Otto

Meidän salipanosta oli kulunut kolme päivää kun mun puhelin kilahti. Se oli Joni. Kundi halusi tietää, mitä mä meinasin illalla, vain ja ainoastaan sen. "Mitä sä teet illalla?" Mä olin kelannut meidän yllättävää pikaseksiä läpi yhä uudelleen ja uudelleen, runkannutkin se mielessäni. Mä en ollut kuitenkaan ottanut Joniin vielä yhteyttä, ja olin tosi yllättynyt, että kundi oli aloitteellinen. Ton ekan viestin seurauksena Joni tulikin sitten mun luo yhdeksän maissa illalla, pari bisseä juoneena ja kuumana kuin helvetti. Mä panin sitä. Viestejä tuli lisää, ja Joni notkui mun kämpillä yhä useammin. Seksi ei enää ollut pelkkää itkua ja valitusta. Mä olin yhä vakuuttuneempi siitä, että olin vienyt jätkän neitsyyden.

Kaiken kaikkiaan Joni oli omituinen, rasittava ja vittumainen jätkä. Sängyssä se voihki ja kiemurteli ja olisi antanut valella itsensä bensalla, mutta aina ennen seksiä ja sen jälkeen se oli juuri niin kusipäinen miltä näyttikin. Se naurahteli monitulkintaisesti kun mä yritin jutella ihan tavallisista asioista, ikään kuin tehdäkseen selväksi, ettei sitä kiinnostanut mun kaveruus eikä mikään muukaan. Kundi oli mua vaan pari vuotta nuorempi, kakskytkolme, mutta henkiseltä iältään se oli käsittämätön tapaus. Aina kun se lähti ovesta heittäen mulle lyhyen "moron", mä kelasin, että sen ego ei yksinkertaisesti mahdu mun kämppään. Jossain vaiheessa lauantai-iltaa mä sain kuitenkin aina viestin. Moro mis meet mihi baarii missä ootte voinks tulla yöks. Jossain vaiheessa lauantai-iltaa me käveltiin kahdestaan mun kämpille, noustiin portaat ja mä avasin yksiöni oven. Sen jälkeen kuvio oli seuraava: me juotiin vettä, syötiin jotain, mentiin ehkä suihkuun, Joni otti suihin, kaaduttiin sänkyyn, nussittiin. Joni valitti ja huohotti, mä purin miehekkäästi huulta. Joni runkkasi ja tuli, mä tulin sitten. Joskus kävi niinkin, että mä tulin ja runkkasin sitten Jonin loppuun. Tai imin. Sitten kundi yleensä nukahti, mutta joskus se puheli kaikenmaailman sekavia juttuja. Se sanoi usein, ettei ikinä unohda, miten mä panin sitä siellä salilla. Avautuessaan tolla tavalla se oli tietty sekaisin kuin seinäkello, ja aamulla kaikki oli taas yhtä kylmästi kuin ennenkin.

Yhtenä lauantai-iltana viestiä ei tullut. Mä päätin laittaa viestiä Jonille. Se ei vastannut, mua vitutti. Kun se viikon päästä laittoi viestiä mulle, mä en vastannut. Viikolla me sitten törmättiin salilla. Tai oikeestaan sen edessä. Joni vilkaisi mua välinpitämättömänä eikä sanonut mitään, ei edes moikannut. Multa paloi pinna.
– Moro, mä sanoin. - Mitäs sä?
– En mitää. Tuun salilta.
Joni katsoi mua viileästi. Kundi oli jäätävä niin kuin aina, mutta mä näin, ettei se ollut pelkästään sitä. Tällaisen jutun loppuessa kohtaaminen on yleensä vähän kiusallista. Nyt se ei ollut kiusallista. Ainoastaan vihaista. Mä tajusin, ettei Joni tulisi vastaan, joten uhrasin vastentahtoisesti ylpeyteni. Joni kykeni samaan ainoastaan kännissä.
– Mikset sä vastannu sillon?
Joni naurahti. - Miten nii? Ei kai mun nyt aina tartte vastata?
Mun teki mieli lyödä. Mä edes yritin saada aikaan normaalin keskustelun. Mä käytin puolet elinvoimastani rauhoittaakseni itseni.
– No ei tietenkää. Mihin sä oot menossa?
– Himaan.
– Tehääks jotain? Ei mun oo pakko tonne salille mennä.
Jonin katsetta oli vaikea lukea. Se näytti edelleen omalta jäätävältä itseltään, mutta mietti selvästi jotain.
– Miks? se kysäisi.
– Miten nii miks? Tehtäis vaa jotai, mä nauroin muka uskomatta korviani. Joni nieli sen.
– Ok, se kohautti välinpitämättömänä olkiaan.

