Marcus Seiwäskoski

Rehtori Kauralan iltapäiväseikkailut.


Rehtori S. Kaurala katseli koulunsa käytävän ikkunasta ulos kuulakkaaseen helmikuun iltapäivään ja naputti pitkillä kynsillään ikkunalautaa.

Kaupungin energiaosaston kaukolämpömiehet tekivät ulkona töitä paksut toppavaatteet päällä.

Tämä hiukan harmitti Kauralaa. Kesän koittaessa työmiesten toppavaatteet vaihtuisivat avohaalreihin ja T-paitoihin. Hymy levisi rehtorin suupieliin, kun hän mietti työmiesten auringon ruskettamaa ihoa ja hiestä kiiltävää hauislihasta lapion varressa.

- Voi pojat, jos tietäisitte... mietti rehtori puoliääneen.

Niinpä niin. Vaikka rehtori S.Kaurala oli naimisissa ja kahden fiksun pojan isä, löytyi hänen seksuaalisuudestaan myös toinenkin suunta. Mistään kovin vakavasta vaivasta ei kuitenkaan ollut kysymys. Kaurala ei kuitenkaan ollut ikinä harrastanut seksiä toisen miehen kanssa, mitä nyt joskus oli leikkinyt ajatuksella jalkapallomatsin jälkeen pukukopissa.

- Krhhmmm, kuului yhtäkkiä mörähdys hänen takanaan. Se oli talonmies Koistisen hyvän huomenen toivotus. Ja nyt Kauralan päivä oli pilalla. Koistinen vitutti Kauralaa. Ja paljon.

Koistinen oli kerta kaikkisen luotaantyöntävä ilmestys. Viisikymppinen kuvotus, jonka päällä oli aina paskaiset roikkuvat kokohaalarit. Laihan miehen ryhti oli vetelä ja kumara, kasvoja koristivat epäsiistit viikset ja kaiken kruunasi tympeän pälyilevä katse likaisen lippalakin alta ja vanhan viina hajuinen hengitys.

Ja laiska kuin mikä. Tiputtavat hanat, syksyisin lehdet haravoimatta, repsottavat ovilistat ja kaikki. Saatana, tuo ali-ihminen vaan lusmuili täällä koulussa. Kaurala TIESI, että Koistisella oli koulussa joku sakasti, missä tuo alemman työväenluokan edustaja kävi nukkumassa. Hän ei ollut kuitenkaan vielä löytänyt paikkaa, vaikka oli sitä joskus iltaisin etsinyt. Jotkut ovet kellarissa olivat lukittu ja avaimet olivat vain talonmiehellä. Kaurala oli yrittänyt hankkia avaimia kaupungin tekniseltä osastolta mutta ei ollut saanut niitä.

- Jonain päivänä tuo tyyppi narahtaa nukkumisesta työaikana ja silloin äijä saa monoa perseelle, tuumi Kaurala.

Ihmispaskan ja lämmitysöljyn haju jäi löyhkäämään käytävään, kun Koistinen laahusti portaikkoon putkitonget kädessään.

- Hyi helevetti! Puuskahti Kaurala.

Kaurala meni kansliaansa. Koulusihteeri Hannan toimiston ovi oli auki ja Hanna hymyili pöytänsä takaa Kauralalle. Kaurala hymyili puoliväkisin takaisin. Hanna oli kaikestaan mukava ja ahkera nainen. Tänään hänestä tulisi kuitenkin Koistisen aiheuttaman kärsimysten välikappale. Kaurala alkoikin järjestellä Hannalle vähän ylimääräisiä hommia. Huonosti toimiva kopiokone olisi olennainen osa tätä hiljaista simputtamista. Mutta mitä vittua! Rehtorin kanslia oli kylmä. Patterikin aivan kylmä. Voi perkeleen perkele! Kaurala yritti soittaa talkkarin puhelimeen mutta kuten tavallista, se oli suljettu.

- Voi perse! Vesi valui Kauralan silmiin vitutuksesta. Hän lähti kellariin etsimään talonmiestä. Operaatio Hanna saa jäädä iltapäivälle.


