Vidalko

Mä kuulin etäistä möykkää jonnekin unen perukoille. ”Mitä vittuu te touhuutte? Ylös ja vähän äkkii.” Päähän sattu. Mä raotin silmiä, hyvin vaivalloisesti. Luomien raosta näky vaan tummanruskea hiuspehko, joka näytti olevan melkein mun naamassa kiinni. Mä tunsin vartalon lämmön mua vasten. Kuulu tuhinaa ja nurmikolla lähemmäs tömisteleviä askeleita.

Yhtäkkiä mä tajusin missä mä olin ja säpsähdin hereille. Just sillä hetkellä, kun joku alko avata teltan vetoketjua ulkopuolelta, mä tajusin makaavani lusikassa Kuosmasen kanssa. Alasti, ilman peittoa. Ja samalla mä muistin…

Mä tönäsin Kuosemasen kauemmaksi ja revin paniikissa makuupussin itteni suojaksi. Mä pääsin peiton alle sekuntia ennen kun Kaipanen tunki päänsä teltan oviaukosta.

”No just”, se sano. ”Kuosmanen ei oo saanu ees vaatteita päälle. Kuinka pitkään te ryyppäsitte siel saunalla?” Mun sydän hakkas kahtasataa, enkä mä saanu sanottuu mitään. Tajusko Kaipanen mitä me oltiin tehty?

Kuosmanenkin heräili pikkuhiljaa. Se näki Kaipasen, tuntu häkeltyvän sekunniksi, mutta venytteli sitten makeasti. ”Tais mennä aika aikaseen, joo.”, Kuosmanen tokas, niin ku mitään ei ois tapahtunu ja kampes ittensä istumaan. Kaipanen tuijotti sitä ja puisteli päätään. ”Kello on ihan vitusti. Sulho siel jo oottelee et lähettäs pelaan frisbeegolfia. Et nyt pikkusen vipinää niihin kinttuihin.”, Kaipanen tuhahti ja veti päänsä takas ulos.

Tuli hiljasta. Mä vilkasin Kuosmasta, joka tapitti mua unisena. Sen tukka oli yks iso naimatakku. Hymynkare läikehti sen suupielessä. Mulle puski flashbackia siitä, miten se katto mua sillon, kun mä otin siltä suihin. Miten sen isot, siniset silmät oli täynnä jotain tunnetta. Jotain hellyyttää tai…

Nyt mä en voinu enää kattoo sitä. ”Ei saatana.”, mä kuiskasin epätoivosena. Mun yllätykseksi Kuosmanen purskahti hillittömään röhönauruun. Se kaatu takas selälleen ja nauro katketakseen. Ilmeisesti se, et me, parhaat kaverit, oltiin harrastettu koko yö helvetin irstasta homoseksiä, oli sen mielestä elämää suurempi vitsi. Sillä hetkellä mä en tajunnu sitä ollenkaan. Mä revin jotain vaatteita päälle ja painuin ulos niin nopeesti ku pääsin. Kuosmasen nauru rauhottu vähän. ”Mihin sä nyt ryntäät?”, se ihmetteli.

Mä en jääny selitteleen. Enhän mä ees tienny mitä vastata. Miten mä voisin mennä muiden jätkien eteen tän jälkeen? Ne arvais taatusti et jotain on tapahtunu. Ja kun Kuosmasen suhtautuminen oli näköjään toi, se vois ihan hyvin kertoo niille koko totuuden, yksityiskohtia säästelemättä, ihan piruuttaan. Kuosmanenhan ei pelänny mitään. Mä sen sijaan olin ihan paniikissa.

Mä päätin painua huussiin, kun en muutakaan keksiny. Paskattikin aika paljon. Siinä istuessa mielikin rauhottu vähän. Kesäpäivän aurinko heitti kiilan lattiaan pienestä ikkunasta. Mä keskityin siihen ja hetkeksi toivo siitä, et koko viime yö oli vaan joku sairas uni, muuttu todeksi. Sit mä äkistin vähän. Valtava varpusparvi pörisi pönttöön. Siinä meni Kuosmasen sylki, kiimalima ja speku. Lisäksi mun persereikää vihlo niin ku joku pistelis sitä neljän tuuman naulalla. Nää oli kiistattomia todisteita siitä, että mun paras kaveri oli muutamaa tuntia aiemmin vetäny mua rajusti perseeseen.

Taas pukkas flashbackia. Kuosmasen kieli mun reiällä. Jätkä mun päällä raskaana ja vahvana. Sen valtava muna mun sisällä. Orkku, joka vei melkein tajun. Tuoksut, lihasten kouristelut, voihke, karjunta. ”Ei saatana.”, mä henkäsin taas. Se pano jätti näköjään aika sanattomaksi. Vittu mikä moka.

