Vidalko

Mä raotin silmiä. Telttakankaan läpi kuulsi aamuyön aurinko. Oli helvetin kuuma ja janotti. Taistelin silmät auki ja olin aikeissa nousta etsimään vesipulloa. Aie tyssäsi lyhyeen, kun mä huomasin et joku piti mua aloillaan. Vilkaisin alaspäin ja tajusin et mä oon hoikan, ruskettuneen käsivarren halauksessa. Jäntevän näköinen hauis oli mun kyljen kohdalla ja käsivarsi jatko matkaansa mun ohueksi kauhtuneen t-paidan rintamukselle. Se oli Kuosmasen käsivarsi.

Mä luovuin hetkeks aikeesta nousta ja kelasin filmiä taaksepäin. Oltiin oltu Inkiön polttareissa. Inkiö oli mun inttikaveri, kuten Kuosmanenkin. Se oli meistä ensimmäisenä punkemassa naimisiin, aivan liian aikasin jos multa kysytään. Aika monella kaveripiirin jätkistä oli tyttöystävät, mutta minä ja Kuosmanen oltiin pysytty sinkkuina koko sen pari vuotta, mitä oltiin tunnettu. Kuosmasella oli kyllä naisia joka sormelle. Miksipä ei olis, tyyppi oli hyvä suustaan, pitkä, ja vaikka kroppa ei ollut yhtä timmi kuin mulla, se oli silti urheilullisen jätkän vartalo. Sen suosiota lisäs myös alituiseen naamalla viihtyvä virne, joka paljasti suorat, valkoset hampaat ja isot, tummansiniset silmät. Kuosmasen puhelin piippas jatkuvasti, kun sen erinäiset säädöt pommitti sitä WatsApp-viesteillä. Mutta ei sillä tuntunut olevan kiire pariutua. Ehkä sekään ei ollut löytänyt ketään sopivaa. Niin kun en mäkään.

Ilta oli sujunu aika kosteissa merkeissä. Kun muut lähti mökkiin nukkumaan, me jäätiin jutteleen ulkosaunan terassille. Kuosmasella oli tapana avautua aina laskuhumalassa. Sitä ei hävettäny puhua tunteista, niin ku monia muita. Se oli suorasukaisin jätkä jonka mä tunsin, hyvässä ja pahassa. Nyt sitä oli huolestuttanu mahdollinen muutto Helsinkiin.

”Tuut sit ihan vitun usein käymään. Käydään läpi kaikki baarit ja pokataan niin paljon pillua et muna kuluu nysäks”, se sammalsi. Mä myötäilin ja hetki me hehkutettiin Helsingin baaritarjontaa. Sit se katto mua suoraan silmiin ja sano jotain et: ”Vittu jätkä on mulle tärkee. Mä en tiedä miten mä pärjään ilman sua.” Se repla oli vetäny mut aika sanattomaksi. Mä vaan katoin sitä hölmönä ja yritin vitsailla: ”Älä nyt ala homoileen Kuosmanen”. ”Jos mä en saa kertoo mun parhaalle kaverille, kuinka paljon mä välitän siitä ilman, et pidetään homona, niin pidä sit.”, se sönkötti kuoleman vakavana. ”Okei peppureino, mennääs nukkuun. Mä tuun sun kainaloon”. Kuosmanen naurahti. Se nousi seisomaan, mut joutu ottaan tukea kuistin kaiteesta. Mä otin sitä hartiasta kiinni ja lähdin taluttaan kohti telttaa. Se ei ollu ihan helppoo, sillä jätkä oli mua kakskyt senttiä pidempi, melkein kaksmetrinen. Onneksi on sen verran habaa, että sain sen pidettyä pystyssä. ”Jätkä on paras jätkä ikinä”, se vielä soperteli. Mä vaan nauroin sille.

