Santeri

Santeri
Pojasta isään

Kykin lauantaina aamusta alkaen kasvimaallani kitkemässä rikkaruohoja. Joskus mietin, että olen aika naurettava tämän puutarhani ja kasvimaani kanssa. Tämmöinen iso riski mies ahertaa kuin akka perse pystyssä ja sormet mullassa hellästi hoitelemassa pikku kasvejaan. Mutta minä olen kasvanut pienestä lapsesta kiinni tähän kasvimaahan, koko tonttiin ja tähän vanhaan kotitalooni ja minä ihan oikeasti rakastan näitä. Kai sitä mieskin saa tuntea tunteita edes puutarhaa kohtaan, jos ei ihmisistä niin kamalasti välitä. Ja minä pidän todella harvoista ihmisistä. Erakkoasenne kieltämättä vain pahenee iän myötä – olen tosin vasta 34 v.
No, ihan tottahan se ei tietenkään ole. Minulla on tosi hyvä ja miehekäs suhde naapuriini. Minulla on myös erittäin hienoja työkavereita, joiden kanssa vietän jonkin verran myös vapaa-aikaa. Varsinkin yhden Karin kanssa, joka on myös prätkäjätkä – muttei kylläkään homo, vaikka tietääkin sen minusta. Hänen kanssaan olemme tehneet pyörillämme pitkiä retkiä, yhtenä kesänä ympäri Eurooppaakin. Olen intohimoinen motoristi ja rassaan pyöriäni joskus hartaammin kuin puutarhaani. Tulipa mieleen, olisiko tuo puutarhan hoito jonkinlaista vastapainoa koneiden kanssa värkkäämiselle, jota siis teen ahkerasti, vaikka ei oikeastaan tarvitsisi, pyöräni ovat hyvässä kunnossa.
Silloin kesäkuun puolivälin lauantaina oli oikein kaunis, lämmin aurinkoinen päivä. Minulla oli pelkät shortsit. Nurmi ja multa tuntuivat mukavalta paljaiden jalkojen alla. Hiki alkoi kiiltää lihaksilla, ei työn vaan helteen takia. Puolen päivän aikaan vesipullo oli jo tyhjä ja muutenkin alkoi tehdä mieli kahvia ja välipalaa. Nousin ylös kankeasti, kun paikat olivat täysin jumittuneet huonoissa työasennoissa. Kävelin terassin luo pyöritellen niveliä ja venytellen lihaksia. Olen pultannut terassin rakenteisiin tukevan rekkitangon voimistelua ja leuanvetoja varten. Siihen nyt hyppäsin ja roikotin itseäni saadakseni selän oikeaan asentoon. Sitten innostuinkin vetämään leukoja. Siinä ilokseni rehkien ja itsestäni nauttiessani huomasin yhtäkkiä Paulin vaalean pään naapurin puolella pensasaidan takana.
Hän on naapurin 22-vuotias poika. He olivat muuttaneet siihen viereeni, kun hän oli jotain kuusitoistavuotias teini. Hän oli heti löytänyt sen omakotialueen jätkäjengin, joka pörräsi ympäriinsä lievästi häiriköiden, hupparin huput syvälle otsalle vedettyinä ja nahkatakin kaulukset pystyssä. Minun kanssani he eivät pelleilleet. Paitsi että olen aika iso sälli, minulla on kaksi moottoripyörää. Pikemminkin pojat katselivat kaihoten, kun kaahailin pyörilläni. Paulikin seisoi useasti autotallissani katselemassa, kun rassasin ajokkejani. Hän ei kyllä paljon jutellut, ojenteli työkaluja ja vaitonaisena vain tuijotti. Ei se kylläkään minua häirinnyt, mitä sitä tyhjiä jorisemaan.
Lakkiaisiaan seuranneena syksynä Pauli lähti muualle opiskelemaan. Samassa rytäkässä naapurin eukkokin pakkasi laukkunsa ja jätti miehensä asumaan naapurikseni. Tämä Jouko raatoi yksityisyrittäjänä. Vapaa-aikanaan nyt poikamiehenä hän näytti järjestävän useinkin kosteita saunailtoja äijäporukoille. Kyllä minäkin aina silloin tällöin istuin hänen kanssaan juttelemassa elämämenosta, tosin kahden kesken. Pauli kävi katsomassa isäänsä epäsäännöllisen säännöllisesti ja joskus pistäytyi minunkin luonani. Nyt minulla oli vain se käsitys, että Jouko oli lähtenyt lomamatkalle. Siksi vähän hämmästyin, kun näin hänen poikansa.
