Juhani

Juhani
Fantasiat pöytään ja hommiin

- Mitkä on teidän kaikkein salaisimmat seksifantasiat?

Kysyjä oli Hessu. Kysymys oli meille kahdelle, Kallelle ja minulle eli Juhanille eli Jussille. Istuimme baarissa perjantaina töiden ja puolentoista tunnin salitreenien jälkeen. Olimme ottamassa hieman pohjia ennen kuin menisimme koteihimme sonnustautumaan illan baarikierrokselle ja miesten metsästykseen.

Kolmikkomme on ollut tiivis yhteenliittymä jo yli kymmenen vuotta. Hessu on tiedetoimittaja, Kalle matikanopettaja ja minä museoihminen, ehdottomasti hyvin värikäs vaikka pölyisistä kamoista tykkäänkin. Iältämme olemme 33 – 35 vuoteen. Tutustuimme aikoinaan yliopistolla. Meillä oli kyllä eri pääaineet, mutta pyörimme samoissa opiskelijoiden homopiireissä ja tuota pikaa löysimme toisemme. Kallea ja minua, molemmat melkein 190, yhdisti lapsuuden ja teini-iän intohimoinen lätkäharrastus, joka lopahti homoksi tunnustautumiseen. Sen jälkeen kunnosta on huolehdittu yksilölajien parissa.

Hessu, porukan kääpiö eli vajaa 180, taas sai meidät kuolaamaan, kun hän jo silloin muinoin harrasti bodausta – ei tosin kilpaillut. Hänen perässään me aloimme myös rampata salilla. Tavoitteemme oli toki komeat lihakset, mutta paljon vaatimattomammat kuin Hessulla. Hän kylläkin väittää, ettei meissä ole miestä treenaamaan niin kovaa kuin tosi isot lihakset vaatisivat. Me tietysti loukkaantuneina ivaamme, että massiivisten reisiensä takia hän taapertaa kuin ankka. Silloin hän ylimielisesti hymähtäen vetää esiin kalunsa, joka suorittamiemme tarkkojen mittausten jälkeen on osoittautunut 21,5 senttiä pitkäksi – lähes joka kerta. Vaikka Kallen kanssa kiristelemmekin silloin tosi tosi tosi jämeriä leukapieliämme, emme ole kateellisia. Mehän sentään olemme rakkaita ystäviä kaikki. Ja siedämme toisiltamme ja toisissamme yhtä sun toista.

Emme ole koskaan muodostaneet keskuudessamme minkäänlaisia parisuhteita, vaikka huumorintajuinen äitini ehdotti kerran, että meidän kannattaisi harkita kolmen miehen avioliittoa. Me tyydyimme punastelemaan ja välttelemään toistemme katsomista. Mutta kyllä me silti toisiamme olemme panneet ja harrastamme sitä edelleen, kun joku äityy valittamaan liian pitkällistä puutetta. Kalle ei ole koskaan ollut parisuhteessa, Hessulla ja minulla on muutama takana. Yleensä selviämme irtopanoilla.

Nyt olimme kaikki eläneet pitkällisessä – yli viikon mittainen vähintään – puutteessa ja asia piti saada korjattua illalla metsästysreissun päätteeksi. Siinä Hessu sitten paiskasi tuon kysymyksensä pöytään.

