Marcus Seiwäskoski

- Vai tämmönen mies nyt ois tarjolla, puhisi pankinjohtaja topatussa tuolissaan.

Olin viimeinkin sanut kutsun Lions-clubin jäseneksi. Helpolla en tulisi pääsemään. Vaikka kutsu kerhoon olikin käynyt, täytyisi minun ensin näyttää olevani riittävän kelpo hoitamaan koejäsenyyteni.
Koejäseneksi vihkiminen tulisi tapahtumaan tarkan etiketin ja pitkien perinteiden mukaisesti.
Kaikki oli kyllä muutoin kunnossa. Vaikka en omistanut kokoomuksen jäsenkirjaa, minut tiedettiin kuitenkin oikean aatteen mieheksi. Olin käynyt reserviupseerikoulun, minulla oli perhe ja muutenkin liputin kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.
Lions-clubin jäsenyys kiinnosti minua muutenkin. Kerhon kautta pääsisin paikalliseen metsästysseuraan, pääsisin kerran viikossa pois kotoa kunnon miesten kokouksiin. Ja mikä parasta, kokouksissa ei todellakaan ollut mitään rupusakkia. Suoraselkäisiä opettajia, hammaslääkäreitä, pankinjohtajia, diplomi-insinöörejä ja muuta sivistynyttä porukkaa. Tuohon rinkiin pääseminen tietäisi pidemmän päälle tiettyjä etuoikeuksia.

Nyt seisoin siis puheenjohtajan edessä. Lihava pankinjohtaja istui tuolissaan puheenjohtajan vitjat kaulassaan, poltti paksua sikaria ja mittaili minua katseellaan.

- Ehkä tästä pojasta vielä Leijona tulee, hän sanoi rauhallisesti.
- Mikko, eiköhän anneta pojalle kaste.

Mikko, joka oli menestyvä autokauppias kaupungissamme, toi puheenjohtajalle hopeisen tarjottimen, jossa oli pieni posliininen nuija ja kulho, missä oli hyvälle tuoksuvaa öljyä.
Puheenjohtajan otsalle oli tullut muutama hikikarpalo. Hän kastoi turpean keskisormensa öljyyn.

- Tulehan lähemmäksi, seremonia voi alkaa, hän sanoi.

Clubihuone hiljeni, ja kunnia-arvoiset leijonajäsenet tulivat puolikaareen ympärillemme.
Otin muutaman askeleen ja menin johtajan eteen. Mikko, joka oli selvästi seremonian kakkosmies, tuli taakseni, avasi vyöni ja laski housuni alas. Pankinjohtaja hymyili, laittoi sikarin tarjottimelle ja ja työnsi öljytyn sormensa perseeni reikään. Tunsin, kuinka lämmin, paksu ja pehmeä sormi teki pyllyssäni pyörivän liikkeen. Kultainen kantasormus jäi ryppyreikäni ulkopuolelle.
Johtaja otti rauhallisesti sikarin, imaisi sitä pari kertaa ja veti sormensa pois anuksestani. Hän laittoi taas sikarin tarjottimelle ja nuuhkaisi sormeaan.

- Hyvältä vaikuttaa, hän sanoi. Mikko, sinun vuorosi.
Autokauppias-Mikko laski housunsa ja tuli kontalleen viereeni. Hän pyllisti arvovaltaiselle johtajalle. Johtaja kastoi hieman sormeaan paksumman nuijan öljyyn ja työnsi sen Mikon anukseen.Tuo nuija oli varmasti kymmeniä vuosia vanha ja arvoltaan lähes korvaamaton. Mikko huokaili tyytyväisenä. Johtaja veti nuijan ulos.
- Kumarruhan, hän sanoi minulle.
Kumarruin, ja hän työnsi nuijan suuhuni. Imeskelin nuijan puhtaaksi.

- Marko, sinun vuorosi, johtaja sanoi.

Marko, joka oli paikallisen Prisman johtaja, tuli taakseni. Hän oli ollut tähän asti kerhomme prospect-jäsen. Tänään hän panisi minua perseeseen ja saisi maailmanlaajuisesti arvostetun Lions-clubin täysjäsennyyden!
Tämä oli juhlava hetki meille kaikille. Minä pääsisin nuoreksi koejäseneksi ja Markosta tulisi taasen täysjäsen.
Marko tuli viereeni. Mikko laski hänen housunsa ja johtaja voiteli Markon puolijäykän kalun öljyllä.
Nousin johtajan syliin ja pyllistin Markolle. Johtaja hymyili ja puhalsi sikarin savut kasvoilleni.
Marko alkoi työntymään sisääni. Tämä ei ollut minulle kuitenkaan ensimmäinen kerta, olinhan pelannut jääkiekkoa nuorempana monta vuotta. Sikäli homma oli minulle tuttua. Leijonaveljet katsoivat hartaana toimitusta puolikaaressa. Marko työnteli pitkiä liukuja ja pian koko clubi alkoi huokailemaan. Markon saadessa orgasmin, ja ruiskiessa spermat selälleni koko leijonajengi päästi ilmoille mahtavan leijonakarjaisun!

Näin olimme saaneet kasteen. Minusta tuli koejäsen ja Markosta täysjäsen. Puheenjohtaja istui naureskellen tuolillaan.

Kyllä isojen miesten "kerho"elämä osaakin olla täynnä yllätyksiä!

No onpa tästäkin tapauksesta kulunut jo kohta viisitoista vuotta. Aikani minäkin olin koejäsen ja viimein pääsinkin täysjäseneksi. Kaikestaan tuo klubitoiminta on mielenkiintoista hommaa. Välillä kokoonnutaan omalle kerholle mutta kerran vuodessa tehdään reissu ihan ulkomaille asti. Ja kokemukset sen kuin lisääntyvät.