Marcus Seiwäskoski

Amiksen kingi jälki-istunnossa.

Punainen Marlboro kärysi Samin, nuoren kapinallisen huulien välissä.
Samia vitutti. Hänet oli määrätty apulaisrehtorin puhutteluun koulun jälkeen. Syynä tähän oli Samin käytös. Hän oli päivällä haistatellut opettajalle, käynyt peräti kahdella oppitunnilla ja varastanut hiiren ATK-luokasta.
- Voi vitun lesbolehmä-ämmä. Niinku elämä ois yhdestä vitun hiirestä kiinni, mietti Sami. Hän viskasi savuavan tumpin nurmelle, eikä missään tapauksessa tuhkakuppiin, mikä oli tupakkapaikalla peräti puolen metrin päässä. Nämä säännöt eivät Samia koskeneet. Olihan hän amiksen kingi. Viikset, pitkä tukka ja tatuoinnit sen kertoivat.
Sami oli kuullut, että apulaisrehtori olisi juuri aloittanut työnsä koulussa. Ilmeisesti kyseessä oli joku lyhyenläntä silmälaispäinen luuseri, ehkäpä jopa sivari. Se piristi Samin mieltä, nyt sekin hintti näkee, kuka on kingi.

Sami käveli itsevarmasti kansliaan, joka oli tyhjä. Hän istui penkille odottamaan uutta apulaisrehtoria. Pian ovi kävi, ja sisään astui nainen. Sami hieman hätkähti, mutta ei antanut asian häiritä. Rotevatekoinen apulaisrehtori katsoi Samia.
- Moi. Mä olen Mari, koulun uusi apulaisrehtori. Varmaan tiedät, miksi olet täällä nyt?
Samia ei paljon kiinnostanut. Enemmän hän mietti, mistä saisi "käännettyä" Bemariinsa uudet vanteet.
- Niin varmaan kuulit kysymykseni, Mari kysyi.
- Joo kuulin, mutta anna mun nyt miettiä rauhassa ja mee kotiin runkkaan ittees vitun lesbo, Sami kommentoi ja virnisti päälle.
Mari käveli Samin ohi ja lukitsi oven.
- Voitko toistaa, mitä sanoit? Mari kysyi ja katsoi Samia silmälasiensa läpi.
- Niin, että mee vittu kotiin runkulle vittu. Vastasi Sami.
Se oli virhe.
Mari nopeus olisi yllättänyt Muhammed Alinkin. Hän nappasi opettajan pöydältä ratsupiiskan, joka oli tehnyt karttakepin virkaa siitä asti, kun luokassa oli vielä opetettu hevosten hoitoa.
Hän läppäsi sillä Samia ohimolle.
- Niin voitko vielä kerran toistaa, hän kysyi pieni hymy kasvoillaan.
Sami keräsi kaiken 18 vuotiaan egonsa ja nousi ylös. Jälleen Mari näytti nopeutensa. Sami taipui tuskaisesti kaksinkerroin, kun Marin teräväkärkinen nahkasaapas tarjosi napakan potkun nuoren kapinallisen kiveksiin.
Sami oli kontallaan lattialla ja vaikeroi.
- Vittu, mä teen susta ilmotuksen!
- Niin teetkin. Sä teet ilmotuksen tästä mulle ja nyt, Mari sanoi ja hymyili pirullisesti.
Hän asetti raipan pään Samin leuan alle ja nosti hänen päätään ylöspäin.
- Nuole tuo saapas, hän sanoi ja nosti piikkikärkisen ja korkeakorkoisen saapikkaan tuolille.
Sami ei heti tajunnut käskyä, ja sai maistaa raippaa uudelleen.
- Nuole nyt.
Sami alistui ja alkoi nuolemaan saappaan kärkeä. Ja samalla koko homman totuus paljastui! Hameen alla ei ollut pikkuhousuja ja painajainen vaan paheni. Siellä riippui kaksi karvaista pallia ja ainakin parikymmentäsenttiä pitkä puolijäykkä penis!
Mari näpäytti Samia raipalla päähän.
- Nyt paina pääsi alas, Mari komensi.
Sami pysyi kontallaan ja painoi päänsä alas alistuneesti. Hän nieleskeli kyyneleitään. Jokainen sekunti tämän lady-boy-dominan seurassa mursi hänen egoaan.
Mari istui pojan selkään ja kiinnitti näppärästi nahkaisen kaulapannan Samin kaulaan. Pannassa oli metallinen lenkki, josta tämä ankaraakin ankarampi opettaja otti kiinni.
- Nyt kävelylle koira, hän sanoi.
Sami konttasi pitkin kanslian lattiaa ja Mari pakotti entisen kingin nuolemaan milloin lattialistaa tai tuolin istuinosaa. Jos homma ei mennyt, kuten domina oli suunnitellut, siitä seurasi raipanlyönti perskannikoitten välistä kiveksille. Voi helevetti, että Samille teki kipeää!
Sami alkoi itkeä pillittämään, kuin äitinsä hukannut pikkupoika markkinoilla.
- Mä en voi enää. Päästä mut pois. Ole kiltti, hän vaikeroi.
- Lupaatko olla tästä lähtien kiltti? Kysyi Mari tällä kertaa miehisen möreällä äänellä.
- Joo lupaan, Sami sanoi.
- Etkä polta tupakkia, etkä sotke seiniä?
- En polta enkä sotke, Sami inisi.
- No sitte tämä oli tässä. Kun nouset ylös, pidät katseesi maassa, etkä katso minua, onko selvä, kysyi Mari käskevään sävyyn ja taputteli raipalla Samin poskea.
- Joo. Ei. sanoi Sami vapisevalla äänellä.
Mari irrotti kaulapannan ja Sami nousi alistettuna ylös ja poistui kansliasta.
Kun hän oli jo oven ulkopuolella Mari huusi hänen peräänsä.
- Hei jätkä. Sun lippalakki jäi tänne. Tuletko hakemaan sen pois vai tuonko sen sulle kotiin?
Sami katsoi paremmaksi hakea lakin heti.
Samin pää oli painuksissa. Hänet oli nöyryytetty ja alistettu. Hän ei enää ollut kingi. Ei ikinä.