Vidalko

Jätkät mun ympärillä jatko luokattoman alapuolelle vajonnutta keskustelua. Mun korvissa se sulautu puuroksi, josta ei pystyny juuri sanoja tunnistamaan. Kuosmasen keskisormi liikku mun pakaroiden välissä hitaasti. Muhun iski melkein vastustamaton halu viedä oma käsi sen syliin ja tsekata kuinka kovana se oli. Mä pelkäsin et joku jätkistä huomais sen ja niinpä mun käsi pitäyty lusikan varressa ja härppi hajamieliesti harmaata puuroa. Sen sijaan mä uskaltauduin liikauttaan vähän jalkaa pöydän alla. Kohta se tavotti Kuosmasen paljaan säären ja meidän ihokarvat lomittu yhteen. Melkein pysty kuuleen miten kipinät sinkoili. Outoo. Jos muija ois jättäny jalkansa ajamatta, mä oisin varmaan oksentanu. Mut Kuosmasen tiukka, karhean turkin peittämä pohje morsetti sähköiskuja, jotka sai veren pakkautuun mun munaan melkein kivuliaasti. Mä huokasin vahingossa ja vilkasin heti ympärille. Kukaan jätkistä ei edelleenkään tajunnu mitään. Kuosmanen paino varovasti kinttuaan mun suuntaan. Meidän jalat painautu tiukemmin yhteen ja alko hyväileen kuolettavan hitaasti pöydän suojissa. Nyt Kuosmanen tiesi et mä tykkäsin tästä ja sen sormi mun pakaroiden välissä kävi entistä rohkeemmaksi. Mun syömisestä ei tullu mitään, eikä Kuosmanenkaan enää antautunu keskusteluun kenenkään kanssa. Sen hellä sormi ei yltäny reiälle asti, mut ihan tarpeeksi stimuloivaa se oli näinkin. Mun silmissä vilisi flashbackejä edellisyön tapahtumista, kun kaks jätkää yritti painua niin kiinni toisiinsa kuin mahdollista. Mun muna kiristi niin et sattu. Mä tunsin kun kiimalima kasteli mun sortsit. Hengitys meinas väkisin karata huohotuksen puolelle. Jos tää jatkuis vähän pidempään, mä tulisin ilman et tarvis koskeekaan kulliin. Mä halusin kiskoo Kuosmasen ylös penkiltä, repii sen vaatteet veke ja alkaa nylkyttää mihin tahansa koloon, jonka mä siitä jätkästä ensimmäisenä löytäisin.

”Vittu, Juuso tekee kuolemaa”, Inkinen hörähti pöydän päästä. Mä säpsähdin ja tajusin et koko polttariseurue tuijotti mua. Kuosmasen käsi vetäyty mun perseestä. ”Jätkähän tärisee. Pitääks susta oikeesti huolestua?”, Inkinen jatko. Muut jätkät tapitti mua kuka kummissaan, kuka naurusta hörähdellen. Mä nielaisin ja yritin jotenkin saada hengitystä tasaantuun. ”Mä oon ihan ookoo”, mä sain änkytettyä. Samalla kakskytsenttinen kuolarihma katkes mun alahuulesta ja mäjähti puurolautaselle. Muna seiso vieläkin. Miksi se ei voinu laskee. Muut jätkät nauraa räkätti. Mun oli pakko vilkasta Kuosmasta. Sekin nauro muina miehinä, mut katto mua samalla hellästi silmiin. Mä käänsin katseen nopeesti pois siitä. ”On vaan vähän heikko happi. Kyl tää tästä”, mä mutisin. Kuosmanen hipas taas mun alaselkää ja mä sain kylmiä väreitä. Muut jätkät jätti mut rauhaan ja mä huokasin helpotuksesta.