Minä: Miten niin salaiset seksifantasiat?
Hessu: No kai sää nyt tiedät! Ne mitä runkatessa ajattelee. Joita ei ehkä edes haluais toteuttaa. Tai kertoa kellekään.
Kalle: Ai ne. Mut miks mää kertoisin niistä sulle, kun ne kerran on niin salaisia, ettei niistä halua kertoa kellekään?
Hessu: No vittu, ihan huvin vuoksi.
Minä: Ai kenen huvin? Että te saisitte nauraa mulle?
Hessu: Ei me naureta.
Kalle: Älä valehtele! Jussin fantasiat on kumminkin niin naurettavia, että me tukehtuisimme hihitykseen.
Minä: Joo, ja sun kuvitelmat sais meidät ulvomaan leuat sijoiltaan. Mää en ainakaan kerro.
Kalle: Hessu saa aloittaa, kun kerran kysyikin.
Hessu: Ei jumalauta, älkää viitsikö… (tässä kohtaan me katsoimme häntä pahaenteisesti) No okei, jos lupaatte, että ette koskaan pilkkaa mua sen takia.
Kalle: Mitä sää kuvittelet oikein? Tietenkin me ivaamme ja pilkkaamme. Niinhän me tehdään aina ja kaikista asioista.
Minä: Mutta muista, että me rakastamme sinua. Pidämme suuressa arvossa, että haluat avautua meille sielusi herkimmistä puolista.
Hessu: Te olette kusipäitä!
Kalle: En minä ole. Jussi on. Kerro mulle!
Minä: Ei mitään kuiskuttelua seurassa. Jos kerrot ensin, niin me paljastamme omamme sitten.
Hessu: Lupaatteko varmasti?
Kalle: Niin mut ei mulla oo mitään fantasioita!
Minä: Älä valehtele! Sää oot motoristi ja hulluna mustaan nahkaan. Jos olet sattunut unohtamaan, niin Hessu ja mää olemme monet kerrat joutuneet vetämään niitä sun kuteita päälle, kun on peuhattu sun kanssa.
Kalle: Nii-iih. Siksi ne ei ole mitään salaisia fantasioita, ääliö. Ne on ihan täyttä käytäntöä.
Hessu: Mieti jotain! Keksi vaikka!
Minä: Ainahan voit haaveilla silkkisistä stay up –sukista ja valkoisista pitsipikkareista.
Hessu: Ja sisäkön hilkasta ja pienestä essusta.
Kalle: En voi. Niitten kanssa mää haluaisin ehdottomasti korkeakorkoiset stilettikengät ja mistä mää sellaiset löydän näihin kanoottijalkoihin.
Minä: Et mistään. Hessu, kerro sää se juttusi. Kallella ei ole sukupuolielämää.
Hessu (aukoi hetken suutaan, kun ei päässyt alkuun, ja punastui sitten): Niin no, emmää nyt tiedä… (katsoimme häntä tuikeasti) No okei, mää haluaisin, että mut raiskataan. Tiedättehän, kaks isoa kaveria käy kimppuun ja toinen pitää kiinni, kun toinen nussii rajusti, ja sitten ne vaihtais paikkaa. Huh.
Kalle: Just, huhuh. Aika rankkaa.
Minä: Et kai sää tosissaan haluais, että sut raiskataan?
Hessu: En tietenkään, idiootti. Se olis tietenkin jonkunlainen leikki, semmosta seksipervoilua.
Kalle: No joo, oikeasti siihen tarvittaisiinkin kaksi isoa raskaansarjan painijaa. Ei sua muut nurin sais.
Hessu: Nii-i-ii… (tässä vaiheessa hän katsoi meitä ujosti, mutta merkitsevästi)
Minä: Ei helvetti! Et ole tosissasi. Et sää voi haluta kokeilla sitä meidän kanssa!
Kalle (minulle): Täh!? Tarkoittaako se, että me raiskattais se?
Hessu (tulipunaisena): En tietenkään! Se on vaan sellainen fantasia, salainen. Mutta siis jos te ette halua…
Minä: Kalle, käynnistäkäämme mietintämyssymme ja pannaan asia hautumaan. Vaikka puhdas ja siveä mielemme kauhistuukin moista raiskausleikkiä, meidän on ajateltava ystävämme tarpeita.
Kalle: Joo, ehkä ystävyys vaimentaa moraalista kauhistusta. Missä ja milloin sää haluaisit, että me raiskataan sut?
Hessu: Hei, vitsihän tää on. Älkää pelleilkö. (hymyilimme ilkeän odottavasti) No, ehkä jossain kellarissa. Tai autiotalossa. Tai jossain varastossa.
Minä (asiallisuutta teeskennellen): Pitäisikö meillä olla jotkut roolit tai jotain erityisiä kuteita?