- Kas, Pauli. Miten sinä kotonasi olet? Luulin, että isäsi on matkoilla, huikkasin aidan taakse.
- Tulin talonvahdiksi. Sinulta sujuu vielä aika komeasti tuo leuanveto.
- No hemmetti, eihän tässä vielä mikään ikäloppu olla. Miten itselläsi sujuisi?
- Enpä tiedä. Tuskin noin kevyesti. Mitä sitä kuuluu?
- Entistä vain. Maistuisiko kahvit? Olin juuri menossa keittämään.
- Mikä ettei.
Pauli lähti kiertämään pensasaitaa ja minä menin edeltä keittiöön. Latasin juuri keitintä, kun hän asteli sisään. Katsahdin häntä nopeasti. Yllätyin tai oikeastaan kai hämmennyin, sillä Pauli oli aika lailla miehistynyt sitten viime näkemän. Milloinka se olikaan? Joskus talvella toppavaatteiden verhoamana hänet taisin edellisen kerran nähdä. Nyt hän oli pellavapäinen jäntevän hoikka kaveri niin kuin nuorempanakin, mutta jotenkin aikuismaisempi. Olisiko harteikkaampi tai jämeräleukaisempi? Tulin mukavan hyvälle tuulelle nuorekkaan miehekkäästä seurasta.
Viittasin häntä istumaan pöytään ja kasasin siihen eteen leipätarpeita ja kahvimukit. Rupattelimme ympäripyöreitä niitä näitä kahvia hörppien ja paljastui, että Pauli oli ollut kotonaan jo toista viikkoa eikä nyt vain tullut talonvahdiksi. Hän oli nimittäin saanut kesätyöpaikan täältä, kaiken lisäksi opiskeluihinsa liittyvästä yrityksestä. Hän opiskeli biokemiaa. Minä en juurikaan tiedä luonnontieteistä, olen graafikko ja työskentelen mainostoimistossa. Hän kuului viihtyvän niin töissä kuin opintojensakin parissa. Muutoin kävimme läpi myös asuinalueemme yhteisiä tuttuja ja mitä heille kuului. Siitä jengistä ei kukaan enää asunut täällä, olivat hävinneet maailman tuuliin ja aika harvoihin Paulikin tuntui pitävän yhteyttä. Asiaanhan kuuluu vähän virnuillen tentata naapuriston nuorisoa myös tuosta pariutumistilanteesta. Niinpä paukautin hymyssä suin:
- Joko olet löytänyt Joukolle miniäehdokkaan?
- Äh. Aina tuota kaikki utelee, Pauli punastui ja puhkui asiaan kuuluvasti. – Ei ole löytynyt. Katsellut vain vähän olen. Ethän ole itsekään löytänyt, vaikka sinulla aikaa olisi ollutkin.
- Että sinä jaksat jankuttaa tuosta iästä. Joo, en ole löytänyt. Vaan enpä ole etsiskellytkään.
- Taidat olla naimisissa moottoripyöriesi kanssa.
- Täsmälleen. Paremmin sitä ei voisi sanoa.
- Sinä olet meikäläisen idoli. Poikamiehuus kunniaan. Ja prätkät.
- Älä sentään liioittele. Totta hemmetissä terve mies haluaa lisääntyä ihmisen kanssa.
- Etkö sinä sitten ole terve, hän virnisteli.
- En varmaan. Jos prätkän kanssa voisi lisääntyä, me tehtäisi pyörieni kanssa lauma pikku mopoja, nauroin sydämeni pohjasta ja nauttien tästä höpötyksestä Paulin kanssa.
- Oletko sinä homo?
Se tuli salamana kirkkaalta taivaalta, puun takaa, ihan puskista. Nauru kuoli kurkkuuni. Mitä vittua tuo jätkä meinasi? Pauli näytti ihan vakavalta, ei mitään pilkkaan tai halveksuntaan viittaavaa. Mutta minä haluan elää kaapissa. Elän siellä ihan tyytyväisenä. En mitenkään häpeä homouttani ja paneskelukaverini käyvät luonani ihan avoimesti. Silti seksielämäni on yksityistä eikä kuulu kenellekään muulle. Olin niin hölmistynyt, etten osannut sanoa mitään.
