master Sam

Jälleen aamu oli mennyt kiireeksi, otin nopeasti eteisessä avaimet taskuuni ja avasin oven rappukäytävään. Kävin painamassa hissin nappulaa ja palasin vielä eteiseen hakemaan kännykän, se oli jälleen unohtua ja etsin sitä hetken kiroillen, kunnes se löytyi lehden alta. Hissi pysähtyi samassa viidenteen kerrokseen, jossa asuin. Pistin kotini oven kiinni ja puhisten tempaisin hissin oven auki ja yllätyin, siellä olikin jo joku. Seitsemännessä kerroksessa asuva naapuri, noin 27 v kundi, jota tervehdin harvakseen tavatessamme rappukäytävässä. Sen verran tiesin hänestä, että nimi oli Marko ja asui avovaimonsa kanssa kahdestaan pari kerrosta ylempänä. Toki olin huomannut tämän kaverin komeuden jo ensi näkemältä, nuori hoikka vartalo, leukapartaa ja kiva rusketus. Teki selväsi fyysistä duunia, nuo käsivarren lihakset eivät olleet pelkästään salilla pumpattu, vaan raavaan työn tuomat lihakset. Joku kerta olin nähnytkin hänen tulevan firman pakulla pihaan, jossa luki Maanrakennus Antikainen tai jotain. ”Ai, tuli sieltä joku, kun hissi pysähtyi” naapuri totesi. ”Luulin jo että painoin väärää nappia, kun pysähtyi tähän, eikä ketään näkynyt”. Joo… mutisin, piti vielä käydä hakemassa unohtunut puhelin kotoa, totesin huomenen toivotuksen lisäksi.

Hetken olimme ääneti ja katsoin kaveria peilistä, huomioin nätisti leikatut hiukset, ruskettunut kroppa, vitun kiinteä peppu tällä kaverilla, namu ja pantava, ajattelin mielessäni. Kun nostin katsettani ylöspäin, huomasin tuijottavani suoraan Markoa silmiin. Hän oli selvästi huomannut katseeni suunnan ja kun katsoin häntä silmiin, nuori kaveri hätkähti ja liikahti hiukan paikoillaan. Puna nousi Markon kasvoille ja hän alkoi nopeasti katsella hissin seinällä olevaa kerrosten valintanappuloita. Minua ei haitannut ollenkaan, vaikka Marko näkikin katseeni häneen kiinteihin pakaroihin, olin jo aikuinen mies. Tottunut katselemaan kadulla näkemiä miehiä päästä varpaisiin. Olin master henkinen top kaveri, jolla viisikymmentä tulisi ensi vuonna mittariin, nähnyt maailmaa ja kokeillut vähän rajumpiakin juttuja seksin saralla. Nuori yläkerran kaveri oli kiinnostava, mutta en arvellut sen johtavan sen enempää, kuin katseisiin. Miten väärässä sitä välillä onkaan, onneksi.

Hissi oli pian alakerrassa ja suuntasimme kadulle. Marko suuntasi kadun toisella puolella olevalle autolle, joka oli tällä kertaa avolava, mutta samoilla firman tarroilla näytti ovi peitetyn. Lähdin itse kävellen kohti metroasemaa ja työpaikkaa, kun äkkiä kuulin selkäni takaa rankkaa kiroilua. ”Vittu, saatanan munapäät” Monta muutakin perisuomalaista sanaa ehdin kuulla, ennen kuin käännyin ja katsoin mitä naapurini kiukkusi. ”Tätä autoa on naarmutettu” Marko totesi enemmän itselleen kuin minulle. ”Helvetin terävällä esineellä kaiken lisäksi…” Palasin takaisin ja menin kadun toiselle puolelle auton luokse ja huomasin auton kylkeen vedetyn useita viiltoja. Totta, tuohon on pitänyt jo käyttää voimaa reilummin, sen verran syvä jälki siinä on, totesin. Marko näytti kiukkuisen ja pettyneen sekoitukselta, jotenkin lamaantuneelta, joka ei tiedä mitä tehdä seuraavaksi. ”Helvetti, mitähän pomo sanoo nyt, en edes kysynyt saanko ottaa auton käyttööni, tästä tulee varmasti sanomista” Marko näytti hiukan pelokkaalta. ”Joudun maksamaan korjauksen omasta palkastani taatusti, vittu”. No, ei kai nyt sentään, ethän sinä ole sitä naarmuttanut, joku kadulla kulkeva nilkki on tehnyt sen yön aikana, eihän se voi sun vika olla, yritin lohduttaa naapuria. ”Mun pomo ei kuuntele syitä ja selityksiä, se ottaa palkasta tämän korjauksen taatusti ja helvetti, tää maksaa ainakin 500 euroa tai enemmän”. Olin hetken hiljaa ja kuuntelin, miten Marko kiroili siinä vieressäni. Oikeastaan kundi oli huvittavan näköinen vihaisena, jotenkin söötti. Tämä kundi olisi mahtava ottaa haltuun, mietin. Tunnekuohussaan Marko oli jotenkin avuttoman ja haluttavan oloinen, sellaiselle minulla olisi käyttöä kyllä.

Voisiko sitä yrittää fiksata? kysäisin Markolta. Minulla on isännöitsijältä saatu avain kerrostalomme kellarikerrokseen, jossa on tilaa korjata ja paikkailla vaikka isompaakin autoa, sanoin Markolle. Naapuri katsoi minua hetken ihmetyksen vallassa, kunnes tajusi, että olen tosissani. ”Onko sulla tila meidän kerrostalon kellarissa?” Marko kysyi. On toki, teen siellä itsekin välillä remonttia. En lisännyt, että teen siellä vähän muutakin puuhailua, mutta siitä Marko ei varmaan olisi halunnut tietää mitään, mietiskelin. ”Pääsisikö sinne korjaamaan tätä autoa?” Marko kysyi. Totta kai, vastasin, mutta mun varmaan pitää tulla sinne itse mukaan, kun siellä on mun työvälineitä ja tavaroita niin paljon tiellä. Voin tulla päästämään sut sinne sisälle, niin voit korjata tuota jälkeä vähän siistimmäksi. Milloin haluaisit tulla? kysyin. ”Tää pitää yrittää peitellä tänään pomolta töissä, mutta pääseekö sinne kellariin jo tänään illasta, niin voisi päästä tästä vähän kuin säikähdyksellä” Marko kysyi. Lupasin Markolle, että tulen päästämään hänet illalla klo 18 aikaan kellariimme.

Katselin, kun Marko lähti ajelemaan kadulta kohti työpaikkaansa. Tästä voi tulla ihan hauskaa, mietiskelin lähtiessä kävelemään eteenpäin. Ei sovi päästää Markoa kellarissa isoa hallitilaa pidemmälle, mietiskelin. Välinevarastoni, kellarin perällä voisi herättää ihmetystä köysineen ja piiskoineen hymyilin, kun suuntasin työpaikkaani kohti.

– Mikäli haluat kuulla tarinaa lisää, laita kommenttia aloitusjaksosta. Kiinnostaako kuulla, miten Markon kanssa tapaaminen illalla sujui?