Seminologi

Tällaista on tuuraajaseminologin työ parhaimmillaan...

Hedelmällisyyskäynti ihan uudessa piirissä. Se tarkoitti, että pääsisin kaivelemaan aika monen lehmän persettä tänään. Muita käyntikohteita ei ollut, mutta erilaisia tiineys-, tiinehtymishäiriö- ja kiimankokeilutarkistuksia oli 52 yhdellä ja samalla tilalla.

Olin kuullut huhun, että talon nuori isäntä olisi ehta gay, mutta maalla nyt liikkuu juoruja enemmän, kun laki sallii. Ihmettelin vaan, miksi juuri minut oli haluttu tänne – maksoihan se ekstraa. Kurvasin hienon navetan pihaan, ja painasin tööttöä, jotta joku tulisi paikalle. Odottelin, mutta ketään ei näkynyt. Otin työlistan, josta näin kännykkänumeron ja pirautin. -Janne, halloota, kuului melunsekainen vastaus. -Siementäjä tässä terve! Tulin niitä lehmiä kopeloimaan, oon jo navetan eessä. -No, perkele! Minäpä tulen, oon täällä kilsan päässä halonteossa. Nähhään kohta! Pian uudenkarhea Valtra jyrähti pihaan, ja isäntä heitti hienon kaaren Puntoni viereen. Mulla rupesi heti seisottamaan, kun näin tämän Jannen. Tumma pukinparta ja viikset, vähän vinot nauravat silmät ja reilu hymy. Ja mikä asuste: Valtran haalarit ja lippis ja jalassa Nokian Loggerit. -Terve! Minä oon Heikkisen Janne. Et oo meillä ennen käynykkään, mutta nuo kolleegasi kehu, että oot hyvä tiineyksien tarkistaja, ni tilasin sinut. -Vai kehu ne. Tämmönen tavallinen siementäjän retkuhan minä. Ai nii, Marttisen Rikuksi on ristitty, tervepä terve! Puristin Jannen kättä – jämäkkä ote ja jumalavita, mitkä silmät ja hymy. Toivottavasti tämä ON homo, ajattelin.

Aloin kaivaa takakontista siemennysosuuskunnan haalareita, mutta Janne sanokin: ”Turhaan niitä sieltä otat, mulla on sulle tuolla pukeutumishuoneessa haalarit ja suappaatki.” -Selevä, mennäänpä sinne sitte, vastasin ja otin takakontista siemennystarvikepakin mukaani. Lompsin Jannen perässä prameaan uuteen navettaan, josta kuului koneiden ja tuuletuksen jytke ja suhina. -Mulla on täällä kaks työntekijääki, mutta lähtivät aamulypsyn jäläkeen jollekin kurssille koko päiväksi, mutta eikö se yksi hännänpitelijä piisaa? Janne huuteli etupuolellani. -Joo, kelepaa. Ja kelepais vaikka pikku panoki, mietin, kun katoin pojan piukkaa persusta.

Navetan pukeutumishuone oli siisti tila, jossa oli oikein riveittäin eri kokoisia haalareita, saappaita ja essuja elukkalääkäriä, siementäjää ja muita kävijöitä varten. Ja jopa suihkuki. -Katon, että taitaa sulla olla samat koot ku mulla. Onko 42 tuo jalaka? Janne kyseli ja otti jo saapasparia rivistä mulle. -Se on just se, vastasin ja huokasin mielessäni innosta, kun Janne iski eteeni parin Kaski-saappaita. -Nämä on hyvät. Ei luista paskassakaan, Janne taputteli kumpparin varsia antaessaan ne minulle. -Ja tässäpä sitten sulleki Valtra-haalarit – ollaan sitten tekstiilikaksoset, mies jatkoi iloista porisemistaan. Mulla ajatukset harhailivat haarovälissäni, jossa lupaavasti jöpötys vain lisääntyi, kun puin tarjotut asusteet päälleni. Juuri, kun olin saanut haalarin vetoketjun kiinni, Janne paiskasi mulle vielä Valtran lippalakin takaa päin päähän ja sanoi: ”ja vielä pata päähän!” Huomasin, että naulakossa roikkui myös aitoja siemennysessuja. Kysyinkin, mistä Janne oli ne hankkinut. -Ostin ne Farmari-näyttelystä, kun olivat tarjouksessa. Eipähän tauvvit leviä, ja oon minä itekin vähän lehmien pyllyjä kokeillu, että mitä sieltä löytyy, Janne virnuili. Minäpä haluaisin kokeilla sinun pyllyäsi, ajattelin itsekseni.