- Sorry. Ei olisi pitänyt kysyä. Mitä se minulle kuuluu, Pauli alkoi selitellä nolona. – Tuli vain jotenkin mieleeni. Älä tykkää kyttyrää.
- Ei kun… kyllä sitä kysyä saa. Kunhan et järkyty tai ala sekoilla typeryyksiä. Olen minä, ihan umpihomo, hymyilin, mutta levitin samalla harteitani sen näköisesti, etten kuuntele asiasta minkäänlaista vittuilua. – Mutta sitä vain ihmettelen, miksi sinä sitä kyselet.
Pauli ei heti vastannut mitään, katsoi hetken minua oudon epäröiden ja käänsi sitten katseensa ikkunaan ja puutarhaan. Hänen silmistään, huulistaan ja levottomina haparoivista käsistään huomasi, että hän pohdiskeli jotakin ankarasti, haki rohkeutta sanoa jotakin.
- En kai miksikään. Muuten vain, hän vilkaisi taas nopeasti minua. – Tai siis, millaista se on? Kun miehet ovat sillä lailla? Rakastelevat?
- Voi vittu, älä vain sano, että sinä olet alkanut kiinnostua miehistä, huokaisin.
- En! Kai sitä nyt kaikki joskus miettii. Noin niin kuin ihan uteliaisuuttaan, hän soperteli.
- Tietenkin. Kun noin sen esität, niin ihan luonnollista se kai on kysellä, yritin olla rauhoittelevan isovelimäinen.
- Voisitko naida minun kanssa?
Jumalauta, että se jätkä osasi yllättää. Ensin hörähdin, mutta sitten vakavoiduin ja tuijotin hetken Paulia. Hänen silmänsä olivat uponneet kahvimukiin, jota hän pyöritteli käsissään. Mikä sitä vaivasi? Ei kai se nyt sentään tosissaan ollut? Siis ainakaan minä en aikonut missään nimessä alkaa sekoilla hänen kanssaan. Sehän oli naapurinpoika! En sanonut mitään, suljin margariinirasian kannen, keräsin muutkin leipätarpeet ja vein ne jääkaappiin. Hörppäsin loput kahvit seisaaltaan ja ilmoitin tylysti:
- Minun täytyy palata kasvimaalle jatkamaan rikkaruohojen nyhtämistä.
Marssin mielenosoituksellisen tympeänä ulos ja Pauli seurasi nöyränä. Kykin taas porkkana-, sipuli- ja yrttipenkkien väleissä varmaan pari tuntia. Ja mitä teki naapurin komea poika? Seisoi koko sen ajan viimeisiä kukkiaan tiputtelevan omenapuun varjossa. Sanomatta mitään, vain kai jalkaa välillä vaihtaen. Yhdessä välissä ärähdin hänelle, että ei, ei ja ei, vaikka se toljottaisi siinä maailman tappiin. Hän vain jatkoi mykkänä synkkää tuijotteluaan. Ajattelin jo, että onkohan hän mennyt jotenkin päästään sekaisin, pitäisikö soittaa psykiatrille. Toisaalta sellainen hiljainen seisoskelijahan hän oli ollut jo silloin nuorempanakin.
Jonkin ajan kuluttua minua alkoi taas vaivata jano ja nälkäkin. Nousin nivelet paukahdellen. Paulia mulkaisemattakaan menin rekille, roikuin, tein muutaman jättiläisen ja kiepin. Hän tuli siihen lähelle. Käännyin niin, että selkäni oli häneen päin ja vetelin taas sarjan leukoja, ja se piru laski niitä puoliääneen. Marssin sisään keittiöön ja kun hän ei seurannutkaan perässä, kurkkasin ikkunasta, oliko hän häipynyt. Ei, siellä hänkin oli äitynyt vetelemään leukoja. Ihan kevyesti se häneltäkin näkyi sujuvan, vaikka oli esittänyt sen suhteen epäilynsä. Ryhdyin tekemään salaattia, kun keksin, että taidankin jo lämmittää saunan ja lähteä illalla keskustaan baarikierrokselle. Jospa löytäisi sänkyyn vaihteeksi jonkun uuden kaverin. Työnsin salaatin jääkaappiin odottamaan, että saunoisin ensin, ja menin pihalle.