Teltassa Kuosmanen onnistu jotenkin riisumaan lippiksen, hupparin ja pitkät uimasortsit. Vansin kengissä se tarvi jo vähän apua. Sit se heittäyty bokserisillaan makuupussinsa päälle ja vajos välittömästi tuhisevaan uneen. Mä en jaksanu riisuu vaan heittäydyin sen viereen farkut jalassa. Mä katoin nukkuvaa Kuosmasta ja tunsin jonkun oudon hellyyden puuskan. Se oli mun paras frendi. Läheisin kaikista ihmisistä ja kohta se vaihtais paikkakuntaa. Sen leukaperiin rajatun kesäparran kehystämästä suupielestä valu vähän kuolaa makarille. Silmät liikku pitkien silmäripsien takana ja tummanruskea tukka, joka yleensä oli lippiksen peittämä, sojotti sinne tännen vaatien leikkausta. Mä hymähdin sille, ja käänsin sitten selkäni. Uni tuli melkein heti.

Siinä, et mä nyt makasin lusikassa Kuosmasen kanssa, ei ollu mitään ihmeellistä. Sille oli varmaan tullu kylmä pelkissä boksereissa ja se oli hakeutunu unissaan lämmitteleen mua vasten. Tai sit se oli tehny sen ihan muuten vaan. Se ei ollut niitä jätkiä, jotka kavahti fyysisistä kontaktia. Me halattiin melkein aina kun nähtiin, hierottiin toistemme kipeitä lihaksia ja painittiinkin aika usein. Miksi se kavahtais läheisyyttä teltassakaan. Ainoo jolla oli ongelma, olin mä. Muna nimittäin seiso täysii. Mun 16-senttinen jöpötti niin, et sattu.

Mun selkää vasten painautunut, ja hiljaa niskaan hengittelevä Kuosmanen oli varmaan saanut mut näkeen jotain pervoja unia. Mä pelkäsin kuollakseni et se siirtäis mua halaavaa kättään ja huomais mun tukalan tilanteen. Toisaalta en ois jostain syystä halunnu lähtee siitä mihinkään. Oli hiton turvallinen olo, ja se, et mun paras kaveri oli niin lähellä, tuntu hyvältä. En mä tietenkään ois maininnu tästä koskaan kenellekään, viimeseks Kuosmaselle.

Joka tapauksessa mun oli pakko liikkuu. Jano tuntu pahenevan, ja jäsenet tuntu puutuneilta. Mä yritin tönästä Kuosmasta kauemmaks mun perseellä, mut se sai jätkän tiukentamaan otettaan musta. Mua alko naurattaa. ”Kuosmanen sä haiset”, mä sanoin. Se olikin totta. Mun nenään tulvi viinahuuruja, jotka myötäili Kuosmasen hengitystä. Nyt se jätkä havahtu. Se nosti vähän päätään, huomas missä tilanteessa se on, mut sen pää mätkähti takas teltan lattiaan. Sen sijaan, et se ois päästäny irti musta, se nuuhkas mun niskaa. ”Niin säkin”, se sano jotenkin hellästi.

Mä hymähdin vaikka mun takaraivossa puristi edelleen pieni pelko siitä, et se huomais mun seisokin. Toisaalta, sen vois aina selittää kusihädällä. ”Päästä mut ettiin vettä”, mä sanoin. Se huokas ja kierähti irti musta. Mä kurotuin veispulloon, nousin istumaan ja kulautin pari suullista alas. Kun mä sain korkin kiinni, Kuosmanen kiskas mut takas lusikkaan. Mä naurahdin hämmentyneenä. ”Ihana Juuso”, se huokas unisena. ”Ollaan vähän tällee lähekkäin”. Outoo heittää homoläppää ilman et kukaan muu on kuulemassa, mä mietin. Toisaalta Kuosmaselta saatto odottaa mitä vaan. Paitsi sitä et se pussais mun niskaa…

Mä luulin ensin et se oli harha, mut se teki sen uudestaan. Sen käsi alko silitellä mun rintaa. Mä hätkähdin. ”Mitä sä teet?”, mä kysyin. ”Panettaa ihan vitusti”, Kuosmanen mutisi mun selän takana. Tää voi olla edelleen läppä, mä mietin. Niin varmaan olikin. ”Haluut sä panna, vai?”, mä kysyin läpällä ja liikautin persettäni kohti Kuosmasta. Vitsi loppui lyhyeen, kun tunsin Kuosmasen kullin mun persettä vasten. Se oli vähintään yhtä kovana ku mä.

