Edius

Tämä kirjoittamani satu on julkaistu aiemmin Kalle -lehdessa nro 5/1999.

Jussi syntyi pienessä pohjois-suomalaisessa kylässä Oulujärven rannalla. Hänen äitinsä Anni oli vähäinen piika, ei älynlahjoilla siunattu, mutta työteliäs vankkatekoinen työihminen. Isästään ei varmasti tiennyt kukaan, mutta kerrottiin, että Jussi sai alkunsa erään marraskuisen myrskyviikon aikana, jolloin pahaksi onneksi venäläinen suurruhtinaan lähettiläs oli ollut matkalla Oulusta Venäjälle.

Mies saapui kylään pitkässä susiturkissaan seurueineen läpi synkän tuiskuyön ja asettui taloksi taloista ensimmäiseen. Kahden miehen kokoinen, komea vierasta kieltä puhuva mies oli kovasti naisväen mieleen ja moni isonkin talon emäntä olisi miehen mieluusti vieraakseen ottanut.

Sen viikon aikana mies vaihtoi taloa useasti ja noina öinä kuultiin monien naisten tuskaisia huutoja. Ylimys ei katsonut tarvitsevansa erityisiä lupia, vaan otti alamaisensa silloin kun siltä tuntui. Tällaisen satunnaisen himon kohteeksi joutui lopulta talon piika Annikin. Vastustelu oli täysin turhaa tätä kieltä ymmärtämätöntä jättiläistä vastaan ja suun päälle painautuva kova käsi tukahdutti huudon silloin, kun Anni tunsi repeävänsä miehen tunkeutuessa häneen.

Syyskesällä kylässä syntyi lyhyen ajan sisällä kuusi lasta, mikä tämän kokoisessa kylässä oli varsin epätavallista. Neljä syntyneistä pojista kuoli lapsuutensa varhaisessa vaiheessa epätavallisen verenvuotosairauden vuoksi. Syntyneestä tytöstä kasvoi poikkeuksellinen kaunota, jonka jälkeläisiä kulkee joukossamme tänäkin päivän.

Pojista viides tappoi tullessaan äitinsä. Päivän ja yön kestäneen vaikean synnytyksen jälkeen pika parkaisi ensimmäisen huutonsa tietämättömänä siitä, että huoneessa makasi hänen kuoliaaksi uupunut äitinsä. Lapsi oli epätavallisen suuri ja vaalea iholtaan. Synnytyksessä avustanut eukko oli yhtä vakuuttunut kuin muukin kylän väki siitä, että talvella kylässä asusti ei enempää eikä vähempää kuin itse paholainen.

Poika sai äidinmaitoa kylän muiden äitien tisseistä ja kasvoi hämmästyttävää vauhtia. Pian pika osoittautui pahatapaiseksi käenpojaksi, joka kesä alussa, ennen viidettätoista vuottaan pantiin tien päälle Jussi nimensä kanssa. Jussi taivalsi kesän aikana uskomattoman pitkän matkan aina Pohjanmaalle saakka syöden mitä sattui käsiinsä saamaan. Laihtuneensa, mutta lähes aikuisen kokoisena hän saapui vauraan näköiseen kylään, johon hän lopulta asettui asumaan vakuutettuaan erään isännän työntekotaidoistaan.

Poika varttui talossa tehden työtä siinä kuin rengitkin eläen vuosia talon alimpana olentona. Mutta pian alkoi Jussi todellinen luonto päästä esille, kun karvaat lapsuuden kokemukset alkoivat unohtua. Jussista tuli itsetietoinen ja julkea, joka ylpeili voimillaan ja muka naiset hulluksi tekevällä kalullaan, jonka hän sanoi olevan perintöä isältään, joka edelleen muka oli Lapin vahvin mies. Naisväki tuhahteli pojan rehentelylle, mutta tunsi kuitenkin salaa kihelmöivää kiihkoa katsellessaan vahvan nuorukaisen suurta ruumista ja pellavahousujen etumuksen heilahtelua.