Tämä minun taloni on niin vanha, että sauna sijaitsee erillisessä rakennuksessa ulkona. Samassa yhteydessä on pyörieni talli, varasto ja liiteri. Pauli roikkui vielä tangossa, mutta lähti perääni saunalle. En sanonut mitään. Ei hänkään. Kun olin saanut tulet kiukaan alle, istahdin saunan rappusille. Pauli nojasi seinään siinä vieressä. Tuhahdin lopen kyllästyneenä:
- Usko jo, en aio paneskella sinun kanssasi.
- Mikset?
- Voi saatana! Sinä olet naapurin kakara! Olen tuntenut sinut teini-ikäisestä lähtien.
- Nyt minä olen aikuinen.
- Niinköhän. Jos sinua naitattaa, etsi joku ikätoverisi.
- Olenko minä sinusta ruma?
- Hemmetti! Et. Olet niin hyvännäköinen, että jätkä kuin jätkä kuolaisi sinun perääsi.
- Entä sinä?
- Voi vittu. Minä aion nyt ruveta saunomaan ja lähteä sitten baarikierrokselle. Niin että sinä voit häipyä.
Ihme. Pauli lähti. Tietenkin sanaa sanomatta. Kävin lisäämässä puita kiukaan alle. Puistelin päätäni nuorelle naapurilleni, mutta kieltämättä hymyillen. Olihan se toisaalta imartelevaa, että nuori homouteen herännyt kaveri halusikin ensikokemuksekseen minut. Mitä minä olin – sentään kaksitoista vuotta vanhempi kuin hän. Ja vain yhdeksän vuotta nuorempi kuin hänen isänsä. Eikä Pauli tosiaan ollut pahemman näköinen sälli. Ehkä, jos hän ei olisi ollut naapuri, olisin voinut harkita kiihkeää peuhaamista hänen kanssaan. Tai ei, kumminkin liian nuori. Vaikka toisaalta… Tämmöisiä minä siinä jahkailin, kun sauna lämpeni kylpykuntoon.
Ja silloin Pauli tuli takaisin. Naama totisen päättäväisenä ja kädessä vasu, jossa näytti olevan pyyhe ja vaihtovaatteet. Suljin silmäni ja laskin kahteenkymmeneen, etten raivostuisi. Rauhoituin sen verran, että sain kuiskattua:
- Minähän käskin sinun häipyä.
- Niin teit, mutta tulin takaisin. Ajattelin tulla saunomaan.
- Aha.
Luovutin. Astuin saunan eteiseen ja aloin kiskoa shortseja ja kalsareita jalasta. Pauli tuli perässä. Huomasin hänen hymyilevän ujosti, kun kaluni, kohtalaisen näyttävä letku, heilahti vapauteen. Hän kaivoi vasuaan ja heitti pöydälle – tämä oli röyhkeyden huippu – liukugeeliputkilon ja kaksi kortsua. Tuijotin niitä ja Paulia enkä saanut sanaa suustani, pyöritin vain päätäni. Mitä hittoa minun nyt pitäisi tehdä? Pauli riisuutui ja paljastui varsin mallikkaan näköiseksi ja tiukkalihaiseksi vartaloltaan, hän ilmeisesti piti hyvää huolta itsestään. Kun hän seisoi siinä edessäni alastomana, hän kuitenkin peitteli käsillä kaluaan. Murahdin hänelle:
- Turhaan sinä sitä kyrpää suojelet, jos naida ajattelit.
- Ajattelitko sinä?
- En. Koeta nyt jumalauta tajuta, että en minä voi ajatella panevani sinua, kun olet tuosta naapurista. Vaikka oletkin kieltämättä houkuttelevan komea, ja kyllä minua mairitteleekin, että haluat minua.
- No sitten. Suostuisit nyt. Etkö voisi ajatella, että teet minulle suuren palveluksen? Ja minä tarkoitan sitä, hän mutisi hiljaa ja katsoi niin vetoavasti, että aloin sulaa.
- Vai palveluksen? Voi paskat, huokaisin, vilkaisin taas kortsuja ja liukkaria. – Olkoon. Antaa palaa sitten. Mutta vain tämän kerran. Etkä sitten itke ja valita jälkeenpäin.