Me mentiin kahville. Joni ei puhunut paljoa mitään, vastasi vaan jos mä kysyin. Mä tykkäsin sen kuteista, sen äänestä, sen koko olemuksesta. Mä vihasin sitä jätkää. Meidän lähtiessä mä kysyin Jonia yöksi. Se nyökkäsi. Meidän kävellessä ulkona oli jo aika pimeää, ja mä otin kundia kädestä mun kotikadulla. Sen suu meni tiukaksi viivaksi ja käsi oli jäykkä kuin rauta, mutta ei se sitä poiskaan vetänyt. Mulla oli hyvä fiilis tilanteesta, siitä, ettei Joni hallinnut kaikkea.

Mun kämpillä me mentiin sängylle makoilemaan. Mä olin kyljelläni ja katselin kundia. Joni hengitti kireästi ja tuijotti kattoa. Tuntui, että meillä pitäisi olla jotkut säännöt, sillä kumpikaan ei ollut ilahtunut siitä, että toinen oli jättänyt yhteydenotot huomiotta. Me molemmat tiedettiin se, ja molempia vitutti edelleen toisen käytös. Joni jatkoi hiljaisuuttaan. Mä tiesin, että se hyppäisi ennemmin ikkunasta kuin myöntäisi, että sitä vitutti.
– Mikä tää juttu oikeen on? mä kysyin. Joni räpäytti silmiään muttei reagoinut muuten. Sitten se kohautti olkiaan.
– Sitä vaan et jos tulee tällanen riita siitä että jättää vastaamatta toisen viesteihin niin sovitaanko, ettei niin enää tehdä?
Joni kohautti taas hartioitaan tuijottaen edelleen kattoon. Mä aloin turhautua.
– En mä tajuu miks mun muka pitäis vastata aina, kundi sanoi sitten. Mä tunsin tutun tunteen: veri kohahti päähän. Mun oli vaikea hillitä itseni.
– No ei sun tartte mut eihän munkaan sitten tartte, ymmärrätsä?
– Mut sä jätit vaan vittuillakses vastaamatta.
– Mitä välii sillä on? Oli ihan vitun lapsellista ettet sä ees moikannu siellä salin edessä.
Mä näin, miten Joni puri hammasta. Sen hengitys tiheni ja se tuijotti silmät suurina kattoon. Se oli tosi vihainen. Mun mieleen syöksähti äkkiä uusi ajatus.
– Mikset sä sillon vastannu? Olitsä jonkun kanssa?
Joni vilkaisi mua. Sen silmät olivat jäässä kuten aina, mutta mä näin kylmän kerroksen alla jotain muutakin. Ehkä pientä epävarmuutta. Mä tiesin osuneeni oikeaan.
– Mitä se sulle kuuluu? jätkä tokaisi kun tajusi mun tajunneen. Jälleen kerran mä keräsin kaikki voimani ollakseni räjähtämättä. Mä jotenkin pelkäsin Jonille räjähtämistä. Mä pelkäsin, että tulisi tappelu, ja me sanottaisiin tai ehkä tehtäisiinkin jotain, jota olisi vaikea selittää jälkeenpäin. Me oltiin molemmat rajuja luonteita. Oli hiljaista.
– No sit on niin et mua ei kiinnosta panna sua enää, mä totesin lopulta. Me tuijotettiin toisiamme suoraan silmiin. Mä näin Jonin iiriksistä oman heijastukseni.
– Miks? se kysyi, tuttua ylimielisyyttä äänessään.
– Se ei kuulu sulle. Mut jos sulla on muita niin mä en pane sua.
Mä näin, millaista sisäistä kamppailua Joni kävi. Mä pelkäsin ihan helvetisti, mutten katunut uhkaustani. Mä en jakaisi Jonia kenenkään kanssa, en sitä blondia, jota mä olin salilla himoinnut ja jonka mä olin vihdoinkin saanut itselleni. Mä olin melkeen satavarma, että kundi lähtisi lätkimään.
– No okei, Joni sanoi, ihan kuin asia olisi yhdentekevä. - Jos se on sulle niin saatanan tärkeetä niin ei sit.
Mä en meinannut uskoa. Joni oli kääntänyt katseensa takaisin kattoon ja katseli sitä. Ihan kuin miettien, oliko tehnyt huonon lupauksen.
– Kiva, mä sanoin ja laskin käteni kundin vatsalle. Joni värähti ja mä tarkkailin sen ilmettä, joka pysyi samana. Hetken päästä kundi vilkaisi mua tutumman näköisenä. Mitään sanomatta se kääntyi muhun päin ja alkoi avata mun farkkuja. Se oli outoa muttei mennyt kauaa kun muakin alkoi haluttaa. Me ei oltu pantu kahteen viikkoon.

