Miksei

Oli keskiviikko iltapäivä, hieman pilvinen, mutta lämmin kesäkuun alku. Olin päässyt lähtemään töistä kerrankin ajoissa kiireisen päivän jälkeen. Ajoin kohti Nousiaisia ja tietöiden takia nopeus Raision jälkeen oli vain 60 km/t. En tiedä mistä sain päähäni pysähtyä Rivieran kioskille ja siirtää hoikan miehen kroppani kioskin taakse kallioille. Sen tiesin, että olin kiimoissani ja koska pikatien toisen puolen levähdyspaikka oli runnottuu uuden tien tieltä pois, tämä paikka voisi toimia! Ei vainuni ollut väärässä, sillä kallioiden välissä kimalteli vihertävä suojaliivi. Mies oli selin minuun, mutta liekö kuullut vai nähnyt liikumiseni, käänsi päänsä hetkeksi sivuun katsoakseni minua kohti.
Alle 40, ajattelin mielessäni, lyhyt tumma sänki miehen leuassa ja se hetken katse. Tiesin, etä olimme samalla asialla. Mies kääntyi ympäri ja hänellä oli kädessään kivenova, hyvinkin yli 18 senttinen kiimalimasta kiiltävä kalu. Todella karvaiset kassit roikkuivat mukavan alhaalla, ikäänkuin paljastaen, kuinka iso lasti pusseissa olikaan. Tiesin, että minun oli saatava maistaa tuota munaa. Ja olisiko kutsu voinut olla selvempi. Menin oikopäätä polvilleni ja nuuhkaisin miehekkäältä, kiimalaimalta tuoksuvaa kalua. tartuin kiveksiksä kevyesti, vedin niistä alaspäin ja kalu sykähti edessäni ja kaunis kiimalimanoro alkoi roikkua kalun päästä. En tiedä paljon kiimaisempaa näkyä, kuin kimmalimaisen kyrvän. 'Ime sitä', yksinkertainen käsky, hieman rahisevan karkea ääni. Hyvin miehekäs. Työmies työnsi rauhallisesti, päättäväisesti kalun suuhuni vai annoinko sen liukua vaiko otinko sen tietoisesti aivan nieluuni? Kalu sykki suussani, mies tarttui niskaani, hiveli niskavillojani ja piti kalun syvällä nielussani. Mikä tunne, mikä maku, mikä kiima.
'Nouse ylös' kuului komento ja mies käänsi minut ympäri, kopeloi vyötäni ja housujeni etumusta. Autoin häntä aherruksessa. Housuni valahtivat nilkkoihini ja samassa myös kalsarini. Miest tiesi, mitä halusi, ei siinä montaa sanaa todellakaan vaihdettu. Tiesin, etten joutuisi lähtemään metsiköstä tyhjin pepuin. Vai tiesinkö?
Työmies valutti räkäklimpin pepulleni vai tähäsikö hän kalulleen? Ihan sama, tiesin kyllä, miksi! Ja seuraavakis jo tiesinkin kivikovan kalun liukuvan hiljaa sisääni. Mies osasi hommansa. Ei ollut ensi kertaa panopuuhissa. Määrätietoisesti hän työntyi aivan juurta jaksain odottavaan peppuuni, oma kullini valutti vaudikkaasti kiimalimaa. Työmies ei tietentahtoenkaan koskenut siihen. Enkä minäkään. Olin ojentanut molemmat käteni taakseni venyttäen kiinteitä pakaroitani hieman levälleen, jotta saisin tuon mahtavan kiimalimaisen kullin hieman syvemmälle. Mies vetäytyi lähes ulos ja painui takaisin syvälle, miten kova kalu hänellä olikaan!
'Saanko ampua sisään?' Karhea ääni kysyi ja myönnyin helposti, nopeasti ja sitten mies hieman nopeutti tahtiaan ja työntyi tiukasti minuun niin syvälle kuin pystyi ja jäykistyi. Tunsin hänen vaistomaiset pulsaationsa selässäni, peppurenkaassa. Pelkkä ajatuskin siitä, että mies laukaisi ison mällilastin peppuuni sai minut laukeamaan. Miehen kalu tuntui vaaan sykkivän ja hän huudahtikin 'voi jumalauta, mä tuun uudestaan' ja mies notkahteli selässäni uudelleen ja uudelleen.
'Perkele, minkä teit sälli. En oo koskaan lauennu kahdeti minuutin sisällä!

Tämä on tosikertomus vajaan kolmen viikon takaa ja kerron teille seuraavassa osassa, miten iltapäivä loppuikaan