Harppasin hänen luokseen, tartuin kaksin käsin päähän ja suutelin häntä rajusti. Hän ynähteli vastalauseita, nappasi kiinni ranteistani ja yritti vapautua otteestani. En antanut periksi, vaan työnsin häntä voimalla seinää vasten ja jatkoin kunnon kielisuudelmaa. Hän rimpuili kuitenkin niin voimakkaasti vastaan, että hellitin vähän ja tiuskaisin huohottaen:
- Etkö sinä haluakaan?
- E- en tiedä, hän kuiskasi ääni vapisten.
- Olisi syytä tietää. Kun minä pääsen vauhtiin, en piittaa paskaakaan sinun vastaanpyristelyistäsi.
- Sattuuko se?
- Sattuu. Varsinkin minun kanssani, kun en ole erityisen helläkätinen. Mutta tosi homo kestää sen.
- No sitten. Jatketaan vain.
Kaappasin hänet tiukkaan halaukseen ja imin kaulaa, harteita. Pauli tuntui värisevän kauttaaltaan, ja ajattelin, että tällaistako neitsyen paneminen on, yksipuolista intohimoa. Vasta vähän ajan kuluttua Pauli uskalsi arasti kietoa kätensä ympärilleni ja vastata hyväilyihin. Ne vapisevat kädet tuntuivat naurettavilta, suorastaan ärsyttäviltä, kun minä haluaisin tuntea miehen pitelevän minua kunnolla, vahvoin kourin.
Kiihotuin kuitenkin lopulta kunnon seisokkiin. Painoin kaluani Paulin alavatsaan, ja hän veti kai pelästyksissään lantiotaan taaksepäin. Iskin kourani hänen pakaroihinsa ja pakotin hänet takaisin. Tartuin hänen hiuksiinsa ja kallistin päätä. Hänen silmissään oli hieman hätääntynyt ilme, ja hän näytti purevan hampaitaan yhteen leuat kireinä. Hetken mietin, että minun täytyisi lopettaa, kun ei tästä näyttänyt tulevan mitään. Mutta sitten päätin, että Pauli saa luvan itse sanoa, jos haluaa keskeyttää tämän.
Hetken päästä painoin hänet polvilleen eteeni ja käskin avata suun. Hän totteli, ja työnsin vehkeeni imettäväksi. Hän yllättyi ja yökki, mutta uskalsi sitten varovasti tunnustella kielellä kyrpääni. Pidin häntä takaraivosta ja lykin pienillä työnnöillä kalua vähän syvemmälle. Hieman hän kakisteli, mutta ei sentään purrut vastalauseeksi. Kunnon imua hän ei kuitenkaan osannut minulle järjestää.
Kiskaisin hänet ylös ja työnsin nojaamaan pöytää vasten perse pystyssä. Sitä innostuin nuolemaan ja levittelemään reikää. Siinä kohtaa Pauli jo päästeli mielihyvältä kuulostavia ynähdyksiä. Otin liukkaria ja hoitelin aukon huolella. Sitten kumitin ja liukastin oman jöötini. Raahasin Paulin saunan puolelle nojaamaan lauteisiin. Asettelin terskan reiälle, tartuin häntä lanteista ja aloin työntyä sisään. Olipa tiukkaa. Pauli jännitti eikä kyennyt rentouttamaan sulkijaa. Jouduin käyttämään ylimääräistä voimaa, ja hän parahteli ja nytkähteli, mutta päästi minut asteittain perille asti. Siinä pidin taukoa, hieroin hänen niskaansa ja selkää ja kuiskin kehuja hänen perseestään.
Sitten kiihdytin itseni asteittain kunnon vauhtiin. Pauli valitti, uikutti ja yritti kiemurrella irti, mutta en päästänyt. Lohdutukseksi haparoin käteeni hänen kalunsa, mutta se oli ihan veltto eikä suostunut kovettumaan millään. Kun lähenin huippuani, annoin palaa täysillä niin, että Pauli-parka kolisi lauteisiin ja ulvoi suoraa huutoa. Minä hölmö luulin hänen olevan täysin hurmiossa. Mutta kun olin valmis ja vetäydyin hänestä, hän itkikin kyyneleet hiljaa poskille valuen.
- Et sitten tykännytkään tästä ensi kerrastasi, kysyin ällistyneenä, kun sain vedettyä henkeä.
- En. En yhtään. Se oli kamalaa.