Miehet Jussin jatkuva rehentely sai hiljaiseen raivoon ja joskus joku yritti antaa opetustakin, mutta niin ikävää kuin se olikin, poika oli kaikki muita vahvempi ja häviäminen pojanklopille oli sentään suuri häpeä. Lopulta kävi niin kuin Jussinkin olisi pitänyt ymmärtää käyvän. Talon kolmen rengin mitta tuli täyteen. Lauantaisen rastaan työpäivän jälkeen miehet olivat kuumaksi lämmitetyssä saunassa, jonne Jussi oli yksin lähes näytösmielessä kantanut joesta saavillisen vettä. Tavanomaiseen tapaansa Jussi esitteli lihaksiaan, jotka hiestä kiiltävinä olivatkin näyttelemisen arvoiset. Lopulta hän päätyi kehumaan naisseikkailuillaan, vaikka miehet tiesivät pojan pistävän omiaan. Puhuessaan Jussi piti mulkkua kädessään ja tiesi miesten kateellisena katsovan, kun hän hyvin pienin liikkein sai kalunsa seisomaan, jolloin se olikin ällistyttävä näky. Pian tämän jälkeen Jussi nousi seisomaan ja peseytyi täysi häpeilemättä muiden katseiden alla.

Ulos mennessään hän tiesi varsinaisen näytöksen alkavan. Juostessaan joen rantaan hän tiesi talon naisten katseillaan tarkkaan seuraavan hänen menoaan. Joessa Jussi runkkasi siemenlastinsa viileän veden vietäväksi ja puristeli kiveksistään viimeisetkin nesteet. Tämän jälkeen hän ui useita kertoja joen ylitse virtauksen juuri vaikuttamatta ja lopulta nousi rannalle veltostuneen kullin heilahdellessa edestakaisin, kun hän juoksi saunalle. Samaan aikaan saunassa rengeistä vanhin sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen: ”Poika tarvitsee opetuksen”. Muut olivat tavalliseen tapaansa ykstotisia, mutta ilmeisen samaa mieltä.

Syyskesällä, kun Jussi oli juuri täyttänyt kahdeksantoista vuottaan, hän oli tulossa illalla renkien kanssa suoniityltä heinäteosta. Rengeistä Aatu alkoi ihmetellä, ettei Jussi vielä ollut kokeillut viinaniloja, mihin Jussi tietysti valheellisesti väitti päinvastaista. Aatu kertoi Jussille laidunniityn takalaitaan koivun juureen kätketystä viinapullosta, josta Jussi saisi mieluusti kaverinryypyt, jos vain haluaisi. Jussilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä, sillä aikuisen kokonsa lisäksi hän kaipasi myös aikuista tunnustusta.

Matkalla laidunniitylle miehet kehuivat innokkaan tuntuisina Jussin voimia ja saivat siten helposti nuorukaisen ottamaan paidan päältään ja esittelemään levää heinänpölyistä selkäänsä ja käsivarren lihaksiaan. Koivun luokse tullessaan Aatu kumartui koivun juuren luo ja otti esiin köysinipun ja viinapullon. Hän otti pullosta kunnon tömäyksen ja antoi sen kahdelle muulle rengille, jotka omien reilujen osuuksiensa jälkeen palauttivat pullon Aatulle, joka painoi korkin kiinni. Hämmästyneen näköinen Jussi alkoi kiivastua ja vaati itselleen osuutta, kun miehet kävivät hänen kimppuunsa.

Vaikka renkien määrällinen ylivoima oli selkeä, oli kamppailu tasainen. Vahvan, kamppailevan miehen sitominen on vaikeaa useallekin miehelle. Tämän sai Aatu kokea saatuaan nenän rustoa runtelevan istun maahan painetun Jussin nyrkistä. Lopulta Jussin molemmissa selän taakse väännetyissä ranteissa oli ohuesta köydestä tiukasti sidotut lenkit.

Miehet nostivat Jussin seisomaan ja vetivät köydet paksun koivun takana olevan oksan ylitse ja solmivat ne tiukasti pingotettuna yhteen. Huuli verta vuotaen Jussi huohotti ja katseli kulmiensa alta raskaasti hengittäviä renkejä ja lehmälaumaa, joka hölmistyneen näköisenä katseli parinkymmenen metrin päässä. Aatu katseli tyytyväisenä puuta vasten seisovaa miestä ja tämän taakse vedettyjen käsien pingottamia paksuja rintalihaksia ja vatsalihasten poimuja. Verta vuotava nenä oli ollut odotettavissa ja helposti paraneva vaiva.