Mut sit ihan yhtäkkiä Kaipanen päätti et aamupala on ohi ja alko hätisteleen jengiä frisbeegolfradalle. Muut jätkät nous yks kerrallaan, enemmän tai vähemmän ahdistuneina tulevasta krapula-aamun urheilusuorituksesta. Mä viivyttelin, koska mun muna seiso edelleen kuin rautakanki mun aivan liian paljastavissa sortseissa. Alko iskee pieni paniikki. Miten helvetissä mä tästä liikkuisin ilman et mun jöpötys paljastuis. Ilmeisesti Kuosmasella oli sama ongelma, koska sekään ei pitäny kiirettä. Onneksi mun seisokki laski, kun Kaipanen alko mulkoilla meitä paheksuvana samalla kun kasas aamupalatarvikkaita jääkaappiin. Mä nousin nopeesti ja painuin ulos. Ilmeisesti Kaipasen tuijotus ei vaikuttanu Kuosmaseen samalla tavalla kun muhun. Sisältä alko kuulua nimittäin kuulua nalkutusta: ”Nyt saatana Kuosmanen se perse ylös penkistä. Ei voi terveellä miehellä olla noin kova darra...”. Kuosmanen sai just sitä mitä oli kerjännytkin.

Jätkät sai ekat kaljat auki frisbeegolfradalla ja tunnelma alko letkeentymään. Mä sen sijaan olin edelleen pihalla. Mua vaivas ihan vitusti se minkä reaktion Kuosmanen sai yhtäkkiä aikaan mussa. Ja niinpä mä päätin entistä itsepintasemmin kieltää sen, että mitään olis tapahtunu meidän välillä. Kuosmanen sen sijaan oli ihan muina miehinä, heitti perusläppää muiden kanssa. Muhun se suhtautu niin ku aina ennenkin, mun suureksi huojennukseksi. Mä onnistuin vaikuttaan jotenkuten normaalilta ja pärjäsinkin muutamalla väylällä. Ahdistus häipy jonnekin taka-alalle. Iltapäivän helle pakotti jätkiä vähentämään vaatetusta. Kuosmanen vetäs paidan pois ja paljasti pitkän, ruskettuneen ylävartalonsa, johon sopusuhtaset liahkset toi muotoa. Sen löysät, siniset puuvillabokserit tursus sortsien vyötärönauhan yli. Boksujen yläreunaan, sen persevaon yläpuolelle, oli ilmestyny hikiläikkä. Mä jäin vahingossa tuijottamaan sitä, kun Kuosmanen kynti pusikoita mun edellä pakarat kiristyen vuoronperään. Edellisyön muistot Kuosmasen sileästä perseestä ja hikisestä kropasta palas taas mieleen, vaikka mä yritin melkein paniikinomaisesti miettiä jotain muuta. Kuosmanen vilkas taaksepäin ja mä jäin kiinni sen perseen tuijottamisesta. Se virnisti, mutta jatko matkaansa kommentoimatta mitään. Mä jäin tahallani jälkeen siitä. Oli pakko yrittää skarpata.

Kun Kuosmanen huomas tän, se alko kans hidasteleen. Lopulta me käveltiin kahdestaan muiden jätkien perässä. Tavallaan teki mieli häipyy siitä, tavallaan ei. Mä kelasin et jos mä aion olla vielä Kuosmasen kaveri, mun on pakko saada tilanne jotenkin normalisoitua. Niinpä mä heitin sille merkityksetöntä läppää pelistä. Se pureskeli heinänkortta ja vastaili mulle jotenkin puolivillasesti, ihan kun senkin ajatukset ois ollu jossain muualla. Fiilis oli jotenkin nihkee ja mä ehdin jo pelätä, ettei meidän kaverihommasta tulis enää mitään.

