jusa

Olin juuri saanut soiton, että saisin vihdoinkin hakea solu-asunnon avaimen. Koulun alkuun oli alle viikko jäljellä. Hyppäsin Toyotaani ja lähdin ajelemaan yli 100km matkaa. Perille tultuani Kuopioon ajoin autoni linja-autoaseman parkkiin ja lähdin kävelemään kohti toria.. tai toria ja toria.. remontin alla koko paikka, muutama hassu mummeli myymässä tuotteitaan. Kävelin sokkarin kongin läpi kohti kuopaksen toimistoa. Kirjoittelin siellä sopimuksen ja sieltä suuntasin hakemaan avaimen.

Pääsin vihdoin katsomaan millaseen asuntoon pääsin. Avasin huoneeni oven ja päästin kirouksen... perkele mikä koppi!! No onneks tää on vaan väliaikainen luukku... Mietin siinä, että mitä tavaroita mun kannattaa mukaan ottaa, eihä tänne mahu mitään. Olin perinyt 3 vuotta aikaisemmin kummitädiltäni omakotitalon hänen kuoltuaan syöpään. Nyt olin joutunut myymään sen ku aloitin opiskelut toisella paikkakunnalla. Ei opiskelijalla oo varaa ajaa yli 200km päivässä eikä siinä sivussa kustantaa omakotitalon kustannuksia. Olin joutunut lopettamaan työt autonasentajana ku selkä ei enää kestäny. Lääkäri oli sanonu että alanvaihto edessä. Vitutti. Rakastin autojen laittoa ja nyt 21-vuotiaana piti alottaa uudelleen koulutus...

Palasin kotiin ja aloitin pakkaamaan tavaroita. Onneksi sain viedä tavarani setäni autotalliin ettei niitä tarvinnu hävittää. Samoin jouduin viemään koirani setäni hoitoon. Ei niitä voinu soluun ottaa. Semmoisia jättejä.

Olin nyt ollu uudessa asunnossani muutaman päivän ja olin nähnyt uudet kämppikseni vain vilaukselta. Samuli vaikutti aika hiljaiselta jässikältä ja Turo taas oli kunnon adhd-tapaus, koko ajan oli lentämässä suuntaan jos toiseen. Samuli vaikutti aika paljon samalta ku salkkareiden Lari, semmonen hieman roteva jurottava, ylimielisen oleva.

Maanantaina se koulu sitten alkoi. Olin jo hyvissä ajoin liikkeellä, että saisin autolleni parkkipaikan. Ja että löytäisin oikeaan osoitteeseen ja luokkaan.

Istuskelin jo koulun penkillä ku huomasin Samulin tulevan kouluun. En tiennyt että hänkin aloittaisi täällä opiskelun. Tervehdin samulia, joka sitten tuli juttelemaan. Siinä jutellessamme selvisi että Samuli opiskeli kanssa kokiksi, mutta hän oli jo toisen vuoden opiskelija. Opettaja sitten kokosi meidät ekavuoden opiskelijat yhteen luokkaan ja siitä meidät jaettiin uusiin ryhmiin. Voi juma että osasikin sattua niin kuiva akka luokanvalvojaksi. Ja entäs ne tytöt mitkä kikattivat ja huutelivat niitä vitun lollejaan ja ihkujaan... Ja jätkät vaan hokivat sitä yhtä ainutta sanaa... VITTUA. Ajattelin siinä itsekseni että pojilla kotipaikka mielessä..

Onneksi oli lyhyt päivä ja päästiin ajoissa pois. Näin Samulin koulun aulassa ja tarjosin kyytiä kämpille. Kävelimme koulun parkkipaikalle autoni luokse. Samuli katseli epäuskoisena autoani, joka kiilteli siinä parkkipaikalla kauniin vihreänä, kiitos monen monen lakkakerroksen ja kunnon vahauksen. Olin tehnyt tämän auton koulunpäättötyönä.. ja uhrannut siihen satoja tunteja. Aukaisin Samulille oven sisäpuolelta, koska autoni oli niin vanhaa vuosikertaa, että siinä ei ollu hienoja keskuslukituksia.

Lähdin ajelemaan kohti asuntoamme ja juttelimme niitä näitä. Enimmäkseen autoista. Pääsimme perille ja sanoin Samulille että hän kyllä pääsisi aina kyydissä kouluun mikäli tuntimme sattuisi menemään yksiin.

Siitä se opiskelijan arki lähti rullaamaan pikkuhiljaa. Koulua päivät ja illat sitten kotona nyhväystä. Pyrin käymään kerran viikossa uimassa ja salilla... ja tietenkin viihteellä tuli käytyä. Mutta mieluummin otin aina kämpillä olutta ku lähteny baariin. Rahaa olisi ollu mikä oli opiskelijalle harvinaista, olinhan juuri myynyt taloni pois, mutta olin päättänyt säästää rahani ja ostaa opiskelujen jälkeen oman talon.

Silloin tällöin Samuli lähti mukaani salille, mutta uimaan hän ei ollut innokas lähtemään. Samuli yleensä odottelikin minua että pääsisi samalla kyydillä takas kämpille. Koulussa käynti tympäisi niitten saakelin teinien takia... Ärsyttävää lässytystä... Helvetti mitä kirkumista jos joutuivat käsittelemään raakaa lihaa.. Huhhuh. Tykkäsin todella ruoanlaitosta ja sen takia opiskelinkin ahkerasti. Matikka tuotti minulle harmaita hiuksia. Onneksi sain Samulilta apu matikassa.

Vietimme Samulin kanssa paljon aikaa yhdessä. Katselimme telkkaria, pelasimme x-boxilla ja kaikkee muuta mitä nyt nuoret yleensä tekeekin. Turoa ei pahemmin kämpillä näkynyt, mistä olin vain hyvillään...

Jatkoa tulee ja palautetta saa ja pitää antaa :D