Jussi käski miehiä irrottamaan köydet heti tai hän iskisi heidän päänsä irti. Aatu astui lähemmäs ja kertoi kaikkien tässä kylässä kyllästyneen Jussin jatkuvaan rehentelyyn. Jussi saisi nyt opetuksen, jonka jälkeen hänen olisi parasta olla hyvin kilttiä poikaa tai miehet leikkaisivat hänen ylpeän kyrpänsä irti. Kuin vakuudeksi Aatu tarttui Jussin housuja ylhäällä pitelevään naruun ja veti sen solmun auki. Housut valahtivat polviin ja paljastivat lähes olemattomasta karvoituksesta kasvavan pelästyneen siittimen, joka edelleen oli vaaksan mittainen raskaiden kivesten päällä.

Aatu komensi miehiä auttamaan kiskomaan housuja alas. Tästä Jussilla oli oma mielipiteensä. Hän käytti hyväkseen taakse tiukasti sidottuja käsiään ja vahvaa keskivartaloaan ja potki molemmilla jaloillaan helposti ulottumattomiin siirtyviä miehiä. Renkejä tämä huvitti suuresti, sillä samalla Jussi tuli potkineensa housunsa alas niin, että ne olivat enää toisen nilkan ympärillä.

Aatu katsoi arvioivasti Jussia ja leikkasi samalla köydestä kaksi uutta pätkää, joista toisen antoi toisille rengeille. Oma melkoinen työnsä oli saada köydet potkivan miehen nilkkojen ympärille, mutta väistämättä se onnistui lopulta. Miehet kiskoivat Jussin jalat koivun taakse köysien avulla niin, että lopulta Jussi lähes roikkui ilmassa sidottujen käsiensä ja jalkojensa varassa.

Aatu käski muiden mennä parinkymmenen metrin päähän odottelemaan ja kuiskasi Jussin korvaan: ”Arvaa, kuka tässä kylässä ottaa parhaiten suihin?” Tämän jälkeen hän meni muiden miesten luokse, jotka odottavan näköisinä seisoskelivat keskemmällä laidunta. Mennessään hän rapsutteli luottavaista vasikkaa, joka oli seurannut omituista näytelmää hievahtamatta.

Rengit ihmettelivät koko tapahtumaa ja kyselivät Aatulta, mitä tuleman piti. Toisen miehen ehdotuksen mukaan Jussi piti jättää munasillaan hyttysten syötäväksi koko yöksi, mutta Aatu vain totesi hiljakseen: ”Parempaa”.

Toiset rengit katsoivat hämmästyneinä, kuinka laitumella seisova vasikka vielä hetken seisottuaan lopulta lähti touhukkaan näköiseen juoksuun koivua kohti. Aatun hymy leveni. Vaikka lähestyi luottavaisesti Jussia, joka katsoi tuskaisin ilmein vuoroin miehiä, vuoroin vasikkaa. Eläin kävelikin suoraa päätä Jussin eteen ja työnsi turpansa Jussin haaroihin ja viettinsä mukaisesti alkoi imeä.

Jussi karkea kirous ja huutoryöppy säikytti harhaan johdetun eläinparan hetkeksi, mutta koska nisä ei liikkunut juuri mihinkään, se jatkoi imemistään. Kun toiset miehet nauroivat vesissä silmin, Aatu vain totesi suunnitelmansa toimivan. Kun toiset tajusivat, ettei sattumalla ollut tässä mitään tekemistä, nauru maittoi kaksin verroin, nyt myös Aatulle. Aatu katsoi vasikan veuhtovaa häntää, kun se moni-iltaisen opetuksen mukaisesti imi puuta vasten nojaavaa miestä. Hän itse tosin oli käyttänyt haarojensa korkeudella sormeaan, johon varmuuden vakuudeksi siveli vielä hunajaakin, jonka makuun päästyään vasikka oli pitelemätön.

