Edius

Tämä tekemäni satu on julkaistu aiemmin Kalle -lehdessa nro 4/1999.

Jussi-rengin häpeärangaistus

”Niin paljon olet poika kärsivällisyyttämme koetellut, että saat pohtia huomiseen aamuun asti tekojasi ja pyrkiä parannukseen”, jupisi kylänvanhin partaansa ja loksautti munalukon kiinni häpeäpuun salpoihin Jussi-rengin oikean ranteen viereen. Oli tarvittu kuusi kylänmiestä taltuttamaan Jussi ja asettamaan hänen kaulansa ja ranteensa oikein paikkoihin lankkurakennelmaan, jota käytettiin kirkonmäellä häpeärangaistuksen antamiseen.

Jussia tämä kaikki ei kovin paljon huolettanut. Olipahan saanut antaa peri mustaa silmää häntä taltuttaneille miehille, mutta ylivoima oli ylivoimaa. Jussia suorastaan nauratti, kun joku niistä pelkureista kävi vielä potkaisemassa häntä persuksiin, kun Jussi itse ei voinut häntä nähdä tai asiaan puuttua. Samasta syystä potkaisija poistui takaviistoon lankkuseinän suojassa. Päivän ja yön Jussi jaksaisi olla telineessä polvillaan ilman ongelmia. Viime sunnuntain kirkonmenojen aikaan aloitettu tappelu oli kyllä sen arvoinen.

Kylän väkeä alkoi kulkea paikan ohitse kirkkoa kohti. Jussi tuijotti heitä häpeilemättä kumpareelta, kun irtopää lautaselta, mikä sai lapset tirskahtelemaan ja palvelusväkeen kuuluvat irvailemaan asiaan kuuluvasti. Isännät ja emännät sen sijaa olivat kuin eivät olisi Jussia huomanneetkaan.

Jussi näki pian Vaaran talon isännän saapuvan emäntineen. Hänen isäntänsä kulki ohitse ylpeän vaimonsa kanssa posket ilmeisesti häpeästä kuumottaen.

Jussi katsoi isäntäväkensä perään ja ajatteli sitä kaikkea työmäärää, minkä oli talon hyväksi tehnyt. Isäntä valitti kuitenkin jatkuvasti Jussin syövän kahden rengin edestä. Silloin Jussi ajatteli aina mielessään tekevänsä kolmen edestä työtäkin. Eipä silti, kyllä isäntäkin usein oli työssä mukana renkien kanssa, saituuttaan ilmeisesti.

Kirkonmenot menivät ja kirkkokansa teki paluuvaelluksensa. Jussi torkahteli myöhäiskesän ilta-auringossa ja kirosi kuivaa kurkkuaan. Ilta alkoi hämärtää.

Hän säpsähti täysin hereille takaa kuuluvan rasahduksen vuoksi. Joku käveli häntä kohti takaa päin ja suoraa päätä lankkutelineen etupuolelle. Tulija pujotti nopeasti säkin Jussin päähän ja otti hänen päänsä jalkojensa väliin. Sitten kiroileva ja teutaroiva Jussi sai suuhunsa pellavaliinan ja sen vielä peri kertaa pään ympärille ja solmulle niskaan.

Sitten mies, Matti nimeltään, astui askeleen taaksepäin ja jäi kuuntelemaan Jussin mylvintää. Todennäköisesti hautausmaan suunnalta kuuluva epäinhimillinen ulvonta sai lähinnä olevien talojen ikkunat ja ovet lukkoon, mikä oli hyvä, sillä meteli ei lähiaikoina ainakaan pienenisi. Jussi oli julmetun iso mies ja ääni sen mukainen.

Matti asteli nopeasti lankkutelineen takapuolelle ja katseli Jussin polvillaan olevaa vartaloa ja sen reuhtomista, joka sai maahan ankkuroidun häpeäpuun tärähtelemään. Kiihkon hikipisarat helmeilivät Matin ylähuulella. Jussi oli ehkä juuri niin vahva kuin kylällä kerrottiin, mutta tämä teline kyllä kestäisi, olihan Matti itse ollut sitä rakentamassa.

Jussi oli varma, että joku edellissunnuntain tappelukumppaneista oli tullut kostamaan ja antaisi nyt hänelle isän kädestä. Sekään ei häntä pelottanut, mutta mieluummin hän olisi ottanut miehen vastaan vapain käsin. Jussi tiesi miehen äskeisistä otteista, että tekijä oli vahvaa sorttia, mutta hän tiesi olevansa ylivertainen.