Kiimani senkun vaan nousi Jannen lompsiessa sisään Isäntä-kontiot jalassaan samalla kun laitoin vihreän, kiimaa hersyttävän siemennysessun niskaani. Se on kuin kirurgin kaapu, joka puetaan päälle ”väärinpäin”. Materiaali on kumisekoitetta, ja molemmat hihat on lyhennetty vain vähän olkapään alapuolelle, ja niissä on kuminauha hihansuussa siemennyshanskalle sopivasti. Koko komeus kiinnitetään pään ympäri niskassa olevalla tarrakiinnityksellä, ja lopuksi vedetään takana roikkuvat kiristysnyörit kropan ympäri ja solmitaan mahan päälle – eli lähes täydellinen paskasuoja edestä päin.

Sitten aloimme tutkia siemennyskansiota, ja suunnitelimme paskaisen urakan kulkua. Samalla huomasin, että Janne käyttää Calvin Kleinin dödöä. Enkä tietenkään saanu silmiäni irti mukavasti lonksottavista kontioista saati haalarin etumuksesta...

Vähän ajan päästä mentiinkin jo navetan puolelle. Mulla oli lokerosankossa pino keltaisia siemennyshanskoja, liukastepullo ja roskapussi sontaisille hanskoille. Lehmät tarkistettaisiin viiden lehmän erissä siemennysparressa, jonne ne yhdessä ajaisimme, paitsi hiehot ja muutama lehmä, jotka olivat valmiina parsissa. Ihailin hiehopuolelle mennessäni navetan siisteyttä ja valoisuutta. Suljetussa sairasparressa ei ollut elukkaa. -Onko elukkalääkärikin tulossa, kun sulla on tuolla pehmikkeetkin? kysyin. -No, se on nyt varattu yhteen erikoiskeissiin, Janne heitti olkansa yli. Mutta sitten oli aika pistää homma hanskaan ja hanska hommaan.

-No niin ja eka potilas ois tämä hieho. Ei oo näyttäny vielä kiimaasa, ni kopasepa, onko siellä värkit kunnossa! Janne sanoi. Vedin hanskan käteeni, ja Janne yritti lorauttaa siihen pullosta liukastegeeliä. -Mulla on kuule omat luikkarit. Tämä se on eetvarttia, yks luikaus, ja käsi uppoaa anukseen, kun tätä Kultasulaa hanskaasa pistää, kehaisin. -Elä, onko näin, pittääpä kokkeilla, Janne sanoi aidon kiinnostuneena ja vei hiehon hännän sivuun rauhoitellen poukkoilevaa eläintä. -Nyt tulleeki tervehys täältä peräpäästä, totesin hieholle ja Jannelle ja samalla hieroskelin ruokaöljyistä hanskaani hiehon ryppyiseen peräreikään. Ja sitten vaan työntämään kättä sisään. Hieho ponkaisi sivuun, ja vedettiin rodeota ees taas, ja samalla yritin tunkea hanskakättä hanuriin. -Ei tämä nyt niin paha homma oo, sanoin rauhallisella äänellä. -Nyt rauhotuttaan totesi Janne hieholle, piti polvea hiehon kylkeä vasten ja painoi sen parrenerotinta vasten. -Neitsyys siinä vaan mennee, elähän siinä, Janne puhisi. -Kaikkein kiimasinta on, kun hieho yrittää vastustaa ensimmäistä perseen kopelointia, mietin kyrpä kovana. Yhdellä tyrkkäsyllä käteni muljahti sulkijalihaksen ohi hiehon suoleen, ja tunsin paskan käteni alla. Sujautin suolessa käteni paskajöötin yli ja aloin kauhoa sitä ulos. Ensimmäinen annos tuli kaaressa ropisten essulle ja vähän saappaan kärjille. Ja kyrpä sojottaa ku parru, hyvä, että ei essunkin alta vaan näkyis, ajattelin mehuissani. Paskaa riitti monen kourallisen verran, ja hieho puristi selkä köyryssä käsivarttani, mutta joutui luovuttamaan. -Kyllä täällä keltarauhaset tuntuu, että kiimassa on oltu. Jospa se tästä ronkinnasta riemastusi ja tulisi kunnon kiimaan, totesin Jannelle. Kun vedin käden ulos, niin purskautin vielä yhen paska-annoksen ulos sulkijalihaksen takaa. Hiehon persrako alkoi ruplattaa, kun suoli imaisi ilmaa sulkeutuessaan. -Perse jäi laulamaan, Janne nauro, katsoi suoraan silmiini ja vinkkas! Ihan taatusti se on homo. En saanu millään katsettani irti sen mukavasti lommolla olevista Isäntä-kontioista. Ja ihan ku silläki ois muna pystyssä.