Hessu (kiemurrellen): En mää tiedä. Mut minulta saisitte repiä t-paidan ja farkut riekaleiksi! Siis, jos haluaisitte…
Kalle: Saataisko me siis oikeasti pieksää sut? Jihuu! Hei, mulla vois olla nahkatakki ja –farkut. Saanhan?
Hessu (innostuu): Joo. Se oiskin komeeta. Motoristit raiskais mut. Mutta päähän ette sitten lyö nyrkeillä.
Minä: Hei jätkät, hidastakaas nyt vähän. Me ollaan vielä täällä baarissa eikä me vielä olla ehdottomasti lupauduttu vielä mihinkään. Me ollaan vasta juttelun ja tunnustusten vaiheessa.
Kalle: Ai niin joo. No, Jussi, me odotamme. Ja sinun salaisuutesi on?
Hessu (kun mää kohotin käteni torjuvasti): Sää lupasit. Ja mää kerroin jo.
Minä: No, mää oon muutaman kerran runkkaillu sellaista, että mää oon seuraamassa jotain kamppailuottelua, vaikka nyt nyrkkeilyä. Kun se matsi loppuu, mää meen pukuhuoneeseen ja se hikinen voittaja tulee sinne täynnä adrenaliinia ja aggressiivista taisteluvimmaa. Ja mää annan sille palkinnoksi edestä ja takaa otteluakin rajumman panon.
Hessu: Sää annat? Yleensähän sää haluut olla top.
Minä: Joo, mut ajattele, hikinen tappelija, joka tihkuu joka solulla kamppailun kiihkoa. Kai sääkin antaisit?
Kalle: Mää ehkä antaisin, mutta silti tossa fantasiassa on vain kaks tyyppiä ja meitä on kolme.
Minä: Voi kultsi, säähän voisit olla se häviäjä, jolle mää lopuksi annan lohdutuspalkinnon.
Hessu: Tai Kalle vois olla valmentaja, joka hakkaa nahkaremmillä vauhtia mun perseelle.
Kalle: Miks Hessu saa olla voittaja ja mää vaan joku valmentaja tai luuseri? En ala.
Minä: Jumalauta sun kanssas. Voittehan te ottaa matsin ja katsoa kumpi on voittaja. (pojat katsoivat toisiinsa kuin olisivat saaneet loistavan idean, valaistuneet) He, tää on fantasia. Ette rupea tappelemaan!
Hessu ja Kalle (luovat minuun halveksivan silmäyksen): Hiljaa, palkintoperse.
Minä (äkkiä aihetta vaihtaakseni): Okei, Kallen vuoro. Eikä sitten mitään naisten hepeneitä. Niitä mää en rupea miehen päällä katseleen.
Hessu: Vaikka Kallesta vois saada oikeen kivannäköisen elähtäneen huoran. Tohon kaljuun vois teipata jonku jännän blondiperuukin.
Kalle: Just joo. Ei ku mulle tuli mieleen yks juttu, jonka oon ajatellut joskus toteuttaakin. Mää haluaisin rakastella metsässä. Jossain syvällä korvessa. Tai mäntykankaalla poronjäkälien rusahdellessa alla.
Minä: Nahkakuteissa vai alastomana kukkaseppele päässä pitkin mättäitä kirmaillen?
Kalle: Tyhmä! Tietenkin metsurin haalareissa ja kontiosaappaat jalassa.
Minä: Niitä saappaita saa kai nykyään kukallisinakin.
Hessu: Miten tosta Jussista on tullut ihan kukkahattutäti. Perinteisen miehekkäät mustat kontiot tietysti. Kallella vois olla vielä semmoinen leveä nahkainen työkaluvyökin.
Kalle: Joo ja kypärä ja nahkaiset työrukkaset. Ja ensin tehtäis oikeasti työtä, että olis valmiiksi vähän hiki.
Minä: Sää puhuit rakastelemisesta. Olisko se sitten jotenkin hellää ja hempeää honkien humistessa ympärillä.
Kalle: Ei tietenkään! Kyllähän sää tiedät, että mää tykkään rajusta ja vauhdikkaasta menosta.
Hessu: Kai siinäkin on kolme jätkää? Meinaan roolit meille kaikille?
Kalle: Selvähän se. Näissä fantasioissa kaveria ei jätetä.
Minä: Joo, kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta. Me emme hylkää toisiamme edes mielikuvituksessa.
Hessu: Vitun irvileuka! Mutta tiedättekö, mitä rupesin tässä ajattelemaan?
Kalle: Ja mää!
Minä: Niin minäkin. Me toteutamme kaikki nää fantasiat. Vai mitä?
Hessu ja Kalle: Jep!