Yhtäkkiä Kuosmanen tarttu mua lanteilta ja kiskas mut ison männyn taakse piiloon muiden silmiltä. Se paino lantiollaan mut puun runkoa vasten ja ennen kun mä ehdin estää, toi suunsa mun huulille ja yritti suudella sivellen samalla mun kylkee paidan altya. Mä maistoin Kuosmasen väkevän, päiväkaljan höystämän maun ja menin paniikkiin. Mä pelkäsin et muut jätkät näkee ja yritin rimpuilla hiljaa vapaaksi. Kuosmanen tajus etten mä oo ihan messissä ja vetäyty vähän. ”Vittu sä oot pantava.”, se huohotti. Mä säikähdin kuollakseni et joku kuulee. ”Päästä irti”, mä sähisin sille. ”Tykkäät kumminkin”, se virnuili ja toi taas naamansa kiinni muhun. Mä hermostuin kunnolla ja tönäsin sen irti musta. Se horjahti pari asekelta taaksepäin vähän hölmistyneen näkösenä. ”Jätä mut rauhaan vitun homo”, mä ärähdin hiljaa ja painelin nopeesti muiden jätkien perään. Muut ei ollu onneksi tajunnu mitään. Kuosmanen seuras mua vähän ajan päästä, mut piti sopivasti etäisyyttä muhun. Tässä vaiheessa mä olin siitä pelkästään huojentunu.

Päivä jatkui ja polttariaktiviteetit seuras toisiaan. Frisbeegolfia seuras lounasgrillailu ja melkein joukkotappeluksi äitynyt mölkkyturnaus sekä tikkakisa, joka oli luonnollisesti myös juomapeli. Tässä vaiheessa jätkät vaihto kaljasta väkevämpiin enkä mäkään välttynyt ottamasta muutamaa shottia. Mun yllätykseksi Kuosmanen ei yrittäny lähestyy mua enää. Se käyttäyty itse asiassa niin kun mua ei ois ollu olemassakaan. Kun mä yritin lähestyy sitä, se keksi heti jotain sanottavaa jollekin muulle ja vaihto paikkaa vilkasemattakaan muhun. Sen käytös alko oudosti huolestuttaan mua.

Päivä kääntyi iltaan ja sauna lämpesi. Mä yritin olla vilkuilematta Kuosmasta, kun se riisui itseään mun vieressä. Pieni hetki sen läheisyydessä nosti vähän verta mun munaan ja mä pakenin lauteille ennen kun jäisin kiinni. Sieltä mä sain hyvän näköyhteyden, kun se hoippu sisälle raskaat kassit ja löysänäkin vaikuttava kulli heiluen. Kalja ja shotit oli rentouttanu mua sen verran et mä uskalsin vähän vilkuilla sitä. Se huomas mun touhun, meidän katseet kohtas, mutta se vaan könys ilmekään värähtämättä lauteille mahdollisimman kauas musta. Enkä mä voinu mitään sille et pieni pala nous kurkkuun.

Saunan ja järven välinen hiihto jatkui kolmatta tuntia. Mä sain reittä vasten millon kenenkin kännisen jätkän limaset ja kylmät kintut, mut en missään vaiheessa Kuosmasen. Enkä mä uskaltanu enää kattoo sitä päin. Saunan jälkeen jengi värjötteli nuotiolla edellistä huomattavasti viileemmässä illassa. Kuosmanen alko tulla känniin ja nauratti muita jätkiä. Mä olin ihan vitun yksin. ”Juusolla alkaa tulla marssiväsymystä”, totes Inkinen ja ravisteli mua harteista, kun mä jurotin muiden keskellä. ”Vähän joo”, mä mutisin. Se herätti muissa jätkissä pakottavan tarpeen juottaa mulle shotteja, ja mä tartuin kiitollisena tilaisuuteen. Sais ainakin jostain lämpöä Kuosmasen hyisen kohtelun jälkeen. Kun mä kumosin jallua kurkkuun, Kuosmanen vilkas muhun päin ja käänty sit Inkisen puoleen. ”Mä voisin kans nukkuu seuraavan yön mökissä. Jotenkin kylmä tuol teltassa”, se sano Inkiselle. Mulle alko riittään. Mun oli pakko saada se leppyyn. Tässä oli pelissä tosi tärkee kaveruus. Vaikka Kuosmanen tekis mitä, mä en halunnu menettää sitä. ”Mä meen vielä saunaan.”, mä ilmotin. ”Taas? Eihän me just oltu siel ku kolme tuntii”, Inkinen ihmetteli. ”Mä tykkään saunoo”, mä kuittasin ja vilkasin Kuosmasta merkitsevästi. ”Tuut sä?”, mä kysyin ja yritin peittää värähdystä mun äänessä. Kuosmanen hädin tuskin vilkas muhun. ”En mä nyt tuu”, se sano välinpitämättömänä ja jatko juttua Annosen kanssa.