Joni sai mun farkut auki ja tunki kätensä boksereihin. Se tarrasi mun kaluun ja alkoi vedellä esaria. Mä päätin pitää huolen, ettei kundi enää ikinä jätä vastaamatta mun viesteihin.
– Ei vittu sä oot hyvännäkönen, mä kähähdin ja kieräytin itseni kundin päälle. Me suudeltiin kiimaisina ja mä aloin riisua Jonia. Valkoinen t-paita lensi lattialle, samoin farkut ja bokserit. Mä itse olin vielä pukeissa.
– Ota paita pois, Joni sanoi. Mä olin hämilläni. Kundi harvoin sanoi mitään yleensäkään, mutta sängyssä se ilmoitti harvemmin edes tulemisestaan. Mä heitin joka tapauksessa paitani pois ja levitin samassa jätkän jalkoja. Mä hyökkäsin suuni kanssa kundin reiälle ja aloin nuolla. Joni tykkäsi, hymisi. Mun viedessä kieltä syvemmälle kundi veti henkeä, sen reikä sykki mun kieltä vasten ja mä tunsin järjetöntä vallan tunnetta. Mä upotin sormeni kundin vahvoihin reisiin, ja saatuani tarpeeksi rimmaamisesta mä nousin ja suutelin kundia suulle. Joni alkoi jo olla heikoilla, sillä oli tapana olla heikoilla. Se huohotti ja vilkuili mua vauhkona kuin rusakko ajovaloissa, odottaen vain, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Mä sylkäisin sormelleni ja vein sen kundin sisään. Joni vähän älähti, me ei oltu tosiaan pantu hetkeen. Mä katsoin, miten kundi sulki silmänsä isot huulet raollaan, kulmat vähän kurtussa, täydellinen iho kuumana kuin asfaltti. Se oli niin käsittämättömän näköinen jätkä. Mä oisin voinut panna sitä aina, koko loppuelämäni, ihan vaan sitä. Näinä hetkinä se sai kaiken anteeksi.

Mä vedin sormeni Jonista, kiedoin käteni kundin ympärille ja nostin sen mua vasten. Me suudeltiin sylikkäin hetki ennen kuin saatiin tarpeeksemme. Meidän esileikit ei yleensäkään olleet kovin pitkiä, mutta nyt halutti ihan liikaa. Mä nappasin liukkarin sängyn alta, samoin kumit. Mä olin joskus ehdottanut ilman kumia, mutta Joni oli hommasta aika tarkka. Niinpä mä vedin kortsun päälleni, liukastin sen ja liukastin Joninkin. Jätkä kävi jo ihan sekavana. Se kiskoi epämääräisesti peittoa ja hengitti jännittyneesti, tuijotti suoraan silmiin. Mä tuijotin tiukasti takaisin samalla, kun tartuin kundin lantioon ja aloin istuttaa jätkää kaluni päälle. Joni vähän värähti, joten mä hellensin otettani ja annoin sen edetä omaan tahtiinsa. Se kesti kiduttavan kauan, meille molemmille. Kenenkään tiukkuus ei ollut ikinä ympäröinyt mua niin hitaasti. Lopulta Joni otti mut kokonaan sisään, silmät ummessa. Se huohotti hetken paikallaan, samoin mä. Mä halusin panna sitä jätkää ikimuistoisesti. Ettei se enää ikinä olisi vähällä ryssiä tätä juttua.

