StoryWille

Amatööri-masterin kokeilu

Olin päälle kolmenkymmenen ja sinut seksuaalisuuteni kanssa. Miesten kanssa olin ollut jo nuoresta ja tiesin mitä halusin. Yksi oli kuitenkin vielä kokeilematta ja se oli SM.

Varsin pian aktiivisen seksin harrastamisen aloittamisen jälkeen minulle oli selvinnyt, että seksissä ei ollut kysymys pelkästään rakkaudesta ja hellyydestä. Toki parhaimmillaan niistäkin, mutta nautinnollisimmillaan aina myös alistamisesta ja alistumisesta. Se tie kiehtoi ja sitä halusin kokeilla.

Olin luonteeltani rauhallinen ja sävyisä, mukava mies enimmäkseen ja jonkun mielestä varmasti liian kiltti. Siksi dominoiva rooli tuntui kiehtovalta – löytäisinkö sadistin itsestäni? Dominoiva rooli tuntui myös turvallisemmalta vaihtoehdolta, kertoo varmasti jotain minusta sekin.

Lähdin hakemaan alistuvaa seuraa ja sain pian yhteyden Petriin. Petri oli vähän minua lyhyempi ja sopivasti nuorempi, ristiverinen ja kuvistaan päätellen ihan mukavan näköinen Petri ei pitänyt kovasta kivusta eikä rajuista fyysisistä otteista, ei myöskään fistauksesta eikä hänellä ollut minkäänlaista vaatefetissiä, myös varsinaiset likaiset jutut olivat poissa laskuista. Itsekään en näistä juuri ollut kiinnostunut, joten yhteisymmärrykseen pääseminen pelin hengestä tapahtui nopeasti.

Ensimmäinen sovittu viikonlopputapaaminen läheni. Päätin aloittaa räväkästi ja hankin etukäteen koiran talutushihnan, kaulapannan, ruokakuppeja, puruluun ja muuta rekvisiittaa. Otetaan pikku-Petriltä heti kättelyssä luulot pois.

Olin myös tietoinen siitä, että leikin oli alettava heti kun Petri saapuisi, muuten illuusion luominen ja oikeanlaiseen tunnelmaan pääseminen ei onnistuisi enää yhtä helposti. Niinpä Petrin astuttua sisään ja riisuttua päällysvaatteensa otin heti käskevän asenteen ja kerroin pelin hengen:

- Sä olet nyt mun luonani ja mun vallassani. Mä olen sun isäntäsi ja sä tottelet mua kaikessa. Jos et tee niin kuin sanon, sulle tapahtuu jotakin sellaista mitä et tosiaan halua. Sä teitittelet ja herroittelet mua ja kysyt luvan, jos haluat puhua. Onko selvä?

- On, Petri nyökkäisi alistuvasti.

Käskin antaa kännykän ja lompakon. Petri totteli. Avaimet myös. Laskin ne eteisen peilipöydälle. Käskin riisuutua. Petri riisui ääneti vaatteensa mytyksi lattialle. Otin eteisen kaapista mustan jätesäkin, johon tungin vaatteet ja muun ja paiskasin takaisin kaappiin.

Sanoin:

- Tänä viikonloppuna susta koulutetaan kiltti ja tottelevainen kotikoira. Muuhun susta ei ole. Mitä nopeammin sä opit koiran tavoille, sen parempi sulle. Ja mä tarkoitan tosiaan mitä sanon. Onko selvä?

Petri vastasi myöntävästi niin kuin olin opettanut.

- Niin että mitä sä vielä oikein odotat, karjaisin.

Petri ei ensin tajunnut, mutta laskeutui sitten säikähtänyt ilme silmissään polvilleen lattialle ja sitten hitaasti nelinkontin. Kiinnitin kaulapannan ja hihnan.