Kellari oli vastemielinen paikka. Loisteputkista yli puolet oli pimeinä. Paikkaa oli tuskin siivottu kymmeneen vuoteen. Kauralan sandaalit tarttuivat likaiseen betonilattiaan, kun hän käveli kellarissa ja etsi talonmiestä. Mutta mitäs nyt! Yksi lukituista ovista oli auki. Kaurala raotti ovea ja bingo! Talonmiehen salainen luola oli löytynyt. Ja mistään steriilistä tilasta ei voitu puhua. Katossa roikkui paljas hehkulamppu. Entiseen perunakellariin oli tuotu heteka, jossa oli saastaisen likainen superloonipatja. Lattialla oli pornolehtiä, kertakäyttöisiä pahvikuppeja ja rutattuja talouspyyhkeen palasia. Naulakossa roikkuivat Koistisen likaiset siviilivaatteet. Ilmassa leijui vanhan maakellarin tunkkainen haju, polttoöljyn kyllästämä katku ja spermaiset rutatut talouspyyhkeet.

Pienellä puujakkaralla oli miehiset eväät. Purkki punaista maitoa ja avattu paketti HK:n sinistä.

Kaurala astui "tupaan" ja katsoi ympärilleen.

- Öörrhm. Mitä vittua? Kuului mutina.

Kaurala vilkaisi vasemmalle. Talonmies Koistinen istui pienessä WC-kopissa, missä ei ollut ovea. Äijä istui paskalla haalarit kintuissa ja luki -70 luvun tekniikan maailmaa.

Koistinen nousi ylös pytyltä pyyhkimättä persettään ja pesemättä käsiään. Hän lähestyi uhkaavasti rehtoria.

- Öörmh. Ähisi talonmies. - Mitä helvettiä tulet tänne häiritsemään toisten työntekoa? Saatanan kyylä, kyllä minä tiedän mitä miehiä sinä olet, mörisi Koistinen.

Koistinen koppasi rehtoria niskasta kiinni ja pakotti miehen polvilleen eteensä. Haalarin napit olivatkin valmiina auki ja toisella kädellään Koistinen tiputti kalsarinsa alas.

- Nyt imet, hintti! Koistinen käski.

Tilanne oli kontillaan olevan rehtorin mielestä kuitenkin jollain tapaa kiihottava.

Talkkarin puolijäykkä kyrpä haisi kuselle. Kalsarit olivat paskan tahrimat. Pallit hilseilivät ja hieman toiseen suuntaan käyristyvän kyrvän esinahan alta paljastui tulehtunut limakalvo.

Kaurala vatkasi ensin tummanpunaista kalua ja sai sen kokonaan jäykäksi ja otti sen rohkeasti suuhunsa. Koistinen alkoi vimmatun pukkimisen. Kaurala meinasi oksentaa, kun paisunut terska tökki hänen kitapurjeitaan. Yhtäkkiä Koistisen perse alkoi täristä. Mies alkoi voihkimaan ja Kaurala tiesi mitä tapahtuu. Hän yritti vetää päätään pois mutta Koistinen painoi vastaan ja silloin se tapahtui. Likainen kulli alkoi suoltamaan spermaa rehtorin suuhun. Kaurala yritti sylkeä ulos mahdollisimman paljon mutta enemmän hän joutui nielemään. Ja totta vie! Vaikka talkkari oli laiskan miehen maineessa, tämän homman hän hoiti loppuun ja huolella. Pussit olivat aivan tyhjät, kun hän vapautti yökkivän rehtorin otteestaan. Kaurala sylki kontillaan spermaa lattialla. Talkkari monotti rehtoria perseelle.

- Nyt, painu vittuun ja tervetuloa uudelleen. Örähti Koistinen.

Kaurala kompuroi ylös jä lähti perunakellarista. Ovella hän kuitenkin pysähti.

- Tuota, opettajanhuoneen patterit ovat kylmiä, voisitko vilkaista niitä? Kysyi rehtori Koistiselta.

Koistinen pälyili happamasti lipalakkinsa alta.

- Ei kerkee tällä viikolla, eikä varmaan ensi viikollakaan, kun on kaiken maailman Ruunebergin päivät. Örisi talonmies.

- Niinpä niin. Kiireensä kullakin, mietti Kaurala kävellessään portaita ylös. Mutta ei tuo Koistinen nyt aiva hyödytön tapaus ollut. Pitäköön vielä työpaikkansa.

- Voi hyvänen aika, oletko kaatunut? Rehtori säikähti Hannaa joka tuli käytävällä vastaan

- Sullahan on polvet aivan likaiset!

- Joo, kaaduin kellarissa, kun etsin Koistista, ei tässä mitään hätää, valehteli Kaurala.

- No aina se on hukassa, harmitteli Hanna. Jos löydät sen niin sano, että patterit on aivan kylmiä ja naisten vessan hana vuotaa.

Niinpä niin, ajatteli Kaurala. Kyllä etsivä löytää, yhtä jos toistakin. Ehkäpä jo huomenna taas....