- Haluatko nyt panna minua?
- En.
- Jos sinä et olekaan homo?
- En minä olekaan.
- Täh? Mitä helvettiä! Miksi vitussa sinä sitten halusit tätä?
- Lupaatko, ettet koskaan kerro isälle, Pauli nyyhkytti hiljaa.
- Mitä tämä nyt on? En tietenkään, jos et itsekään puhu, ihmettelin ihan hoona.
- Isä on homo.
- Eikä ole. Miten niin?
- Löysin homopornolehtiä sen yöpöydän laatikosta. Ja kortsuja ja sitä geeliä. Eikä sillä ole ainuttakaan naisystävää, miehiä vain.
- En usko tuota. Ja miten se sitä paitsi liittyy tähän, mitä sinä halusit?
- Minun täytyi saada tietää, miksi isä tekee sitä. Miltä se tuntuu? Ja tuota, tykkäisinkö minäkin siitä?
- Jumalauta, jätkä, että sinä olet tyhmä! Kyllä sen panemattakin tietää, pitääkö miehistä vai ei! Ja mikset yksinkertaisesti jutellut tästä isäsi kanssa. Plus että tajuatko, miten typerän sinä minusta teit? Varsinaisen idiootin! Turpiisi sietäisit!
- Anteeksi.
Kun tilanne rauhoittui – paitsi että minun vitutukseni ei meinannut laantua millään, juttelimme pitkään Paulin ahdistuksesta isänsä takia. Päädyimme jopa lauteille hikoilemaan. Selitin hänelle kaikkea mahdollista homoista. Myös että hänen isänsä oli luultavasti biseksuaali, joka avioeron jälkeen on valinnut homouden helpommaksi tieksi jatkaa elämää. Kehotin Paulia avoimesti puhumaan asiasta Joukon kanssa, koska se helpottaisi luultavasti molempien tunteita, isäkin varmaan koki ahdistusta salaillessaan homouttaan Paulilta. Omasta puolestani lupasin uudestaan, etten ota asiaa puheeksi Joukon kanssa ennen kuin he ovat keskustelleet keskenään – jos silloinkaan. Kuuden maissa Pauli palasi kotiinsa. Helpottuneena sanojensa mukaan, vaikka murjaisikin lopuksi, että homoilu on vastenmielisen tuskallista eikä hän koskaan erehdy enää kokeilemaan. Nauroin, että kyllä sitä miehet voivat rakastella hellästikin, mutta se ei vain kuulu minun tapoihini. Hän näytti iloisesti minulle keskisormea.
Emme tietenkään ottaneet Paulin kanssa uusintapanoja koko kesänä, mutta olimme muuten kyllä puheväleissä ja hän kävi luonani aika usein. Isälleen, joka palasi lomalta juhannukseksi, Pauli ei kuitenkaan uskaltautunut puhumaan tästä homokysymyksestä. Kyllähän minä sen ymmärsinkin. Yksi vaikeimmista asioista lasten ja vanhempien välillä on puhua seksuaalisuuteen kuuluvista asioista. Toisaalta Pauli muutti suhtautumistaan isäänsä ymmärtäväisemmäksi ja suvaitsevaksi eikä kärsinyt enää tämän homoudesta.
Pari kertaa Paulin poissa ollessa huomasin Joukon järjestävän niitä äijien saunailtoja. Olisi tehnyt mieli ängetä mukaan, mutten tietenkään voinut. Tosin silloin tällöin rupattelimme Joukon kanssa aidan yli. Se oli vain sellaista yleistä lätinää säistä, naapurustosta ja puutarhan hoidosta. Uteli hän jonkin verran myös pyöräreissuistani, joilla kävin sen Karin kanssa kiertämässä Itä- ja Keski-Suomea. En voinut sille mitään, että aloin silmäillä Joukoa vähän tarkemmin. Hän oli itse asiassa melko komea mies – poikaansa tullut – ja selvästi jäntevässä kunnossa. Eipä olisi ollut hullumpaa päästä testailemaan häntäkin lauteita vasten.