Sitten vuorossa oli jo kolmesti poikinu huippu-AY, jonka Janne epäili olevan tulossa kiimaan.

-Katopa miten se valuttaa kiimalimoja. Oiskohan peräti siemennyskunnossa! Janne hihkaisi. -Joo, kokkeilaanpas. Tällä on jo omat liukasteet, sanoin, kun nappasin hanskaan pillusta lattiaan asti valuvaa noroa. Ihan hirveä seisokki iski, ja ohimosuoni tykytti. Lehmä ei vastustanut yhtään, vaan veti selän ketkalle ja ammui kaihoisasti. -Taitaa olla rakastunu sinuun, Janne virnuili. Panisin sinua ihan kybällä, Janne! Suoli oli paskaa ihan täynnä, ja oli nautinto vedellä sitä ulos niin, että lotisi vaan. Siirryin tahallani sivuun eli suoraan häntää pitelevän Jannen lähietäisyyteen. Huomasin, että sitä kiimatti. Se vaan mittaili meikää, kun liikuin ees taas suolentyhjennyksen tahdissa. Lapoin raa'alta rehulta haisevaa paskaa ja sanoin: ”Annetaanpas tälle kiimaselle rouvalle mekaaninen peräruiske, kun täähän on paskaa täynnä!” Janne alkoi nauraa ja sanoi hajamieleisesti: ”Taitas olla tarpeen välillä ite kullekkin semmonen käsittely.” -Kokeillaanko? sanoin hekotellen, ja nauru tarttu Janneenkin. -Umpikiimassahan tämä on. Kohunkaula on napakka ku nakki, ku suolen läpi tässä sitä hiplaa. Ei muuta ku siemenet sisään, sanoin, kun samalla vedin käteni perseestä ja pyyhkäsin persereiän ympärille tursunneet sonnat. Hain sitten typpipöntöstä sopivat mällit, latasin siemennysruiskun ja siemensin lehmän tottuneesti - hanskakäsi persiessä ja pistoletti emättimessä. Siemennyksen jälkeen hieroin lehmän pimperoa, ja se käänsi päänsä minuun päin ja ammui pari kertaa haikeana. -Ihan rakastunuhan se on. Niin hyvältäkö se tuntu, sanoin möllöttävälle lehmälle ja vedin hanskaa pois kädestäni. -Huomaa, että oot kyllä oikeen kunnon ravattisonni, Janne sanoi ja läpsäytti lehmää persuksille. Ja eikun uutta hanskaa käteen, ja peräsuoliralli jatkui.

Kun puolet potilaista oli hoidettu, kello oli puoli kaksitoista. Janne kutsui kahville ja syömään pirtin puolelle. Ei muuta kun tamineet pukeutumistilassa pois, käsien ja naamankin pesu ja sitten sisälle. Talo oli siisti, rempattu perintötila, jossa oli vanhan tunnelmaa, mutta moderni sisustus. Janne laitteli ruokia keittiössä, kun minä ihailin seinillä olevia satatonnari-, sonninisä- ja jalostusdiplomeja. Olohuoneen erkkerissä oli iso palkintokaappi, jossa oli urheilupalkintoja laidasta laitaan. Piukkaa lihaa siis, naureskelin mielessäni. Isossa kirjahyllyssä oli matkakuvia, kirjoja ja cd-ja dvd-levyjä. Hetkinen, täällähän on Almodóvarin leffoja, Queenia, Paula Koivuniemeä.... pitäsköhän vaan pamauttaa, että pliis, oothan homo, jookos? -Pöytään siitä urkkimasta, möläytti Janne, joka oli hiipinyt taakseni ja läsäytti raamikkaan kätensä olkapäälleni. V***u, että säikähin! -Kiitos, kiitos, sain soperrettua ja siirryin keittiöön Jannen vanavedessä. Ai että, mitä herkkuja oli mies taikonu. Juteltiin karjanjalostuksesta ja omista taustoistamme. Oli pakko kysyä: ”Jokos se on ehtoisa emäntä tähän mökkiin löytyny?” Janne katsoi ihan syvälle silmiini ja sanoi vihjaileva ilme naamallaan: ”Parinhaku on kuule käynnissä!” ”Otahan lisää särvintä, niin jaksat taas pyrstöjä kaivella”, Janne laukas ja lähti hakemaan lisää kahvia. Hoargh, varmasti kysyn vielä tänään, että mitä väriä Janne tunnustat!

