,” sanoi Kalle. Olin aivan pyörällä päästäni noinkin henkilökohtaisia kuultuani ja kuuma tee vahvistettuna viinantilkalla kihahti päähäni. ”Kyllä mun tekis mieli, mutten oikein uskalla,” avauduin varovasti änkyttäen. Meidän ei tietenkään pitäisi juhlia sinun kanssasi, kun olit apua tarvitseva. Tekiskö sun mieles sekstata, niin kuin kolmantena pyöränä meidän kanssa? Kuiteskin meidän pitää olla lähtövalmiudessa kokoajan. Usein olen kumppanina, ainaskin tällaisilla kovilla pakkasilla ja varsinkin öisin kun saattaa monenlaista epärehellistäkin soittajaa tinkaamassa automaattiin kadonneita seteleitä,” jatkoi Kalle rohkeampana miehenä.

”Sää voi mennä vaikka nukkuun tai tekisikö sun mieles lähteä mukaan meidän kanssa,” toinen miehistä jatkoi. ”En mää oikein tiedä,” sanoin minä ja jatkoin ”ei mulla oo kokemusta ja sekin kokemus on vaan kundien kanssa runkkaamisesta.” Kalle alkoi riisumaan paitaansa ja pudotti päällyshousunsa lattialle. Sieltä paljastui ihanan kauniisti karvoittunut trimmimies. Kuuman kiihkeä aalto läpäisi koko kehoni. Vielä mieheltä bokserit pois ja kaikki herkut olivat parinmetrin päässä kasvoistani. Aloin rauhattomasti pyörittämään suutani ja puremaan huuliani. Ville tuli toisesta huoneesta täysin paljaana ja sieltä ilmestyi toinen yhtä kiihottava kundi. En ole ollut niin kiimoissani kuin silloin kun joskus runkkasin Yyterin sannoilla nuornnapoikana Pekan kanssa. Ville ja Kalle nostivat yhdessä pois minut tuolilta, johon olin jo ujosti painautuneena häveten seisovaa kaluani. Hetkessä he olivat riisuneet minut aivan ilkosen alasti. Nyt penikseni oli kokomitaltaan sojottamassa alaruumistani kuin yksinäinen vahva puunoksa sojottaen kohden aurinkoa.

Toinen mies toiselta ja toinen toiselta puolen, he ohjasivat minut herkkujensa pariin. Suloisesti sain kummankin miehen penikset suuhuni yhtä aikaa. Isoja ja niin herkullisen liukkaita olivat automiesten kalut. Nyt olin oppinut pikakurssilla imemisen taidon ja nyt imin kuin vanhatekijä. Hapuilin käsilläni kumpaisenkin kundin tiukkoja reisiä ja pakaroita. Kundit halasivat ja suutelivat kiihkeästi. Olin heidän välisään heidän kummankin peniksensä hieroja ja imuri. Maiskuttelin kaikkea sitä limaa, mitä nuo kundit yhdessä valuttivat. Kiehuin kiimasta nyt, vaikka hetkeä aikaisemmin olin valitellut huonoa onneani rakkauselämässäni. Ei aikaakaan kun miehet ruiskaisivat spermansa lähes yhtä aikaa suuhuni ja pitkin kasvojani. En pystynyt kaikkea miesnestettä ottamaan niinkin voimakkaista syöksyistä, joita heidän peniksistä pulppusi. Olin kenties kasvoiltani ja suultani erilaisimman näköinen, kuin aikaisemmin illalla kuurapartana. Imin kaiken mahdollisen sen tarkasti kurkustani alas, mitä kundit kiveksiensä ja eturauhasiensa tuotteena ulos päästivät. Pyyhin parrastani ylimääräisiä spermoja miesten peniksiä ja kivespusseja hankaamalla apuna käyttäen. Uroksien herkkutehtaan tuotteet nuolin pois tehokkailla kielenlipaisuillani ja tallensin ne paremmin sisuksiini aivan kuin pankki tallettaa asiakkaidensa aarteet holvien kätköihinsä.

Miehet suutelivat edelleen intohimoisesti ja päätinkin alkaa hieromaan toisen pyllyä ensin sormellani ja sen jälkeen varovaisin kielenliikkein. Pääni oli aivan kiimasta sekaisin ja tunsin kohoavani korkeuksiin. Kaikki oli niin kiitollisen ja kiimaisen lennokasta. Tunsin eläväni parasta homomiehen elämää yhdessä välissä kahden toisilleen rakkautensa antaneen ja tarpeellisena työkaluna kahden autoammattimiehen. Toinen mies aloin haromaan kädellään kättäni kohden hänenkin pyllyään. Sitä hierontaa jonkun aikaa tehneenä, aloin varovasti lähestymään toisen kundin anusreikää. ”Kortsu päälle,” hihkaisi jompikumpi miehistä. Kortsut olivat heidän yöpöydällään jo valmiina. Haparoivin käsin pyörittelin sen kullini päälle. ”Rasvaa se,” toinen komensi. Tein työtä käskettyä. Nyt aloin työntämään penistäni Kallen reikään. Varovasti ensin, sillä tilanne oli minulle outo, mutta kuitenkin päätin tehdä sen noiden kilttien miesten tähden. Pelastavien enkelieni! Painoin kulliani edelleen minulle entuudestaan outoon paikkaan ja mies alkoi aluksi hiukan vaikeroimaan. No mikä nyt! Aluksi pelästyin, mutta se olikin vain sitä uuden panotyylin tuomaa epävarmuutta.. Olin hänelle kenties haparoiva liikkeissäni, koska Ville oli kenties jo tehnyt hänelle samat temput jo useita satoja kertoja tietyllä rutiinilla. Sinne se penikseni painui pikkuhiljaa ja miehen pylly sen kun vaan levisi antaen tilaa omalle ”kullannupulleni.” Kaluni oli kuin eräänlaisessa taskussa. Eräänlaisessa vanhanajan tupakkakukkarossa, jota sulkijanauhanauha sitoi. Olivatpahan nekin tupakkakukkarot siihenkin aikaan tehty uroksen nahasta eli ”herranaudan” kivespusseista. Aloin edestakaiset työnnöt Kalleen. Mies imi samalla Villen suuta ja rintaa kiihkeänä ja tunsin heidän kahden väliset raakakiiman tunteenpurkaukset syvällä sisuksissani. Ei aikaakaan kun ruiskasin spermani kortsuun.

Ei aikaakaan kun Kalle kääntyi pois Villen suutelusta ja alkoi varovaiset pyllyni tunnustelut. Kallen ”sonninkalu” ryömi syvälle sisuksiini. Se oli kunnianosoitus pakkasherroillemme. Suurelle pelastus-sankarillimme, joka pelasti samaan heimoon kuuluvan miestenmiehen hirmupakkasen kuolettavalta vaikutukselta. Mutta antoi ennen kaikkea, tien miesten iskemisen saralla.

Tällaista peliä pelasimme talviyön ratoksi, aina välillä osapuolia vaihdellen. Hetken nukahdimme aamuyöstä,mutta aamulla olimme virkeinä lähtemään kukin omiin puuhiimme. Se oli kylmän talviyön piristystä ja parasta palvelua, jota olen saanut itsepalveluyhteiskunnassa.