Siinä vaiheessa vitutus nousi maksimiin. Mä nappasin pari kaljaa jonkun keissistä ja häivyin mahdollisimman nopeesti ennen kun kukaan tajuis, miten paljon Kuosmasen asenne sattu muhun. Mä menin puoli juoksua saunalle ja avasin kaljan. Mä kelasin hetken. Ilmiselvästi Kuosmanen halus esittää marttyyria ja olla puhumatta mun kanssa. Mä en voinu kun hyväksyä sen. Mä olin myös ilmottanu meneväni saunaan, joten mä en voinu muuta kun saunoo. Niinpä mä heitin pari klapia kiukaan hiillokselle ja otin vaatteet pois.

Mut mun kiukku ei laantunu saunomalla. Olihan Kuosmalselta nyt ihan vitun kohtuutonta suuttua siitä, et mä estin sitä suutelemasta mua käytännössä muiden jätkien nenän edessä. Ja nyt se osotti mieltään ku joku mustasukkanen pissis. Mitä se musta oikein halus? Oliks se ihastunu muhun?

Se ajatus hämmensi aika paljon. Eiks se viimeöinen ollukaan pelkkä känninen päähänpisto? Ja jos ei, niin oliks se miettiny sellasta pitkäänkin, halunnu mua. Toki se tykkäs halailla aina kun nähtiin ja hakeutu mun lähelle. Mut niin mäkin tein sille, koska se oli mun paras kaveri. Pakko myöntää et aluks mulla oli vähän vaikee olla, kun se pussas mua korvan taakse tai nosti mut syliin. Mut mä ajattelin, et se on vaan tosi fyysinen ja häpeämätön ja totuin siihen. Enkä mä enää säpsähdelly, kun se leffaa katsoessa pani yhtäkkiä pään mun olkapäätä vasten tai hipsutteli mun niskaa. Se tuntu oikeestaan aika hyvälle, sillee kaverimielessä. Mut kun mä siinä lauteilla asiaa mietin, niin ei se kyllä koskaan tehny niin kenellekään muulle jätkistä. Olinks mä erehtyny luuleen kaveruudeksi jotain, mikä olikin aivan muuta. Ja mä kelasin et olinko mä vahingossa antanu jotenkin ymmärtää, et mä oisin jotenkin ihastunu siihen. Ja sit mä aloin vähän salaa itseltänikin miettiä, et olinks mä? Mä välitin Kuosmasesta sikana. Jopa rakastin sitä. Mut ehdottomasti frendinä. Vaikka mun maha heittikin pienen kierroksen aina kun mä näin sen ilkikurisen virneen ja ne isot, siniset silmät, jotka katto mua hellästi. Ja vaikka mun oli aina pakko laittaa sille joku aivoton viesti ennen nukahtamista, jos ei satuttu nukkuun samassa osotteessa, ja vaikka tyhmä hymy aina eksykin mun huulille, kun se vastas siihen, niin eihän se mitään merkkaa. Ja vaikka mä jäin monesti vahingossa tuijottaan sitä ja vaikka mä mietin sitä aika paljon, oikeestaan koko ajan, niin… Voi vittu. Mua alko pelottaan.

Saunan oven pamaus herätti mut näistä fiiliksistä. Mä nostin katseen ja näin Kuosmasen tuijottamassa mua oven suussa koko alastomassa komeudessaan. Se oli kännissä ja syvä katkeruus säkenöi sen helvetin kauniissa silmissä.