Nauravien miesten nauru alkoi hiipua vähitellen, kun sen tilalle väkiviinaryyppyjen hieman turruttamissa aivoissa alkoi tulla kielletty omituisen kiihkon tuntemus. He katsoivat kuinka puuta vasten kaarelle pingotetun miehen kyrpä oli alkanut seistä ja kuinka vasikka edelleen imi sitä innolla välillä kalun juurta tönien kuin maidontuloa lisätäkseen. Katselevat rengit alkoivat tuntea olonsa vaivautuneeksi näkyä katsoessaan. Osa noloudesta johtui siitä, että elimet heidän omissa housuissaan alkoivat herätä. Laitumella nähtävä näytelmä oli irvokas, mutta omituisella tavalla kiihottava.

Jussi tunsi tuntemastaan vastenmielisyydestä huolimatta kullinsa jäykistyvän vasikan sitä imiessä. Eläimen karhea kieli ärsytti elintä koko sen pituudelta ja paljastunut terska oli syvällä vasikan kurkussa, jossa sen ärsytys oli vain vähäistä. Eläimen pitkänomainen suu piti miehen siitintä tiukasti sisässään vaikka kulli jäykistyikin ja pyrki siksi kääntymään vatsaa vasten. Kulliin kohdistuva vääntö ja ajoittainen eläimen töytäily pitkän ja hitaan kiihotuksen kanssa sai Jussin kiihottumaan äärimmäisellä tavalla.

Laitumella seisovat miehet katsoivat hiljaisuuden vallitessa Jussin asteittaista kiihottumista, jonka pystyi päättelemään myös hänen kiihtyvistä voihkaisuistaan. Aatu huomasi seisovansa suu auki ja nieleskeli kuivaa kurkkuaan samalla, kun lähestyi puuhun sidottua Jussia veri korvissa kohisten. Hän kyykistyi Jussi oikean reiden viereen ja kuuli miehen alkavan huutaa ja voihkia köysiään samalla riuhtoen. Aatu tarttui nopeasti Jussin kiveksiin ja alkoi puristella niitä lujalla otteella.

Jussi tunsi orgasmin alkavan samalla, kun hänen selkänsä vahvat lihakset saivat asennosta tarpeekseen ja alkoivat kouristella. Kivun ja orgasmin yhteisvaikutus saivat maailman Jussi silmissä pimenemään. Orgasmi lähti jokaisesta pingottuneesta lihaksesta ja sai lopullisen musertavan voimansa kivesten ympärillä tuntuvasta paineesta.

Aatu piti edelleen kädessään Jussin kiveksiä ja hätisti kauemmaksi ällistyneen näköisen vasikan, joka pitkän imemisen lopuksi olikin saanut karvasta sperman makua hunajan sijasta. Aatu jatkoi toisella kädellään Jussin sykkivän kyrvän lypsämistä erityisesti herkän terskan alueelta, kunnes miehen voihkinta alkoi vaipua samalla, kun hänen ruumiinsa jäi roikkumaan köysien varaan.

Posket kuumottaen Aatu irrotti Jussin jalat ja viittasi paikalle toiset rengit, jotka avustivat voipuneen miehen makaamaan puoliksi vatsalleen puoliksi kyljelleen. Nolostunut Aatu käski miesten mennä kotiin ja jäi itse katsomaan maassa makaavaa Jussia. Pitkään emmittyään hän asetti kämmenensä miehen kiinteälle pakaralle ja siveli sitä uskomatta tekoaan itsekään. Aatu ravistautui irti tapahtumista ja lähti nopeasti kävelemään renkien talon suuntaan.

Seuraavana päivänä talossa oli hiljaisia apumiehiä, jotka kyräilivät toisiaan ja joista erityisesti yksi käyttäytyi kuin olisi selkäänsä saanut. Ennen talven tuloa hän lähti talosta ja koko kylästä ja asettui lopulta etelämmäksi meren rannikolle, jossa hän tiettävästi sai pian takaisin entisen luonteensa ja entiset tapansa. Jussin lähtemisestä kylänväki oli lopulta aika tyytyväistä, ehkä Aatua lukuun ottamatta, joka ei tuntunut saavan omista tuntemuksistaan riittävää selvyyttä. Eräästä vasikasta kasvoi suosittu sonnimullikka ja lopulta vankka monen lehmän tyytyväisenä elelevä isä.