Sitten vaan takas navettaan. Kamat niskaan ja eikun pukille. Mikäpä sen mukavampaa, kun latoa paskaa tiskiin kiimattavassa seurassa. Vihreä essu sai etumukseensa mukavasti väriä paskaroiskeista. Ja Kaskien kärjillekin tiputtelin vähän väliä – ihan tahallani. Keltaiset siemennyshanskat värjääntyivät vihertävän ruskeiksi, kun kaivelin lehmiä. Paskanen siemennyshanska saa joskus mulle kiimatipan mulkkuni päähän, niin tänäänkin. Urakan loppusuoralla kopeloin roikkukohtuista vanhaa lehmää, enkä millään meinannu ylettää tarpeeksi syvälle suolessa. Keskityin lasinen katse naamallani touhuun. -Eikö tunnukin hyvältä olla kahvaa myöten lehmän suolessa? Janne hekotteli. -Tuntuu kuule, että tämä imasee minut kokonaan anukseensa, vastasin. Ja just sillon hanska poksahti hajalle, ja lämmin paska luirahti kämmeneeni. -Bingo! huudahdin, ja vedin käden perseestä. Koura oli paskanruskeassa liuretissa. Tätä sattui sillon tällön, ja minusta se oli ihan mukava tunne. Janne kiirehti hakemaan käsidesiä, kun pesin käsisuihkulla käsivarttani lypsyrobotin vieressä. En huomannut Jannen tuloa ja suoristaudun juuri, kun hän tuli robotin takaa. Jannen etumus osui perseeni kohdalle. Sillä on rautakanki sojossa!! -Joo, tässä tämä desi sulle, Janne suhahti selvästi hämillään ja jäi nojailemaan parrenerottimeen ihme ilme naamallaan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan – kello lähenteli jo kolmea, kun viimeinenkin perseenronklaus oli ohi. Menin syöttämään tietoja koneelle ja täyttämään lehmäkortteja muistiinpanojemme mukaan navetan toimistotilaan. Janne sanoi puuhailevansa jotain navetan puolella. Hommani sujui oudon hitaasti, sillä ajatukseni harhaili suoraan sanottuna Jannen kyrvän ja perseen väliä. Sitä suurempi olikin yllätys, kun tajusin Jannen hiipineen taakseni. -Ootkos jääny joskus yön yli siemennyskeikalle? Janne tokaisi. Tunsin, kuinka Jannen käsi sujahti haalarini sivuaukosta päättäväisesti kyrpäni ympärille. -Luuletko, että en muka nähny, että jätkällä on muna mielessä, Janne sanoi ja alkoi runkata minua. -Käännyhän tänne päin sonni, Janne komensi. Siinä samassa Janne repäisi haalarini auki, ja kiskoimme ne puolitankoon yhteistuumin. Janne veti verkkarihousuni ja alkkarit samassa hujauksessa veks ja kumartui eteeni. Nojasin toimiston lipastoon, kun maajussi alkoi lutkuttaa hikistä kulliani. Ynähtelin mielihyvästä ja rojahdin toimistotuolille Jannen jatkaessa munani imemistä. Otin miehen takatukasta kiinni ja painoin päätä haaroväliini. -Kohta saat mälliä kitapurjeet täyteen! karjaisin, ja sillon alapääni repesi tuleen. Spermaa roiskahti Jannen suusta naamalle ja kaikkialle. Kuin Duracell-pupu Janne kiepsahti äkkiä syliini hajareisin ja suuteli saa-aatanan pitkään.