Jussi tunsi kuinka mies irrotti narun hänen vyötäisiltään ja vetäisi hänen housunsa polvitaipeisiin. Vai että tällainen selkäsauna, Jussi ajatteli ja odotti ensimmäistä kartun iskua. Takana olevan miehen kädet asettuivat hänen pakaroilleen ja heiluttivat hänen takapäätään niin, että kivekset läiskähtelivät reisien sisäpintoja vasten. Jussi tunsi kuinka karkea käsi tarttui hänen kiveksiinsä ja puristi. Nyt oli jotain pahasti vialla!

Matti kuuli hengityksessään sydämensä lyönnit ja tunsi vaatteidensa kiristyksen sivellessään kädellään Jussin kiveksi, jotka todellakin olivat kuin sonnilla. Kylän piikaväki sipisi Jussin varustuksen koosta ja kyltymättömästä naisen himosta. Siitä Mattikin oli silloin tällöin kuullut, mutta omin silmin se oli nähtävä. Matti katsoi Jussin reisiä ja totesi, että totta saattaisi olla sekin, että Jussi yksin vetäisi peltoauraa siinä kuin hevonenkin. Matti otti säkissä mukanaan tuomansa ohuet köydet ja sitoi toisen Jussin yläreiden ympärille juoksuttaen sen sitten läheisen puun ympäri ja sitoi toisen pään Jussi paljaan jalan nilkan ympäri. Samoin hän teki Jussin toiselle jalalle.

Nyt kylän pahin tappelukukko oli hänen edessään rupareikä paljaana. Matti tunsi oman mulkkunsa sojottavan housuissa tuskaisesti jäykempänä kuin koskaan. Hän työnsi oikean kätensä Jussi kivesten vieritse ja tarttui tukevasti siittimen varteen. Se roikkui pehmeänä ja reilusti vaaksan mittaisena maata kohti. Jussin aloittaessa uuden riuhtoisen ja mylvinnän Matti tarttui vasemmalla kädellään Jussi kiveksiin ja puristi kunnes äänen nousemisesta päätteli riittävän. Sama toistui pari kertaa, kunnes Jussi osasi yhdistää reuhtomisen ja silmittömän kivun toisiinsa.

Matti asettui selälleen Jussin jalkojen väliin ja katseli kiihkosta tuskaisena kasvoilleen yltävää mulkkua ja Jussin ällistyttävää lähes täydellistä karvattomuutta. Matti makasi hetken hiljaa silmät kiinni ja kuunteli päänsä sisässä koskena kohisevaa verenvirtausta. Hän työsi edessään olevaa kalua peittävän esinahan taakse ja otti terskan suuhunsa. Hän piti sitä suussa ja hitaasti liikutti kieltään terskan vaossa. Vähitellen mulkku alkoi jäykistyä, mikä taisi tapahtua Jussin tahtomatta. Pian lihaa oli suun täydeltä, eikä Matti jaksanut pidempään imeäkään

Hän nousi vaivalloisesti polvilleen ja asetteli oman kullinsa housuissa parempaan asentoon. Siten hän työnsi Jussin harmaan pellavapaidan ylös selkää pitkin aina kainaloihin asti. Selkärangan molemmin puolin olivat korkeat selkälihasten harjanteet, jotka kylkien alapuolella muuttuivat tiukoiksi vatsalihaksiksi. Tänne se valtava syöty ruokamäärä siis päätyi. Ykskolmatta vuotiseksi Jussi oli jättiläinen.

Matti painautui jykevää selkää vasten ja tarttui käsillään Jussi mulkkuun, joka ei osoittanut veltostumisen merkkejä. Tarinat Jussin kyltymättömästi vietistä olivat nekin totta. Matti sylkäisi oikeaan käteensä ja runkkasi Jussin kalua säälittä känsäisine kourineen kunnes miehen selkä köyristyi ja mylvintä alkoi uudestaan. Laukeamisen alettua Matin käsille ruiskahteli mielikuvituksellisen suuri määrä lämmintä ja paksua spermaa. Jussi värisi hänen allaan loputtoman pitkältä tuntuvan ajan sonnin huutojen hiljentyessä vähitellen pojan hiljaisiksi huokauksiksi.