Elokuun puolivälissä Pauli palasi opiskelukaupunkiinsa. Sitten lauantaina illansuussa palasin yhdeltä pyöräreissultani. Kun kaarsin pihaani, näin Joukon kolkuttelemassa ovellani. En ehtinyt kunnolla pyörän päältä nousta ja riisua kypärää, kun hän raivoisasti kirouksia huutaen hyökkäsi kimppuuni. Tyrmistyin niin, että jouduin ottamaan ensimmäiset iskut vastaan osaamatta puolustautua. Toinnuin kuitenkin nopeasti, kaappasin Joukon pään oikeaan kainalooni ja kamppasin hänet maahan alleni. Puristin jo toisen käteni nyrkkiin ja aioin vetää sitä jätkää kunnolla lättyyn, mutta ehätin hönkäisemään kiukkuisena:
- Mitä vittua tämä on! Mikä sinua vaivaa?
- Saatanan homo, sinä olet pannut minun poikaani, Jouko tyrski itkun ja raivon sekaisesti.
Hölmistyin. Mitäh?! Pauli oli sittenkin puhunut isälleen, mutta mitä hän oli kertonut, kun Jouko oli niin raivostunut? Tai sitten Jouko oli vain tulkinnut väärin. Nyrkkini aukeni, päästin irti Joukosta ja nousin ylös. En tiennyt, mitä sanoa. Marssin sisälle. Panin kypärän ja ajohanskat eteiseen naulakon päälle. Jouko tuli oven rakoon ja puhisi edelleen vihaisena:
- Miksi? Miksi hitossa sinun piti tehdä se?
- Eikö Pauli kertonut?
- Ei! Sinä vain olit nussinut häntä saunassa isolla kyrvälläsi.
- Pauli on kertonut vain osatotuuden. Niin että kai minä sitten voin kertoa loputkin, vaikka lupasin, etten puhuisi sinulle mitään.
- Lupasit?
- Hän halusi rakastella kanssani, koska sinä olet homo.
- Täh? Voi ei! Mistä Pauli sen tietää?!
- Kysy sitä häneltä! Mutta hän halusi ymmärtää sinua ja halusi siksi tietää, miltä miehen kanssa paneskelu tuntuu. Ja minä en edes olisi halunnut suostua siihen, mutta hän oli niin perkeleen sinnikäs.
- Minun takiani…
- Niin. Ja voin sanoa sinulle, että Pauli ei ole homo eikä hänestä tullut sitä.
Näytti kuin kaikki voima valuisi pois Joukosta. Hän tuijotti minun ohitseni mitään näkemättömin silmin. Hänen ryhtinsä romahti ja kaikki kiukku haihtui taivaalle. Hän vilkaisi minua häpeissään, kääntyi pois kuin lähteäkseen ja mumisi:
- Anteeksi. Minä käsitin väärin.
- Ei hätää, asia järjestyksessä. Ja jos haluat vielä puhua tästä, niin minä olen täällä, puhuin rauhoittavasti. Hän pyörähti ympäri, astui pari askelta luokseni ja taputti olkavarttani.
- Minä olen niin typerä. Onneksi sinä olet hyvä tyyppi, hän jakoi tunnustusta vaimeasti ja yhtäkkiä puhkesi hämmästyneeseen hymyyn. – Voi helvetti, siis sinäkö olet myös homo?
- Joo, näin on.
- Ei hitto, tuollainen komistus ja vain pensasaidan takana. Enkä minä tiennyt mitään.
Silloin yllätin itseni. Kaipa olin niin säikähtynyt siitä hyökkäyksestä, etten osannut harkita juttua siinä loppuun asti. Nimittäin, kaappasin Joukon tiukkaan halaukseen. Pienen epäröinnin jälkeen hän rutisti minua takaisin ihan kunnolla. Siinä me sitten heijasimme toisiamme hyvän aikaa. Toinen pyysi äänettömästi anteeksi ja toinen lohdutti shokkiuutisen kuullutta. Ja se tuntui mukavalta, rauhoittavalta. Ensin.
Kun maltoimme lopulta irrottautua, lempeän tunnustelevat katseet vaelsivat toisen silmissä. Puhkesimme hymyilemään. Ihan kuin olisimme äänettömästi sanoneet kyllä, kyllä yllättävälle mahdollisuudelle, äkisti ja vahvana yltyvälle halulle. Kumpikin tiesi, mitä tapahtuu seuraavaksi. Suutelimme. Tutkaillen arasti, toisen huulten makua nautiskellen ja kun toiseen oli tyytyväinen, intohimoon antautuen. Kietouduimme villisti toisiimme, nahkakuteeni vain natisivat sitä kiihkoamme. Ja minä tunsin Joukon otteista, että tässä minulla nyt oli mies, tosi mies. Iso, vahva, rohkea tahtomaan ja valmis vastaamaan minun voimaani.