-Että tämmönen hedelmällisyyskäynti tämä, sanoin voipuneena, kun Janne hyppäsi päältäni. -Tahallani minä sinut tilasin, kun sain vihiä, että olet meikäläisiä, Janne sanoi huohottaen. -Olin kiimoissani jo koko aamupäivän, kun oottelin tuloasi. Piti käydä halonteonkin välissä runkulla, perkele! Ja nyt saat luvan siementää minut! Janne mylväisi ja suuntasi kohti navettaa. -Missä? kysyin hölmönä. -Sairasparressa! Janne huusi ja suuntasi kohti heinitettyä sulkupartta. Janne kyykistyi kuin siemennettävä lehmä konsanaan parteen, veti haalarit ja housut kinttuun, tarttui länkikohtiin kiinni ja katsoi minua. -Ootapas hetki! sanoin, kipaisin pukeutumishuoneeseen ja palasin muuten alasti, mutta päälläni oli kumpparit, siemennysessu ja -hanskat. Otin Kultasulaa hanskaan, levitin sitä Jannen persvakoon. -Tässä tulee valiosonnia, ähisin, kun öljytty kyrpäni upposi isäntämiehen tiukkaan ryppyreikään. Janne ähkäisi ja kiljahti kiimaisesti. Siemennysessun etumus levisi Jannen koko selän yli ja se kahisi mukavasti, kun työntelin menemään sydämeni kyllyydestä. Hanskakäsin pidin jykevistä lantioista kiinni, ja tunsin kuinka päässä alkoi melkein pimetä. Janne piti rynkytyksen tahdissa kiinni sairasparren putkista, perse terhakkaana pystyssä. -Paina siementäjä, paina! Janne mölisi. -Hyvässä kiimassa oot, sain suustani, ja silloin spermalastini alkoi ruiskuta. Karjuin ja mölisin kiiman huippuani. Oltiin siinä köyrintäasennossa ja nylkyttelin vielä pari kertaa ähisevää Jannea. -Nousehan ylös sieltä, spermapankki, sanoin Jannelle, joka könysi sairasparren putkistoa vasten spermat perseestä valuen. Otin Jannen paisuneen kullin suuhuni, enkä ehtinyt kuin pari lutkutusta ja näykkästä terskasta, kun Janne räjähti kurkkuuni, kaulalleni ja essulleni.

Noustiin toisiamme katsellen ja hyväillen pikkuhiljaa ylös. Menin navetan toimistoon ja pyyhin itseäni pyyheliinaan. Hajamielisenä katselin siemennyskansiota ja kysyin:”Tehäänkö sulle oma siemennyskortti tänne?” -Joo, tee vaan... seminolooki, Janne sanoi ja puraisi minua takaa päin korvanlehdestä. -Laita siihen sonniksi Marttisen Leka! Naurettiin makeasti. Sitten Janne katsoi kelloon ja kirosi. -Vittu, puolen tunnin päästä tulee rengit iltahommiin. -Saanko jäähä yöksi, kun mulla on huomenna vapaapäivä? kysyin samalla kieltä lipoen ja Jannelle ilvehtien. -Jep, persereikämestari. Mee sisälle suihkuun, eti jotain kamppeita makkaristani päälle ja laita jotain ruokaa. Minä auttelen iltahommissa tunnin verran ja tulen sitten. Otin siemennysvälinelaukkuni ja mennessäni ulos suutelimme vielä Jannen kanssa – partasuu partasuuta vasten.

Niin minä jäin Jannelle yöksi, josta tuli aika kostea – mutta ei todellakaan viinan takia. Kun aamulla hyvästelimme toisemme keittiössä, kysyin: ”Ja otetaanko tiineystarkastus kuuden vai kahdeksan viikon päästä?” -Jos vaikka jo viikon päästä, vastasi Janne naureskellen. Lähdin umpityytyväisenä ajelemaan kohti kotia, enkä malttanut olla tekemättä jäynää: puhalsin keltaisen siemennyshanskan täyteen ilmaa, solmin sen kiinni ja laitoin sen liehumaan Jannen postilaatikon kannen väliin. Oisinpa halunnu nähä postiautonkuljettajan ilmeen...