Kertoja73

Mun jalat lenkkareitten sisällä oli ihan likomärät kun ruoho oli niin märkää. Pitkän sateen jälkeen läpimärkä heinä liiskasi farkkujen punttien alaosatkin sääriin kiinni ja tunne ei ollut mitenkään miellyttävä.

”Ai! Vittu! Oota, mä jäin johonkin kiinni!” kuulin ärtyneen äänen takaani.

”Mitä nyt?”, kysyin hiukan huvittuneena. Pepe oli muutaman metrin takanani pitkässä ruohikossa ja jotain oli takertunut sen jalkoihin.

”Tääl on jotain helvetin rautalankaa. Oota.. Mä en pääse... nyt se lähti. Ok, mennään pian. Kohta alkaa kuitenkin taas sataa. Täs on sulle horsma matkamuistoks.”

Otin horsman käteeni enkä voinut muuta kun naurahtaa. ”Pepe, sä olet kyllä kanssa aikamoinen koheltaja.”, sanoin ja sain osakseni muka murhaavan katseen.
”Ootas vaan kun mä saan sut käsiini niin et pysty vielä ens viikollakaan istumaan! Mä melkein revin uudet housuni tohon saakelin sotkuun.” Nyt mä nauroin jo täysin avoimesti.

Jatkoimme matkaa puhumatta. Pepe siirtyi mun viereeni ja tarttui mun oikeaan käteeni. Ruohikko lyheni pian ja muutamien puiden takaa määränpäämme jo näkyi. Kentän toisella laidalla oli kolmen suuren hylätyn kasvihuoneen ryhmä. Pitkän lasisen kasvihuoneen päässä oli punatiilinen myymälätila. Lähes kaikki kasvihuoneen ikkunoista olivat vielä ehjinä. Pilvisen yön pimeä valo heijastui himmeänä kasvihuoneen katon märistä lasilevyistä. Vielä muutamia vuosia sitten noiden lasien alla oli kasvatettu kylän parhaat tomaatit. Kerran, pari vuotta siten me oltiin Pepen kanssa kaksin kävelemässä metsässä kun ukkoskuuro yllätti meidät. Juostiin vauhdilla kasvihuoneeseen ennen kuin koko taivas putosi kerralla niskaamme. Siellä sitten istuttiin ja odoteltiin sateen loppumista. Samalla reissulla sen kasvihuoneen hämärässä ekan kerran sekstattiin. Sen jälkeen se oli ollu meille jonkunlainen ”Oma Paikka” ja sinne nytkin oltiin matkalla.

”Mä avaan sulle ikkunan.” mä sanoin Pepelle. Me oltiin käyty täällä jo niin monta kertaa, että tiesimme jo ilman eri sopimuksia miten toimia. Kuten aina ennenkin, minua vain hiukan pienempi Pepe kiipeäisi ikkunasta ensin sisään ja avaisi sitten minulle oven.

Kun Pepe nosti itsensä ikkunalaudalle hän pysähtyi ja suuteli mua suulle. Tartuin kädellä hänen niskaansa ja painoin suumme tiukemmin yhteen. Otin vastaan kielen joka raotti huuliani ja kiedoin oman kieleni siihen kiinni. Mä saatoin maistaa Pepen huulilta sen purukumin maun mitä se oli vielä pari tuntia sitten pureskellut ja se sai mut kiihottumaan ihan valtavasti.

”Ai että, sä tunnut hyvälle.” Pepe sanoi kuin lukien ajatukseni ja hävisi myymälätilan pimeyteen. Hetken oli hiljaista ja sitten sisältä kuului Pepen ääni ”Jani, joku on käyny täällä. Tääl on uusia pahvilaatikoita ihan saatanasti.”

”Päästä mut sisään. Tääl alkaa taas sataa.” vastasin siihen. Taivaalta alkoi hiljalleen tihuttaa vettä, jossain kauempana jyrähti ukkonen.

”Oota, ihan just.” kuului jostain sisältä.