Näissä tunnelmissa mä astuin Kaipasen mökin pirttiin. Enhän mä sinne huussiinkaan voinu jäädä. Ja mä ajattelin et voisin vielä ehkä jotenkin pelastaa tilanteen, jos Kuosmanen ois avannu sanaisen arkkunsa muille jätkille. Mä pysähdyin kynnykselle ja odotin jotain reaktiota, saamatta sellasta. Mua vastassa oli lauma inttikavereita, jotka istu enemmän tai vähemmän pahoinvoivina aamiaisella pirttipöydän ääressä. Inkinen, näiden bileiden juhlakalu, nuokku pöydän päässä ilmiselvästi vieläkin kännissä. Mun helpotukseksi kukaan ei kiinnittäny muhun mitään humiota. Paitsi Kaipanen, joka touhotti pirteenä ku joku pikku emäntä. ”Vittu sä näytät hirveeltä. Istu alas, mä laitan sulle puuroo.”, se heitti ja meni hakeen mulle lautasta.

Mä en nähny muuta mahdollisuutta kun liittyä tähän kärsivien sielujen ritarikuntaan. Ainoo vaan, et mulle ei ollu tilaa pöydässä. ”Istu tohon”, mä kuulin. Kuosmanen tietenkin. Se istu takaseinällä penkin päässä ja tuuppi lanteellaan mulle tilaa sen vierestä. Miten helvetissä se pysty oleen noin normaali kaiken jälkeen. Ja mitä helvettiä se musta halus? ”Mä voin istuu tos keinutuolis.”, mä sanoin ja yritin peitellä vapinaa mun äänessä. ”Tähän mahtuu ihan hyvin, kunhan Annonen vaivautuu vähän liikuttaan läskiä peräsintään.”, Kuosmanen sano ja tuuppi vieressään puolitajuttomana mollottavaa Annosta tieltään.

Mä en nähny mitään pakotietä. Jos mä olisin alkanu hannaan, se olis herättäny epäluuloja. Toisaalta se elävien kuolleiden lauma ei ois varmaan huomannu, vaikka mä ja Kuosmanen oltas alettu nussia siinä pirtin lattialla. Mut mä en halunnu ottaa riskejä. Niinpä mä istuin Kuosmasen viereen ja yritin parhaani mukaan olla kattomatta sitä. Se oli vähän vaikeeta, sillä mä jouduin istuun ihan kiinni sen kylkeen reippaasti alimitoitetulla penkillä. Kaipanen palas ja iski puurolautasen mun eteen. ”Vedä toi niin jaksat vetää seuraavanki yön”, se sano. Mä kuulin melkein äänettömän tirskahduksen mun vierestä ja olin kuolla pelosta ja häpeästä.

Siinä syödessä oli taas aikaa kelailla juttuja. Kuosmanen ei ilmiselvästi ollu aikeissa paljastaa meidän touhuja ainakaan välittömästi. Eikä luultavasti pitkällä tähtäimelläkään. Vaikka se tuntu olevan hämmästyttävän sinut tän asian kans, tuskin se haluis homomainetta kaveripiirissä sen enempää ku mäkään. Ehkä meidänkin välit korjaantus, jos me vaan sinnikkäästi yritettäs unohtaa koko juttu, eikä palattais aiheeseen enää koskaan. Siinä hetkessä mä päätin, et mitään panoa ei tapahtunu. Kuosmanen oli edelleen vaan mun paras kaveri, enkä mä vois kuvitellakaan säätäväni sen kaa mitään. Näistä ajatuksista mut herätti käsi, jonka mä tunsin ilmestyvän mun perseelle.

Mä vedin henkeä yllätyksestä ja puurolusikka pysähty puoleenväliin. Naama helahti varmaan tulipunaseksi. Se oli ensin ihan kevyt kosketus, mut sit käsi alko hitaasti sivellä mun alaselkää. Mä vilkasin Kuosmasta. Se veti suvereenisti aamiaistaan ja kävi samalla aivotonta keskustelua Inkisen kanssa. Mut sen vasen käsi oli mun selän takana ja silitteli mua. Mä en voinu reagoida mitenkään. Jos mä olisin tehny mitään estääkseni Kuosmasta, huomio ois ollu mussa ja huonolla säkällä siinä, et se käpälöi mua irstaasti kaikkien läsnä ollessa.

Mä yritin hillitä kasvavaa paniikkia ja vilkuilin muita jätkiä. Kaikki oli ihan tavallista. Ne idiootit ei tajunnu, mitä tapahtu niiden silmien edessä. Kuosmanen tuli vaan rohkeemmaksi. Sen sormet sujahti sisään mun sortseihin. Keskisormi työnty niin pitkälle mun persevakoon, kun vaivattomasti pääsi. Samassa mä muistin miltä tuntu, kun mä tunsin eka kertaa Kuosmasen jäykän kullin mun persettä vasten. Sen käden mun ympärillä ja hengityksen niskassa. Sen kun mä tajusin, et se jätkä oikeesti halus mua. Ja näköjään haluaa vieläkin.

Koko tilanne muuttu sekunnissa ihan helvetin kiihottavaksi. Mun iho meni kananlihalle ja veri syöksy vauhdilla munaan. Ja niinpä mä ojentauduin ihan hiukkasen enemmän etukumaraan, jotta Kuosmasen sormi pääsis vähän syvemmälle muhun.