Matilla oli ollut täysi työ itsensä pitämisessä kurissa. Himo kaiversi hänen sisällään tavalla, jollaista hän ei ollut ennen tuntenut. Avatessaan housujaan ja pudottaessaan ne maana, hän katseli oikeassa kädessään olevaa Jussista peräisin olevaa vaaleaa lima. Matti katseli hämärän taivaan pilviä, tarttui samaan suuntaan sojottavaan mulkkuunsa ja siveli sen muhkuraisen varren ja sinipunaisen terskan perusteellisesti Jussin siemennesteellä.

Jussi paljaat pakarat tuntuivat hohtavan poikkeuksellisen vaaleina hämärässä illassa. Matti kävi polvilleen kuin unessa käpyjen pureutuessa hänen polviinsa. Hän ohjasi siittimensä Jussi peräaukolle, epäröi sekunnin ja painautui voimakkaasti pojan suuntaan. Lankkuteline valitti Jussin hartioiden rynnätessä sitä vasten samalla, kun hän päästi vaimennetun ja hämmentävän korkean ulinan.

Alkuun päästyään Matti jatkoi etenemistään hitaasti, kunnes hänen lantionsa kohtasi Jussin pakarat. Puristus mulkun varressa hellitti hieman Jussin joutuessa rentouttamaan itseään. Matti aloitti rytmikkään liikehtimisen ja tunsi saman tien turran tunteen jossain päänsä keskellä. Hän tunsi miljoonien hermoratojen sekasortoiset ja ristiriitaiset viestit, jotka alkoivat pian virrata yhteen suuntaan. Laukeamisen tunne lähti jostain peräaukon ja kivesten kireästä puristuksesta ja purkautui pätkittäin jatkuvien hengitysten väleillä kuuluvina ähkäisyinä. Matti kohottautui puoliksi seisovaan asentoon ja liikkui nopeasti kuin puimakoneen mäntä kivesten läiskiessä milloin Jussin reisiin milloin hänen omiinsa. Lopulta Matti painautui Jussin selkää vasten rytmikkäiden liikkeiden laantuessa Jussi tukahdutettujen vinkaisujen kanssa.

Pitkään Matti makasi yläruumis Jussin selän päällä kuin tuvan pöydällä silmät tuijottaen jonnekin pimeään metsään mitään näkemättöminä. Lopulta hän nousi, irrottautui Jussista ja pyyhki itsensä ja Jussin mukana tuomillaan pyyhkeillä. Mitään jälkiä tapahtuneesta ei saanut jäädä. Hän irrotti köydet ja nosti Jussin housut, sitoi ne kiinni ja veti paidan alas paikalleen. Sitten hän meni Jussin etupuolelle, irrotti suuta peittäneen liinan, mutta jätti säkin paikoilleen niin, että Jussi saisi sen aikansa ravisteltuaan pois.

Matti katseli vielä taaksepäin juuri ja juuri erottuvaa Jussin hahmoa ja lähti kiirehtimään kotiaan kohti. Polulle tultuaan hänelle tuli vielä kuitenkin eräs omituinen päähänpisto.

Matti käveli ripeästi takaisin ja laski Jussin housut alas vielä kerran. Jussin äänekkäiden paholaisia sisältävien kiroilujen säestämänä hän otti maasta pitkulaisen kävyn ja työnsi sen äärimmäisen varovasti puoliksi Jussin peräaukkoon. Muistoksi, Matti ajatteli ja nosti housut jälleen ylös. Näin päin asetettuna sinä et ehkä saa sitä itse pois ja joudut etsimään luotettavaa apau. Minä saatan olla apuna itse, sillä keneltäpä apua saisit, jos et omalta isännältäsi. Matilla oli tunne, että taloon saatiin nöyrä renki.

Matti, Vaaran talon isäntä, lähti nyt puolijuoksua kotia kohti, sillä kovin pitkää paskahuussireissua ei vaimokaan uskoisi. Ja aviovuodekin siellä odotti, vaikka nyt toteutunut kokoikäinen haave vähensikin sen houkutusta.

Vaaran talossa isäntä alkoi silloin tällöin käydä saunassa renkiensä kanssa. Jussi-renki paransi tapojaan ja vältteli selvästi häpeärangaistuksen riskiä. Mutta minkäpä hän lopulta luonnolleen mahtoi...