singu

Samu oli pääasiassa tyytyväinen uuteen työpaikkaansa. Hyvä palkka, kivat edut (uusi iPhone 5, jee!) ja supertyylikäs työkaveri Lotta, joka jakoi hänen kanssaan saman työhuoneen.

Lotta tiesi myös kaikki työpaikan juorut. Myös heidän typerästä pomostaan, jonka takia Samu oli vain pääasiassa tyytyväinen työpaikkaansa. Hei, kundi ei edes tervehdi, ainoastaan murahtelee. Tilannetta ei edes helpottanut se, että hän näytti lähinnä alusvaatemallilta, eikä johtoryhmän jäseneltä.

”Hänellä oli 17-vuotiaana suhde vanhemman naisen naisen kanssa,” Lotta kuiskasi ja kiersi hiuskiehkuraa sormissaan.

”Eikä!” Samu huudahti ja jäi tuijottamaan Lottaa suu auki. Joo, hän tiesi näyttävänsä idiootilta suu auki, mutta hän ei vain voinut sille mitään.

Samalla hetkellä juorun kohde käveli heidän lasiseinäisen huoneensa ohi, vilkaisi kulmat kurtussa Samua ja hänen avonaisena roikkuvaa suutaan, kiristi tahtia ja hävisi nurkan taakse.

Lotta purskahti nauruun.

”Hän menetti äitinsä auto-onnettomuudessa lapsena,” Lotta sanoi närppiessään lounassalaattiaan lounasravintolassa. ”Siksi varmaan vanhemmat naiset kiinnostivat.”

Samu nielaisi keittonsa. ”Kamalaa!” Ja jäi jälleen suu auki ihmettelemään tätä tiedonjyvää. Samaan aikaan johtoryhmän nuorin jäsen mulkoili heitä salaattipöydän ääreltä ja alkoi mättää salaattia lautaselleen raivokkaasti, aivan kuin salaatti olisi solvannut häntä.

“Hänen enonsa ajoi autoa. Tai tätinsä,” Lotta kurtisti kulmiaan ja tuijotti ravintolan kattoa mietteliäänä. ”Hänellä on iso suku.”

Heidän pomonsa kasasi lihakastiketta lautaselleen erittäin tyytymättömän näköisenä.

”Se vie kotiinsa hyvännäköisiä naisia,” Lotta maisteli glögiä, näyttäen tyrmäävältä puna-valkoisessa mekossaan. ”Ja miehiä,” Lotta lisäsi.

Samu purskautti glögin suustaan ravintolan lattialle ja jäi jälleen kerran tuijottamaan suu auki ällistyneenä, tonttulakki päässään. Samalla heidän pomonsa käveli mulkoillen heidän ohitseen, vilkaisten häntä päästä varpaisiin.

Hänen asuvalintansa oli hieno. Jouluinen suorastaan. Monet käyttivät punaisia pukuja. Se oli... hipsteriä. Samu tuijotti edelleen suu apposen auki, kun hänen pomonsa käveli eteenpäin. Hyvin ärtyneen näköisenä.

Samu pesi käsiään, kun miestenhuoneen ovi avautui. Hän vilkaisi peilistä ja huomasi pomonsa tuijottavan häntä, nojaten oveen.

Ja kuten aina hermostuneena, hän alkoi soperrella. ”Kivat bileet, vai mitä? Hei, eikö kukaan sanonut sulle, että teemavärinä on punainen? Koska on siis pikkujoulut... ja jouluna on punaista... Sulla ei ole mitään punaista päällä.”

”Kohta on,” Daniel murahti, kävellen saalistajan askelin häntä kohti.

Samu nappasi tonttulakin päästään. ”Tässä, saat tämän.”

Daniel otti lakin, tuijotti sitä hetken ja heivasi sen pisoaariin. ”Hei, se oli hyvä lak-” Samu ei päässyt pidemmälle, sillä Daniel työnsi häntä rinnasta taaksepäin, kohti tyhjää vessankoppia.

Samu rojahti istumaan pöntön päälle.

”Miksi sulla on aina suu auki?” Daniel seisoi hänen edessään, kädet lanteilla ja... hetkinen, oliko tuo pullistuma Danielin housuissa?

”Ööö...” Samu napsautti suunsa kiinni.

”Mä olen varma, että jatkuva suun auki roikottaminen on vastoin yhtiön ohjesääntöjä. Kuten myös juoruilu.”

”Törkeää, en mä juoruile!” Samu sopersi ja yritti, ihan oikeasti yritti olla tuijottamatta sitä pullistumaa. Liikahtiko se äsken?

Daniel kohotti toista kulmakarvaansa.

”Lotta juoruilee... mä vain... kuuntelen.”

”Mmm-mm. Sähän jo tiedätkin, että mulla on iso suku,” Daniel availi puvuntakkinsa nappeja. ”Arvaa, mikä muu mulla on iso?”

”Ööö... sukutila?” Samu soperteli ja kyllä, pullistuma oli täysin selvästi havaittavissa.

Danielin sormet pysähtyivät hetkeksi napille. ”Sekin,” hän myönsi.

”Öömm... suku... sukukokous?” Samu sopersi ja tunsi omassa jalkovälissään elonmerkkejä. Hän vilkaisi Danielia ylöspäin pöntöltään.

”Samu, mä alan ihmetellä, miksi me ylipäänsä palkattiin sut. Raporttien perusteella sä olet ihan fiksu, mutta mä alan tulla toisiin ajatuksiin.”

Samassa hän kuuli, miten sepaluksen vetoketju avattiin.

”Okei, okei! Sukuelin!”

”Aivan oikein, Samu. Ja nyt mä haluan jotain teemavärin mukaista. Punainenhan se oli, eikö niin?” Daniel kaivoi kovan kalunsa ulos housuistaan.

”Joo...”

”Sun suu,” Ja Danielin kalu kosketti hänen huuliaan.

Samu ei turhia aikaillut. Hän nuoli terskaa kielellään, leikitteli kärjestä tippuvilla tipoilla. Daniel ähkäisi hyväksyvästi ja vei kätensä Samun hiuksiin. Samu siirsi toisen kätensä kalun juurelle ja alkoi runkata, samalla kun hän imi suullaan niin paljon kuin sai sinne mahtumaan.

Toisella kädellään hän avasi oman sepaluksensa, kaivoi oman kivikovan kalunsa esiin ja alkoi runkata itseään nopealla tahdilla. Danielin kädet puristivat hänen hiuksiaan, pitivät hänen päätään paikoillaan, samalla kun Daniel alkoi itse liikuttaa kaluaan Samun kosteankuumassa suussa.

”Sun suu...” Daniel huohotti, ”Tajuatko sä edes, miltä se näyttää? Aina auki, ihan kuin se olisi odottamassa kullia sisäänsä...”

Samu vain hymisi Danielin kalun ympärillä ja liikutti kättään omalla kalullaan yhä nopeammin. Hän tunsi Danielin raskaasta huohotuksesta ja yhä nopeutuvista työnnöistä, että Daniel oli lähellä. Ja Daniel työnsikin vielä muutaman työnnön, kunnes hän veti nopeasti kalunsa ulos Samun suusta ja roiski pitkin Samun naamaa. Samalla hetkellä Samu kyyristyi pöntöllä ja spermat syöksyivät pitkin hänen sormiaan ja housujaan.

Daniel veti itsensä takaisin housuihinsa ja napitti puvuntakkinsa kiinni.

”Maanantaiaamuna mun työhuoneessani. Heti kahdeksalta. Pistä punaista päälle.”

Samulla loksahti suu auki.