Sinä viikonloppuna kukaan meistä ei lähtenyt miehiä metsästämään. Yöllä me menimme mun luo ja aamulla kyllä rakasteltiin kolmistaan mutta ei niiden fantasioiden merkeissä. Kaikki aika meni suunnitelmien laatimiseen ja yksityiskohtien hiomiseen. Missä, milloin ja miten? Mistä hankitaan puuttuva rekvisiitta ja niin edelleen?

Nyt kävi niin onnekkaasti, että mun äiti lähti siskonsa kanssa viikoksi Pariisiin museoita koluamaan (museofriikkinä hän on tullut minuun; täsmennykseksi vielä että vaikka minulla on hyvät välit äitiin, en vittu soikoon ole mikään peräkamarin poika enkä asu hänen kanssaan!). Niinpä äidin vanha kotitalo, oikea maalaistalo piharakennuksineen, jota käytimme loma-asuntona, oli vapaa, siis vapaa äitini sinänsä homomyönteisistä mutta äänekästä seksiä paheksuen kyttäävistä silmistä. Triollamme oli kaksi viikkoa aikaa kiihottaa itseään hilpeissä valmisteluissa ennen kuin pyyhkäisimme maalle perjantaiaamuna pidennetylle viikonloppuvapaalle (Kallella oli tietysti opettajana jo kesäloma).

Perjantai omistettiin Hessun raiskaukselle. Se tapahtui vanhassa navetassa, joka oli riittävän kalsean varastomainen Hessun makuun. Huh huh, olipa menoa! Kallella oli musta nahkainen ajopuku, mulla nahkatakki farkut ja bootsit ja Hessulla ne t-paita ja risaiset farkut, jotka me revimme väkivalloin niin pieniksi pillun päreiksi kuin saattoi. Ainoa ongelma oli se, että kun Hessu väkivahvana ja tosi kovana sällinä eläytyi saatanan tosissaan osaansa, me jouduimme Kallen kanssa olemaan todella kovakouraisia, ettemme olisi jääneet itse alakynteen (emme hakanneet nyrkillä päähän eikä keltään lentänyt veri). Ensin mää pitelin Hessua puristuksissa sementtisen juottoaltaan reunaa vasten, ja Kalle pani mielettömän komeasti sitä perseeseen. Ja sitten vaihdettiin, ja mää oli helvetin armoton. Hitsin kiihkeätä touhua, Hessu huusi ja parkui ja me kaikki kiroilimme hulluina! Lopuksi me pakotettiin Hessu runkkaamaan itsensä meidän tiukoissa painilukoissa.