Joni alkoi nousta ylös ja laskeutui sen tehtyään taas hitaasti alas. Se toisti liikkeen pari kertaa, ja mä jouduin kipristelemään varpaitani. Mun kalu juhli. Se oli kova kuin kivi ja tunsi Jonin upeasti. Hetken päästä Joni avasi silmänsä ja katsoi mua tutusti. Mä tunsin jätkän jo hyvin, ja niinpä mä kiepautin sen alleni ja annoin muutaman lujan työnnön. Siitä Joni piti eniten, siitä, että se sai vain olla kun mä panin sitä kaikin mahdollisin tavoin. Se päti aina. Nytkin kundi huokaisi muutaman kerran lujaa. Mä tiesin, että tästä se piti enemmän kuin mistään muusta, ja silloin mä olin aina varma, ettei se ikinä lähtisi mihinkään. Mä päätin panna rauhallisemmin kuin yleensä. Mä työnsin vielä muutaman kerran lujaa. Joni huokaisi joka kerralla. Sitten mä aloitin sen kanssa pehmeän, rauhallisen tahdin, ja jätkä piti siitä. Se voihki hiljaa, hymyilikin vähän, mutta mä en jaksanut hommaa kovinkaan kauaa. Niin kuin en ikinä. Mä otin paremman asennon, heitin kundin jalat mun hartioille ja aloin painaa.

Joni yllättyi mutta pimeni sitten. Se ynisi, tunki peittoa suuhunsa ja piti silmänsä tiukasti kiinni, piehtaroi ja yritti päästä otteesta. Mä painoin. Kundi tuntui tiukalta, tahti oli kova ja mun iho muuttui pian hikiseksi. Mä suljin silmäni ja nautin, mun suusta karkasi huohotusta. Treenatut reidet tuntuivat hyviltä käsissä. Joni oli niin pirun täydellinen. Mä raotin silmiäni ja näin hämärästi, miten jätkä heilui avuttomana mun alla. Mä päästin Jonin jalat harteiltani, kumarruin lähemmäs ja suutelin. Me oltiin lähetyssaarnaajassa ja Joni kietoi kätensä mun ympärille. Mä kuulin kundin voihkinan, tunsin sen hengityksen mun korvassa. Kädet mun selässä piti tiukasti kiinni. Mä tihensin vielä tahtia. Alaselkään sattui. Jonin huohotus muuttui oudoksi ääntelyksi, parahteluksi, vähän kuin itkuksi. Mä en tiennyt, kauaa jaksaisin enää. Mä soudin Jonin sisällä, nopein mutta lujin työnnöin. Mä tunsin kovan kalun hankautuvan mun vatsaa vasten. Hengitys ja voihkina mun korvan juuressa tiheni. Mä tartuin Jonin kaluun ja aloin runkata. Meni ehkä viisi sekuntia kun kundi alkoi äännellä kovempaa ja käsittämättömämmin. Upea kroppa vääntelehti. Mä suutelin korvaa ja poskea. Mä runkkasin kovemmin, panin lujemmin ja sitten jätkä huusi suoraa huutoa samalla, kun sen spermat lensi muutamassa sykäyksessä meidän väliin. Mä tarrasin kundin lantioon ja panin niin lujaa kuin lähti. Orgasmin jäljiltä voimaton Joni heilui hervottomana mukana, silmät kiinni. Mä tunsin oman orkkuni lähestyvän ja purin hammasta. Mä tulin, räjähdin ja mun käsistä meni tunto.

Mä makasin Jonin päällä hiestä märkänä. Kundi hengitti syvään mun alla, sen kädet oli liukuneet mun selältä sängylle. Mä kohottauduin vähän ja katsoin Jonia. Jätkä vain makasi silmät kiinni, mitään sanomatta, rintakehä raskaasti kohoillen. Se oli sen tapa hymyillä.