Seuraavan tunnin talutin Petriä nelinkontin ympäri asuntoani ja komensin haukkumaan, vinkumaan ja ulisemaan. Milloin kulku kangerteli, ääni ei kuulostanut oikealta tai yritystä ei ollut tarpeeksi, tönäisin, ärähtelin ja kiskoin kaulapannasta. Ja Petri oppi. Lopuksi talutin Petrin keittiöön, missä odotti kaksi koiran ruokakuppia. Kaadoin toiseen kuppiin vettä ja toiseen ruokaa. Käskin Petrin ruveta syömään. Koiranruokaa en sentään kuppiin laittanut, siihen ei ollut sydäntä.

Jonkin ajan kuluttua ruokailusta talutin Petrin kylpyhuoneeseen ja komensin:

- Kuse niin kuin koira!

Petri oli hiljaa paikallaan. Ärähdin uudestaan ja Petri nosti hitaasti toisen jalkansa kaakeliseinälle. Tämä oli oikeastaan sovittujen rajojen ulkopuolella. Kiskaisin vihaisesti talutushihnasta. Petri vinkaisi kuin koiranpentu ja hetken kuluttua keltainen virtsasuihku alkoi norua lattialle.

Sen päivän ja seuraavan aikana Petri oppi lisää koiramaisia tapoja. Se oppi istumaan kuin koira – vain isännän käskystä, muulloin kuului olla nelinkontin tai maata lattialla koiramaiseen tapaan. Puhua ei saanut, sillä koirathan eivät puhu. Petri oppi noutamaan pallon kuin koirat ja se sai jauhaa puruluuta silloin kun luin lehteä tai katsoin televisiota. Hyvistä oppimissuorituksista palkkioksi Petri sai imeä hetken kyrpääni ja pian se oppi jo kerjäämään suihinottoa koiramaiseen tapaan läähättäen ja housujeni etumusta näykkien. Panoa panttasin pitkään, vaikka Petri välillä hieroi persettään jalkaani vasten ja vinkui puutteessaan. Vasta ensimmäisen päivän iltana katsoin kunnon palkkion aiheelliseksi ja parittelin Petrin kanssa takaapäin niin rajusti kuin osasin koirankopin virkaa toimittavan vaatehuoneen lattialla. Lauettuani jätin Petrin uikuttamaan lattialle lysähtäneenä. Lähtiessäni potkaisin vielä sääreen, se uikutus ärsytti ihan oikeasti.

Kun peli vihellettiin poikki sovittuun aikaan sunnuntaina, vaikutti Petri tyyneltä ja tyytyväiseltä. Tuntui oudolta, miten helppoa normaaliin olemiseen palaaminen oli. Halailimme ja suukottelimme hetken, ja olisin halunnut vielä rakastella tavanomaisesti, ikään kuin hyvittääkseni hellyydellä kaikki töykeydet ja kivun. Petri ei kuitenkaan ollut kiinnostunut ja lähti pian. Sovimme kuitenkin uuden tapaamisen.

Seuraavien kuukausien aikana tapasimme samoissa merkeissä muutaman kerran. Koirateemaan ei enää palattu, mutta pidin Petriä seksi- ja kotiorjana. Pakotin Petrin olemaan viikonloput alasti ja suljin hänet lukittuun huoneeseen silloin kun en tarvinnut häntä kotitöihin tai muihin palveluksiin. Opetin Petrin myös ottamaan minut vastaan huoneessaan oikealla tavalla. Tullessani huoneeseen piti Petrin välillä asettua suu auki polvilleen, koska saatoin haluta suihinottoa. Toisinaan taas Petrin piti mennä nelinkontin takapuoli minuun päin, koska saatoin haluta panoa. Sanoin Petrille: ”Sun perse on parempi kuin sun naamavärkki.” Ei Petri tosin mikään ruma ollut.

Opetin Petrin kiittämään joka kerta kun osoitin hänelle seksuaalista huomiota eli kun hän sai imeä ja hieroa munaani tai nuolla persettäni. Kun alennuin panemaan orjaani, se oli sen verran suuri kunnia, että siitä piti kiittää useampaan kertaan. Omaan jatkuvasti kivikovana seisovaan kulliinsa Petri ei saanut koskea ilman lupaa ja laukeamiseen piti pyytää uusi lupa. Sen antamista panttasin pitkään. Olin hankkinut myös piiskan, jolla oli hyvä näpäytellä huonosti käyttäytyvää orjaa. Sillä saatoin kiusoitella myös Petrin munaa ja persvakoa, jos halusin kuulla orjani voihkivan nautinnosta.