Loppuilta sujui saunoen ja vielä kylmässä järvessä polskien. Tunnelma oli älyttömän iloinen ja onnellinen. Hessu varsinkin hehkui mahtavassa jälkihurmassa ja suukotteli ja kouri meitä kaiken aikaa. Ruokailun jälkeen levitimme vintillä mun huoneeseen patjat lattialle siskonpetiksi ja siinä me veljekset herkuttelimme seuraavien päivien fantasioilla, kunnes nukahdimme somasti toistemme kainaloon.

Lauantai oli periaatteessa varattu Kallen metsäfantasialle. Koska kuitenkin pelkäsimme, että päivällä metsässä saattaisi liikkua paikallisia, käytimme aikaa nyrkkeilyharjoituksiin seuraavaa päivää varten. Pojat olivat nimittäin päättäneet sittenkin ottaa matsin. Sitä varten olimme ostaneet kahdet hanskat. Ja treenejä todella tarvittiin, kun kukaan meistä ei ollut koskaan harrastanut nyrkkeilyä. Jopa minä vedin hanskat käteen ja huidoin hetken Kallen kanssa, vaikka mun roolini piti olla ihan muu. Tuli muuten aika miehekäs olo, kun naputteli kaveria niillä hanskoilla, niin kevyen leikkimielistä kuin se olikin.

Kuuden aikoihin, kun arvelimme kyläläisten keskittyneen saunomiseen, lähdimme metsään. Kalle oli ostanut yhdestä työkamppeita myyvästä liikkeestä sini-oranssit haalarit ja suojakypärän. Niin ja semmoiset työkaluvyöt oli meillä kaikilla. Hessulla ja mulla oli vain flanelliset ruutupaidat ja paskaiset farkut. Jokaisella oli sitten ne mustat kontio-kumisaappaat. Oli mukavan äijämäinen työmiesolo. Moottorisahoja tai kirveitä meillä ei ollut, kun metsä ei ollut oma eikä siellä siis saanut mitään puunkaatoja tehdä.

Kuljimme syvälle metsään noin kahden kilometrin päähän ja puskihan siinä rämpiessäkin ihan riittävän hiki. Tulimme tietämälleni kalliolle, jonka takana oli kunnon korpiryteikkö ja toisella puolella nousi sitä kangasmetsää. Hetken siinä tuijottelimme toisiamme ja sitten alkoi vauhdikas ja raisu peuhaaminen. Yhdessä välissä ajoimme hihkuen toisiamme takaa siellä kankaalla, että jäkälät saivat totisesti kyytiä. Kun taklasin Hessun syöksymällä kiinni hänen saappaisiinsa, intouduin nuolemaan niitä, kumifettarius onkin aika kivaa ja kiihottavaa. Samalla Kalle istui Hessun rinnalla ja hieroi sen naamaa haalareidensa haaroihin. Sitten Hessu ja minä retuutimme Kallen kallioiden luo ja riivimme hänen metsurin haalarinsa saappaiden varaan. Mää könysin siihen yläpuolelle sen verran, että sain tungettua vehkeeni Kallen suuhun. Hessu puolestaan survoi sitä mahtikaluaan takaapäin Kallen perseeseen. Mää suihkin mällini Kallen naamalle ja valuin sitten jätkien jalkojen sekaan niin, että sain otettua Kallelta suihin, syljin spermat sammalille. Hessu vain jaksoi ja kesti lykkiä kyrvällään, ja kun Kallekin vain voihki ja nautti eikä valittanut, palasin taas siihen kallioille niitten yläpuolelle. Vähän hankalasta asennosta tungin saappaani niitten naaman eteen ja käskin nuolemaan. Pojat tottelivat ja johan Hessukin laukesi.