Ovi avautui pian ja Pepe, joka oli ottanut takkinsa ja paitansa pois päältä astui oviaukkoon pelkät farkut ja kengät jalassaan. Se katso mua alta kulmien ja hymyili suu hieman vinossa. Mä olin heikkona tohon hymyyn!

”Voinko mä auttaa?” se kysyi nostaen kätensä oven yläkarmiin. Tummien karvojen vana nousi housujen vyötärön alta ja jatkui jonkin matkaa yli pyöreän, kauniin navan. Pepen vasemmassa nännissä roikkuva koru kimmelsi. Mä haistoin lempituoksuni, sen jota Pepe käytti nyt lähes joka päivä. Miten kukaan voi näyttää noin hyvältä?

”Kyllä! Uskoisin, että sä tosiaan just nyt voisit auttaa ottamaan multa näitä märkiä vaatteita pois.” Kohotin kättäni ja pyyhkäisin yhden hiuskiehkuran Pepen otsalta sivuun.

”Luuletko, että sä pystyisit ehkä siihen? Vai kysynkö mä tuolta naapurista?” Käännyin lähteäkseni.
”Et varmasti” Pepe veti mut sisään rakennuksen kosteanlämpimään pimeyteen ja kietoi kätensä mun ympärille. ”Mä aion auttaa sua paljon muussakin vielä tänä yönä, Jani.”

Pepe tarttui käteeni ja vei sen farkkujensa vyötärölle. Seurasin sormillani tummia karvoja housujen sisään ja tunsin miten Pepe oli taas jättänyt alushousut pois jalastaan. Se tiesi, että musta oli kiihottavaa kun se ei käyttänyt alushousuja mun kanssa ollessaan. Me suudeltiin ja mä puristin käteni Pepen housujen sisällä sen elimen ympärille. Pepe huohotti mun kaulaa vasten ja mä puristin vielä uuden kerran. Sen kyrpä valui housujen sisällä, tunsin miten mun käteni hiljalleen kastui.

Potkaisin oven kiinni ja kuulin tutun kilahduksen kun lukko painui kiinni. Vedin käteni pois Pepen housuista ja nostin sen eteeni. Pepe tarttui siihen ja vei sen huulilleen. Katseemme ei eronnut hetkeksikään kun Pepe hitaasti nuoli kämmeneni puhtaaksi. Avasin takkini napit ja heitin sen pahvilaatikoiden päälle samalla kun puolialaston poika edessäni kiireellä riisui loppuja vaatteitaan pois. Aina välillä pidimme pienen tauon ja suutelimme toisiamme rintakehään, vatsaan, kaulalle, olkapäälle, suulle. Pian meidän vaatteemme olivat hujan hajan ympärillämme ja me vain katsottiin toisiamme. Kumpikin huohotimme kiivaasti mutta emme pitäneen kiirettä, koska kumpikin tiesi, että meillä oli juuri nyt koko yö aikaa.

Sivustakatsoja olisi voinut seurata miten kaksi alastonta poikaa, molemmat pian täysi-ikäisiä, seisoi keskellä yötä hylätyn kasvihuoneen lattialle levitettyjen pahvien päällä. Kummallakin seisoi ja kummankin elin valui ja kumpikin hymyili. Kumpikin rakasti näkemäänsä ja juuri silloin maailma ei olisi voinut olla kauniimpi. Sade ropisi nyt voimalla lasikattoon ja sen metalliseen kehikkoon.

Ulkona välähti salama ja sen sininen valo heijastui sekunnin sadasosan ajan poikien lähes karvattomista yläruumista ja kiiltävistä kyrvistä. Pojat astuivat toisiinsa kiinni ja suutelivat pitkään, naivat, nuolivat, huohottivat, laukesivat, voihkivat, nauroivat ja nukahtivat myöhemmin kyljittäin pahvien päälle. Kasvihuoneen lasien ulkopuolella ukkonen tuli ja meni eikä kumpikaan pojista kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Sade lopetti koputuksensa lasikattoon ja aamun ensimmäiset auringonsäteet heijastivat lasikatolla olevista pisaroista prisman sateenkaaren nukkuvien poikien päälle.