Olin ostanut myös maihinnousukengät, ja Petri sai leikin aluksi ja lopuksi suudella ja nuolla niitä alistumisensa merkiksi. Alussa se tapahtui eteisessä heti vaatteiden riisumisen jälkeen. Lopussa seisoin sovittuna kellonaikana keskellä olohuonetta tukevassa haara-asennossa piiska kädessäni. Petri tuli sieltä minne hänet olin komentanut ja nuoli hyvän tovin kenkieni nahkaista pintaa, kunnes annoin takapuolelle piiskalla paukauttamalla luvan lopettaa.

Usein uhkailin Petriä rangaistuksilla, vaikka en ollut millään tavalla ajatellut mitä ne olisivat jos niitä olisi tarvittu. Onneksi Petri oli kiltti ja tottelevainen, ja milloin ei ollut tiukka ote leukaperistä ja ärisevä puhuttelu riittivät palauttamaan orjan ruotuun. Olin yllättynyt siitä, miten helposti erilaiset töykeät sanomiset, käskevä asenne ja läimäytykset, tönimiset ja potkut minulta luonnistuivat. Kaikkea en suunnitellut etukäteen, mutta improvisoin sujuvasti, eikä pelin henki ja tunnelma päässyt kertaakaan väljähtymään.

Muutaman kerran jälkeen SM-masterina olo ei tuntunut enää ihan oikealta eikä pelkkä fyysinen nautinto riittänyt kompensoimaan häiritseviä tunteita, joita se tuotti. Nautinto oli kiistatta myös henkistä. Itsetuntoni oli vahvistunut dominoivan roolini myötä. Se oli tervetullutta, mutta en pitänyt siitä.

Aloin olla myös vähän huolissani Petristä, jota tavanomainen seksi ja rakastelu eivät tuntuneet juurikaan kiinnostuvan. Usein pohdin sitä estinkö omalla toiminnallani Petriä mahdollisesti hakeutumasta tavanomaisempaan suhteeseen. Sitä en olisi halunnut.

Olin sitä paitsi liian pehmo masteriksi. Erään kerran jälkeen Petrin ollessa lähdössä sopertelin katuvana, että jos Petri haluaisi joskus alistaa minua, sekin sopisi aivan hyvin. Siitä ei Petri pitänyt ja suhteemme alkoi sen jälkeen nopeasti viiletä. Soittelimme joskus, mutta tapasimme enää vain ohimennen ja lopulta yhteydenpito loppui kokonaan. Petri oli masokisti eikä sietänyt heikkoutta isännässään, edes silloin kun se tuli ilmi SM-roolien ulkopuolelle.

Episodini Petrin kanssa jäi ainoaksi varsinaiseksi SM-kokemuksekseni. Tiesin pystyväni nauttimaan fyysisesti dominoiduksi tulemisesta ja pienestä kivustakin, mutta henkistä alistamista en voinut sietää. Ja juuri siitä minun ja Petrin välisessä suhteessa oli ennen kaikkea ollut kysymys.

SM-kokeilu oli minulle ensisijaisesti tutkimusmatka omaan itseeni. Jotakin uutta opin itsestäni ja ehkä myös miehenä olemisesta yleensä. Sillä koskaan ei kullini ole seissyt yhtä suurena kuin silloin, kun Petri latki jalkojeni juuressa perse pystyssä vettä koirankupista kaulassaan panta ja minulla kädessä hihna, josta nykäisemällä saatoin milloin tahansa keskeyttää juomisen.

Jälkeenpäin tunsin oloni vähän vaivautuneeksi näistä uusista piirteistä. Hävettikin joskus, mutta kaduttanut ei. Siihen nautinto oli liian suuri. Ja todistihan se kuitenkin, että minussa oli särmää.