Niin, Kuosmasen kulli. Olin nähnyt sen muutamaan otteeseen. Jätkä ei hävennyt paljastella sitä, niin kuin ei mitään muutakaan. Eikä siinä mitään hävettävää ollukaan. Levossa se oli reilusti yli kymmensenttinen, melkein viisitoista. Silti muhkea terska oli kokonaan pitkän esinahan peitossa. Terskan ääriviivat enteilivät melkoista lakkia Kuosmasen tatille. Kookkaat pallit nosti munan hieman koholle, niin että paksuhko varsi lepäsi niiden päällä. Tummat häpykarvat sillä oli tapana trimmata lyhyeksi, ja se oli joskus kertonu, et ajelee pallinsa kokonaan. Olin myös pannut merkille, että jätkä trimmasi karvat mahastaan, jättäen hoikan vatsan alaosaan vain tiukan, lähes mustan munavanan.

Illalla, kun jengi jäähdytteli monituntisen saunomisen välillä, mä olin jääny taas salaa tuijottamaan Kuosmasen munaa, kun se patsasteli alasti, rööki suussa mun edessä. Silkkaa kateuttani mä tietenkin sitä tuijotin. Mun vaatimaton pili kalpee sen rinnalla, vaikka paisuukin ihan mukavan kokoiseksi tarpeen tullen. Huomasin pienen, välähdysmäisen hetken kuvittelevani, kuinka iso Kuosmasen kulli mahto olla valmiustilassa. Sain mieleen irstaan kuvan Kuosmasesta pitelemässä seisovaa kullia kädessään kuin tarjoten sitä mulle. Pyyhin kuvan välittömästi mielestä ja avasin uuden oluen.

Nyt se mela jöpötti mun persettä vasten. Mä en pystyny päättelemään kuinka iso kyrpä oli, mutta sen kovuus ei jäänyt epäselväksi. Kuosmanen ei vetäytynyt kauemmaksi. Tuntui kuin se olisi painautunut vähän tiukemmin mun persettä vasten. Mä nielaisin ja yritin päättää, mitä tästä pitäis ajatella. Kuosmanen otti kuitenkin ohjat käsiinsä ja vastas ääni yllättävän käheänä: ”Jos sä haluut”.

Ei vittu. Kuosmanen ei vitsaillu. Mun paras kaveri halus panna mua. Jätkä halus panna mua. Meidän välit ei ois enää ikinä ennallaan. Mitä vittua? Samalla mä tajusin kuinka paljon ajatus kiihotti mua. Mähän halusin nähdä Kuosmasen kullin seisokissa. Mä halusin ottaa sen käteen, mä halusin nuolla sitä… Ei helvetti, en nyt sentään nuolla. ”Meinaan vaan et kyrpä menee kuolioon, jos mä en kohta laske paineita.”, Kuosmanen jatkoi ääni kiimasta paksuna. ”Mä voin hoitaa sen sun kans tai sit soolona. Valkkaa siitä”.

Mä en osannu sanoo mitään. Kuosmanen odotti hetken ja hieras sitten etumustaan pari kertaa mun persettä vasten. ”En mä sulle nyt persettä ala antaan”, mä sain sanottua. Munkin ääni kuulosti aika paksulta. Johtu varmaan siitä palasta mun kurkussa. Pulssi takoi kahtasataa ja mun muna sykki samaan tahatiin. ”Oot sä varma? Kaikki on kehunu, joita oon pannu”, Kuosmanen yritti vitsailla. Mä naurahdin, mut en edelleenkään osannut sanoa mitään. Hetki tuntui kestävän ikuisuuden. Kuosmanen odotti. Mä tutkiskelin mun fiilksiä. Mä tajusin et mua panetti helvetisti, ja mua panetti siksi, et Kuosmanen oli siinä. Sen kuuma hengitys mun niskassa, sen raskas käsi mun kyljellä. Sen kivikova heppi vasten mun persettä. Mä halusin Kuosmasta. Mä halusin jätkää. Mun mieleen alko tulla aika huolestuttavia ajatuksia.

Mä en ehtiny niissä kovin pitkälle, nimittäin Kuosmanen liu’utti kätensä mun alavatsalle, t-paidan alle. Mun päässä humahti, niin hyvältä se tuntu. ”No?”, se kysy. Vastaukseksi mä tartuin siihen käteen ja ohjasin sen mun farkuissa pullistelevalle dikille.