Sitten me vain halailtiin pitkään onnessamme. Härskejä herjoja heitellen, välillä toistemme kimpussa nahistellen ja metsän tuoksuista ja tunnelmasta nautiskellen me metsien miehet palasimme talolle. Edellisillan kuvio saunoineen, uimisineen, ruokineen ja siskopetineen toistui. Fiilis oli kaikilla aivan kertakaikkisen hemmetin loistava. Naurua piisasi. Kunnes me raittiin ilman ja miehekkään metsäseikkailun uuvuttamat äijänkutaleet taas nukahdimme kiinni toisissamme.
Sunnuntain fantasian valmisteluna pidimme salillamme eli navetassa kunnon hikijumpan, että paikat olisivat lämpimät ja vetreät, ettei poikien matsissa kävisi vahinkoja. Sitten mää vedin ihan ilkosilleni ja pojat paljastivat ylävartalonsa, mutta vetivät jalkaan urheilushortsit. No, määhän oon aina kuolannut jätkien komeiden lihasten perään, mutta nyt aivan erityisesti, kun ne kiilteli hiestä märkinä ja odotettavissa oli mun seksiunelman täyttymys. Hessulla on aivan uskomattoman isot muskelit, leveät hartiat, mahtava rintakehä ja kapea lantio, jonka kääntöpuolella kireyttään soiva perse. Hän ei mahtuisi laveastakaan ladon ovesta. Kallellakaan ei ole mitenkään mitättömät lihakset, mutta hän sopusuhtaisempi (niin kuin minäkin! olen olen!) vähän niin kuin salskea keihäänheittäjä tai vastaava.

Kun jätkät vetivät hanskat käteensä, ne virnistelivät toisilleen niin pahaenteisesti, että verisen katastrofin välttämiseksi, ilmoitin, että haluan Hessun panevan mua ekana. Kalle nosti tietysti metelin, mutta mää vetosin fantasian omistajan oikeuksiin ja räksytin sille, että se itse oli just eilen saanut Hessun pitkää perseeseen ja että minulla oli sama oikeus. Hessulla ei ollut mitään suunnitelman muutosta vastaan, ei tietenkään, mutta auta armias, jos olisin tehnyt sen toisinpäin.
Matsi alkoi. Jätkät kiersivät ensin toisiaan kyttäillen sopivaa tilaisuutta hyökätä. Sitten hanskat alkoivat heilua. Puuskutus, hanskojen läjähdykset, poikien älähdykset ja kiroukset täyttivät navetan. Mulla alkoi seisoa melkein välittömästi. Tietenkin niiden idioottien silmät alkoivat kiilua ja naamat vääntyä semmoiseen kiihkoon, että pahempien vammojen välttämiseksi (veri ei tässäkään lentänyt keltään) ilmoitin, että vaadin panoa heti, että ottelu oli lopetettava. Vastalauseita äristen tyypit riisuivat ne shortsit. Siinä vain kävi niin, että kun Hessu lähestyi mua, siitä oli kaikki odottamani taistelun jälkeinen vimma hävinnyt. Äkeänä selitin, millä asenteella hänen olisi pitänyt tulla mut ottamaan ja komensin heidät ottamaan uuden erän. Jätkät uhkasivat pieksää minut, mutta ottelivat sitten alastomina ja munat heilahdellen lyhyen erän ja löysiväthän ne lopulta sen tylyn ja julman ottaja-asenteen.

Kalle seisoi mun pääpuolessa ja tunki kalunsa suuhuni. Mää otin hänestä tukea ja pyllistin reikäni Hessulle. Jumalauta, millä raivolla se patukka souti mun sisällä. Molemmilla oli edelleen hanskat kourissa ja ne muksivat mua joka puolelle. Ja Kalle hakkasi mun selän yli sillä nahkaisella työkaluvyöllä Hessun pakaroille vauhtia sen toiveiden mukaisesti. Saipa minunkin hartiat pari iskua. Helvetinmoista menoa, voihkinaa ja uhoa! Tai taivaallista. Osasin minäkin antaa Hessulle niin maan perusteellisen suolihoidon, että Kalle sanoi jälkikäteen, että hän pelkäsi Hessun silmien lentävän päästä. Toppina tietenkin tiedän, mitä kalu haluaa tuntea miehen perseessä. No, kun takapäässä tuli hirmuisten karjahdusten kera valmista, jätkät suorittivat vaihdon lennossa ja Kalle survaisi isompia ihmettelemättä itsensä sisään. Hessu otti pääni mahtavan oikean käsivartensa puristukseen ja hieroi toisen käden nyrkkeilyhanskalla naamaani ruttuun. Mää olin niin hurmiossa, niin onnessani, etten koskaan. Onnistuin siinä käsittelyssä runkkaamaan itseltäni elämäni mällit! Kai sen ansiosta Kalle räjähti samalla perseeseeni ja rojahti selkääni. Hengityksen tasoittelu otti totisesti aikaa.