Söimme toisiamme vahvoin leuoin, puristelimme toisiltamme luut murskaksi ja hengitykset muuttuivat puuskutukseksi ja voihkinaksi. Minulla seisoi jo täysillä. Työnsimme vahvoja reisiä toisen haaroihin, hieroimme lantioita toisiinsa. Pudottauduimme eteisen lattialle ja pyörimme toistemme kimpussa kuin painissa. Mieletön hulluus pimensi aivomme. Toinen tuntui niin järkyttävän hyvältä alla, päällä, nurinpäin, potkiessaan polvilla, survoessaan kouralla naamaa, repiessä hiuksia.
En kestänyt sitä loputtomiin. Selätin Joukon. Istuin hänen rinnalleen ja kaivoin tuskissaan seisovan kyrpäni nahkahousuista. Painoin sen Joukon huulille, ja hän nappasi sen suuhunsa. Jumalauta, mikä imuri! Hän lutkutti tiukasti, ja minä nussin häntä nieluun asti ihan kuin olisin halunnut tukehduttaa hänet. Laukesin tosi rajusti, karjuin suoraa huutoa ja mällejä tuntui tulevan tolkuttomasti. Jouko ei niellyt lastiani, vaan kiskaisi minut rinnuksista alas ja sylki kaiken naamalleni ja nahkatakkini kaulukselle. Hieroin pärstäni hänen poskiinsa ja suutelin häntä vimmaisesti.
Ja hän vastasi ja kiepautti minut päältään ja ampaisi selkääni. Hän puristi kurkkuni kyynärpäänsä mutkaan ja kähisi korvaani, että hän vittu halusi persettä ja vähän äkkiä. Konttasin Jouko selässäni vessaan. Näytin sormella kaappia, josta löytyi kortsuja ja liukkaria. Se oli elämäni nopein reiän voitelu ja hurjin survaisu perseeseeni yhdellä kyrvän rajulla työnnöllä. Pääni roikkui vessan pöntössä, jossa valitukseni kaikui onttona. Silti puristauduin tiukasti Joukon kullin varteen kuin viimeiseen toivoon. Koskaan pano ei ollut tuntunut niin mahtavalta, täydeltä. Jouko omistautui täysin itsekkäästi omalle raivoisalle nautinnolleen, ei piitannut minusta vähääkään. Ja minä olisin halunnut sen jatkuvan ikuisesti. Kun Jouko laukesi, se oli ihan holtitonta riuhtomista selässäni ja sitten raskas raukeaminen lepäämään niskaani. Siinä me huohotimme päällekkäin pitkään, viimeiset hikipisarat otsalta tipahdellen ja kuiskimme onnen sanoja toisillemme.
Tuo ei ollut elämäni villein pano. Sellaisia olen saanut kokea koko syksyn, jonka olemme nyt olleet yhdessä. Jouko tuntuu olevan loputtoman raisu mies. Ja hän haluaa ottaa yhteen vähän väliä, ja minähän vain innostun sellaisista haasteista. Olen saanut hänet kaiken lisäksi innostumaan moottoripyöräilystä. Hän oikein hankki itselleenkin nahkaisen ajopuvun. Olemme tehneet pyörilläni monia retkiä, jotka eksyvät syksyisiin metsiin, ja joilla nahkajätkät piehtaroivat toistensa kimpussa sammaleet ympärillä lennellen. Puutarhanikin tuotti hyvän sadon, vaikka en suoraan sanottuna ole ehtinyt – tai välittänyt – laittaa sitä tänä syksynä talvikuntoon. No, täytyy ahkeroida sitten keväällä sitäkin enemmän.
Paulin ja isänsä välit ovat nykyään läheisemmät kuin kai koskaan. Yksi pelottava jännite siinä välissä kuitenkin vielä on. Emme ole Joukon kanssa vielä uskaltaneet kertoa Paulille suhteestamme. Siitä kuinka intohimoinen ja tiivis se on. Pakkohan meidän on se jossakin vaiheessa kertoa. Selvä se, mutta toistaiseksi vain pyörittelemme asiaa levottomin mielin.