StoryWille

Tämä on Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogian innoittama gay-muunnelma. Tarina ei sisällä seksiä, mutta puhetta seksistä kyllä.

Keskimaan aurinko paistoi korkeana taivaalla. Se lämmitti kahta kaukana kotoa olevaa hobittia, jotka loikoilivat kallioiden suojassa erään joen rannalla. Pippin ja Merri katselivat taivaalle ja seurasivat pilviä, kun ne liikkuivat hitaasti, ehkä kohti Kontua, ehkä kohti jotain tuntematonta määränpäätä.

- Pippin, sanoi Merri. – Onko sun mielestä haltiat seksikkäitä?

Pippin mietti hetken.

- Ei oikeestaan. Ne on niin kalpeita ja vähäverisiä.
- Niin mustakin. Ne on ihan aseksuaalisia. Ne lisääntyykin varmaan silleen henkisesti.
- Joo. Vaikka Legolas on kyllä ihan nätti. Ja Haldir.
- Haldir on ihan homon näköinen, tuhahti Merri.

Kului pieni tovi. Pippin kysyi:

- Ootko koskaan ollut ihmismiehen kanssa?
- Olin mä kerran Briissä.
- Minkälainen tyyppi se oli? Oliko se niin kuin Boromir?
- Eei, se oli tumma eikä sillä ollut niin paljon karvoja. Mutta ihan makeeta se oli. Sattui kyllä vähän.
- Joo, eiks niillä ole aika iso, sanoi Pippin.
- Ei niillä kaikilla oo, vastasi Merri tietäväisenä.

Asiasta ei enempää puhuttu. Hetken päästä Pippin jatkoi:

- Tiedätkö kenen kanssa olis mahtavaa olla?
- Kenen? Gimlin?

Nauruntyrskähdys päästi valloilleen yhteisen hohotuksen.

– Joo, tai Klonkun, rääkäisi Pippin ja nauru yltyi.

Kun ilo oli laantunut Pippin jatkoi, vielä melkein hihittäen:

- Ei kun oikeesti. Aragornin.
- Aragornin. No joo, onhan se ihan seksikäs ja komea. Mutta ei sitä taida paljon hobittimuna kiinnostaa.
- Ei muna ehkä, käkätti Pippin.
- Äsh, älä oo tollanen hintti, tuhahti Merri.

Kaverukset makasivat hiljaa hyvän tovin. Sitten Pippin sanoi kuin äkillisen mielijohteen saaneena:

- Miltähän tuntuis olla Sauronin kanssa.
- Shh, sähähti Merri. – Ei tollasta saa puhua.

Tuntui kuin varjo olisi hetkeksi tummentanut auringon. Mordorin Mustan portin tuolla puolen Sauron iski silmää.

Pippin jatkoi kohta vaikka ei oikeastaan olisi pitänyt:

- Mä vaan ihmettelen sitä Angmarin kasvotonta noitakuningasta.
- Mitä siitä?
- Että miten se ottaa suihin kun ei sillä ole kasvoja ollenkaan.
- Ei se varmaan otakaan. Se on varmaan täysin top.
- Joo, ne varmaan panee niitä nazguleita, hihkaisi Pippin ja nauru laukaisi jännittyneen tunnelman, jonka Sauronin nimen mainitseminen oli synnyttänyt.

Oltiin taas tuokio hiljaa kunnes Pippin sanoi toisiin ajatuksiin tulleena:

- Päästäänköhän me koskaan takaisin Kontuun?
- Kyllä me vielä päästään.
- Mistä sä voit muka olla niin varma?
- En mä olekaan. Eihän sitä tiedä miten tässä käy. Ties vaikka päädytään uhreiksi örkkien joukkopanoihin.

Pippin vaikeni. Merrin ajatus oli saanut hänet mietteliääksi. Se kavahdutti, toisaalta kiihotti.

Sitten joelta alkoi kuulua ääniä. Joku liikkui rannalla ja kahlasi selvästi veteen. Kaverukset kuuntelivat hetken jännittyneinä, kokosivat sitten rohkeutensa ja menivät kurkistamaan kivien takaa. Vedessä oli Aragorn, joka oli riisunut vaatteensa rannalle, oli vyötäisiään myöten vedessä ja pärskytti vettä kasvoilleen antaen sen valua hiuksia myöten harteille ja hauiksia ja rintalihaksia pitkin alas. Vesipisarat jäivät kimmeltämään tuuheaan rintakarvoitukseen. Merri huokaisi tuskin kuuluvasti. Pippinin suuta kuivasi.

He katselivat hetken. Sitten Aragorn alkoi kahlata kohti rantaa. Vesiraja laskeutui alemmas, alavatsan karvoitukselle ja alemmas… Pippin vilkaisi syrjäsilmällä Merriä, joka tuijotti suu auki ja silmät tapilla. Myös Pippin katsoi – katsoi ja nielaisi. Tuo mahtisauva saattaisi olla himokkaimmallekin hobittihorolle liikaa…