Kun olimme nauttineet virvoittavia nesteitä – palautusjuomaa vain, määkin halusin ottaa pienen matsin. Hessu suostui vastustajakseni. Kylläpä sitä vitutti, kun (omaksikin hämmästyksekseni kyllä) onnistuin saamaan läpi niin paljon iskuja ja toisaalta suojautumaan niin hyvin hänen lyönneiltään. Lopetimme aika pian, sillä Kalle oli äitynyt hinkkaamaan itseään hakkaamisemme innostamana. Siinä me sitten runkkasimme ringissä kaikki kolme ja ruiskimme nesteet toistemme päälle.
Lopun sunnuntai-iltapäivän me urheilijanuorukaiset – okei, ei enää niin nuoret – omistimme ruokailuun ja paikkojen siivoamiseen. Palasimme kaupunkiin hyvissä ajoin ja päädyimme ryyppäämään siihen baariin, vaikka Hessulla ja mulla olikin seuraavana päivänä töitä – olikin muuten tahmea olo koko päivän. Siellä kaljoilla hehkutimme ja nauroimme fantasiaseikkailuamme ihan innoissamme. Päätimme toteuttaa niitä jatkossakin ja kehitellä uusia.

Yhden kaikille yhteisen löysimme saman tien. Jokaista kiihotti ajatus melskata univormuäijän kanssa. Teetimme sittemmin jokaiselle oman puvun. Harkitsimme pitkään, valitsimmeko kaikille saman roolin. Päädyimme siihen, että Hessusta tuli poliisi, Kallesta vartija ja minusta sotilas – jos en olisi homo, olisin halunnut upseeriuralle. Asut eivät tietenkään ole ihan oikeat kopiot, vain sinnepäin, ettei tule viranomaisten kanssa sanomisia. Arvomerkit ja logot on tyylitelty jo hylätyistä malleista, joita historian tutkijana kaivoin esiin. Hitto, että olemme uljaan ja kiihottavan näköisiä niissä haalareissa.

Mutta mutta, emme ole vielä päässeet peuhaamaan niissä kuteissa. Emmekä muitakaan fantasioita ole voineet toteuttaa, kun ei ole löytynyt paikkaa. Äiti on nimittäin asunut koko kesän siellä maalla niin, että olemme päässeet sinne vain siististi saunomaan. Ja koska jokainen meistä asuu kerrostalossa, emme voi kämpillämmekään naapurien takia riehua sydämen kyllyydestä. Kävimme me kerran muutaman päivän vaelluksella, mutta leiripaikoilla saimme tyytyä vain painimaan ja panemaan, kun ei ollut fantasiavarusteita mukana. Ihan kivaahan sekin oli.

Paikan puutteessa – ja koska kukaan meistä ei ole enää erityisen innokkaana metsästänyt irtopanoja – olemme ryhtyneet harkitsemaan, että löisimme hynttyyt yhteen ja ostaisimme porukalla jostain vähän syrjemmästä jonkun ison omakotitalon tai vaikka vanhan koulun. Sellaisessa olisi tilaa ja vapautta hurjastella univormuissa ja muissa fantasioissa. Samalla tulisimme ikään kuin toteuttaneeksi äitini ajatuksen kolmen miehen avioliitosta.